Kyppe kirjoitti 30.4.2013 7:58

Hauskaa vappua ja kesän odotusta 🌻🙂🌻

Ilmat on lämmennyt ja nyt pääsee kunnolla liikkumaan taas. Mieli on paljon energisempi ja pääsee harrastamaan paljon ulkolajeja, tennis, koris... ja ostin uuden fillarin 🙂👍 Ulkona liikkuminen auttaa rauhoittamaan ajatusten hyrräämistä 😀

Sain lopullisen virallisen diagnoosin joka lähetettiin myös sairaanhoitopiiriin terveyskeskukseen: F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, joka oli kombinoitua tyyppiä tarkoittaen samanaikaista tarkkaamattomuus- ja hyperaktiivisuus-impulsiivisuusoireita.
Tämä on hyvä juttu sillä enää ei tarvitse olla epävarma asiasta että saattaa olla vaan nyt on diagnoosi ja helpompi siitä avoimesti kertoa tarvittaessa. Pitkä työ tähän mutta tulevaisuus näyttää hyvältä 🙂👍

Tsemppiä kaikille jotka aikovat hakea tai miettivät kannattaako, kyllä kannattaa 🙂👍

Kyppe 😎

Moi. Kiva lukea tällaista -hienoa, että suhtaudut positiivisesti. Kiva, että kesä tulee: pääsee pyöräilemään 🙂

Minäkin kävin neuropsykiatrisissa (NEPSY) testeissä, mutta lopputulos oli se, että tarkkaavaisuus/huolellisuus ovat epätasaisia, ja jotkut ominaisuudet jopa huippuhyviä (kielellinen ilmaisu ja kasvomuisti).

Haasteeni ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen hankaluudet ärsykkeisessä ympäristössä -kuten esim. lounaspaikoissa, näitä ei oikein NEPSyissä testata.

Syön nyt kuitenkin lääkettä (Medikinet CR, 60 mg/päivä), ja jotain apuja saankin, mutta toisaalta pelottaa syödä stimulantteja. Entä jos minulla onkin vain vuosikymmenten saatossa kehittynyt krooninen sosiaalisten tilanteiden pelko, joka on diagnosoitukin? Menevätkö aivoni pilalle? Noh, tiedä näitä. Kai se on voitava luottaa lääkäriin. 😟

Hyvää kesää kuitenkin.

Liina_N kirjoitti 26.2.2013 14:33

Hei kaikki!

Muistutan tässä, että ADHD-liiton liveryhmä kokoontuu jälleen huomenna 27.2 klo 17 - 19. Huomisen keskustelun teemana on nuoruus ja adhd.

Maanantaina 27.5. klo 17-19 adhd-oireisten puolisot

Liveryhmiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ryhmään mahtuu 12 nopeinta, kannattaa siis tulla varmuuden vuoksi "paikalle" heti ryhmän alussa klo 17.

Tervetuloa mukaan juttelemaan!
t:Liina

Siis, onko tämä ryhmä suunnattu vain puolisoille? Voinko minäkin tähän tulla?

Voi kuinka mukava kuulla, että asiasi ovat järjestyneet noin hienosti, Kyppe! Tsemppiä jatkoon!

Mietit, Ahmed, sitä, ettei stimulanttien syöminen tunnu hyvältä. Sinun täytynee nyt punnita sitä, kuinka paljon niistä on sinulle apua ja miettiä sitten, kumpi on pienempi paha: syödä lääkkeitä vai kärsiä oireista. Jonkinlaista apua stimulanteista kuitenkin taisi olla? Yhdessä lääkärisi kanssa löydätte varmasti parhaan mahdollisen ratkaisun! Tuo maanantain vertaistuki-keskustelu oli tosiaan tarkoitettu puolisoille. Nyt on vuorossa kesätauko, mutta syksyllä voit jälleen osallistua sinulle sopivaan keskusteluryhmään. Teemat ilmoitetaan myöhemmin.

