Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Käyttäjä Eieiei aloittanut aikaan 14.11.2021 klo 18:33 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 14.11.2021 klo 18:33

En tiedä miten aloittaa tämä monologiketju. Olkoon se henkilökohtainen masennuspäiväkirjani, jos vaikka joku kirjoittaisi ystävällisen neuvon tai lohdutuksen sanan. En tiedä, jaksanko kirjoittaa tätä ketjua mutta katsotaan. Elämässäni on niin paljon vastoinkäymisiä, etten jaksa kirjoittaa niistä. Sittenkään ne eivät ole mitään verrattuna niihin ihmiskohtaloihin, joita olen lukenut joistakin ketjuista ja mitä olen nähnyt elämäni varrella. Minä alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en jaksa elää enkä ajatella. Dissosiaatio… kaikki limittyy ja katoaa. Enää edes ei tule niitä fiiliksiä joissa kaikki loksahti paikoilleen ja masennus syntyi äärimmäisestä tietoisuuden kokemisesta. Yksinäisyys, täysi yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, sivullisuus, toiseus, merkityksettömyys. Edes lääkärit ei välitä. Näitä minun sanojani vastaavia viestejä lienee Tukinetin keskustelut täynnä. Minulla vaan ei ole voimia kirjoittaa, en jaksa sanoa… Jaksoin kirjoittaa edes näin paljon. 

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 15.04.2022 klo 23:23

Kiitos samoin sinulle Pikemiten.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 16.04.2022 klo 20:56

Pääsiäisenä pääsee pois.

Käyttäjä kirjoittanut 18.04.2022 klo 17:56

Hei Eieiei. Kiva kun kirjoitit minulle, tee se useamminkin.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 19.04.2022 klo 21:43

Kiitos jos se piristi. Kommunikaatio helpottaa tuskaa, tuska on hiljaisuutta ja pimeyttä, kun ei ole toista ihmistä jonka kohtaaminen ja jonka kanssa kommunikoiminen mahdollistaa todellisuudentajun. Muutoin ei ole mitään, ei todellisuutta, vain painostavaa ei-mitään.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 21.04.2022 klo 13:55

"Te olitte tähänastisista huonoin!" Minä olen huonoin. Olen siis huonoista paras huonoudessa. En ole hyvä, en voi elää. En ole viisas, en komea, en rikas, en hauska, en sanavalmis, en innostava, en yrittäjä. Vain kaikista huonoin, taviksista taviksin.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Käyttäjä saloka kirjoittanut 21.04.2022 klo 23:52

Et ole huono ihminen, et tosiaanka. Voimia. En osaa sanoa muuta. Kiitos että olet olemassa.

Käyttäjä kirjoittanut 22.04.2022 klo 15:42

Riippumatta elämäntilanteesta jokaisen panos on suuriarvoinen. Kiitos Eieiei kyseenalaistit pakollisen jaksamisen. Saa olla mikä on, vaikka se minkälaiseksi itsen tuntee ei olekaan koko totuus. Siksikin on hyvä jos voi avata solmujaan (vaikka täällä), voi ehkä alkaa nähdä itsessä jotakin toisin. Voimia!💪

Käyttäjä Krina kirjoittanut 22.04.2022 klo 20:53

Minusta tuntuu lohdulliselta, että voin kisata huonoista huonoimman tittelistä. On vertaistukea parhaimmillaan. Ihan tosissani tämän kirjoitan. En ole sitten ihan niin yksin.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 23.04.2022 klo 10:18

Eieiei, onko "huonoista huonoin" tunne, joka lainehtii mielessä yleisesti, vai onko jotain ikävää tapahtunut?

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 24.04.2022 klo 12:38

Minusta "taviksista taviksin" kuulostaa aika tavoiteltavalta statukselta. Olin ns. erilainen nuori ja sen vuoksi ankarasti koulukiusattu. Sen vuoksi en ole mielelläni esillä juuri missään ja olen valinnut hyvin huomaamattoman ammatinkin harmaana kotitoimistorottana. En oikein jaksa ihmisten palautetta itsestäni ja tekemisistäni, vaikka se olisi positiivistakin. Matalalla profiililla on helpompi elää.

Oletko kovin kilpailuhenkinen, Eieiei?

Käyttäjä kirjoittanut 25.04.2022 klo 13:23

Tuo on niin totta. Matalalla profiililla on turvallista (turvallisempaa) elää.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 25.04.2022 klo 21:09

Saloka, Keskustelua, Krina, Purjevene, Friendly, kiitos teille. En ole kilpailuhenkinen, siksi ehkä en ole onnistunut elämässäni tai koen niin. Olisin halunnut olla hyvä jossain, mutta minusta ei tullut 6 miljoonan dollarin miestä. Ei edes Uuno Turhapuroa. Kyllä jotain sattui, eräs ihminen sanoi epäasiallisesti osittain minulle nuo sanat, ehkä juuri vain minulle nuo sanat, mutta severan epäsuorasti, että voidaan katsoa sen olevan minun tulkintaani. Sillä olenhan minä aika hyvä kääntämään monet sanat signaaleiksi minun hylkimiseksi. Sosiaalisesti eristetty ja syrjinnän uhri lukee herkästi merkkejä ja tilanteita ja eleitä ja asetelmia. En ole saanut elämässäni kokea voimakkaana ja onnellisena ja hyvänä oloa. Mutta luen vastauksianne ja kommenttinne lohduttavat. Minä yritän oppia hiljentymään ja nauttimaan pienistä arkisista asioista. Ja yksinäisyydestä. Mitä vähemmän kohtaan ihmisiä, mitä vähemmän kommunikoin heidän kanssaan, sitä vähemmän tulee hylkäämiskokemuksia tai hylkäämiseksi luokittelemiani kokemuksia. Onnellinen en silti ole. Vielä.

Käyttäjä kirjoittanut 30.04.2022 klo 08:40

Hyvää ja rauhallista vappua.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 01.05.2022 klo 17:17

Kiitos samoin sinulle Pikemiten hyvää vappua. Minäkin haluaisin käydä Tallinnassa, kävellä siellä, myös laivamatka kiinnostaa, katsella merta kannella ja mietiskellä. Muistella myös aikaa jolloin Viro kuului Neuvostoliittoon ja se aiheutti pelottavan raja-alueen kokemisen Suomenlahdella.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Käyttäjä Krina kirjoittanut 01.05.2022 klo 23:35

Kirjoitit - "Mitä vähemmän tapaan ihmisiä, sitä vähemmän tulee hylkäämiskokemuksia." Kun pääsee ihmisiä karkuun, voi kuvitella olevansa vapaa. Näinhän se hylkäämisen tunnelukosta kärsivällä menee. On niin kivaa olla kaukana kaikesta ja kaikista. Vähän se tietysti ahdistaa ja joskus tuntuu jopa yksinäiseltä. Kun itseänsä suojelee todellisilta ja kuvitelluilta vaaroilta, niin tuntuu turvallisemmalta eristää itsensä lukittuun olotilaan niin ettei kykene yhteyteen toisten kanssa. Ei niin, etteikö osaisi esittää olevansa sosiaalisesti taitava. Esittäminen vain vie niin kovin paljon energiaa. Näitä näytäntöjä on siten harvassa. Välillä tuntuu, ettei niitä tarvitsisi olla ollenkaan.