Tuossahan tuo aihe tulikin…mikä auttaisi😑❓ Olen sairastanut masennusta yli 20 v ja ollut lähes koko ajan myös lääkityksellä.Välillä ollut helpompaa,välillä vaikeempaa.Nyt on taas vaikeampi jakso😞
Sairastuin siis aikoinaan vaikean avioeron jälkeen,mies oli väkivaltainen alkoholisti ja jäin 2 pienen lapsen totaaliyh:ksi.Alkuun tuli unettomuutta ja siihen määrättiin tk:ssa ensimmäiset unilääkkeet,joihin jäin samantien koukkuun.Tästä muutaman vuoden kuluttua lisättiin masennuslääkitys;cipramil/sepram söin yli 10 v ja efexor/venlafaksiin kans useamman vuoden(en muista enää miten kauan).Yritin tässä muutaman vuoden ilman lääkettä,en pärjännyt.Nyt unilääkkeenä ketipinor 25 mg:n puolikas.
Tällä hetkellä olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä,teen siis muutaman vuoron /viikko.Olen hoitoalalla.
Voxraa olen nyt syönyt viitisen viikkoa,alussa olo oli hyvä ja ihmettelinkin tätä,koska aiemmin tämän lääkkeen aloitus oli todella vaikeeta.Vuosi sitten aloitin ja kesti 5 viikkoa,ennenkuin auttoi ja kesä menikin tosi hyvin,syksyllä masennus taas pahentui ja marraskuussa lopetin lääkkeen,koska ei enää siis auttanut.Olisi ehkä pitänyt nostaa annosta…Minulla ei ollu lääkäriä tuolloin,omin päin aloitin lääkkeen vanhalla reseptillä.Olin siis aiemminkin tätä lääkettä yrittänyt,mutta lopetin silloin muutaman viikon jälkeen(tulipas sekavaa).
No nyt olo on siis aika kamala.Päivät menee kotona sohvalla netissä roikkuen.En pysty tekemään mitään.Sain tämän viikon saikkua niskajumin perusteella,siitäkin esimies huokaili,mistä saa sijaisen…kuukauden päästä on vasta psykiatrille aika,sekin yksityiselle.En tiedä,miten jaksan sinne asti ja voiko sitä edes jäädä saikulle,kun esimiestä ahdistaa.
Toivoisin vain olevani ns.normaali,että ei ahistais eikä masentais koko aikaa ja vois käydä vaikka lenkillä ja jaksais käydä töissä.
Vertaistuki olis kans tervetullutta😍
Kiitos sarrukka ja Jardin Prive viestistä🙂
Nyt oon pari päivää voinut aika hyvin,helpotti se lääkäri,joka uskoi minun kipuihin eikä vähätellyt,ja myös toive tulevasta sairasloman jatkumisesta.Huomennahan se sit selviää.
En kyllä tiedä,mitä pitäisi tehdä,yrittääkö jaksaa ja pärjätä töissä,vaikka en jaksa enkä kyllä parjääkään.Ja miten sitä sitten taloudellisesti pärjää,kun ei tule enää palkkaa.Meillä on asuntolainaa vielä noin 50 tuhatta...
Eilen tuli kyllä liikuntaa aika kiitettävästi,3 x 1/2 tunnin lenkit,2 koirien kans ja 1 miehen kans sauvakävellen.Nukuin myös viime yönä lähes 7 tuntia.Haluaisin kyllä aamuisin nukkua pitempään,mutta herään siis aina 5.40 kun mies nousee.No ei pitäis valittaa,kun saan kuitenkin unta nyt jo noin klo 23,enkä enää valvo pikkutunneille.
Ulkona on aika harmaan näköistä.
Sarrukka,soittiko se lääkäri sinulle,oliko se tiistai kun piti soittaa ?
Nyt siis mun vointi aika hyvää,mutta on minulla ollut tässä ihan kamaliakin aikoja,olen ollut todella synkissä ajatuksissa ja ahdistunut ja valvonut öisin.
Tilasin netistä muutamia Ben Furmanin kirjoja: Perhosia vatsassa,Palauta elämänilosi,Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus ja Jossakin on ilo.Eilen luin tuon Palauta elämäsi ilo,on sellainen tehtäväkirja ja kuulosti kyllä aika hyvältä ne tehtävät,pitänee niihin joku päivä paneutua.Tälleen nuo kirjat ei ole kovinkaan kalliita.
