Diagnoosi 112 purettu
Leimaaminen numero 4 tai 5.
Mielenterveysmessujen kunniaksi lähetin sähköpostiviestin yhdelle MTKL:n työntekijälle. Toivoin ja ajattelin, että asiani otettaisiin vakavasti ja minua uskottaisiin. Turha toivo. Kerroin lyhyesti kokemuksistani ja nykytilanteesta. Vastaus oli tavanomainen. Minulle höpötettiin korulausein puuta heinää jotain hyvästä vuorovaikutuksesta ja asiat voivat olla niin, näin ta noin…kukin kokee asiat omasta omasta näkökulmastaan sisäisesti niin ja ulkopuolinen kokee ne toisin, koska ei ole kokenut samaa…
Mielenterveyden keskusliiton työntekijät kuuluvat samaan porukkaan kuin lääkärit ja hoitajat. Sellaista ihmistä kuin minä ei voi olla olemassa. Koulutetut ihmiset osaavat vain lohdutella opituilla riimeillä ihmistä, jolla on 112 diagnoosi tai se on purettu. Ihminen, jolla on tai on ollut 112, valehtelee aina. Häneltä ei voi kysyä mitään. Ei voi kysyä tarkennuksia. On absoluuttinen totuus, että tuntematon ihminen sähköpostin päässä, jolla on tai on ollut 112 -diagnoosi on patologinen valehtelija.
Miten yhteiskunta voi olla tällainen? Miksi mielenterveysalan työntekijöille opetetaan malli, jossa heidän pitää näytellä uskovansa potilasta? Potilas täytyy pitää hyvällä tuulella. Häntä ei saa missän tapauksessa kuunnella.
TK:n syrjintä on niin törkeää, että se
POLIISIASIA, rikos.
Olihan perustelut lääkkeelle!
Muutenkin aika lailla kyseenalaista koettelua nämä mitä tällaisina aikoina (varsinkin!) joudut käymään läpi. Nuo soittopulmat on tuttuja, takaisinsoitto ei aina toteudu. Turhauttavaa yrittää tehdä oman olon kohentamiseksi paljon mitään.
Mun lääkevaihdos käynnistyi kyllä mutta lääkärin mielestä ei ole perusteita erityisluvalle lääkkeeseen jonka vaarana äkkikuolema. Pidän lääkäristä liikaa pitääkseni itsen puolia, taas suostuin lopulta kahteen eri vaihtoehtoon, joista toinen tuttu. Jäi auki kumman reseptin tekee, ja näköjään oli tehnyt molempiin. Sitä tuttua en hae, jää takataustalle, toisen haen ja alan kokeilla. Rinnalla litiumin pudotus 4kk välein 1/2 tbl pois. Liian hidas tahti, 1 annos hakematta, sen jälkeen en uusituta reseptiä eli sen verran mitä sitä nyt on saatavilla, sen mukaan pudotus.
Voimia 🌷 sulle, mielen rauhottamista. Tasapainoa takaisin kun systeemit horjuttaa/horjuttaneet. 🙄
Kelaan tätä juttua. Koodin 112 purkamisen jälkeen, tuli taas syrjintä. Sanoin selvästi syrjinnän tehneelle lääkärille, että minulta on 112 purettu. Varmasti kuuli.
Siis kyseinen lekuri piti 112 purkamista harhana. Viimeisin syrjintä oli myös täysin selvä.
Poliisin puheille vaan, alkaa olla kokemusta 😡😈😝
Keskustelin ylilääkärin kanssa. Kaikki aikaisemmat mielipiteeni pysyvät ennallaan.
Minun on vaikea ymmärtää sitä, että hoitohenkilöstö haluaa järjestelmällisesti tuhota ja nitistää ihmisen, joka ei sovi käypä hoito suosituksiin. Eikö lääkäreillä ole lääkärin vala? Heillä taitaa olla kollegialisuuden vala. Sekä käypä hoito suositus mt -potilaiden kohteluun.
