Tunnen itseni tyhmäksi. Tänään taas istuin äiti tukena kun hän oli keskustelemassa mielenterveys ongelmistaan. Minulta kysyttiin mielipidettä ja annoin taas vakio vastauksen. Sen saman jonka jo opin antamaan lapsesta pitäen. Vuodet ovat kuluneet mutta asiat eivät ole muuttuneet. Vain minä olen tunnen sen. Minusta on tullut katkera, väsynyt ja vihainen.
Minulla on oma sisäinen tuska joka ei hellitä. Muistan kun lapsena jo toivoin että joku aikiunen huomaisi miten paha olo minulla on ja auttaisi. En uskaltanut puhua koska pelkäsin äitini arvaamattomuutta. Pelkäsin että jos kerron mitä kaikkea olen joutunut kokemaan ja kestämään ja miten peloissani olin joku ei auttaisikaan vaan veisi mnut äidin luota pois. Enkä sitäkään halunnut. Kovetin itseni. Oli pakko kestää.
Nyt olen aikuinen nainen. Minulla on aivan ihan lapsi jota rakastan ja palvon. Ilman häntä ei minua enään olisi tiedän sen.
Koko nuoruuteni vietin itse tuhoista elämää. Lujaa meni korkealla ja kovaa. Näin ei tuska tuntunut ja kovan ulkokuoren alle oli hyvä peittää se.
Nyt tämä kuori on jo niin paksu etten pysty sitä murtamaan. Tuska sisälläni on niiin iso että tuntuu kuin halkeaisin.
En pysty puhumaan, en avoutumaan. Jopa kirjoittaminen tänne saa minut voimaan pahoin. Osoitan heikkoutta joka ei ole sallittua.
Työskentelen paikallisessa terveystalossa jossa on ammattiauttajaa joka lähtöön ja kateellisena katselen ihmisiä jotka ovat menossa keskustelemaan ongelmistaan ja asioistaan. Olen kateellinen heidän rohkeudestaan ja kyvystään tehdä niin.
Minä en siihen pysty enkä tietenkään voi koska en voi näyttää tuskaani ja heikkouttani ihmisille joiden parissa työskentelen. Olenhan aina niin hymyilevä ja sosiaalinen.
Jospa tänne kirjoittaminen auttoi. En tiedä mutta olen ylpeä että tein sen.
Hei Saniga!
Hyvä, kun selvisit eilisestä! Oli varmaan kärsimys kohdata setäsi ja viettää joulua sen sian kanssa. En pystyisi samaan.
Hyvä kun sait tyttäresi onnelliseksi. Miten sun psykologikäynnit sujuu? Tuli pahaolo sun tikkejä vaatineesta haavasta.
Hyvää loppujoulua ystävähyvä!
Heippa pala lasia!
Työpaikka psykologilla käynnit on nyt siis käyty ja edelleen odottelen aikaa mtt:hen. Lähetehän jo on. Luvattiin pikaista mutta ei ole vielä kuulunut. Selvisin juu eilisestä ja ylpehän siitä saan olla. Nyt vain on oltava itsensä kanssa varovainen koska yleensä puskee kauheat jälkimainingit. Älä ystävä rakas ole pahoillasi minun haavoistani. Olen nyt voinut aikalailla paremmin. Joinakin päivinä jopa niin hyvin että olen jo kyseenalaistanut omaa avuntarvettani. Todellisuuttahan se tarve on ei normi ihminen itselleen pahaa tee ja se minunkin on muistettava. Ehkä olen nyt käynyt aallonpohjalla ja täältä ei pääse kuin ylöspäin. Toivon niin ja jos asioideni paranemis prosessin käynnistyminen vaati sen ja sen mukana tulleet arvet niin se on vain hyväksyttävä.
Voimia sinullekkin sinne ja hyviä joulun loppu aikoja.
