Joka päivä tulee ajatuksia, että tapa itsesi. Niitä on tullut syksystä asti. Olen puhunut niistä jonkun verran oma-hoitajalle. Tuntuu vaan välillä, että mitä mää maailmassa teen? Kun en opiskele missään, työtä en hirveästi pysty sairauden takia tekeen, tuntuu vaan siltä että jotenkin vaan tässä sinnittelen päivästä toiseen ilman päämäärää.

Jotenkin tuntuu siltä, että ei ole energiaa tehdä mitään… Tavallaan olen jämähtänyt. Enkä nauti enää asioista mistä ennen nautin esim. musiikin kuuntelu ei tuo minkäänlaista mielihyvää, vaikka ennen toi paljonkin. Sosiaaliset tilanteet väsyttävät.

Haluaisin olla hyödyksi, mutta kun olen vakavasti sairas niin mitä ylipäätään voin enää antaa tälle yhteiskunnalle? Olen miettinyt sitä paljon, että mitä mää nyt sitten teen? Kun ei siitäkään tule mitään että lorvin koko loppuelämäni, vaikka se tuntuu kaikista realistisimmalta ajatukselta… Tai askartelen tai kirjoitan runoja vai mitä näitä kuntoutus systeemejä nyt sitten on…

Ei mulla periaatteessa ole raha huolia, kun olen työkyvyttömyys eläkkeellä. Tuntuu vaan että aika ajelehtimista tää välillä on…