Minut on tuomittu loppuelämäkseni lääkärien silmissä mielisairaaksi. Kun joku harva lääkäri uskoo minua, hän ei ilmoita asiaa eteenpäin. Hän suojelee niitä lääkäreitä, jotka ovat leimanneet minut. Moka on niin iso, että se täytyy peittää.
Vaihtoehtoni ovat tappaa itseni tai sietää psykootikoksi leimaamista.
Joka kerran, kun luulen, että nyt on asiani lääkärien tiedossa, että olen terve, tulee kuitenkin jostain törkeä kohtelu. Tämä ei lopu koskaan. En jaksa enää.
Terveyskeskuksen vaihto ei auta, koska tiedot menevät seuraavaan terveyskeskukseen.
Jos kiellän antamasta uuteen paikkaan vanhoja tietojani, tehdään johtopäätös, että olen hullu, koska peitän tietoni.
Muistutusten ja kantelujen tekeminen ei auta, koska lääkärit valehtelevat muistutusvastauksensa. Asioita ei tutkita, minulla ei ole valitusoikeutta. Yhteiskunta suojelee hyvää mainettaan sillä, että yksi ihminen voidaan nitistää, kunhan kulissit pysyvät pystyssä.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: lisäys
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten.
Nyt on juttu näin, että jos vielä yhdenkin kerran käyn lääkärissä, tulen hulluksi. Lepositeissäkin oli mukavampaa.
Onneksi tyttöni sattui juuri soittamaan. Hän tarjoutui tulemaan kanssani lääkäriin sitten, kun minulle tulee seuraava toiminnallinen häiriö. Toivottavasti tytöllä ei ole silloin työesteitä, eikä lapset ole sairaina.
Olen päässyt ajat sitten psyyken lääkkeistä eroon.
Piti ottaa Opamox terveyskeskuksen vainoamisen takia.
Tätä ei kukaan kuitenkaan usko.
On rikos leimata tuntematon ihminen mielisairaaksi.
Tähän terveyskeskukseen en ole koskaan antanut entisen tk: n potilasasiakirjojani.
Hei, pahoilla mielin olen kokemastasi. Jokaisella tulisi olla itsemääräämisoikeus, mutta tämä kanta-systeemi ei taida olla niin vedenpitävä että saisi tietonsa turvaan niiltä joiden oikeuksiin tietojen lukeminen ei kuulu? Mitä tiukempaan itseä puolustaa, sitä hanakammin syntyy vastustusta. Sitä suurempaan syyniin joutuu ja itsestä huono kuva hoitotahon mielessä vaikuttaa vahvistuvan?
Rohkeutta sulle pitää voimista ja muustakin 💕 jaksamisesta huolta.
Kiitos, keskustelua tuesta. Se auttaa paljon.
Uskon vielä, että pääsen kevätlomalle.🌺🍀
Nyt sain riittävästi selville. Terveyskeskuksissa on se jonkinlainen erityiskäytäntö mt potilaiden tunnistamiseen. Keskustelin tk lääkärin kanssa. Kysyin, että saanko vastaisuudessa parempaa hoitoa näiden valitusten jälkeen. Vastattiin, että en saa.
Pieni ihminen ei muuta voi. Käytän tästä lähtien yksityistä sairaanhoitoa. Tai menen yhdessä jonkun lapseni kanssa.
Syrjintä on joku pysyvä rakennejuttu.
Nyt tuli taas uusi käänne. En edes kerro. Lopetan salapoliisina olon. Siirryn kokonaan yksityiseen sairaanhoitoon. Terveyskeskuksessa menee terveys. On se koodi kuitenkin täysin mahdollista ottaa pois, jos vielä on rehellisiä ihmisiä. En viitsi eds kirjoittaa sitä L-kirjaimella alkavaa sanaa.
Ihmisistä tehdään mielenterveysongelmaisia yhdellä puhelinsoitolla näkemättä potilasta. Lääkäri soittaa toiselle lääkärille, että tuo tyyppi käyttäytyy oudosti. Sillä on ongelmia. Puhelun saanut lääkäri kirjoittaa kiltisti, että mielenterveyspotilas kysymättä ihmiseltä mitään. Ihminen on loppuelämänsä mielenterveyspotilas.