Hei,

en millään jaksa alkaa lukea koko pitkää viestiketjua, vaikka sieltä varmaan voisi löytyä vastauksia omiin mietteisiini.

olen reilu kuukausi sitten saanut diagnoosiksi adhd:n, ja sitä ennen ehdin noin puoli vuotta totutella ajatukseen, että minulla saattaisi olla adhd. sitä ennen en koskaan edes kuvitellut moista. vaikka elämässäni oli aika suuria ongelmia. ja olisikin nyt mukava kuulla, olenko näiden ongelmien ja ajatusten kanssa kuinka yksin.

suurimpia ongelmia elämässäni on ollut tunne, etten viitsi enkä jaksa. tai kun sitä on tarkemmin ajatellut, niin olen tajunnut, etten jaksa koska en oikein voi keskittyä. tuosta on seurannut paljon pahaa mieltä niin koulussa kuin muuallakin. selvisin ala-asteelta kunnialla, olin opettajien lemmikki ja opin kuuntelemalla. keskiarvo taisi olla yli yhdeksän, kun menin yläasteelle. siellä numerot kyllä laski, mutta vielä pärjäsin aika mukavasti. kielissä tosin tipahdin junasta heti alkuunsa. muistan ikuisesti ne tuskaiset läksyntekoillat, kun yritin päntätä sanoja. se oli jotain aivan kamalan epätoivosta! kokeisiin luin aina viimeisenä iltana/ yönä hirveällä hädällä ja pakottamalla sain varmaan noin puolikkaan koealueen luettua.

yläasteen jälkeen päätin mennä lukioon. olin matikassa ja reaaliaineissa menestynyt hyvin. niinpä valitsin pitkän matikan ja aloitin lukion. tunnit alkoi olla piinaa, sillä en olisi millään jaksanut istua paikoillani. ainoastaan psykologian ja filosofian tunneilla viihdyin. vaihdoin iltalukioon ensimmäisen vuoden jälkeen, ja siellä touhu lähti alamäkeen. kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kirjoitin itseni ylioppilaaksi 4,5 vuoden päästä ja sain kuin sainkin tehdyksi lukion kurssit loppuun opettajien sopivalla painostuksella. kesken lukio-opintojen olin aloittanut innokkaana tekemään avoimessa yliopistossa perusopintoja yhdestä humanististen tieteiden alasta, ja niinpä hain lakin saannin jäljkeen sisälle yliopistoon.

ilman että päivääkään sain luettua pääsykokeisiin, pääsin sisälle sattuman ja aiemmilla kursseilla kuuntelemalla opittujen tietojen kantamana. ja sitten alkoi todella valjeta, miten hataralla pohjalla oppimistaitoni ovat. rimaa hipoen ja välillä riman alittaen etenin muutaman vuoden ajan omaa tahtiani opinnoissani. moni kurssi jäi kesken, kun en millään vaan jaksanut tehdä loppuun. seikkailin pitkin käytäviä pitkin päiviä, en koskaan ollut kärryillä kursseille ilmoittautumisista tai muustakaan. onneksi oli kavereita, jotka joskus huolehtivat minusta. parin vuoden päästä olin kuitenkin jo auttamatta jäljessä kaikessa ja aloin jäädä aamuisin usein nukkumaan...

siinä vaiheessa minulla oli sitten jo perhe. se vei toki oman osansa, ja niin selitin itselleni jatkuvaa opintojen jumittumista. vaikka meillä oli kotona hoitaja lapsille, en silt edennyt mihinkään. vuosia hakkasin päätä seinään. mieheni alkoi hermostua kokonaan. meillä riideltiin ja huudettiin ja itkettiin, sillä en kestänyt kritiikkiä. ja oma syyllisyys ja paha olo lusmuilusta, lauskottelusta ja ajelehtimisesta oli sietämätöntä.

menin sitten terapiaan. ja sain paljon apua itsehillintään, itsetuntemukseen ja myös tunteiden käsittelyyn. raivokohtaukset alkoivat vähetä, ja aloin tajuta, miten kamala olin ollut. edelleen mielialavaihtelut olivat kovia, itsetunto silti matalalla ja keskittymiskykyä ei ollut yhtään enempää. en silti nähnyt elämäni todellisia ongelmia. selitin itselleni kaikenlaista, löysin kaikkeen psyykkisiä syitä ja monia ongelmia en edes nähnyt.

