Tuossahan tuo aihe tulikin…mikä auttaisi😑❓ Olen sairastanut masennusta yli 20 v ja ollut lähes koko ajan myös lääkityksellä.Välillä ollut helpompaa,välillä vaikeempaa.Nyt on taas vaikeampi jakso😞
Sairastuin siis aikoinaan vaikean avioeron jälkeen,mies oli väkivaltainen alkoholisti ja jäin 2 pienen lapsen totaaliyh:ksi.Alkuun tuli unettomuutta ja siihen määrättiin tk:ssa ensimmäiset unilääkkeet,joihin jäin samantien koukkuun.Tästä muutaman vuoden kuluttua lisättiin masennuslääkitys;cipramil/sepram söin yli 10 v ja efexor/venlafaksiin kans useamman vuoden(en muista enää miten kauan).Yritin tässä muutaman vuoden ilman lääkettä,en pärjännyt.Nyt unilääkkeenä ketipinor 25 mg:n puolikas.
Tällä hetkellä olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä,teen siis muutaman vuoron /viikko.Olen hoitoalalla.
Voxraa olen nyt syönyt viitisen viikkoa,alussa olo oli hyvä ja ihmettelinkin tätä,koska aiemmin tämän lääkkeen aloitus oli todella vaikeeta.Vuosi sitten aloitin ja kesti 5 viikkoa,ennenkuin auttoi ja kesä menikin tosi hyvin,syksyllä masennus taas pahentui ja marraskuussa lopetin lääkkeen,koska ei enää siis auttanut.Olisi ehkä pitänyt nostaa annosta…Minulla ei ollu lääkäriä tuolloin,omin päin aloitin lääkkeen vanhalla reseptillä.Olin siis aiemminkin tätä lääkettä yrittänyt,mutta lopetin silloin muutaman viikon jälkeen(tulipas sekavaa).
No nyt olo on siis aika kamala.Päivät menee kotona sohvalla netissä roikkuen.En pysty tekemään mitään.Sain tämän viikon saikkua niskajumin perusteella,siitäkin esimies huokaili,mistä saa sijaisen…kuukauden päästä on vasta psykiatrille aika,sekin yksityiselle.En tiedä,miten jaksan sinne asti ja voiko sitä edes jäädä saikulle,kun esimiestä ahdistaa.
Toivoisin vain olevani ns.normaali,että ei ahistais eikä masentais koko aikaa ja vois käydä vaikka lenkillä ja jaksais käydä töissä.
Vertaistuki olis kans tervetullutta😍