Elämääni armon vuonna 2023

Elämääni armon vuonna 2023

Käyttäjä Friendly aloittanut aikaan 07.01.2023 klo 15:28 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Friendly kirjoittanut 07.01.2023 klo 15:28

Aloitan uuden ketjun omille kuulumisilleni, joita aion kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti päiväkirjamaiseen tapaan. Omiin tunnelmiin on sitten mielenkiintoista palata retrospektiivisesti aika ajoin. Plussaa tietysti, jos muutkin tähän ketjuun jotain kommentoivat. 

Tänään tein muutaman kilometrin lenkin raikkaassa pakkassäässä. Illalla saunotaan talvipäivän päätteeksi. Meillä on vielä joulukuusikin, kun se ei yhtään tiputtelee neulasiaan. Ensi viikolla olisi ryhmätapaaminen psykopolilla, mutta en viitsi lähteä sen takia kaupunkiin. Parempi mielenterveydelleni, kun möhkin vain lumessa ihaillen talvista luontoa täällä maaseudun rauhassa. Lomakauden jälkeen olen päässyt työmoodiin vasta osittain.

Luin loppuun Juliana Norwichlaisen kirjan. Se sisältää runollisen kaunista mystistä maailmanselitystä ja tarkkanäköisiä psykologisia havaintoja ihmisluonteesta. Tulee olemaan minulle tärkeä kirja loppuelämäni ajan. En kuitenkaan tuputa uskoa kenellekään, jokainen valitsee itse oman polkunsa tässä maailmassa. Armon käsitteeseen viittaaminen otsakkeessa kuitenkin sallittaneen, on itselleni tärkeä rakennuspalikka kaikkien koettujen kolhujen jälkeen. 

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 23.07.2023 klo 18:39

Emme ole äidin kanssa kumpikaan kovin seurallisia ihmisiä, joten meidän on aika helppo olla keskenämme. Viihdymme paljon omissa ajatuksissamme ja meidän on helppo olla vaitikin toistemme seurassa.

Olen niin itsekeskeinen tyyppi, etten voi kyllä sanoa eläneeni elämääni muita varten. Eihän mulla ole lapsiakaan. Kun jonkinlaisen kristillisen vakaumuksen omaan, koen, että enemmän pitäisi lähimmäisenrakkautta osoittaa omista haasteista huolimatta. Ei vain paukut ole pitkään aikaan riittäneet esim. seurakunnan vapaaehtoistyöhön. Ainakin messuavustajana voisin toimia kaupunkiin palattuani.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 15.08.2023 klo 17:09

Kyllä on arjen rytmi ja rakenne huono, kun työt ovat vähissä. Energiani on mennyt ruoanlaittoon ja piha-/puutarhatöihin. Sen verran tuli kuntoilua, että ajoin talven polttopuut liiteriin. Pian on edessä paluu kaupunkiin.

Voitin ravipelissä kahden kuukauden palkan. Tarpeeseen tuli sekin raha.

Käyttäjä kirjoittanut 26.08.2023 klo 10:02

Friendly kirjoitti:
Kyllä on arjen rytmi ja rakenne huono, kun työt ovat vähissä. Energiani on mennyt ruoanlaittoon ja piha-/puutarhatöihin. Sen verran tuli kuntoilua, että ajoin talven polttopuut liiteriin. Pian on edessä paluu kaupunkiin.

Voitin ravipelissä kahden kuukauden palkan. Tarpeeseen tuli sekin raha.

Onneksi olkoon rahapeli voitostasi.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 08.09.2023 klo 16:27

Taas on eletty hetki kaupunkilaisen elämää. Olen kuljeskellut museoissa ja puistoissa. Joskus olen niin laiska, että syön aamiaisen asuintalon kivijalkakahvilassa. Kyllä nykyihmisen elämä on joskus liiankin helppoa, pieni ponnistelu tekee oikein hyvää.

Ostin tietokoneeseen uuden ohjelmiston töiden toivossa. Ei ollut kovin kallis, mutta eipä ole lisenssikään voimassa kuin vuoden. Työtilanne on hiukan parantunut, mutta työvirran tasaisuudessa on edelleen toivomisen varaa. Hiukan harmittaa, että matka Espanjaan lykkääntyy. Seuraava mahdollinen ajankohta on talvella, helmikuussa.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 17.09.2023 klo 15:34

Aloin lukea Mihail Solohovin tiiliskiviromaania Hiljaa virtaa Don. En ole koskaan käynyt Venäjällä, ja vähien kontaktieni perusteella olen mieluummin tekemisissä muiden kansallisuuksien kanssa. Olen aina, Ukrainan sodastakin riippumatta, ollut jopa hitusen russofobinen, vaikka arvostan monenlaisia venäläisen kulttuurin tuotteita - Tarkovskia, Dostojevskia, Šostakovitšia... On mukava uppoutua paksuun romaaniin tietäen, että siihen saa keskittyä pitkäksi aikaa.