Oikein ihanaan kesää teille kaikille! Ainakin tämä kesän alku on vaikuttanut lupaavan lämpimältä 😎

Moikka taas 🙂
Nyt on lukukertoja kerääntynyt mukavasti yli 10 000 🌻🙂🌻 ja kirjoituksiakin on paljon 🙂 Itselle tämä on ollut yksi hyvä tuki vaikka itse tukiryhmiin en ole kerennyt mukaan juttelemaan, mutta silti aina tarkistan onko uusia kirjoituksia ja tukiryhmiä tulossa, samoin joskus käyn vanhoja kirjoituksia läpi myös omia kun siitä on hyvä seurata omaa polkua eteenpäin 🙂👍

Nyt olen ollut lomalla töistä ja opiskelukin on päättynyt työharjoittelunkin osalta 🙂👍
Aikuisopiskelijana huomasin sen että on vaadittava enemmän henkilökohtaistamista opiskelun suhteen, sitä ei opettajat aikuisopistossa aina ymmärrä vaan näkevät lopputuloksen pelkästään muttei sitä työtä mitä joutuu tekemään vaikka tulokset olisikin kiitettäviä. Se työmäärä mitä joutuu tekemään laittoi mut ainakin pari kertaa tilanteeseen missä olin jo lopettamassa mutta tukea sain toisaalta kuin omasta koulusta joten jaksoin käydä opiskelun loppuun 🙂

Nyt olen ollut myös ilman lääkkeitä suurimmaksi osaksi paitsi aina välillä on pakko ottaa päivälääkitys kun tuntuu että haluaa hiukan sitä omaa hyrrää päässä rauhoittaa ja keskittyä maailmanmenoonkin, joskus on ihan kiva että päässä on muutama ajatus vähemmän kerralla 😀

Täällä paistaa aurinko,sataa kaatamalla ja tulee rakeita vaihtelevasti yhtäaikaa aina ja välillä 😎 Joten mukavansopivaa kesää kaikille 🌻🙂🌻

Lainaan heti alkuun Kata_K:n kirjoitusta toisesta viestiketjusta:

"Hei kaikki ja tiedoksenne:

ADHD-liiton liveryhmät jatkuvat kesätauon jälkeen jälleen keskiviikkona 28.8. Silloin keskustelun aiheena hyvin ajankohtainen teema: Koulu ja opisekelu. Liveryhmän ajankohta on muuttunut hieman myöhäisemmäski ja syksyn liveryhmät ovat aina klo 18-20

Jatkossa liveryhmiä on kerran kuussa keskiviikkoisin, yleensä kuukauden viimeisenä tai toiseksi viimeisenä keskiviikkona. Seuraa ilmoittelua!

Liveryhmiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ryhmään mahtuu kerrallaan mukaan 12 osallistujaa + ohjaajat. Kannattaa siis tulla varmuuden vuoksi "paikalle" heti ryhmän alussa klo 18.

Tervetuloa mukaan juttelemaan! 🌻🙂🌻 "

Sitten on sellainen projekti kuin Jesarit, löytyy fb:stä. Kannattaa tutustua ja seurata, on erilainen tapa nähdä adhd 🙂

Mutta itselläni alkaa taas työt jota odotan innolla, kesällä pääsee tylsitymään kun ei oo riittävästi aktiviteettia. Tennistä, kävelyä, pyöräilyä, korista(heittelyä) ymym mutta kaipaan kuitenkin sosiaalista kontaktia enemmän ja työ on siihen hyvä sillä muutin jokunen vuosi sitten toiselle paikkakunnalle.

Hieman odottelen jo syksyä sillä se on lempivuodenaikani 🌻🙂🌻
Kesän olen ollut ilman lääkitystä noin suurinpiirtein, yhtenä/kahtena päivänä viikossa olen ottanut lääkkeellä ajatuksista lomaa 😎 ja se on toiminut hyvin mulle. Nyt kun työt alkaa niin täytyy katsoa miten silloin toimin, aluksi kuitenkin pidän lääkitystä päivittäin paitsi viikonloppuisin.

Elämä saa olla joskus sekaisinkin jos se on kuitenkin hallittua välillä. Minä nautin hyrräpääajatuksista välillä 🙂👍

Tsemppiä kaikille ja jos joku on hakemassa diagnoosia tai juuri saanut olisi mukava kuulla niistä ja myös muilta neuvoja/tukea joilla jo on 🙂👍

Hei kaikki. Olen 30-vuotias kotiäiti, työtön, graduton ja juuri aloittamassa prosessin ad(h)d-diagnoosin saamiseksi. Minulla ei ole oikein ketään kenelle puhua tästä, joten tulin purkamaan ajatuksiani tänne.

Aloitin gradunteon vuonna 2011 ja se on edelleen kesken. Mikä häpeä. Muutenkin koko opiskelu-ura meni ihan rimaa hipoen koska ei minulla riittänyt mielenkiinto lukea tentteihin tai istua luennoilla. Viimeisin tutkintoni on humanististen tieteiden kandidaatti, eikä se varsinaisesti ole kovaa valuuttaa työmarkkinoilla.