tunsin aina itseni tyhmäksi, kömpelöksi, saamattomaksi ja laiskaksi, vaikka toisinaan sain virtapiikkejä. kun sain jonkun idean päähäni, höyrysin sen parissa sitten jonkun aikaa täysillä. siivosin kotia katosta lattiaan tai leivoin pakastimet täyteen herkkuja, kun intouduin. samaan vauhtiin etsin uusia koulutuksia itselleni, vaikka vanha tutkinto oli kesken. vanhan tutkinnonkin kanssa aloitin gradua viisi kertaa, kolmesta eri aiheesta. kaikesta ajoittaisesta höyryämisestä huolimatta aloin tuntea itseni kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta flegmaattisemmaksi ja innottomammaksi. mieltä kaiveli koko ajan se tunne, että pää on jatkuvassa kaaoksessa ja välillä vilinässä, ja silti lähes kaikki projektit, joita aloitan innolla, kaatuvat viitsimättömyyteen.

aloin tulla tosi araksi sosiaalisesti. yliopisto oli yksi pahimmista paikoista. paniikkihäiirö saatiin heti alkuunsa kuriin, mutta itsetunto laski kuin lehmän häntä. ihmissuhteet olivat aika pinnallisia ja lyhkäisiä, tai sitten takerruin joihinkin ihan henkeni edestä. aloin pelätä yksin menemistä, puhelinta ja porukassa kahvittelua/ ruokailua. autolla ajaminen alkoi olla mahdotonta, vaikka olinkin aina ollut siinä tosi arka. tunsin kauhua pelkästä ajatuksesta, että olisin autolla kaupungissa keskellä vilkasta liikennettä. elämään tuli paljon elementtejä, jotka rajoittivat minua kokemasta itseäni "normaaliksi".

noin puoli vuotta sitten törmäsin netissä artikkeliin, joka kertoi adhd-aikuisesta. sitä lukiessa aloin itkeä. sehän oli suoraa elämästäni! kaikkine raivokohtauksineen, mieliala-ailahteluineen, laiskuuksineen, saamattomuuksineen jne. aloin hakea tietoa adhd:sta, ja alkoi tuntua, että ongelmilleni löytyy yksi yhteinen nimittäjä - ADHD! se oli hämmentävää! aloin ajatella, etten ehkä ole siis aivan niin tyhmä ja laiska, vaan että minulla on siihen kaikkeen sähläämiseen jokin syy.

siitä alkoi melkoinen uusi tutkimusmatka omaan elämään. aloin huomata, miten ainainen hermojen kiristely johtui tosi usein siitä, että kaikki äänet ottivat korviini normaalia kovempaa. samoin hajuaistini oli (ja on) kuin vainukoiralla ja sen vuoksi usein tulee paha olo erilaisissa tilanteissa, joissa tuoksuu tai haisee voimakkaasti. huomasin myös ruuanlaiton, leipomisen, kirjoittamisen yms. olevan siksi niin haastavaa, että se vie koko energiani ja keskittymiseni. ymmärsin päivittäistä uupumustani eri lailla ja samoin valvomisiani. tajusin, että minulta puuttuvat unirytmin säätelyn työkalut kuten myös ajanhallinnan taito.

paljon, paljon on tullut uutta. paljon vastauksia.. paljon kysymyksiä.

nyt mietin, että olenko ainoa, joska kukaan ei koskaan uskoisi päällepäin, että olen adhd? onko muista, jotka ovat edenneet tietyssä määrin elämässään aika hyvinkin, mutta sitten kuitenkin jumiutuneet pääsemättä opintojaan loppuun? onko muilla sitä ongelmaa, että asioiden aloittaminen on yhtä tuskaa ja enimmäkseen asiat jäävätkin tekemättä? entä ovatko muut menettäneet itsearvostuksensa? ovatko muut masentuneet?

millaisia kokemuksia muilla on? liittyykö vaikeat pms-oireet adhd:hen, vai onko ne joku irrallinen ongelma, johon apua pitää hakea erikseen?

tässä päälimmäiset mietteet. 😀 yritin muka olla lyhytsanainen, mutta tästä taisi tulla aika pitkä... kiitos, jos joku kommentoi! lääkitykseni (concerta 18 mg) ei ollenkaan vielä tuo keskittymiskykyä, joten en jaksanut alkaa tosiaan lukea muiden kirjoituksia. se vaatii jotenkin liikaa voimia. lääkitys pitänee vaihtaa, sillä suurempi määrä concertaa tekee minusta vihanneksen, jonka puhekin hidastuu ja mieli masentuu... :/

onko kukaan saanut apua luontaistuotteista, terapiasta tai muista vaihtoehtohoidoista?

hirmuisesti tsemppiä tammikuun tuiskuihin
toivottelee
samanainen

Moi, Samanainen! 🙂

Kyllä, kyllä ja kyllä! ☺️ Useimpiin sun kysymyksiin. Yhdestä en oo kuullut, nimittäin siitä, liittyykö rajut PMS-oireet ADHD:hen. Sitä sun pittää kysyä lääkäriltä.