Nyt on kauheat jälkimainingit päällä. Ajatusket ihan sekaisin, sydän hakkaa tuhatta ja sataa, tärisen ihan hillittömästi. Yritän parhaani mukaan rauhoittua. Hengitän syvään ja suljen silmäni yritän saada ajatusta rauhottumaan. Tunne on tosi tuskainen. Yritän tehdä vähän väliä jotain kotitöitä että saisin ajatukset tasaantumaan. Siis mitkä ajatukset...pääkin on niin sekaisin ettei siellä kulje ei hyvää eikä pahaa mutta rauhottua pitäisi.
Hei
Olen juuri ennen joulua saanut avomieheltäni tiedon että hän on muuttamassa omaan asuntoon ja jättämässä minut. Olen kuitenkin vielä työelämässä tiukasti kiinni, joten senpuolen asiat ovat ok samoin omistan oman asuntoni. Elämä tuntuu vain pysähtyvän aivan kokonaan, ainoa asia joka pyörii päässäni on vain itsemurha ja jopa niin voimakkaana, ettei muuta vaihtoehtoa tunnu olevan. Olisiko siellä joku auttava käsi joka neuvoisi mistä päin apua olisi hyvä lähteä hakemaan, työteveyshuolto antoi ainoastaan resepti kouraan ja viikon sairauslomaa. Tarvitsisn todella hyvää ystävää ja kuuntelijaa vaikka vain tämän sivuston välityksellä
Voi sua Saniga ystäväiseni!
En tiedä, miten sua lohduttaisi. Sulla on varmaan olo kuin kalalla kuivalla maalla. Toivon sydämestäni, että sun jälkimaininki menee ohi. Varmaan järjellä osataan myös ajatella, mutta tunne vie usein voiton.
Mulla itsellä on vaikea kausi menossa. Huomenna saan tietää, onko mulla aids tai hepatiitti. Välistä kyllä melkein toivonkin kuolevani. No lääkäri soittaa mulle huomenna kesken unien.
Olen sun puolella Saniga! Lämmin halaus! 🙂👍
Help60 kirjoitti 27.12.2010 11:36
Hei
Olen juuri ennen joulua saanut avomieheltäni tiedon että hän on muuttamassa omaan asuntoon ja jättämässä minut. Olen kuitenkin vielä työelämässä tiukasti kiinni, joten senpuolen asiat ovat ok samoin omistan oman asuntoni. Elämä tuntuu vain pysähtyvän aivan kokonaan, ainoa asia joka pyörii päässäni on vain itsemurha ja jopa niin voimakkaana, ettei muuta vaihtoehtoa tunnu olevan. Olisiko siellä joku auttava käsi joka neuvoisi mistä päin apua olisi hyvä lähteä hakemaan, työteveyshuolto antoi ainoastaan resepti kouraan ja viikon sairauslomaa. Tarvitsisn todella hyvää ystävää ja kuuntelijaa vaikka vain tämän sivuston välityksellä
Terveyskeskus-psykologit, tukiryhmät yms. ovat ihan ok, samoin kirkon palveleva puhelin ja perheasiain neuvvottelukeskus.
Utelias kysymys muuten mitä lääkettä moiseen kriisiin määräsivät?
Hmm....päätin tässä alkaa sitten rustaamaan runoa surkeasta olostani. Ei ole minusta runoilijaksi ei😉. Taitaa olla mielikuvituksen puute mikä vaivaa ja uskomattoman huono ajatuksen juoksu.
Seitsemän vuotiaskin osaisi varmaan ladella syvällisemmin🙂
Ei saa sitten kuolla nauruun tai muuten joudun lopun elämääni elämään omantunnon tuskissa.........
Tässä tämä pieni luritus:
Minä väsähdän ja väistyn alta valtavirran
Ei kukaan huomaa hiutaleen leijailleen alle sillan
Sieltä virta sen mukanaan vie
Alkaa hiutaleella uusi tuskaton tie joka valohon vie.
Taidan siis näillä lahjoilla etsiä vielä itselleni uutta harrastusta aloitettavaksi. Ehkä se sopiva löytyy minullekin vielä joskus🙂👍
Heippa
Joo se oli kaunis runo.