Jaa niin millä työmarkkinoilla? Alani edellyttäisi suurta huolellisuutta, hyviä sosiaalisia taitoja, keskustelutaitoja, kuuntelemista, neuvottelua. Olen tehnyt alan töitä jonkin verran määräaikaisina pesteinä, ja mikään ei saisi oloani epämukavammaksi kuin palaverit ja neuvottelut. Vaikka todella ponnistelen keskittyäkseni, minusta tuntuu, etten ymmärrä, mitä muut puhuvat. Sitten kun minulta kysytään jotain, olen aivan pihalla. Miten noloa.

Luulin, että tylsistymiseni johtui siitä, etten ollut perillä talon tavoista, koska pestini olivat aina lyhyitä.

Töitä tehdessä surffasin todella paljon netissä, sillä ajatukseni ei vain pysynyt käsillä olevissa työtehtävissä, ei vaikka kuinka yritin.

Vaikka en koskaan suoranaisesti jäänyt kiinni, minua hävetti oma käytökseni armottomasti. En minä halunnut laiskotella!

No, ehkä tehottomuuteni kuitenkin näkyi, koska määräaikaisuuksiani ei sitten jatkettu.

Joka tapauksessa tilanne on nyt se, että haen töitä, mutta toisaalta mietin rivakkaa alan vaihdosta ja opiskelua työttömyyskorvauksella. Minusta ei ole toimistotyöhön.

Olen ollut kotona nyt kaksi vuotta poikani kanssa. Se on enimmäkseen mukavaa, mutta toisaalta tuntuu, että iso osa elämästä kuluu sen todistelemiseen, että en ole huolimaton ja laiska. Mieheni huomauttelee että minun pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja että voisin olla tarkempi, ja se on varmasti ihan totta. Minua se silti masentaa, koska oikeasti minä kyllä yritän. Poikaa hoidan hyvin, mutta jotkut kotiasiat välillä repsottaa. Koska en kuitenkaan jaksa kuunnella siitä "repsottamisesta", skarppaan ja tsemppaan joka päivä ja paikkoja järjestellessäni hoen mielessäni että "nyt ei tule tästä sanomista, nyt ei tule tästä sanomista, nyt ei tule tästä sanomista...". Joskus tuntuu että elämä on yhtä huolimattomuuden piilottelua.

Minulla on lukemattomia aloitettuja ja lopetettuja harrastuksia. Olen soittanut kitaraa, ratsastanut, ohjannut liikuntaa, opiskellut kieliä, harrastanut eri kamppailulajeja, tanssinut balettia, joogannut, juossut, nostellut punttia ja niin edelleen, ja aina olen tuntenut morkkista siitä, että harrastukset ovat jääneet. Heti kun uuden harrasteen parissa ohjaaja on alkanut puhua että parin vuoden päästä on luvassa sitä ja tätä tai että viiden vuoden kuluttua voi jo sanoa olevansa ihan hyvä, olen ahdistunut. Pitääkö tässä niin pitkäksi aikaa sitoutua. Minä olen kokeilija! Niin paljon kivaa tekemistä maailmassa, miksi sitoutuisin yhteen?

Ja sitten ulkomaanmatkat. En kestä opastettuja kierroksia. Haluan selvitä itse, ottaa itse selkoa kulkuvälineistä ja aikatauluista, olla oman aikani herra. Opastetuilla kierroksilla nukahdan pystyyn. Harmi vain, että puolisoni pitää niistä.

Luonnollisesti myös jonottaminen saa vereni kiehumaan.

Mikä ankeinta, kaksi vuotta kotona alkaa näköjään olla ihan riittävästi, sillä minun alkaa olla vaikea löytää kipinää innostua lapseni hiekkalaatikkoleikeistä. Huomaan kaivavani puhelinta (eli nettiä) taskusta yhä useammin, kun olemme puistossa. Se on noloa, mutta hiekkakakut eivät vain riitä pitämään mielenkiintoani yllä.

Tässäpä mitä nyt juolahtaa mieleen. Kuulostaako teistä ad(h)d:lta?

