Emme ole äidin kanssa kumpikaan kovin seurallisia ihmisiä, joten meidän on aika helppo olla keskenämme. Viihdymme paljon omissa ajatuksissamme ja meidän on helppo olla vaitikin toistemme seurassa.

Olen niin itsekeskeinen tyyppi, etten voi kyllä sanoa eläneeni elämääni muita varten. Eihän mulla ole lapsiakaan. Kun jonkinlaisen kristillisen vakaumuksen omaan, koen, että enemmän pitäisi lähimmäisenrakkautta osoittaa omista haasteista huolimatta. Ei vain paukut ole pitkään aikaan riittäneet esim. seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Ainakin messuavustajana voisin toimia kaupunkiin palattuani.

Kyllä on arjen rytmi ja rakenne huono, kun työt ovat vähissä. Energiani on mennyt ruoanlaittoon ja piha-/puutarhatöihin. Sen verran tuli kuntoilua, että ajoin talven polttopuut liiteriin. Pian on edessä paluu kaupunkiin.

Voitin ravipelissä kahden kuukauden palkan. Tarpeeseen tuli sekin raha.

Friendly kirjoitti:
Kyllä on arjen rytmi ja rakenne huono, kun työt ovat vähissä. Energiani on mennyt ruoanlaittoon ja piha-/puutarhatöihin. Sen verran tuli kuntoilua, että ajoin talven polttopuut liiteriin. Pian on edessä paluu kaupunkiin.

Voitin ravipelissä kahden kuukauden palkan. Tarpeeseen tuli sekin raha.

Onneksi olkoon rahapeli voitostasi.

Taas on eletty hetki kaupunkilaisen elämää. Olen kuljeskellut museoissa ja puistoissa. Joskus olen niin laiska, että syön aamiaisen asuintalon kivijalkakahvilassa. Kyllä nykyihmisen elämä on joskus liiankin helppoa, pieni ponnistelu tekee oikein hyvää.

Ostin tietokoneeseen uuden ohjelmiston töiden toivossa. Ei ollut kovin kallis, mutta eipä ole lisenssikään voimassa kuin vuoden. Työtilanne on hiukan parantunut, mutta työvirran tasaisuudessa on edelleen toivomisen varaa. Hiukan harmittaa, että matka Espanjaan lykkääntyy. Seuraava mahdollinen ajankohta on talvella, helmikuussa.

Aloin lukea Mihail Solohovin tiiliskiviromaania Hiljaa virtaa Don. En ole koskaan käynyt Venäjällä, ja vähien kontaktieni perusteella olen mieluummin tekemisissä muiden kansallisuuksien kanssa. Olen aina, Ukrainan sodastakin riippumatta, ollut jopa hitusen russofobinen, vaikka arvostan monenlaisia venäläisen kulttuurin tuotteita - Tarkovskia, Dostojevskia, Šostakovitšia... On mukava uppoutua paksuun romaaniin tietäen, että siihen saa keskittyä pitkäksi aikaa.

Ostin marraskuulle konserttiliput piristykseksi. Mahdollisesti varaan vielä hotellihuoneenkin tätä kulttuurista irtiottoa täydentämään.

Friendly kirjoitti:
Taas on eletty hetki kaupunkilaisen elämää. Olen kuljeskellut museoissa ja puistoissa. Joskus olen niin laiska, että syön aamiaisen asuintalon kivijalkakahvilassa. Kyllä nykyihmisen elämä on joskus liiankin helppoa, pieni ponnistelu tekee oikein hyvää.

Ostin tietokoneeseen uuden ohjelmiston töiden toivossa. Ei ollut kovin kallis, mutta eipä ole lisenssikään voimassa kuin vuoden. Työtilanne on hiukan parantunut, mutta työvirran tasaisuudessa on edelleen toivomisen varaa. Hiukan harmittaa, että matka Espanjaan lykkääntyy. Seuraava mahdollinen ajankohta on talvella, helmikuussa.

Kiva kun jaksat uurastaa ja matkustella.

Friendly kirjoitti:
Aloin lukea Mihail Solohovin tiiliskiviromaania Hiljaa virtaa Don. En ole koskaan käynyt Venäjällä, ja vähien kontaktieni perusteella olen mieluummin tekemisissä muiden kansallisuuksien kanssa. Olen aina, Ukrainan sodastakin riippumatta, ollut jopa hitusen russofobinen, vaikka arvostan monenlaisia venäläisen kulttuurin tuotteita - Tarkovskia, Dostojevskia, Šostakovitšia... On mukava uppoutua paksuun romaaniin tietäen, että siihen saa keskittyä pitkäksi aikaa.

Ostin marraskuulle konserttiliput piristykseksi. Mahdollisesti varaan vielä hotellihuoneenkin tätä kulttuurista irtiottoa täydentämään.

Kiva kun jaksat lukea ja sivistää itseäsi, keskittymiskykysi täytyy olla mielenkiintosi tasolla.

Kiitos kommenteista, Pikemiten. Paksuun romaaniin uppoutuminen on kuin rauhaisa suojasatama tässä nykymaailmassa, jossa niin paljon juostaan nopeiden ärsykkeiden perässä. Donin rantamaisemat, tiukan kurin ja patriarkaalisuuden leimaama kasakkayhteisö ja romaanin päähenkilöt mielenliikkeineen ja kohtaloineen ovat alkaneet piirtyä esiin sieluni silmin.

Työt ovat hieman lisääntyneet tarjoten niitä nopeampia ärsykkeitä ja jossain määrin häiriten harrastuksia. Jotain omituista flunssan tapaista vaivaakin on ollut, erityisesti korvat ovat oireilleet. Koronaa tai mitä lie, joka tapauksessa vähäinen vaiva. Pian lähden taas maalle vastaanottamaan talvea.

Tilasin lisää kirjoja antikvariaatista. Tunnen erityistä viehtymystä vanhoihin kirjoihin, juuri painosta tullut nide ei herätä samanlaisia tuntemuksia. On mukava ajatella, että lukemaani kirjaa varten on aiemmin joku muukin sytyttänyt lukulampun kulkeakseen kirjan kanssa matkan, joka yhdistää meitä lukijoita, vaikka onkin jokaisella omanlaisensa.

On pyhäinpäivä, ja kävin hautausmaalla. Hautausmaa ei välttämättä ole itselleni mikään ykkösjuttu poismenneiden muistamisessa, mutta kalmistossa on muuten mukava kuljeskella. Tein juhlavan pihviateriankin pyhäpäivän kunniaksi. Kaamosväsymys vain käy käpälään.

Vanhassa omakotitalossa on riittänyt talvihommia. Kolasin lumia vesijohtojen suojaksi ja heittelin lunta myös sokkelin suojaksi, kun pakkanen on aika kireää. Laitetaan nyt paljon ruokaa puuhellalla - saadaan siitä samalla lämpöä ja säästetään sähkölaskussa.

Täällä maalla juokseva vesi ja lämpö eivät ole itsestäänselvyyksiä talvella. Elämän perusedellytysten eteen joutuu ponnistelemaan, eikä voi vain jäädä sohvalle asioita murehtimaan. Toisaalta yksinkertaiset asiat tuottavat sitten tyydytystäkin. Tuskin käyn kaupunkiasunnolla enää ennen joulua.