Diagnoosi 112 purettu
Leimaaminen numero 4 tai 5.
Mielenterveysmessujen kunniaksi lähetin sähköpostiviestin yhdelle MTKL:n työntekijälle. Toivoin ja ajattelin, että asiani otettaisiin vakavasti ja minua uskottaisiin. Turha toivo. Kerroin lyhyesti kokemuksistani ja nykytilanteesta. Vastaus oli tavanomainen. Minulle höpötettiin korulausein puuta heinää jotain hyvästä vuorovaikutuksesta ja asiat voivat olla niin, näin ta noin…kukin kokee asiat omasta omasta näkökulmastaan sisäisesti niin ja ulkopuolinen kokee ne toisin, koska ei ole kokenut samaa…
Mielenterveyden keskusliiton työntekijät kuuluvat samaan porukkaan kuin lääkärit ja hoitajat. Sellaista ihmistä kuin minä ei voi olla olemassa. Koulutetut ihmiset osaavat vain lohdutella opituilla riimeillä ihmistä, jolla on 112 diagnoosi tai se on purettu. Ihminen, jolla on tai on ollut 112, valehtelee aina. Häneltä ei voi kysyä mitään. Ei voi kysyä tarkennuksia. On absoluuttinen totuus, että tuntematon ihminen sähköpostin päässä, jolla on tai on ollut 112 -diagnoosi on patologinen valehtelija.
Miten yhteiskunta voi olla tällainen? Miksi mielenterveysalan työntekijöille opetetaan malli, jossa heidän pitää näytellä uskovansa potilasta? Potilas täytyy pitää hyvällä tuulella. Häntä ei saa missän tapauksessa kuunnella.
Näin.
Voi mennä kauas ellei satu peruutusaikaa.
Odottele rauhassa aikaa, jos et saa peruutusaikaa. Voit odottaessa miettiä, mitä haluat sanoa. Kirjoita vaikka paperille. Lääkärit ovat mestareita vaihtamaan puheenaihetta, jos joku asia ei miellytä heitä. Palaa takaisin asiaan, joka on sinulle tärkeä, jos lääkäri vaihtaa puheenaihetta. Lääkärit hoitavat meitä. Meidän tehtävämme ei ole miellyttää heitä.
Nyt tuli ilmoitus peruutusajasta, torstaina. Vartti max.mutta kuitenkin.
Hyvä, siitä vaan, tsemppiä!
Nyt on hyvät neuvot kalliit! Olen täysin varma, että terveyskeskuksissa on koodit, joilla 112 - potilaat poistetaan. EI HOIDETA.
MINUT LEIMATTIIN TAAS.
En jaksa kirjoittaa enempää. Tämä on kauheaa!
KOODIT ON PÄÄLLÄ NIVEL- SAIRAUKSISSA. SEKÄ MUISSA, KUTEN KRAMPEISSA
Siis toiminnallisissa häiriöissä.
En mene enää ikinä lääkäriin! En kestä tota kohtelua. Kuolen mieluummin.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: Muotoilu
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Mun yksi lapsi on yhdessä kaupunginhallituksessa. Yksi on väitellyt tohtori. Yksi on lukion opettaja.
Kaikki olen kasvattanut psykopaatti miehen juostessa tärkeissä kokouksissa.
Mulla on kolme lastenlasta, joita en näe. Perheriitojen takia.
Mun faija oli vakiovieras presidentti Urho Kekkosen itsenäisyyspäivävastaanotoilla.
Ja mut vaan halutaan tappaa, poistaa hyvien ihmisten yhteiskunnasta!
Et nyt yhtään tykkää minkä vaikutelman nuo viestisi tuo.
Palautuu mieleen oma stressikesä kun lääke oli loppu ja unet keveitä. Oma senaikainen ajattelu tuli mieleen tuosta. Olin ahdistunut ja pelkojen vallassa. Mielenliikkeitä hallitsi pelko. Näin kaikessa vaaraa, koin turvattomuutta. Mutta siinä pysyin raiteilla, että hankkiuduin lääkäriin, pääsin sisään pariksi vuorokaudeksi, lääkeresepti uusittiin. Silloin en mieltänyt sitä maniaksi. Mutta se oli.
Jokaisella meillä ihmisellä on omat rasitteet elämässä. Ei vaikeimpia taakkoja haluais hyväksyä omikseen. Ei me ihmisinä olla sen huonompia kuin muutkaan. Täysin tervettä ihmistä ei ole olemassakaan.
Menen mieli maasta masennusryhmään. Menen lääkäriin, alan syödä vahvimpia SSRI-lääkkeitä maksimiannoksella. En lähde asunnostani ulos viikkoon. Sitten käyn ostamassa halpoja pizzoja ja hampurilaisia kahdeksi viikoksi kotiin. Soitan 10 kertaa päivässä kriisipuhelimeen. Lisäksi MTKL:n vertaistukeen. Käyn hoitajalle itkemässä kerran kuukaudessa. Puran kuntosalisopimuksen.
Nyt ovat tyytyväisiä, lääkärit, hoitajat, terveyskeskuksen vastaanottovirkailijat, pizza -kauppiaat, MTKL ja vapaaehtoiset puhelinauttajat. Kaikki paitsi kuntosali saivat, mitä halusivat!
Minua on koulukiusattu viisi vuotta. Jos Koskelan teinisurman uhri olisi samanlainen kuin minä, hän olisi vielä elossa.
Överiksi laittaminen on tapa reagoida.
Itekin oon nyt viikosta osani saanut. Jaksaminen minimissään. Voicessa ois yks tuttu kaksintaistelussa, veikkaan että ei jatka pidemmälle, vaikka ei sitä tiedä. Pitäis vaan jokaista rohkaista tsemppaamaan, omassa tilanteessaan.
Miten sinä jaksat nyt?
Kiitos, selviydyn. Otan sellaisen selviytymistavan käyttöön, jolla uhmaan koronaa. Koulukiusaaminen on pahempaa kuin korona.
Mun pitää ottaa 1700 euron vakuutus, että saan kortisonipiikin polveen Mehiläisestä tai Terveystalosta. TK ei anna kortisonipiikkiä.
TK juoksuttaa turhaan vanhaa eläkeläisnaista kaksi päivää, korona-aikana busseissa! Ei ole ihme, jos korona leviää, kun riskiryhmäläiset laitetaan ravaamaan terveyskeskuksessa monta kertaa turhaan julkisissa liikennevälineissä!
TK pistää mut odottamaan takaisinsoittoa koko päiväksi, turhaan. Takaisinsoittoa ei tule koskaan!
Mulla on ikäisekseni huippukunto fyysisesti ja muistikin pelaa. TK pitää mua surkeakuntoisena nössönä!
Tk lääkäri määräsi mulle kipulääkettä Pronaxen. Mä sanoin, että en ole koskaan syönyt sitä ja olen allerginen osalle kipulääkkeistä. Lääkäri sanoi, että koska Pronaxen sopii hänelle itselleen, se sopii minullekin. Otin sitten kotona yhden tabletin ja menin tajuttomaksi, että silleen.