Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Käyttäjä Eieiei aloittanut aikaan 14.11.2021 klo 18:33 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 14.11.2021 klo 18:33

En tiedä miten aloittaa tämä monologiketju. Olkoon se henkilökohtainen masennuspäiväkirjani, jos vaikka joku kirjoittaisi ystävällisen neuvon tai lohdutuksen sanan. En tiedä, jaksanko kirjoittaa tätä ketjua mutta katsotaan. Elämässäni on niin paljon vastoinkäymisiä, etten jaksa kirjoittaa niistä. Sittenkään ne eivät ole mitään verrattuna niihin ihmiskohtaloihin, joita olen lukenut joistakin ketjuista ja mitä olen nähnyt elämäni varrella. Minä alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en jaksa elää enkä ajatella. Dissosiaatio… kaikki limittyy ja katoaa. Enää edes ei tule niitä fiiliksiä joissa kaikki loksahti paikoilleen ja masennus syntyi äärimmäisestä tietoisuuden kokemisesta. Yksinäisyys, täysi yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, sivullisuus, toiseus, merkityksettömyys. Edes lääkärit ei välitä. Näitä minun sanojani vastaavia viestejä lienee Tukinetin keskustelut täynnä. Minulla vaan ei ole voimia kirjoittaa, en jaksa sanoa… Jaksoin kirjoittaa edes näin paljon. 

Käyttäjä kirjoittanut 17.01.2023 klo 17:30

Eieiei kirjoitti:
Masentunut, siispä olen.

Hei masentunut Eieiei. Olen viime aikoina työstänyt ystävä suhteitani, ihan pakkomielteisistä ajatuksista käyttävän arkeen, enkä tiedosta vieläkään rajoja joita ei henkilökohtaisesti saisi ylittää omassa itsessään, vaikka noita rajapyykkiä tulisi vastaan en tiedosta ketään joka niitä noudattaisi ystävistäni henkilökohtaisella tavalla, paitsi pakkomielteen yhtyessä ajatuksiinsa. Kuinka masentuneeksi tunnet itsesi?

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 18.01.2023 klo 15:48

Eieiei kirjoitti:
Masentunut, siispä olen.

Lohtu sekin. Jatka samaan malliin. Ehkä masennus karisee hartoilta sitten kun ne asiat joita nyt suret, on surtu loppuun.

Toivon sinulle parempaa vointia!

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 19.01.2023 klo 08:00

Niin voimakkaan masentuneeksi etten tunne sitä, en enää pitkään aikaan ole. Ikään kuin minun päälläni on toinen minä, kuori joka toimii ja elää ja käyttäytyy lunkisti mutta en tunne mitään yhteyttä siihen, se on vieras, kuin olisin unessa että ulkoinen näkyvä maailma tapahtuu oudosti enkä voi mitään koska välillä on muka normaali minä, joka on vieras olento. Tai sitten minä olen vieras ja en kuulu tähän maailmaan joka ei minua halua, vaan olen saanut tuon kuoren, panssarin, päälleni.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 20.01.2023 klo 16:51

tulin piipahtaa.En oo oikeen missään käynyt.Ei ole ollut jaksamista.

TOivotan sulle voimia syli täydeltä. Lämpimän halauksen.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 21.01.2023 klo 08:09

Suru polttaa minut. Tuhkasta nousee uusi ihminen joka on kuitenkin surullinen, satutettu, loukattu, traumatisoitu jne. Katson taas ympärilleni, kaukaisuuteenkin ja kävelen takaisin maailmaan arkihyörinään mutta vähemmän luottavaisin mielin. Olen oivaltanut että kaikki on vaan tapahtumia ja tekemistä, sen sijaan historiaan katoavat kaikki suuret tunteet ja unelmat, suunnitelmat ja intohimot.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 21.01.2023 klo 17:31

Kiitos teille kaikille tsemppaamisesta.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 21.01.2023 klo 23:53

Eieiei kirjoitti:
Ikään kuin minun päälläni on toinen minä, kuori joka toimii ja elää ja käyttäytyy lunkisti mutta en tunne mitään yhteyttä siihen, se on vieras, kuin olisin unessa että ulkoinen näkyvä maailma tapahtuu oudosti enkä voi mitään koska välillä on muka normaali minä, joka on vieras olento.

