Kiinnostuin kirjasta jonka mainitsit. Mikä sen nimi on? Oli rauhoittavaa lukea päivästäsi, hiljaista rauhallista elämää. Voimia sinulle.

Kiitos, Eieiei. Tänään pyrytti lunta niin sakeasti, että naapuri kävi linkoamassa tien ja osittain pihankin. Jäi siinä minullekin vielä kolahommia, ja lisää lunta on tulossa lähipäivinä.

Nyt aloitin Richard Powersin kirjan Ikipuut, sitä on mukava lueskella täällä luonnon keskellä. Ihminen voi viisastua avaamalla aistinsa luonnolle, näin uskon. Ja mieltä virkistävä taidekin on pohjimmiltaan luonnon jäljittelemistä. Juliana Norwichlaisen kirjan nimi on Jumalan rakkauden ilmestys.

Saa nähdä, tuoko ensi viikko isompia työprojekteja pöydälleni.

Friendly kirjoitti:
Kiitos, Eieiei. Tänään pyrytti lunta niin sakeasti, että naapuri kävi linkoamassa tien ja osittain pihankin. Jäi siinä minullekin vielä kolahommia, ja lisää lunta on tulossa lähipäivinä.

Nyt aloitin Richard Powersin kirjan Ikipuut, sitä on mukava lueskella täällä luonnon keskellä. Ihminen voi viisastua avaamalla aistinsa luonnolle, näin uskon. Ja mieltä virkistävä taidekin on pohjimmiltaan luonnon jäljittelemistä. Juliana Norwichlaisen kirjan nimi on Jumalan rakkauden ilmestys.

Saa nähdä, tuoko ensi viikko isompia työprojekteja pöydälleni.

Onko Ikipuut myös uskonnollinen vai käsitteleekö se muuten vain luontosuhdetta?

Ikipuut ei ole uskonnollinen teos, vaan ekoromaani. Käsittelee ihmisten ja puiden suhdetta ja sisältää paljon myös luonnontieteellistä faktaa puista.

Jouduimme katkaisemaan ison haaran omenapuusta kattoremontin takia. Voi olla, että se ei selviä. Täytynee tehdä kuten Luther sanoi ja Juice lauloi, eli istuttaa uusi omenapuu keväämmällä.

Kuulostaa kiinnostavalta, kiitos vinkistä!

Luin mielenkiintoisen artikkelin Nobel-palkitun fyysikon Roger Penrosen ajatuksista. Penrose on esittänyt, että tietoisuus perustuisi aivojen kvanttirakenteisiin, mutta mitään todisteita näistä rakenteista ei ole. Hän myöntää, että nykyisillä kvanttiteorioilla ei voida selittää tietoisuuden syntyä.

Nyt on pääkallokelit, eikä ulkoilusta tule oikein mitään. On hyvää aikaa lueskella kaikenlaista. Tein ruoaksi lehtikaaliminestronea. Kotiruokaa tulee maalla valmistettua, kaupungissa elänkin sitten paljon Woltin varassa.

Viikonloppuna askartelin sukualbumeiden kimpussa ja laitoin vanhoja valokuvia erääseen Facebookin kuvaryhmään. Ryhmässä on mielenkiintoista keskustelua historiasta ja entisajan ihmisistä.

Ostin lentolipun Madridiin huhtikuuksi. Se on vasta pelkkä menolippu, kun en ole vielä päättänyt, teenkö pidemmän kiertomatkan ja mistä kaupungista palaan Suomeen. Toivottavasti pysyn terveenä ja voin tehdä matkan.

Liikunnallisesti aika vaatimaton viikko takana. Oli olevinaan jotain ulkoilua tärkeämpää tekemistä. Kuntopyörätreeniä sentään tein päivittäin, siinä saa mukavasti hien pintaan.

Tänään tein veroilmoituksia. Pitää kotitalousvähennykset hakea parista viime vuonna tehdystä remontista. Joutoajalla opettelen vähän espanjaa netin kautta - en mitenkään systemaattisesti, vain sanan ja fraasin sieltä täältä.

On ollut aika hyvä viikko. Töitä sopivasti, riittävästi lepoa ja liikuntaa ja säännöllinen ateriarytmi. Minulla on paha tapa skipata aamiainen, mutta nyt olen syönyt sen tunnollisesti. Jos töitä on liikaa, menee ruokailukin helposti pieleen. Päivän pitenemisen huomaa jo, ja se antaa lisää virtaa.

