Kiitos samoin sinulle Pikemiten.

Pääsiäisenä pääsee pois.

Hei Eieiei. Kiva kun kirjoitit minulle, tee se useamminkin.

Kiitos jos se piristi. Kommunikaatio helpottaa tuskaa, tuska on hiljaisuutta ja pimeyttä, kun ei ole toista ihmistä jonka kohtaaminen ja jonka kanssa kommunikoiminen mahdollistaa todellisuudentajun. Muutoin ei ole mitään, ei todellisuutta, vain painostavaa ei-mitään.

"Te olitte tähänastisista huonoin!" Minä olen huonoin. Olen siis huonoista paras huonoudessa. En ole hyvä, en voi elää. En ole viisas, en komea, en rikas, en hauska, en sanavalmis, en innostava, en yrittäjä. Vain kaikista huonoin, taviksista taviksin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta sitten. Syy: lisäys

Et ole huono ihminen, et tosiaanka. Voimia. En osaa sanoa muuta. Kiitos että olet olemassa.

Riippumatta elämäntilanteesta jokaisen panos on suuriarvoinen. Kiitos Eieiei kyseenalaistit pakollisen jaksamisen. Saa olla mikä on, vaikka se minkälaiseksi itsen tuntee ei olekaan koko totuus. Siksikin on hyvä jos voi avata solmujaan (vaikka täällä), voi ehkä alkaa nähdä itsessä jotakin toisin. Voimia!💪

Minusta tuntuu lohdulliselta, että voin kisata huonoista huonoimman tittelistä. On vertaistukea parhaimmillaan. Ihan tosissani tämän kirjoitan. En ole sitten ihan niin yksin.

Eieiei, onko "huonoista huonoin" tunne, joka lainehtii mielessä yleisesti, vai onko jotain ikävää tapahtunut?

Minusta "taviksista taviksin" kuulostaa aika tavoiteltavalta statukselta. Olin ns. erilainen nuori ja sen vuoksi ankarasti koulukiusattu. Sen vuoksi en ole mielelläni esillä juuri missään ja olen valinnut hyvin huomaamattoman ammatinkin harmaana kotitoimistorottana. En oikein jaksa ihmisten palautetta itsestäni ja tekemisistäni, vaikka se olisi positiivistakin. Matalalla profiililla on helpompi elää.

Oletko kovin kilpailuhenkinen, Eieiei?

Tuo on niin totta. Matalalla profiililla on turvallista (turvallisempaa) elää.

Saloka, Keskustelua, Krina, Purjevene, Friendly, kiitos teille. En ole kilpailuhenkinen, siksi ehkä en ole onnistunut elämässäni tai koen niin. Olisin halunnut olla hyvä jossain, mutta minusta ei tullut 6 miljoonan dollarin miestä. Ei edes Uuno Turhapuroa. Kyllä jotain sattui, eräs ihminen sanoi epäasiallisesti osittain minulle nuo sanat, ehkä juuri vain minulle nuo sanat, mutta severan epäsuorasti, että voidaan katsoa sen olevan minun tulkintaani. Sillä olenhan minä aika hyvä kääntämään monet sanat signaaleiksi minun hylkimiseksi. Sosiaalisesti eristetty ja syrjinnän uhri lukee herkästi merkkejä ja tilanteita ja eleitä ja asetelmia. En ole saanut elämässäni kokea voimakkaana ja onnellisena ja hyvänä oloa. Mutta luen vastauksianne ja kommenttinne lohduttavat. Minä yritän oppia hiljentymään ja nauttimaan pienistä arkisista asioista. Ja yksinäisyydestä. Mitä vähemmän kohtaan ihmisiä, mitä vähemmän kommunikoin heidän kanssaan, sitä vähemmän tulee hylkäämiskokemuksia tai hylkäämiseksi luokittelemiani kokemuksia. Onnellinen en silti ole. Vielä.

Hyvää ja rauhallista vappua.

Kiitos samoin sinulle Pikemiten hyvää vappua. Minäkin haluaisin käydä Tallinnassa, kävellä siellä, myös laivamatka kiinnostaa, katsella merta kannella ja mietiskellä. Muistella myös aikaa jolloin Viro kuului Neuvostoliittoon ja se aiheutti pelottavan raja-alueen kokemisen Suomenlahdella.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta sitten. Syy: lisäys

Kirjoitit - "Mitä vähemmän tapaan ihmisiä, sitä vähemmän tulee hylkäämiskokemuksia." Kun pääsee ihmisiä karkuun, voi kuvitella olevansa vapaa. Näinhän se hylkäämisen tunnelukosta kärsivällä menee. On niin kivaa olla kaukana kaikesta ja kaikista. Vähän se tietysti ahdistaa ja joskus tuntuu jopa yksinäiseltä. Kun itseänsä suojelee todellisilta ja kuvitelluilta vaaroilta, niin tuntuu turvallisemmalta eristää itsensä lukittuun olotilaan niin ettei kykene yhteyteen toisten kanssa. Ei niin, etteikö osaisi esittää olevansa sosiaalisesti taitava. Esittäminen vain vie niin kovin paljon energiaa. Näitä näytäntöjä on siten harvassa. Välillä tuntuu, ettei niitä tarvitsisi olla ollenkaan.