Ajatuksena siinä kirjassa on,että vaikka ei huvittaisikaan,pitää tehdä jotain mukavaa,mistä on ennen pitänyt.No tiedän kyllä omasta kokemuksesta,että ei se aina ole kiinni siitä,että "ei huvita",vaan on niin jumissa ja ahdistunut,että ei vaan pysty.
Hei Jardin Prive ja elämäilohukassa
Minulla myös huono muisti. Töissä huomannut liiankin usein. Soitti lääkäri.Ihan
asiallisen oloinen. Lyrica annostusta nosti. Uusi aika psykiatrille tulossa. Katsotaan
sitten muita lääkkeitä.Kävin kaupassa. Kiva ilma kävellä. Mukavaa aikaa tämä
kevät. Uusia ääniä luonnossa. Mitähän sitä keksisi tälle päivälle. Ei jaksa siivota.
Moi taas ja kiitos sarrukka viestistäsi.Hyvä että pääset psykiatrille.Minulla huomenna ja vähän kyllä jännittää,miten menee.
Ei pitäis kehua omia vointeja ja liikkumisia,tänään ollut taas tämmöinen roikun-netissä-koko-päivän-olotila😟 Sain kuitenkin koirat käytettyä ulkona ja tehtiin 1/2 tunnin lenkki,ajattelin kerta on tänne asti selvitty,niin sit kävellään.
En saa mitään tehdyksi tänään.Onneksi on helppoa ruokaa suunnitelmissa,ei nyt oikein pystyis mitään monimutkaista tekemään.
Lääkärissä käyty ja samat ajatukset hänelläkin oli minun työasioitten suhteen,mitä minulla.Eli nyt ensin saikkua pari kk ,kesäkuussa kirjoittaa pitemmän ja tekee B-todistuksen,sit kun 300 pv lähestyy,tekee eläkehakemuksen.
Olo on helpottunut.Tuntui että iso raskas taakka olis otettu pois.Soitin sit tytölleni ja kerroin suunnitelmista.
Viime viikolla kun olin töissä,tiesin että se on nyt viimeinen työvuoroni.Ja se on hyvä.Kaikkien osapuolten kannalta.
Lääkäri sanoi,että olen sinnitellyt viime aikoina ja että en saa ajatella,että luovuttaisin helpolla.Ihana lääkäri☺️❤️
Ens kerralla mietitään vielä lääkitystä,tartteeko Voxran rinnalle jotain muuta.
Hei elämänilohukassa
Hienoa että asiasi järjestyvät. Toivoisin itsekin että pääsisi eläkkeelle. Ei varmaan
mitään toiveita. Päivä taitaa mennä laiskotellessa. Ei huvita mikään. Lainasin
vapaaksi ahdistuksesta kirja. Pitäisi sitä alkaa lukemaan. Kaveri tulee tänään.
On vähän puhekaveria.
Hei elämänilohukassa!
Ihana kuulla, että löysit lääkärin, joka näkee muutakin kuin sen, että ihmisen on pakko -hinnalla millä hyvänsä- roikkua työssä, joka uhkaa niin henkistä kuin fyysistäkin terveyttäsi. Kuten itse kuvasit, siitä oravanpyörästä poispääseminen on kuin taakka putoaisi hartioilta. Pitemmällä aikavälillä se saattaa vaikuttaa positiivisesti ihan kaikkeen elämässäsi.