Mulla ja mun nuorimmalla pojalla on ADHD. Tai oikeastaan se diagnoosi oli ADD mun kohdalla, koska minussa ei näy päällepäin mitään levottomuutta. Olen pikemminkin "hidas haaveilija".

Vihaan puhelintani, koska se keskeyttää sen mitä sillä hetkellä olen tekemässä. Ajan vain automaattivaihteista autoa. Aikoinaan, nuorempana, olin vain yksinkertaisesti kehnonpuoleinen autokuski. Olen täynnä hyviä ideoita ja joitakin asioita jopa aloitan. Muut kyllä sitten hoitakoot asiat jatkossa 😟

Teen sitä, mikä minua kulloinkin kiinnostaa, en sitä mitä minun pitäisi tehdä. Jos on ihan pakko, sitten teen semmoistakin, mikä ei niin kiinnosta. Lupaan itselleni yleensä palkkion tehtyäni epämieluisan työn. (Sit saat pullakahvit, kun oot tän tehnyt ) 😋

Tunteet heilahtelevat rajusti. Sanon asioita joita sekuntia ennen niitten sanomista en olis aavistanut sanovani.

Koen itseni laiskaksi ja saamattomaksi ja jahkailijaksi. Jos oikeesti tutkailen, millainen olen, niin itseasiassa teen jotakin koko ajan. paikoillaan istuminen jollakin luennolla on vaikeaa, mutta olen keksinyt siihen keinon. Mulla on kynä ja paperia jolla kirjoitan ylös luennon pääkohdat, vaikka luennoitsija lupaisikin monisteet aiheestaan. (Niitä en koskaan jaksa lukea)

Läksyjen luku oli aikoinaan työtä ja tuskaa. Matikka oli helppoa, mutta kielet ja sanastot! Vihaan ulkoaopettelua! Onneksi telkkarista tulee englanninkielisiä ohjelmia, joita katsomalla voi oppia. Buu-klubben taas on sopiva ohjelma ruotsin opiskeluun.

Käytän myös Concertaa, annokseni on 36mg. Se ei poista ADD:tä, mutta se pitää virkeänä. Mulla oli nimittäin oireena toivoton aamuväsymys, tuntui aina, että heräsin vasta illasta. Concerta aiheuttaa kaksi sivuoiretta. Se hillitsee ruokahalua, ja kun vaikutus loppuu illalla, syön aina liian ison iltapalan. Samalla tunnen itseni ärtyneeksi. En kuitenkaan kykenisi käymään töissä ilman Concertaa.

Valitsin ammatikseni lähihoitajan, sillä tajusin kauan sitten, että työn pitää olla vaihtelevaa, jotta sitä jaksaisin tehdä. Joskus harmittaa, kun huomaa "alisuoriutuvansa" kaikesta keskittymisen puutteen vuoksi. Toisaalta tajuaa, että stressaantuu kohtuuttomasti asioista.

Onnea ja menestystä sun elämääsi jatkossa, "Samanainen". ADHD ei tosiaankaan näy päällepäin kuin aniharvoin aikuisessa ihmisessa. Se on hyvä, vaikka toisaalta en asiaa erityisesti salaile.

🙂👍

Moi
Töissä ja koulussa harva huomaa mun ADHD:ta, en usko oikein että kaveritkaan ajattelee niin, syy taitaa olla see että ADHD:ta käytetään vitsinä niin paljon ☹️ ADHD:ta ajatellaan että se on eestaas singahteleva ihminen joka ei pysy paikallaan, mutta toisilla rauhattomuus helpottaa iän myötä, mutta "pihalla" olo on mulla ainakin pysynyt 😀 Mua on aina ärsyttänyt se kun ihmiset vitsailevat joillain oikeilla diagnooseilla, mulla on paniikkihäiriö ja se on yksi mitä käytetään sanontona joka pelkoon.
Yli vuosi sitten aloin tutkia tätä ADHD mahdollisuutta itsessäni ja joulukuussa sain virallisen diagnoosin. Kävin julkisen taholla keskusteluissa ja testeissä joten se kesti näin kauan.
Enää mulla ei ole epäilystäkään sitä että minulla ei olisis sitä mutta jännä juttu etten jossain mieleni sopukoissa hyväksy avun tarvetta vieläkään. Tällä viikolla käyn keskusteluja lääkityksestä ja muista tukitoimista tulevaisuuteen joten asiat alkavat selviämään pikkuhiljaa 🙂