Tee kaikkea asioita mistä tulet onnelliseksi ja iloiseksi elämässä
kun onnellisuus koustuu ihan pikku asioista.
Kaunista uutta vuotta sinulle
Hyvää uuttavuotta myös sinulle volvomies!😉
En ole muutamaan päivään kirjoitellut tänne. Mtt:hen odottelen vieläkin aikaa ja nyt tuntuu siltä että olisin pudonnut johonkin tyhjään koloon ihan yksinäni. Työterveydessä ovat tehmneet sen mitä ovat pystyneet. Mtt:ssä on varmaan jonoa. Teen parhaani selvitäkseni jokaisesta päivästä ja voin toivoa vain parasta.
Empä jaksa kirjoittaa enempää. Ei ole mitään sanottavaa. Minä vain odotan.....ja odotan.
Maanantai aamu ja viikonloppu ohi. Olenko siihen tyytyväinen......en. Taas aika heikko suoritus itseltäni. En saanut mitään aikaiseksi. Mieli teki. Lapsen kanssa olisi pitänyt lähteä luistelemaan, hiihtämään, pelata, viettää laatu aikaa mutta en saanut itsestäni irti MITÄÄN. Järki sanoi että nyt liikkeelle mutta liha ei liikkunut. Mikä vit....minua vaivaa. Näen kuika lapseni kärsii ja turhautuu mutta en voi mitään joka päivä vanon että huominen on erillainen mutta ei se ei toteudu. Onneksi hän pääsi eilen kaverille leikkimään jossa on iloiset ja viriilit vanhemmat. Itse vain nukuin tuon ajan en jaksanut muuta. Olen niin pettynyt ja vihainen itselleni. Täyttä yrittämisen puutetta. Ei mitään muuta. Minusta on tullut laiska ja itse keskeinen joka antaa murheilleen vallan ajattelematta kuinka muut kärsii. Olisi nyt aamusta pitänyt käydä kaupassa mutta en saanut lähdettyä. Parin tunnin päästä lähden töihin mutta en haluaisi valmistautua sinnekkään. Eihän tuo jääkaappi tyhjä ole mutta olisi ollut kivaa jos sielä olisi ollut tytölle herkkuja kun hän tulee koulusta mutta EI tämä saat...........saamattomuuteni taas. Laitoin mummon tilille rahaa ja pyysin tuomaan tullessaan jotain kun tulee tytön kanssa illaksi tänne mutta miksi pistää toinen tekemään asiaa jonka olisin voinut hoitaa itsekkin jos vain olisin....................!!!!!!!!!
En tiedä, olen häpeissäni ja vihainen itselleni.
Mummo on nyt tsempannut mikä sinällään on hyvä koska en kestäisi enään yhtään paskaa niskaan sieltä suunnasta. Vaikka äiti on elämänsä aika aiheuttanut minulle paljon pahaa ja murheita on hänen apunsa nyt korvaamaton. Olen hänelle kiitollinen ja ylpeä siitä kuinka hän jaksaa tulla tytön luo tänne iltaisin. Tyttö on siis hänelle hyvin tärkeä ja ehkä nämä toimet saavat hänellekin sisältöä elämään niin että hänkin alkaa voida paremmin.
Taas viikonloppu alkaa olla ohi ja uusi viikko alkamassa. Minulla on ollut aikaa miettiä kovasti elämääni. Murheitani ja ilojani. Minulla on loistava tukihenkilö ja hänen avullaan olen kyennyt hieman kasaamaan ajatuksiani ja itseäni. Olen oppinut itsestäni todella paljon ja sen turvin saanut itsevarmutta lähteä eheyttämään itseäni ja kohti parempaa tulevaisuutta. Mtt:stä ei ole vieläkään kuulunut mitään. Minulla on vielä pelkoni ja pahat ajatukseni mutta pystyn jotenkin kestämään niitä nyt paremmin. Olen myös tajunnut kuinka paha oloni vaikuttaa läheisiini lähinnä tyttäreeni. Minulla on paljon parannettavaa koska tiedostamattani olen pahoina päivinä pyrkinyt työntämään häntä pois vaikka hän on selkekästi yrittänyt vain tulla piristämään minua.