Minä olen sinua paljon nuorempi, mutta ajoin itseni loppuun antamalla työnajantajalleni ihan kaikkeni viimeisen 7-8 vuoden aikana. Kävin työuupumuksen vuoksi jopa työterveyslääkärillä kun ensimmäiset merkit unettomuudesta ja masennuksesta alkoivat nostaa päätään 7 vuotta sitten. Silloinen lääkäri ei ottanut puheitani vakavasti. En tiedä pitikö minua laiskurina tai jonain muuna lintsarina, joka vaan yrittää tulla kalastelemaan unilääkkeitä. En saanut silloin sairauslomaa, en lääkkeitä, en mitään. Ohjattiin vain keskustelemaan johonkin uniryhmään, josta ei ollut tuontaivaallista apua, koska ongelman perimmäinen syy (eli työ) ei ollut väistynyt mihinkään. Tein töitä 24/7 ja tunsin jatkuvasti huonommuutta ja riittämättömyyttä. Yritin venyä ihan kaikkeen ja lisäksi koin erään silloisen kollegan suhtautuvan negatiivisesti kaikkeen mitä tein. Asiat paranivat hetkellisesti kun vaihdoin organisaatiota saman talon sisällä ja työyksikköä toiseen kaupunkiin. En kuitenkaan ollut tajunnut, että minulta odotettiin isoja muutoksia, joiden alle sitten uuvuin. Kun samaan saumaan sitten alkoi kasautua muita henkilökohtaisia kriisejä (toisen vanhempani kuolema, puolison pettäminen, avioero, rakastamani talon myynti, muutto ja vielä yt-neuvottelutkin) mielenterveyteni ei enää kestänyt. Yt-neuvotteluissa sain tietysti lopputilin, koska olin ollut pari kuukautta sairaslomalla ja työnajantajan mielestä varmaan hyödytön ja epävarma työntekijä.
Toistakymmentä vuotta kestänyt työsuhteeni tulee päättymään pian, mutta minä olen vain helpottunut. Olen helpottunut, että psykiatrini ja nykyinen työterveyslääkärini katsoivat ettei minun kannata enää palata nykyiseen työhöni, koska siitä ei ole ollut kuin haittaa. Olen helpottunut, että pääsen pois jatkuvien vaatimuksien kehästä. Olen helpottunut, että voin vihdoin ja viimein uskoa olevani riittävä ihan tällaisenaan, ilman, että teen töitä vuorokaudet ympäri viikonloput mukaan lukien ja suurimman osan vielä ilman palkkaa omalla ajalla helpottaakseni seuraavan päivän työtaakkaa.
Minua ei pelota työttömyys eikä toimeentulo. Olen yksinäinen ja yksin elävä, mutta tiedän tulevani jotenkin toimeen. Tavalla tai toisella. Minulla, niin kuin sinullakin Elämänilohukassa, on vielä vuosia elettävänä ja tahdon nauttia niistä mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana. En masentuneena, väsyneenä, itkuisena ja tuskastuneena.
Tämä on uuden alku. Ehdottomasti. 🙂🌻
Hei, Elämänilohukassa!☺️❤️
On sinulla hieno lääkäri! Jäin tuossa miettimään omaa entistä työterveyslääkäriäni ja hänen toimintaansa. Hänen takiaan olen yleensä ottaen vielä elossa. Tuli ikävä häntä!
Minä olen ollut eläkkeellä jo yli 10 vuotta ja olen nyt reilut 40-v. Oli pelastus päästä ensin sairauslomalle. Ja niiden jälkeen eläkkeelle. Sen tajuaa aina välillä, että taitaa olla aika sairas, kun niin helpolla tuli eläke.
Toivon, että olosi helpottaa nyt, kun olet vapaa työstä! Voimia ja iloa elämääsi!🌻🙂🌻
Hei sarrukka ja kiitos viestistä.Onko sinun mahdollista saada sairaslomaa?Kysy rohkeasti,jos et jaksa töissä.Eläkkeellehän en minäkään vielä tässä vaiheessa pääse,ensin pitää olla 300 sairaspäivää,ennenkuin sitä haetaan.Minäkin sinnittelin töissä,vaikka en olis jaksanut.
Minulla oli siellä psykiatrilla mukana se kirjoittamani A4-arkki,johon olin kirjoittanut kaikki asiat,mitä pitää muistaa puhua.Ja jouduinkin siitä aina välillä katsomaan,että mitenkäs se ja se asia oikein meni.
Jaksamisia sinulle
😍
Ja kiitos myös Amassados viestistäsi ja rohkaisevista sanoistasi.
Niin minäkin olen ajatellut,että tämä ei ole mikään tappio,vaan helpotus.Olen tehnyt sairaanhoitajan hommia lähes 30 v miinus äitiyslomat ja sairaslomat(joita onkin muutama...).Samassa työpaikassa tuli tänä keväänä täyteen 25 vuotta;koko ajan on mennyt kiireemmäksi ja tiukemmaksi työnteko.Se ei ole enää sellaista,mihin minulla oli kutsumus.
