Klassinen musiikki hengenpelastajana.

Klassinen musiikki hengenpelastajana.

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 20.08.2018 klo 20:33 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 20.08.2018 klo 20:33

Haluaisin avata keskustelun klassisesta musiikista. Nimittäin uskon että se voi pelastaa monia henkiä, enkä nyt vitsaile. Se saa aivoihin sellaisen selittämättömän tilan tai en tiedä onko se aivoissa vaan jopa sielussa. Se on pelastanut mun hengen monta kertaa. Kun on ollut erittäin synkät ajatukset, niin olen pistänyt klassista stereoista ja olen saanut edes vähän balsamia haavoille. Voin sanoa että se voi oikeasti olla teille jokaiselle eduksi jos vain ryhdytte sitä kuuntelemaan. Mielessänne saattaa välähtää taivas. Enkä nyt laske leikkiä. Olen iloinen jos saan jonkun täällä kiinnostumaan klassisesta musiikista, se on oikeasti tärkeää…

Hyviä kuuntelu hetkiä!🙂

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 21.08.2018 klo 11:43

Olisit laittanut jonkun linkin klassiseen musiikkiin tms.

Minusta tämä on hyvä kokonaisuudessaan. Ukko oikeasti on pianon kanssa jäälautalla.
Myös seuraavat kappaleet kannattaa kuunnella.
https://www.google.com/search?q=Elegy+for+the+Arctic&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab

Käyttäjä NonBeing kirjoittanut 21.08.2018 klo 16:12

Itselle tämä kuulostaa pelastukselta:

https://www.youtube.com/watch?v=9UBWgeSJlWw&

Samaa samaa, vähän nousua. Vähän klassistakin olen kuunnellut, lähinnä muutamaa kuoroteosta, mutta en pääasiassa kuuntele klassista.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 21.08.2018 klo 17:34

Tässä omia suosikkejani:
Sibelius¨
Brahms
Stravinsky
Toivo Kuula
Smetana
Uuno Klami
Beethoven
Leevi Madetoja
Mahler
...

Käyttäjä star-crossed kirjoittanut 21.08.2018 klo 18:02

Klassisen musiikin terveysvaikutuksia on ilmeisesti ihan tutkittukin, joten varmasti se voi toimia hengenpelastajana. Tosin samansuuntaisia tuloksia ymmärtääkseni on saatu ihan musiikista ylipäätänsä.

Ja eihän sen hengenpelastajan tarvitse olla edes musiikki. Minulla oli yläasteella tosi vaikeaa ja koen, että minua auttoivat elokuvat ja tv-sarjat. Oli jotain, johon paeta ja jotain, jota odottaa. Iän karttuessa hengenpelastajia on ilahduttavasti tullut lisää: luonto, historia, musiikki, valokuvaus, retkeily, matkustaminen, hyvä ruoka, runot, vapaaehtoistyö...

Bipolaarista mielialahäiriötä sairastava koomikko/näyttelijä/kirjailija/juontaja Stephen Fry on kertonut, että hänet pelastivat nuorena P. G. Wodehousen kirjat. Tiedän ihmisiä, joille lemmikki tai jokin harrastus ovat olleet niitä elämässä kiinni pitäviä voimia.

Ehkä tärkeintä onkin, että jokaiselle löytyisi se oma juttu, joka tuo iloa elämään ja tarpeen vaatiessa pitää pinnalla vaikeissakin tilanteissa. Olen tosi iloinen, että olet, minäitse89, löytänyt sellaisen voimavaran klassisesta musiikista.

Olen viime aikoina innostunut kuuntelemaan Carmina Buranaa. Tunnetun alku- ja loppuosan lisäksi nyt liikuttaa ja ehkä vähän huvittaakin Olim Lacus Colueram, jossa vartaassa käristyvä joutsen voivottelee kohtaloaan muistaen samalla kuinka ennen niin kauniina asui järvellä. Olen myös paljon kuunnellut Ennio Morriconea.

Käyttäjä NonBeing kirjoittanut 21.08.2018 klo 23:06
Käyttäjä NonBeing kirjoittanut 21.08.2018 klo 23:43

Pahoittelut kun en linkannut ensin mitään klassista, josta myös tykkään. En usko, että sellaista musiikkia on, kuin "sielunpelastajaa". Kaikilla on oma juttunsa. Nyt katkerana huvittavasti muutamasta klassisen musiikin fanista, välien poikki mentyä varsin triviaaleista syistä, että näissä tietyissä hoodeissa pyörien klassinen on intellektuellien fanittama tyylilaji, koska se on niin "monimutkaista ja kaikista vaikeinta tehdä ja ymmärtää" tjsp. Älyllistä syvyyttä siinä on tietysti. Tosin niin on ambient musiikissa elektroniselta puoleltakin, joka usein meneekin elektronisena versiona varsinaisesta klassisesta musiikista. Tässä https://www.youtube.com/watch?v=zkJUioQ-zKs&index=2&list=PLSqDmIaPzsJuXIcCol7Ctj4LGnQrfCFhZ& josta saa lisää klassista.