Ostin marraskuulle konserttiliput piristykseksi. Mahdollisesti varaan vielä hotellihuoneenkin tätä kulttuurista irtiottoa täydentämään.

Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 04.10.2023 klo 12:42

Friendly kirjoitti:
Taas on eletty hetki kaupunkilaisen elämää. Olen kuljeskellut museoissa ja puistoissa. Joskus olen niin laiska, että syön aamiaisen asuintalon kivijalkakahvilassa. Kyllä nykyihmisen elämä on joskus liiankin helppoa, pieni ponnistelu tekee oikein hyvää.

Ostin tietokoneeseen uuden ohjelmiston töiden toivossa. Ei ollut kovin kallis, mutta eipä ole lisenssikään voimassa kuin vuoden. Työtilanne on hiukan parantunut, mutta työvirran tasaisuudessa on edelleen toivomisen varaa. Hiukan harmittaa, että matka Espanjaan lykkääntyy. Seuraava mahdollinen ajankohta on talvella, helmikuussa.

Kiva kun jaksat uurastaa ja matkustella.

Friendly kirjoitti:
Aloin lukea Mihail Solohovin tiiliskiviromaania Hiljaa virtaa Don. En ole koskaan käynyt Venäjällä, ja vähien kontaktieni perusteella olen mieluummin tekemisissä muiden kansallisuuksien kanssa. Olen aina, Ukrainan sodastakin riippumatta, ollut jopa hitusen russofobinen, vaikka arvostan monenlaisia venäläisen kulttuurin tuotteita - Tarkovskia, Dostojevskia, Šostakovitšia... On mukava uppoutua paksuun romaaniin tietäen, että siihen saa keskittyä pitkäksi aikaa.

Ostin marraskuulle konserttiliput piristykseksi. Mahdollisesti varaan vielä hotellihuoneenkin tätä kulttuurista irtiottoa täydentämään.

Kiva kun jaksat lukea ja sivistää itseäsi, keskittymiskykysi täytyy olla mielenkiintosi tasolla.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 12.10.2023 klo 19:13

Kiitos kommenteista, Pikemiten. Paksuun romaaniin uppoutuminen on kuin rauhaisa suojasatama tässä nykymaailmassa, jossa niin paljon juostaan nopeiden ärsykkeiden perässä. Donin rantamaisemat, tiukan kurin ja patriarkaalisuuden leimaama kasakkayhteisö ja romaanin päähenkilöt mielenliikkeineen ja kohtaloineen ovat alkaneet piirtyä esiin sieluni silmin.

Työt ovat hieman lisääntyneet tarjoten niitä nopeampia ärsykkeitä ja jossain määrin häiriten harrastuksia. Jotain omituista flunssan tapaista vaivaakin on ollut, erityisesti korvat ovat oireilleet. Koronaa tai mitä lie, joka tapauksessa vähäinen vaiva. Pian lähden taas maalle vastaanottamaan talvea.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 04.11.2023 klo 15:55

Tilasin lisää kirjoja antikvariaatista. Tunnen erityistä viehtymystä vanhoihin kirjoihin, juuri painosta tullut nide ei herätä samanlaisia tuntemuksia. On mukava ajatella, että lukemaani kirjaa varten on aiemmin joku muukin sytyttänyt lukulampun kulkeakseen kirjan kanssa matkan, joka yhdistää meitä lukijoita, vaikka onkin jokaisella omanlaisensa.

On pyhäinpäivä, ja kävin hautausmaalla. Hautausmaa ei välttämättä ole itselleni mikään ykkösjuttu poismenneiden muistamisessa, mutta kalmistossa on muuten mukava kuljeskella. Tein juhlavan pihviateriankin pyhäpäivän kunniaksi. Kaamosväsymys vain käy käpälään.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 03.12.2023 klo 16:24

Vanhassa omakotitalossa on riittänyt talvihommia. Kolasin lumia vesijohtojen suojaksi ja heittelin lunta myös sokkelin suojaksi, kun pakkanen on aika kireää. Laitetaan nyt paljon ruokaa puuhellalla - saadaan siitä samalla lämpöä ja säästetään sähkölaskussa.

Täällä maalla juokseva vesi ja lämpö eivät ole itsestäänselvyyksiä talvella. Elämän perusedellytysten eteen joutuu ponnistelemaan, eikä voi vain jäädä sohvalle asioita murehtimaan. Toisaalta yksinkertaiset asiat tuottavat sitten tyydytystäkin. Tuskin käyn kaupunkiasunnolla enää ennen joulua.