Huomenna on aikomus käydä tyhjentämässä pukukoppi...lääkäri oli kyllä aivan ihana☺️❤️ kävin hänen luona 2 v sitten,kun isäni kuoli.Noin kk sitten kävin toisella psykiatrilla,ero on kuin yöllä ja päivällä...en oikein mitään osannut sen kanssa puhua.
Psykiatri sanoi,että ei vielä kannata hirveesti huudella tästä suunnitelmasta töissä.
Ei vielä oikein edes tajua,ettei enää tartte mennä sinne takas...ei tuu ikävä...vaikka työkaverit oli kyllä mukavia,ilman niitä olisin uupunut jo aiemmin.
Todella hyvä asia että sun asiat töiden osalta alkaa järjästymään 🙂👍
ei sitä todellakaan kannata sinnitellä siihen viimoseen asti jos tuntee että ei kykene normaaliin työelämään.
mä pääsin todella nuorena jo eläkkeelle,en olis uskonut että menee läpi,mutta meni se kun en koko ikänäni ole kyllä ees pystynyt normi töihin.. tää on mulle paras ratkasu ja mun perheelle..
uskon kuinka helpottunut olo sulla on. Iteltä kanssa putos iso stressin aihe pois elämästä kun pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle kokonaan. Yksi stressin aihe vähemmän.
Nyt vaan keskityt elämään uudenlaista elämää ja koita nauttia elämässä kaikesta mistä ikinä vaan pystyt,vaikka tuntuis kuinka mitättömälle miten pieni asia muka vois piristää,ni niin se vaan menee että kun pystyy näkemään paljon niitä pieniä hyviä asioita niin pikkuhiljaa sitä muuttaa väkisin omaa ajattelua positiivisempaan suuntaan. Mutta nyt en vähättele mielenterveys ongelmia todellakaan,kärsinhän niistä itsekin! On kausia ettei pysty edes näkemään elämässä mitään hyvää vaikka kuinka yrittää ja haluaa,tiedän senkin. Mutta pieni pala kerrallaan..
mukavaa viikonloppua 🌻🙂🌻
Nyt huomasin vasta Jardin Prive sinun viestisi,kiitos sinullekin🙂
Niin ei tätä vielä oikein osaa edes ajatella todeksi...ehkä sitten,kun tulee seuraava pitempi pätkä sairaslomaa,nyt kirjoitti sen 2 kk,koska olisi muuten joutunut heti tekemään B-todistuksen.Kesäkuulle varaan uuden ajan.
Niin tämä psykiatri on yksityisellä lääkäriasemalla.Julkisella,missä kävin tässä joku aika sitten,on vain vuokralääkäreitä ja yksi pitempiaikainen,jonka vastaanotolle en halua.On vähän huonoja kokemuksia hänestä.
Eilen suunnittelin vaikka mitä,että imuroisin ja kävisin vielä toisen lenkin koirien kans...no roikuinkin si netissä ja tein välillä ristikoita...iltapäivällä alkoi väsyttämään tosi paljon,yritin nukahtaa edes hetkeksi,en pysty...olin vähän aikaa sohvalla pitkällään,mutta en vaan nukahda.Sain sit pakotettuani itseni ruuan laittoon,tein lihapullia ja paistoin edellispäivän perunoita ja pakasteesta kasviksia.
Minulla on ollut tätä jo vuosia,että vaikka kuinka väsyttäis,en pysty nukahtamaan.Mies vetää joka päivä kivat päikkärit päivällisen jälkeen.Ihan kateeks käy.Ja nukkuu viikonloppuisin jonnekin 9 korville.Minä heräsin tänäänkin kuudelta...koirat oli pyrkineet ulos ja heräsin siihen(mies käytti,pääsen aika helpolla...).Nousin sit ylös ja keitin aamukahvit ja koitan olla hiljaa,ettei hän herää mun takia.Sain unta jotain 6 1/2 tuntia.