Tein Instassa virtuaalikierroksen Pradon taidemuseossa, jossa olisi tarkoitus vierailla muutaman viikon kuluttua. Suosittelen näitä virtuaalikierroksia, tein sellaisen myös Chartresin katedraalissa Rameaun musiikin soidessa taustalla. Tulee hyvä, vähän meditatiivinen olo. Ihmismieli tuottaa hedelmiä ravintonsa mukaan, joten kannattaa harkita, minkälaisilla asioilla mieltään ruokkii.

Aamupäivisin on nuutunut olo. Ei tässä varmaan auta muu kuin alkaa taas keittää aamukahvit piristyäkseen. En tosin erityisemmin pidä kahvista, tee on paljon parempaa.

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä kikherne-kookoskeittoa. Hyvää tuli, tosin reseptistä pitäisi riittää neljälle hengelle, mutta me söimme sopan kaksistaan. Mielestäni emme syöneet erityisen isoa annosta. Tykkään kookosmaidosta, ja chilikastike antoi mukavaa potkua keittoon.

Ensi viikoksi pitäisi jo palata kaupunkiin. Kaupungissa en enää viitsikään juuri kokkailla.

Kiva että kertoilet arjestasi! Erityisen kätevää nyt, kun sain siitä tarpeellisen muistutuksen aamupalan syömisestä.

Palasin kaupunkiin jotenkin surumielisissä tunnelmissa. Aloin jostain syystä kelata mielessäni nuoruuden vaikeita aikoja, koulukiusatuksi joutumista ja muita sosiaalisia ongelmia. Asiat olisivat voineet sujua helpommin, mutta toisaalta ilman vaikeuksia en olisi se minä, joka nyt olen, ja jossa näen sentään paljon hyvääkin. Ilman vastoinkäymisiä olisin varmaan sietämättömän ylimielinen ja ymmärtämätön. Samalla iski jonkinlainen haikeus elettyä elämää ajatellessa, se varmaan johtuu omasta ja läheisten ikääntymisestä. Mutta suru on luonnollinen tunne, jota varten ei tarvitse mennä lääkekaapille itseään turruttaakseen.

Varasin kiertomatkan Saksaan toukokuulle. Odotettavissa on ainakin mielenkiintoista historiaa, kaunista arkkitehtuuria, sykähdyttävää musiikkia ja hyvää ruokaa. Kevättä ei malttaisi enää odottaa.

Kävin seurakunnassa syömässä monipuolisen hävikkiruoka-aterian hintaan 2 euroa 50 senttiä. Nyt on hyvä säästää ruokamenoissa, kun työtilanne tuntuu vähän epävarmalta. Aika paljon oli ihmisiä paikalla, myös lapsiperheitä, joten suosittu palvelu on kyseessä.

Jotenkin on näin talven taittuessa ja valon lisääntyessä hermostunut olo. Saman olen huomannut aiempinakin vuosina. Psykoosinikin olen aikanaan sairastanut kevättalvella. Oloni yleensä paranee, kun kevät kunnolla koittaa - kesästä puhumattakaan.

Piti tänä viikonloppuna mennä teatteriin katsomaan Juha Hurmeen näytelmä. Peruin kuitenkin aikeeni, kun sain töissä tämän vuoden toistaiseksi suurimman toimeksiannon. Sen parissa olen nyt sitten pakertanut. Kaiken kukkuraksi on flunssaoireita: päätä kivistää, tukkoinen olo, nenä ja silmät vuotavat. Parempi siis pysyä kotona.

Jos kuntoa riittää, ensi viikonloppuna pitäisi matkustaa kaukaisen sukulaisen synttäreille. Messuunkaan en tänään jaksa lähteä, vaikka se olisi tärkeä henkireikä. Ehkä sitten ensi viikolla.

Aika syvissä vesissä on uitu, mutta se ei ole pelkästään paha asia. Ihmiselämä ei voi täydellistyä, jos yksilö aina mukavuudenhaluisesti ohittaa oman persoonansa vaikeat puolet.

Olen lueskellut ja katsellut YouTube-videoita. Erityisesti olen keskittynyt ristin teologiaan ja Lutheriin. Täytyy sanoa, että Luther oli nero ja ymmärsi paljon kärsimyksestä. Neroudestaan huolimatta hänelläkin oli puutteensa, kuten kaikilla suurilla ajattelijoilla.

Odotan keväistä Saksan matkaa ja toivon hartaasti, että se ei peruunnu. Vielä on epäselvää, tuleeko osallistujia tarpeeksi.