Tsemppiää 🙂👍

🙂👍
Keskiviikkona olin lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa juttelemassa ja sovittiin lääkkeestä, eli nyt eilen perjantaina aloitin Medikinet lääkkeen käytön 10mg/päivä viikon ja sitten nousujohteisesti viikko kerrallaan 40milligrammaan/päivä. Nyt joka viikko seuranta sairaanhoitajalla ja katsotaan painonmuutos sekä verenpaine ja keskustellaan vaikutuksista sekä sivu että hyvistä 🙂
Mielenkiintoista seurata vaikutuksia 🙂
Olen aloittanut myös paikkakunnan aikuisten vertaistukiryhmässä käymisen 🙂👍 ja myöhemmin käydään läpi mahdolliset muut tukitoimet jos tarvitaan. Koen että olisi hyvä jos jollekkin voisi puhua asioista ja käydä läpi niitä liitännäisoireita mutta nyt ekana katsotaan kuinka paljon lääke auttaa tarkkaavaisuuten ja sitä kautta myös muihin asioihin.
Olen miettinyt sitäkin kun kuulen asioita väärin niin kuinka paljon siitä on sitä tarkkaavaisuuden puutetta samoin lukeminen ja kirjoittamisen vaikeudet.

Askel kerrallaan matkaataan kohti parempaa itsetuntemusta 🙂👍
On kivaa olla hyrräpää mutta välillä myös ilman ajtuksia 😴

🙂🌻 Aurinkoista Tammikuun loppua kaikille

Hei ja tiedoksenne:

ADHD-liiton liveryhmät jatkuvat jälleen Tukinetissä. Vuoden ensimmäinen liveryhmä on huomenna keskiviikkona 30.1. klo 17-19. Aiheena aikuisuus ja adhd.

Ryhmä on kaikille avoin, 12 nopeinta mahtuu mukaan!

Tervetuloa!🌻🙂🌻

🙂🌻
Näin aluksi harmittaa etten kerinnyt viimekerran tukinetin live-keskusteluun mukaan 😭

Reilu viikko mennyt viime kirjoituksesta ja siinä on tullut seurattua itseään taas uudella tavalla 😎
Parhaimmat huomiot itsestään kuitenkin tulee silloin kun huomaa tehneensä asiat toisin vasta jälkeenpäin, tuntuu jopa hieman oudoltakin välillä että voiko oikeasti toimia rauhallisesti harkiten ja luottaa siihen että voi jättää jonkin asian tekemisen hetken päähän 🙂
Tärkein asia minkä koitan oppia on se että voin oikeasti tehdä jonkin asian myöhemmin eikä kaikkia tarvii tehdä heti ja jättää tekemässä olevaa sen takia kesken.

Onko joku oppinut tekemään jonkin asian niin että sen voi tehdä alusta loppun ja sitten jatkaa muiden asioiden tekemistä, itselläni on se kahvinkeitto jonka opettelin ja se on pysynyt jo pitkän aikaa niin etten ala tekemään muita hommia keskenkaiken, välillä joutuu itseään muistuttamaan 😀

Kohti kevättä 🙂👍 ja mukavaa helmikuuta kaikille 🌻🙂🌻

Kyppe kirjoitti 3.2.2013 21:15

Onko joku oppinut tekemään jonkin asian niin että sen voi tehdä alusta loppun ja sitten jatkaa muiden asioiden tekemistä...

Minä en tiedä pitäisikö edes opetella välttämättä siihen, että asia X on saatava ensin valmiiksi ennen kuin asiaa Y voi alkaa tekemään. Ainakin itselläni työ luonnistuu huomattavasti sutjakkaammin, jos minulla on esimerkiksi muutama keskittymisen aihe, jotka liittyvät vaikkapa samaan asiaan. Esimerkiksi opiskelutehtävissä kaikista pahimmat motivaatio-ongelmat liittyvät siihen, että pitäisi aina puurtaa sitä yhtä ja samaa, vaikka mieli haluaisi tiettyä vaihtelua. Minä näen asian siten, että sitä levotonta mieltä ei pidä kahlita, vaan pitää huoli siitä, että tehtävät tulevat tehdyksi ajallaan.