Jaksoin eilen illalla lähteä miehen mukaan koiralenkille,tehtiin 1/2 tunnin lenkki.Liikuntaa tuli eiliselle siis 45+ 30 min.koiralenkkejä.Tämä Voxra saa minut liikkeelle.Aiemmin tässä talvella en pystynyt aina hakemaan edes postia postilaatikosta kadun toiselta puolen,ja koirat pissitin pihassa☹️
Oon iloinen,kun pystyn nyt ulkoilemaan.Mut minnekään salille en pysty lähtee,työkaverit hehkuttaa fb:ssa omia treenejään ja miten kilot karisee ja elämä on mukavaa...minulla on paino noussut joulukuusta yli 5 kg...mulla voxra ei aiheuta laihtumista eikä näläntunteen katoamista,niinkuin se yleensä tekee.Ylipainoa minulla sellaiset 10 kg.Olin aina ennen nuorempana hoikka,nyt olen mahasta kamalan näköinen,kun joskus peilistä katson...kaikki ylimääräinen on mahassa,navan kohdalla mittailin,niin on yli metri...
Kiitos minävaan00 viestistäsi🙂 Onhan tämä vielä ihan outoa ja uutta,kun ei tartte työasioita ressata ja miettiä😀😀
Aika moni töissä tietää mun masennuksesta,en ole sitä viime vuosina hirveesti salannut enää.Ja minusta on ehdottomasti nyt jäätävä pois töistä,ennenkuin menen totaalisen piippuun ja joutuisivat irtisanomaan tms...tai tekisin jotain vahinkoa,hoitovirheen tms.
Minulla on oikea eläkeikä vasta 65 v,kun tuli se 2 vuoden korotus viime vuonna.Eli vielä olis pitänyt jaksaa 13 vuotta..ei ikinä..en olisi pystynyt.Olin joka työvuoron jälkeen fyysisestikin niin kipeä selästä ja niskoista,että monesti sanoin miehelle,että tuolla saa kyllä ittesä kippeeksi.Puhumattakaan psyykksestä puolesta😎
Mielenkiinnolla luin kirjoituksia ja hieman ihmeissäni.
Itse olen 60v ja jäin sairauslomalle joulukuussa sydänkohtauksen vuoksi ja heti sain b-todistuksen kolmen kuukauden sairauslomasta, sitten s-lomaa jatkettiin b-todistuksella kaksi kuukautta. Olen jo yhden kerran käynyt työterveyden työkykytestauksesta ja seuraavan kerran käyn tässä kuussa. Kela vaatii näitä käyntejä että maksaa sairauspäivärahoja.
Miten sinulta onnistui lopettaa työ käymällä vain yhdellä lääkärillä?
Kysyn aivan suoraan, eikä tarkoitukseni ole loukata mutta iloitsetko sinä nyt liian aikaisin työn loppumisesta?
Hei, Agora!
Minun eläkepolkuni kulki näin: Ensin sairaslomaa ehkä vuoden verran. Sitten kuntoutustuella eli ns. määräaikaisella eläkkeellä vajaa puolitoista vuotta, ja sitten pysyvä eläke. Pelkästään yhden lääkärin lausuntoja ilman mitään työkykymittauksia. Eli ilmeisesti reitit eläkkeelle on monet...
Hyvää lauantain jatkoa teille kaikille!🌻🙂🌻
Agora,minä olen ollut jo 5 vuotta osatyökyvyttömyyseläkkeellä keskivaikean masennuksen takia.Masennusta sairastanut yli 20 vuotta.En ihan heppoisin perustein jäänyt sairaslomalle.
Jos työssäni olisi tietyt asiat toisin,niin olisin ehkä saattanutkin jatkaa.Mutta siellä koko ajan vähennetiin koulutettujen hoitajien määrää ja korvattiin ne hoitoapulaisilla,joten usein olin ainut koulutettu hoitaja vuorossa ja kaikki asiat yksin minun vastuulla.
Liikaa kaikkea tekemistä,aika ei useinkaan riittänyt.Lisäksi todella aggressiiviset ja sekavat dementiapotilaat ei ole hirveän helppoja hoidettavia.Näihin käytöshäiriöihin ei lääkärit paneutuneet,olisi olemassa lääkkeitä,jotka rauhoittaisivat,mutta niitä ei määrätty.
Työnohjausta ei ole eikä työterveyttä.Työkaverit oli ainut,minkä takia jaksoin näinkin kauan.