Poppins kirjoitti 21.8.2013 12:25

Moikka Poppins. Kyllähän tuo tutulta kuulostaa. Itselläni samansuuntaisia kokemuksia elämässä -tosin valmistuin kyllä huippuarvosanoin, mutta en muuta sitten elämässäni tehnytkään kuin opiskelin. Töissä haasteenani on pysyä hereillä ja sosiaaliset tapahtumat, kuten työpaikkalounaat. Kun saan toisaalta draivin johonkin, uppoudun siihen täysin, ja keskeyttäminen on vaikeaa. Olin 8 kk pois duunielämästä ja nyt olen taas töissä -kohta kuukausi takana. Pari viikkoa mielenkiinto säilyi, nyt huomaan jo kyllästyväni ja väsyväni asoihin -toivon, että hommia alkaa tulla, ja mielenkiintoni heräisi. Lääkkeitä olen kokeillut, haitat ovat olleet isommat kuin hyödyt, valitettavasti.

Hakeudu ADHD-tutkimuksiin siihen erikoistuneelle lääkärille. Julkisella puolella varaudu pitkähköön prosessiin / pomputteluun. Jos on yhtään säästöjä tai puoliso voisi auttaa taloudellisesti, ADHD-tutkimukset maksanevat ~300-500 €. Tähän sisältyy psykiatrin kanssa ainakin pari käyntiä, ja sukulaistesti / ystäviesi haastatteluja koskien lapsuuttasi. Sen lisäksi täytät itsekin itsearviointilomakkeita, joita käytetään diagnosoimisen tukena. Voit halutessasi vielä tehdä Neuropsykologiset testit, jotka kustantavat ~300 €.

Tsemppiä oireiden kanssa.🙂

Luin ihan mielenkiinnosta tätä ketjua, kun eräällä läheisellä suvun jäsenellä on tämä diagnoosi. Ajattelin että ymmärtäisin paremmin.
Kylläpä nauratti oma itseni kun tajusin että minussahan on paljon samanlaista kuin mitä te täällä kirjoitatte. Siis menneisyyden toilaulut saavat selityksiä ja siitä aiheutuvat syyllisyys ja ahdistus.
Varsinkin dobbins-nimmimerkki oli kuin minun ajatusmallia, ei mihinkään viisvuotis-suunnitelmaan ole mahdollisuutta tällä päällä.

Tiedoksi kaikille:

ADHD-liiton liveryhmien kesätauko alkaa olla ohi ja seuraava liveryhmä on jo ylihuomenna keskiviikkona 28.8. Keskustelun teema on ajankohtainen: Koulu ja opisekelu. Liveryhmän ajankohta on muuttunut hieman myöhäisemmäski ja syksyn liveryhmät ovat aina klo 18-20

Jatkossa liveryhmiä on kerran kuussa keskiviikkoisin, yleensä kuukauden viimeisenä tai toiseksi viimeisenä keskiviikkona. Seuraa ilmoittelua!

Liveryhmiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ryhmään mahtuu kerrallaan mukaan 12 osallistujaa + ohjaajat. Kannattaa siis tulla varmuuden vuoksi "paikalle" heti ryhmän alussa klo 18.

Tervetuloa mukaan! 🌻🙂🌻 "

Ahmed kirjoitti 25.8.2013 14:54
Hakeudu ADHD-tutkimuksiin siihen erikoistuneelle lääkärille. Julkisella puolella varaudu pitkähköön prosessiin / pomputteluun. Jos on yhtään säästöjä tai puoliso voisi auttaa taloudellisesti, ADHD-tutkimukset maksanevat ~300-500 €. Tähän sisältyy psykiatrin kanssa ainakin pari käyntiä, ja sukulaistesti / ystäviesi haastatteluja koskien lapsuuttasi. Sen lisäksi täytät itsekin itsearviointilomakkeita, joita käytetään diagnosoimisen tukena. Voit halutessasi vielä tehdä Neuropsykologiset testit, jotka kustantavat ~300 €.

Tere vaan kaikille.....
Siis mitä hemmettiä onko pikkasen kallista, itse olen juuri koittanut selvittää että mistä/miten/missä voisin käydä testissä kokeilee onko tämä pahentunut entisestään.....Siis huh että tästäkin osataan rahastaa, taitaa kyllä jäädä tekemättä, jos näinkin pitkään pärjännyt.
T:Husky

Moikka 🙂
Mä kävin julkisella puolella ja periaatteessa oli ilmaista, kannattaisikohan käydä lääkärillä kysymässä jos kerran on jo diagnoosi että pääsiskö testiin jos siihen tuntee tarvetta 🙂👍

Nyt on työssä mennyt hyvin ja hyrrä päässä ei kovin paljon ole häirinnyt, joskus sitä on ihan pihalla mutta parempi nauraa itselleen ja hyväksyä kuin harmitella.
Suurimmat virheet tulee varmaan väärin kuulemisesta, varsinkin jotkut kirjaimet menee sekaisin ja sana muuttuu sen takia ja joskus numerotkin kuulen väärin mutta taitaa johtua siitä että oletan valmiiksi mitä ollaan sanomassa.