Tosiaan, itselläni on jo lapsuudesta asti todettu ADHD (tai MBD se oli silloin), mutta mitä vanhemmaksi olen kasvanut, niin sitä paremmin sen kanssa on pystynyt tulemaan toimeen. Se levottomuus ja mielen vikkelyys on edelleen läsnä, mutta se ei samalla tavalla esiinny kuin lapsuudessa. Jos lapsena en pysynyt hetkeäkään aloillani, niin nykyään se sama näkyy jollain muualla elämän osa-alueilla. Ainakin omalla kohdallani nämä piirteet eivät ehkä näy enää niin räikeästi siinä käytöksessä, mutta syvemmälle mentäessä nämä piirteet alkavat tulla esiin.

Hei
Jatkan hieman tarkentaen: Mä opettelin kahvinkeiton niin että sain sen tehtyä loppuun niin etten yht'äkkiä ole tehnyt samaan aikaan viittä eri asiaa, tämä oli mulle niin suuri rasite että se oli tehtävä automaatioksi itselleni. Olen hyväksynyt tietyt piirteeni itsessäni ja nyt olen ymmärtänytkin itseäni paremmin. Tietenkin annan pääni hyrrätä miten sattuu vieläkin 🙂👍
Joskus on vain hyvä opetella jokin pieni asia automaatioksi 😉 ja mennä muuten ajatusvirran mukana 🙂👍

Juuri rekisteröityneenä.. 🙂
Täällä olisi 29-vuotias pikkuperheen äiti (1poika), jonka elämä tuntuu olevan aivan täyttä kaaosta. Nytkin oli tarkoitus siivota, aloitin vaatehuoneen tyhjennyksen, tavarat jäivät oven eteen, samalla siivoilen pojan leluja, tuppaavat jäämään kuitenkin muualle kuin sen huoneeseen, pyykki koneen sain päälle! mutta nyt istun tässä. Tämä on ihan hirveen vaikeaa välillä, kun pitää ei saa loppuun vietyä. Olen taas valvonut monta yötä miettien milloin mitäkin, eikö yöllä pitäisi nukkua? Ei tämän äidin pää ei nuku koskaan..
Ja toinen olen sotkenut itseni niin mahtavaan velkakierteeseen ettei tosikaan, miksiei voi vain koettaa maksaa laskujaan kun ne tulee. Tällä hetkellä tuntuu et koko elämä on yhtä kaaosta..

Pyysin saada adhd testeihin oman lääkärini kautta jo yli vuosi sitten, vaadin ja vaadin muttei minulla kuulema ole mitään "oireita", joten en jaksanut sen enempää sitten tapella.. Nyt kuitenkin tajusin jälleen kerran asiasta hieman viisatuneena ottaa ja Vaatia lääkäriäni kirjoittamaan lähetteen, ja sen se myös teki, olen tässä nyt odotellut pääsyä eteenpäin, mitään kuitenkaan vielä kuulunut. Tämä odotus on raastavaa, kun itse tietää että taausti tulee diagnoosi. Voisi ehken vielä helpottaa elämääkin.. eikäö aina tarvitsisi rämpiä eteenpäin.

Koulussa on ollu aina vaikeaa.. ja nyt tuntuu olevan töissäkin.. muisti reissaa kunnolla... voisi oikeastaan sanoa mikä muisti? M
Menipä taas todella sekavaksi.. kun en jaksa täysillä tähänkään keskittyäö.. mutta avauduin nyt jotain..

-Ramoona
a😋

Hei. Ajattelin taas kirjoittaa pitkähkön tauon jälkeen. ADD-diagnosointini on kesken -edelleen. Silloin tällöin koitan lyhytvaikutteista Medikinetiä, ja se kyllä rauhoittaa, mutta sen vaikutuksen loppuminen aiheuttaa aika inhottavia olotiloja. Ja minusta saattaa tulla niin välinpitämätön, että asioita jää tekemättä, tai tulen todella hajamieliseksi. Olen vailla työtä -sekin ahdistaa kovasti, ja uuden työn aloittaminen jännittää ja pelottaakin. Ryhdyn asioihin innokkaasti, mutta se kiinnostus tuntuu ikään kuin lopahtavan. Liitännäissairaudet (sos.tilanteiden pelko ja ahdistus) pahentavat tilaani. Hillitön urheilu helpottaa.