Mulla on ollut pari kertaa vähän samantapaisia kokemuksia, hetkellisesti. Että se joka tässä elää ja hengittää ei ole minä. Ikään kuin ajatusten ja minuuden keskipiste olisi nytkähtänyt pois paikaltaan, ei kehon ulkopuolelle mutta vähän syrjään siitä missä se normaalisti on. Tuntuu tosi kummalta kun tuntee esim. kehonsa painon auton penkillä mutta samaan aikaan tuntuu siltä ettei ole se olento jolle nuo tuntumukset oikeasti kuuluvat.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 23.01.2023 klo 15:55

Soittelin omaa flow tilassa tulevia improvisointeja ettei ole voimia soittaa varsinaisia harjoittelupiisejä. Soittelin vain oikealla kädellä. En kykene säestämään kun melodia muotoutuu niin nopeasti. Olisi hienoa osata lyödä sointuja tai jopa polyfonisia tai fuugatyylisiä kuvioita vasemmalla kädellä muttei vaan onnistu. Melodia elää omaa elämäänsä, tämä on melkeinpä kuin automaattikirjoittamista niin automaattisoittamista. Tiettyjä piisejä selvästi välttelen, koska ne tuovat mieleen tiettyjä ihmisiä, joiden poissaoloa välttelen, joita suren. Makaan nyt velttona puulattialla. Nukuttaa, nukahdan.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys ja kirjoitusvirheitä
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 24.01.2023 klo 21:00

Kilarit.

Käyttäjä kirjoittanut 30.01.2023 klo 15:20

Hei Eieiei. Mitä sulle kuuluu?

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 30.01.2023 klo 21:36

En viitsi enää mitään. En jaksa.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 31.01.2023 klo 18:43

Eieiei, minäkään en jaksa. Välillä vähän aikaa jaksan jotain. Sitten tulee taas totaalinen jaksamattomuus.

Ymmärrän säestyksen puutteen improvisoinnissa. Minäkin haluaisin osata lyödä vasemmalla kädellä polyfonisia tai fuugatyylisiä kuvioita, kuten kuvasit. En minäkään osaa. En soita niin hyvin. Minulla edes oikean käden melodiaimprovisointi ei toimi niin hyvin kuin luultavasti sinulla onnistuu. Haluaisin osata soittaa taitavammin.

Käyttäjä kirjoittanut 01.02.2023 klo 08:22

Eieiei kirjoitti:
En viitsi enää mitään. En jaksa.

En minäkään viitsi enää oikein mitään.

 

Käyttäjä kirjoittanut 09.02.2023 klo 17:57

Hei Eieiei. Joko jaksat kirjoitella?

Käyttäjä kirjoittanut 19.02.2023 klo 12:11

Eieiei kirjoitti:
Suru polttaa minut. Tuhkasta nousee uusi ihminen joka on kuitenkin surullinen, satutettu, loukattu, traumatisoitu jne. Katson taas ympärilleni, kaukaisuuteenkin ja kävelen takaisin maailmaan arkihyörinään mutta vähemmän luottavaisin mielin. Olen oivaltanut että kaikki on vaan tapahtumia ja tekemistä, sen sijaan historiaan katoavat kaikki suuret tunteet ja unelmat, suunnitelmat ja intohimot.

Onko edelleen samanlainen olo? Olen ruvennut taas pelaamaan veikkauksella rahapelejä, en tosin paljoa, vaan maltillisesti, minulla on ollut raja 40e kk, mutta vaihdoin sen 60e kk. Lähinnä pelaan lottoa, vikinglottoa, ja eurojackpottia, mutta myös kenoa ja kaikki tai ei mitään kiehtovat mieltäni. Toivon saavani joskus päävoiton yllättäen.