Nyt odottelen vertaistapaamis viikonloppua mielenkiinnolla joskos sieltä oppimis taas jotain lisää 🙂👍

Mukavaa syksyä 🌻🙂🌻

Kyppe...
Pitää selvittää tuota...Meinaa tuntuisi että pahenee. Ainakin tää puhe ongelma on pahentunut, tuntuu että kaikki.
Kumminkin tähän asti pärjännyt ja välillä on ettei jaksa kyllä. No katotaan mitä tulee kun kyselen

Hei.
Kysellisin vähän noista lääkityksistä, eli mitä se tekee, vaikutta....Onko tähän "puheripuliin" myös lääkitystä, siis tuosta ADHD johtuvaa.

unohtu edellisestä....
Alkaa meinaa tuo kavereiden/sukulaisten tuki/hermot ja muutenkin lopussa...Meikäläiseen
Meikää ei haittaa mitenkään, kun tässä on oppinut tuon positiivisuuden😀😀😀

Tervehdys!

Tänään on ollut hyvin (/hyvin/) paha päivä, jonka seurauksena ajauduin tänne tukinettiin. Otin ja rekisteröidyin juuri tätä ketjua varten. Koko ketjua en malttanut (vielä) lukea, nyt tuntui tärkeältä tehdä jotain ensin.

Kerron nyt ensiksi itsestäni sen verran, että olen ajautunut todella mahdottomalta tuntuvaan umpikujaan. Pahinta on täysin lamaannuttava masennus ja ahdistus, jotka ovat vain käyneet pahemmiksi vuosi vuodelta. Olen nyt menettänyt aika lailla kaiken, enkä tiedä mitä tehdä. Psykiatri- tai muutakaan hoitosuhdetta ei tällä hetkellä ole, koska toisekseen en kykene edes siihen, toisekseen usko on mennyt. Viimeksi kävin osastollakin asti.

Luultavasti minulla on jokin AD(H)D -tyyppinen neurologinen häiriö. 'Löysin' alueen melkein kymmenen vuotta sitten, mutta en koskaan saanut haetuksi tutkimuksiin ja jotenkin se jäi (eksä väitti, että kuvittelen). Tämä ketju palautti kaiken mieleeni. Tällä hetkellä keskittyminen tai minkään suunnittelu on täysin mahdotonta, tietysti masis&ahdistus vaikuttaa siihen mutta luulen, että taustalla on häiriö, joka on vain pahentunut mitä vanhemmaksi tulen.

Tunnusmerkkejä minulta löytyy paljon: olen ihme haahuilija, joka aloittaa kymmenen hommaa lopettamatta yhtäkään. Tai vielä silloin ainakin, kun virtaa riitti. Väsyn nopeasti, kyllästyn nopeasti, en kuule, ymmärrä, tajua, joko ollenkaan tai ainakaan oikein. Ihmisten seura on vaikeaa näistä(kin) syistä ja nyt olenkin melkein erakko. Olen ihan fiksu ja luovakin, ja ennen pystyin syventymään asioihin täysillä kun planeetat sattuivat kohdilleen. Kaikkea olen epäillyt, kilpirauhanen nyt ainakin tulee mieleen mutta arvot eivät ylitä tai alita sallittuja.

Mitä siis voisin tehdä? En koe, että pelkästään masennuksen hoitamisesta on hyötyä, ellei samalla jo tartuta siihen mitä siellä olisi taustalla - ja joku tällainen on pakko olla, teidän kirjoitukset kuullostaa niin tutuilta. Se, että "vaikeaahan kaikki on, mutta asia kerrallaan..." kun minä en ole koskaan pystynytkään asiaan kerrallaan. Pää menee solmuun kaikista ajatuksista, ja jos energiaa olisikin se valuu tyhjiin kun en voi tehdä asiaa 1 ennen kuin on tehty jotain muuta joka vaikuttaa siihen ja sitä ennen taas olisi hoidettava eräs muu, joka toisaalta ei onnistu ennen asiaa 1 (jotenkin tähän tapaan).

Vielä, onko muita foorumeita (enää) pystyssä? Kirjoittelin jonnekin silloin ennen. Nyt ei ainakaan liitolla näyttänyt olevan forumia.

Kiitos jos jaksoit lukea 🙂