Onko teillä kokemuksia lyhytvaikutteisesta Medikinetistä? Onko teille tehty neuropsykologisia testejä? Minulle tehtiin aikoinaan laajahko haastattelututkimus, mutta niissä ei ollut mitään hahmottamis-/ muistitestejä. Onko teillä kokemusta?

Tsemppiä päivään. 🙂👍

Hei kaikki!

Muistutan tässä, että ADHD-liiton liveryhmä kokoontuu jälleen huomenna 27.2 klo 17 - 19. Huomisen keskustelun teemana on nuoruus ja adhd.

Jatkossa liveryhmiä on:
Keskiviikkona 27.3. klo 17-19 Aikuisuus ja adhd
Keskiviikkona 24.4. klo 17-19 Nuoruus ja adhd
Maanantaina 27.5. klo 17-19 adhd-oireisten puolisot

Liveryhmiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. Ryhmään mahtuu 12 nopeinta, kannattaa siis tulla varmuuden vuoksi "paikalle" heti ryhmän alussa klo 17.

Tervetuloa mukaan juttelemaan!
t:Liina

PS: ADHD-liiton sopeutumisvalmennuskursseista löytyy tietoa http://www.adhd-liitto.fi/tukea/adhd-liiton-sopeutumisvalmennuskurssit Tarjolla on esim. parisuhdekurssi ja kurssi yli 30 v aikuisille.

Moikka
Tässä olsisi linkki aamusydämmellä ohjelmaan jossa aiheena oli ADHD-aikuisella.
Kannataa katsoa 🙂👍
http://areena.yle.fi/tv/1828712

Itsellä väsymystä talveen ja pakkasiin, motivaatio kaikkeen aika hukassa, mutta koitan pitää säännölliset asiat rytmissä ja kun lumet sulaa ja tulee kevät alan taas aktiivisemmaksi. Lääkkeestä olen löytänyt apua ja tähän elämäntilanteeseen sopivan annoksen, auttaa paljon työelämässä 🙂

🙂👍 Kaikille

Tiedoksi:

ADHD-liiton liveryhmä on jälleen huomenna keskiviikkona 27.3. klo 17-19. Teemana on: Aikuisuus ja ADHD.

Liveryhmän ohjaajina toimivat ADHD-liiton asiantuntijat. 12 nopeinta mahtuu mukaan keskusteluun.

Tervetuloa mukaan juttelemaan!

Keväästä nauttien me kaikki! ADHD- liiton omaisten kurssi alkaa tänä iltana ja kestää tämän viikonlopun. Sopeutumisvalmennuskursseille voi ilmoittautua ADHD- liiton sivujen kautta. Tietoa löytyy myös meidän lehdestä tai meille voi soittaa neuvontapuhelimieen arkena klo 9-11.

ADHD- aikuisten kannattaa tutustua uuteen aikuisten selviytymisoppaaseen. Oppaassa on paljon tietoa ADHD:sta sekä erilaisia harjoitustehtäviä.

Seuraava live tukinet on ke 24.4. klo 17-19. Tervetuloa keskustelemaan!

Hauskaa vappua ja kesän odotusta 🌻🙂🌻

Ilmat on lämmennyt ja nyt pääsee kunnolla liikkumaan taas. Mieli on paljon energisempi ja pääsee harrastamaan paljon ulkolajeja, tennis, koris... ja ostin uuden fillarin 🙂👍 Ulkona liikkuminen auttaa rauhoittamaan ajatusten hyrräämistä 😀

Sain lopullisen virallisen diagnoosin joka lähetettiin myös sairaanhoitopiiriin terveyskeskukseen: F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, joka oli kombinoitua tyyppiä tarkoittaen samanaikaista tarkkaamattomuus- ja hyperaktiivisuus-impulsiivisuusoireita.
Tämä on hyvä juttu sillä enää ei tarvitse olla epävarma asiasta että saattaa olla vaan nyt on diagnoosi ja helpompi siitä avoimesti kertoa tarvittaessa. Pitkä työ tähän mutta tulevaisuus näyttää hyvältä 🙂👍

Tsemppiä kaikille jotka aikovat hakea tai miettivät kannattaako, kyllä kannattaa 🙂👍

Kyppe 😎