Klassinen musiikki hengenpelastajana.
Haluaisin avata keskustelun klassisesta musiikista. Nimittäin uskon että se voi pelastaa monia henkiä, enkä nyt vitsaile. Se saa aivoihin sellaisen selittämättömän tilan tai en tiedä onko se aivoissa vaan jopa sielussa. Se on pelastanut mun hengen monta kertaa. Kun on ollut erittäin synkät ajatukset, niin olen pistänyt klassista stereoista ja olen saanut edes vähän balsamia haavoille. Voin sanoa että se voi oikeasti olla teille jokaiselle eduksi jos vain ryhdytte sitä kuuntelemaan. Mielessänne saattaa välähtää taivas. Enkä nyt laske leikkiä. Olen iloinen jos saan jonkun täällä kiinnostumaan klassisesta musiikista, se on oikeasti tärkeää…
Hyviä kuuntelu hetkiä!🙂
Kuuntelin tuon kuorolaulun. On hieno, sanat ja kuultavaakin.
Joo. Suomessa kyllä tehty hienoa musiikkia.
Itse pidän noista Toivo Kuulan teoksista paljon ja Sibeliuksesta.
Olen jotenkin aivan lumoissani klassisesta musiikista. Jos jossain on pala taivasta, niin siinä.
On niin suuri rikkaus kun saa kuunnella sitä. Suuri etuoikeus.
Olen kuunnellut nyt Sibeliusta: King Christian II Op. 27.
minäitse89 kirjoitti:
Olen jotenkin aivan lumoissani klassisesta musiikista. Jos jossain on pala taivasta, niin siinä.On niin suuri rikkaus kun saa kuunnella sitä. Suuri etuoikeus.
👌👍
Novospssky Monastery Male Choir
(Russian Orthodox Chants From Valaam Monastery)
- en tiedä miksi mutta tässä jotain syvällä omassa itsessä tuntuvaa, joku kohta kai resonoi johonkin sisällä vaikka kieli on vieras... lainaan tämän uudestaan ja uudestaan kirjastosta
minäitse89 kirjoitti:
Olen kuunnellut nyt Sibeliusta: King Christian II Op. 27.
Miten jollain voi olla taito luoda jotain näin kaunista... pilvifiilikseen pääsee ...
Joo. Dostojevski aikanaan kirjoitti että kauneus pelastaa maailman. En tarkalleen ottaen tiedä mitä hän sillä tarkoitti, mutta voi olla tottakin.
Pitääpä kuunnella tuo.
Tuntuu välillä kun kuuntelee klassista, että aivan kuin välähdyksen omaisesti tuntisi onnen. Sitten se saattaa taas kadota. Mutta joinain hetkinä se palaa.
Niin, onnea on olemassa vaikkei aina tunnekaan onnea olevan. Ihmisenä alkaa niin herkästi tottua hyvään, pitää itsestään selvänä. Jolloin sen merkitys katoaa näköpiiristä.
Eino Leinon sanoin.... "murheet, ne palaa".
Onni on niin henkilökohtainen jokaisen kokea.. koen sitä noissa Eino Leinon teksteissäkin. Yhdistää meitä, se yhdistäminen jo sinänsä on onnea, ehkä murusia, mutt onnea sekin.
Välähdyksenomainen onnen kuuleminen..
..jostain syystä kuulen sen ranskankielisessä laulussa...
Vaikka kun Lara Fabian laulaa Je'taime....
Tasan tarkkaan en ole suomeksi tutkinut mitä ranskaksi laulaa, mutta aikamoinen 'akkulaulu' tämän minulle on.
Mikä sulle on virtaa antava/lisäävä laulu?
Kotirannalla. Kuoroteos. Se on jotenkin koskettava.
Jumalasta kun oli puhetta. Jotenkin näen välähdyksen hänestä klassisessa musiikissa.
Jokin minua niin kiehtoo siinä.
On ollut niin hienoja kokemuksia kun on kuunnellut.
Se kauneus tuo jotenkin taivaan mieleen...
Niin. Kauneus on kiehtovaa. Siiinä on jotain niin lepoa. Kuin saisi anteeksi jotakin?-)
Leevi and The Leavingsin sanoituksissa on jotain niin arkista ja kaunista että alta pois. Gösta kuvaa hienosti elämän vaikeuksia ja traagisia kohtaloita. Elämän makuista musiikkia se on kyllä...
https://www.youtube.com/watch?v=nOIAd6xtL34
Tristesse - Étude Op. 10, No. 3 (Chanson de l'Adieu) Chopin, Frédéric