En ole nyt lähiaikoina satuttanut itseäni mutta en ole luopunut teristänikään. En ole vielä uskaltanut. kaksi kaapissa ja yksi aina mukana laukussa. Olen kuitenkin tyytyväinen etten ole sortunut käyttämään nitä. Syömishäiriöni on vielä selkeästi päällä mutta sitäkin olen selättänyt niin ettei selkeitä syömättömyys päiviä ole enään vaan joka oäivä pyrin syömään edes jotain.
Hieman tasasempaa siis jo. Tästä se pikkuhiljaa lähtee.
Heippa
Joo kiva kuulla että elämässäsi olet päässyt eteenpäin ja hyvä kun sinulla on
hyvä tukihenkilö.
Mutta kannattaa käydä myös ammattiauttajien luona niin sieltäkin saat apua
ja hiljakseen elämä helpottaa.
Mutta muistutan taas että ihmisen elämässä tulee heikkojakin hetkiä niin niihin
aina kannattaa varautua.
Kuin myös toivon että älä ikinä viiltele itseäsi ratkaistaan ongelmat muulla tavalla ja
heti kun on vähänkin joku asia painaa mieltä niin soita vaikka sille sinun
tukihenkilölle niin auttaa taas elämässä eteenpäin.
Yritä tehdä kaikkea mistä tulet onnelliseksi ja tulee hyvä olo.
Kauniast alku vuotta sinulle
Päivähän meni sitten niin että rohkaistuin erään ystävän tuella ja tsemppauksella ( kiitos hänelle) tänään soittamaan mtt:hen ja kysymään missä vaiheessa minun lähetteen käsittely on vain kuullakseni että koko lähetettä ei ole siellä. Soitin sitten työterveyteen kysyäkseni mistä kiikastaa koska muistan työterveyslääkärin 10.12 tehneen sen ja sanoneen minulle vielä että minun itseni ei tarvi tehdä nyt mitään että minuun otetaan yhteyttä. Sielä henkilö katsoi koneelta että totta on että minulle on tehty lähete vieläpä seitsemän päivän kiireisenä MUTTA voi kauheeta lääkäri oli unohtanut hyväksyä sen ja lähettää. Olen siis piinnistellyt ja yrittänyt pitää itseäni pystyssä kaksi kuukautta rukoillen sitä kutsua jota ei kuitenkaan koskaan ollut tulossa.
Puolituntia tuon soiton jälkeen he soittivat perään ja olivat jopa hieman kauhuissaan tapahtuneesta. Tarjosivat huomiselle pika aikaa toiselle lääkärille koska pitää tehdä uusi arviointi sen takia kun edellisestä on kulunut sen verran aikaa. näin saamme uuden lähetteen nopeammin kuin että odottaisimme tämä ensimmäisen lääkärin lomalta paluuta. Kyselivät varovasti että olenko pystynyt olemaan töissä vielä. No olen mutta taisteluahan se on ollut.
Vaikka asia onkin nyt hoidossa taas niin jollain tapaa maailmani mureni moneksi tunniksi tänään. Se sananmukaisesti katui. Olen vieläkin väsynyt ja maassa koska alan olla aika kypsä että elän elämääni aina vaikeimman kaavan kautta. Tämä paskan lappaminen niskaan ja huono onni ei lopu koskaan. Olen jollain tapaa syntynyt tähän ainaisen epäonnistuja virkaan Ja totuus on että olen nyt ihan pirun kyllästynyt toimittamaan tätä virkaa.🤕
onpa peijakkaan huonoa toimintaa työterveydeltä, anna moitteet sinne jos suinkin jaksat.
ja koeta sinnitellä mielenterveystoimistoon asti, siltä löytyy apua, tahi ainakin minulle aikoinaan löytyi.
Voimia.