Outoa kyllä, mutta jostain syystä Mr. Bean TV-sarjan tunnari ( tässä https://www.youtube.com/watch?v=ExsAWu7y5dU ) saa minulla karvat pystyyn. Lyriiikatkin on aika mielekiintoiset...

Ecce homo qui est faba.
Ecce homo qui est faba.
Vale homo qui est faba, qui est faba, qui est faba.
Vale homo qui est faba.
Vale homo qui est faba, qui est faba.

Behold the man who is a bean.
Behold the man who is a bean.
Farewell the man who is a bean, who is a bean, who is a bean.
Farewell the man who is a bean.
Farewell the man who is a bean, who is a bean.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 22.08.2018 klo 12:33

Tossa liikuttavan kaunis kappale. Jotenkin aistii siitä koko elämän traagisuuden:
https://www.youtube.com/watch?v=JlMHjo7Jwhk

Käyttäjä NonBeing kirjoittanut 22.08.2018 klo 13:18

minäitse89 kirjoitti 22.8.2018 12:33

Tossa liikuttavan kaunis kappale. Jotenkin aistii siitä koko elämän traagisuuden:
https://www.youtube.com/watch?v=JlMHjo7Jwhk

Tästä voisinkin kiittää. Joten, kiitos.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 22.08.2018 klo 13:49

Ole hyvä!

Käyttäjä star-crossed kirjoittanut 22.08.2018 klo 19:39

NonBeing, tuo Disintegration Loops 6 on todella hypnoottista kuunneltavaa. 🙂 Enkä ole ikinä kiinnittänyt mitään huomioita siihen, mitä mr. Beanin alkutunnarissa lauletaan!

Joskus taannoin itseäni rauhoitti kovasti tämän kuuntelu: https://youtu.be/HcAW0I_OHmg Tämä tietysti ei teknisesti ole klassista musiikkia, mutta...

Tämän klassisen kappaleen löysin Tree of Life -elokuvasta: https://youtu.be/xacflWZig8c

Tykkään kovasti virolaisesta Vox Clamantis (= huutavan ääni) -kuorosta: https://youtu.be/jJrCkhTCVUM

Olen varmaan outolintu (tässäkin asiassa), kun en niin kauheasti perusta korkeista ylä-äänistä. Kuunnelkaa, miten erilaiselta kuulostaa barokkitenorin laulanta: https://youtu.be/zK2pIbthlRM

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 23.08.2018 klo 17:20

Moi kaikki!

Olen iloinen kun klassista musiikkia on olemassa. Se on tuonut suurta riemua mun elämään. Välillä tuntuu kun kuuntelen sitä, että olen taivaassa. Olen aina ollut musiikki ihminen, mutta en olisi koskaan uskonut kuinka ihanaa tämä klassinen musiikki on. Se on parempaa kuin yksikään lääke. En osaa edes kuvailla kuinka suuri ihailu mulla on klasariin, se lähentelee jo uskontoa.

Kuunnelkaa Carl Nielseniä, Hindemithiä tai Erkki Melartiinia. Koko sielu on auki klasarille. Kiitos siitä Jumalalle, jos sellainen on olemassa.... 🙂🌻

Käyttäjä NonBeing kirjoittanut 23.08.2018 klo 20:22

star-crossed kirjoitti 22.8.2018 19:39

NonBeing, tuo Disintegration Loops 6 on todella hypnoottista kuunneltavaa. 🙂 Enkä ole ikinä kiinnittänyt mitään huomioita siihen, mitä mr. Beanin alkutunnarissa lauletaan!

Basinski on tosiaan looppaamisen kuningas, jos minulta kysytään. Tee täydellinen looppi ja toista sitä, pienin muutoksin. DLP julkaistiin 9/11 terroristihyökkäyksen jälkeen, ja DLP albumin kannessa on Basinskin katolta otettu kuva hyökkäyksestä. Koko DLP vaan tosin kestää sen 5 tuntia, joten 😀 Omat suosikit on: 6, 3 ja 1.1.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 25.08.2018 klo 07:50

Ehkä kaikkein rakkain teos mulle on Sibeliuksen Lemminkäinen sarja. Kannattaa kuunnella...

Käyttäjä yxi kirjoittanut 30.08.2018 klo 10:48

Dmitri Hvorostovski kuuntelen aina kun olen allapäin. Ääni nostaa minut arkipäivän yläpuolelle. Aivoissani tapahtuu jotain. Hänellä on paljon hienoja kappaleita. Hauser on myös hyvä. Kannattaa kuunnella, olihan hän maailmankuulu baritoni. Menehtyi aivosyöpään 55 vuotiaana mutta ääni jäi.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 30.08.2018 klo 11:52

Okei täytyypä kuunnella.