Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Käyttäjä Eieiei aloittanut aikaan 14.11.2021 klo 18:33 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 14.11.2021 klo 18:33

En tiedä miten aloittaa tämä monologiketju. Olkoon se henkilökohtainen masennuspäiväkirjani, jos vaikka joku kirjoittaisi ystävällisen neuvon tai lohdutuksen sanan. En tiedä, jaksanko kirjoittaa tätä ketjua mutta katsotaan. Elämässäni on niin paljon vastoinkäymisiä, etten jaksa kirjoittaa niistä. Sittenkään ne eivät ole mitään verrattuna niihin ihmiskohtaloihin, joita olen lukenut joistakin ketjuista ja mitä olen nähnyt elämäni varrella. Minä alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en jaksa elää enkä ajatella. Dissosiaatio… kaikki limittyy ja katoaa. Enää edes ei tule niitä fiiliksiä joissa kaikki loksahti paikoilleen ja masennus syntyi äärimmäisestä tietoisuuden kokemisesta. Yksinäisyys, täysi yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, sivullisuus, toiseus, merkityksettömyys. Edes lääkärit ei välitä. Näitä minun sanojani vastaavia viestejä lienee Tukinetin keskustelut täynnä. Minulla vaan ei ole voimia kirjoittaa, en jaksa sanoa… Jaksoin kirjoittaa edes näin paljon. 

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 25.09.2022 klo 21:14

Ystäväni on ollut soittaminen, aiemmin laulaminen ja myös kirjoittaminen. Nyt tajuan että mikään noista ei motivoi minua koska olen niin kehno ja laiska ja tyhmä ja masentunut ja häpeissäni että syntyy noidankehä jossa haluan kadota kurimukseen kun en kyennyt onnistumaan noissa tekemisissä saamaan a) itsetuntoa b) ystäviä tai rakkaita. En pärjää missään. Paitsi ehkä tänne foorumille vaikeroimisessa. Unien harhailevissa dystopioissakin petyn ja epäonnistun, jään niissä usein varsinkin yksin tai minut hyljätään. Ei, vain kuolema näyttää olevan ainoa ratkaisu.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 26.09.2022 klo 07:04

sanat katoavat / ajattelu tuhlausta / näkyvä maailma valhetta / sisäistä yrittäjyyttä / muutosagenttiutta / siinä tuhlataan totuus / unelmat rakkaudesta / jaetaan päällisin puolin / vaikkei ole mitään jaettavaa

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 26.09.2022 klo 16:29

Kuuntelen Bachia tubesta, inventioita ja sinfonioita. Voin paremmin. Voisin jopa sanoa että Bach jälleen kerran pelasti minut. Elämä on elämisen arvoinen, koska haluan osata soittaa nuo piisit. Piisien oppimiseen tarvitaan elämää, koska ei ole takeita voiko niitä opetella kuolleena.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: lisäys
Käyttäjä kirjoittanut 27.09.2022 klo 20:18

Kiva kuulla että elämä voittaa. Minulla on menossa hyvä kausi, ja toivon kaikille hyvää jatkoa.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 28.09.2022 klo 10:26

Mukava kuulla! Bach on kyllä hyvää musiikkia kuunneltavaksi vaikkei meillä tavallisilla pulliaisilla soittotaitoa olekaan 😁

Laulaminen olisi mukavaa, mutta en ole nyt sellaisessa elämäntilanteessa että pystyisin etsimään kuoroa, johon liittymistä voisin yrittää. Ehkä sitten seuraavasta asuinpaikasta...

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 28.09.2022 klo 22:58

tuuli kuiskii sanoja korviini / kirjoitan sanan hiekkaan / tuuli puhaltaa sanan pois / ja vaikenee / hiljainen yksinäisyys ei kuiski / yhtäkään sanaa korviini / korvani kuuroutuvat / koska yksinäisyydessä ei korvia tarvita

Käyttäjä kirjoittanut 29.09.2022 klo 14:25

Tunnetko itsesi kovin yksinäiseksi?

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 29.09.2022 klo 15:21

Kyllä, jo varhaisimmissa lapsuusmuistoissa yksinäisyys on ainoa toverini. En päässyt ulos, en muista olleeni hiekkalaatikolla eikä niin ollen ollut kavereita tai en tuntenut ketään.

Käyttäjä kirjoittanut 29.09.2022 klo 19:23

Minulla oli leikkikavereita varhaislapsuudessani. Tosin en aina tullut heidän kanssaan toimeen.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 30.09.2022 klo 14:07

Susihukkanen oli kaverini, mielikuvitus kaveri.

Käyttäjä kirjoittanut 01.10.2022 klo 17:34

Sepäs sattui, isäni leikki mielellään susi hukkasta.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 05.10.2022 klo 07:54

Tiivistäen (kärjistäen):

 

Suomi = jatkuvasti torjutuksi tulemista, hylkäämistä.

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 05.10.2022 klo 12:46

Minulla oli kavereita lapsuudessa, mutta silti tunsin olevani yksin useasti. Tuntuu että kun lapsuudessa on tullut torjutuksi ja hyvätyksi tulemisen kokemuksia omien vanhempien toimesta, niin samoihin asioihin on törmännyt läpi elämän. En tunnu kestäväni edellisä tunteita, murenen.

Käyttäjä kirjoittanut 08.10.2022 klo 17:03

Hei Eieiei. Minä olen ollut paljon yksin, ja sopeutunut siihen omalla tavallani. En osaa lohduttaa, mutta tiedostan puutteeni.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 08.10.2022 klo 22:45

Lopulta yksinäisyys / on ainoa ystäväsi. / Uskollisena se kuuntelee sinua / ja järkähtämättömänä se vaikenee sinulle.