Olen hakenut adhd diagnoosin ja kerta käynti vielä niin saan sen virallisesti diagnotisoituna. Iloinen en siitä ole mutta tyytyväinen kyllä vaikka olenkin 40 täyttänyt ja piti nyt vasta kohdata se todellisuus että jokin vaan ei pääkopassa toimi oikein. Oli pakko tehdä jokin radikaali itsensä tutkiminen kun halusin löytää ammatin jota tekisin loppu työikäni ja siinä sivussa sitten kohtasin tämän haasteen kun aloin opiskelemaan. Nyt tiedän mikä mua haastaa opiskelussa sekä työelämässä, mutten enää tunne itseäni tyhmäksi vaan teen asioita toisella tavalla.
Halusinkin aloittaa tämän keskustelun sillä ajatuksella että saisin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden kanssa jotka ovat jo kohdannut itsensä sekä löytäneet ”työkaluja” työhön ja arkeen, samalla tietenkin apuja niille jotka aloittavat samalta pohjalta kuin minä.
En osaa oikein vielä ajatella kaikkia asioita adhd:n kautta vaikka luin kirjan joka oli kirjoitettu juuri minusta (olikohan: adhd-aikuinen) ja siitä löysin joka sivulta niitä asioita joita kohtaan päivittäin.
Esimerkiksi huomaan aina kun keskustelen jonkun kanssa tylsistyväni jos en pääse itse puhumaan, samalla unohdan mistä puhuttiin ja aloitan sitten uuden asian tai vaivun vain johonkin muualle ajatuksiini, toisaalta oma puhe ei lopu jos avaan suuni. Samoin käy tekemieni asioiden kanssa, tylsistyn, unohdan ja turhaudun.
Kyppe
p.s. Olen juuri rekisteröitynyt palveluun ja kaikki neuvot tukinetin käytössäkin kelpaavat 🙂
moro.
Olen 30vuotias (ikuinen murrosikäinen?) mies ja saanut oman adhd diagnoosin n.parisen vuotta sitten.
Silloin se oli oikeastaan pelastus, olen elänyt elämääni vauhdikkaasti "itku pitkästä ilosta" sanonta on minule hyvin tuttu.
18v tutustuin ensikertaa psykiatriin jolta sain silloin traumaperäisen stressireaktion diagnoosin, en ole tänäkään päivänä sinut tuon asian kanssa. 🤕
Enempää en nuoruudestani ja lapsuudestani tässä vaiheessa kerro, siitä tulisi hyvin pitkä tarina. 😳
Moni vitsailee että hänellä tai kaverilla on varmaan adhd kun se menee vähän lujaa..
Itse en paljoa asiasta kehuskele, vaikka olen ns. monitoimi mies, macgyver.
Eli silmän ja käden yhteistyö, kolmiulottoisuus ja ongelmanratkaisu on vahvoja puoliani.
Mutta noita ongelmia sitten onkin senkin edestä, arki, parisuhteet, työt, mm.oikeinkirjoitus, pitkäjänteisyys, ahdistus, jne.
Syön adhd:seen lääkkeitä, kun aloitin lääkityksen se oli minulle oikea helpotus.
Rupesin itkemään ja sanoin ääneen itsekseni että "tältäkö normaalilta ihmisestä tuntuu?"
Olen selittänyt ahaa elämystäni vertauksella että sulla on joku kahdeksan televisiota päällä ja jokaisessa erikanava. Kun syö lääkkeitä, yksi tv ja kanava.🙂
Kognitiivista terapiaa olen käynyt 1,5v josta saanut paljon hyötyä.
Elämä on muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan, pisin parisuhde ehtinyt olla tässä välissä (8kk) ja oikeasti se on minulle tosi pitkä aika.😉
Mutta useita kuukausia sitten selkäni sanoi naks ja nyt kärsin kroonisesta alaselkäkivuista. On tutkittu ja tehty kaikki mitä voidaan, jos päästään 50% kivun lievitykseen pitäs olla tyytyväinen. 🙄
En ole todellakaan hyväksynyt tilannettani, on helppo sanoa että menet uudelleen koulutukseen ja että fyysiset työt on sinun osalta tehty. 🙄
Raha ei ole ikinä motivoinut minua mihinkään, vaan se oma juttu saada jotain näkyvää, ainutlaatuista aikaiseksi, luovaa. 🙂👍
Kaikesta muusta puhumattakaan, harrastukset, nykyinen elämäntapani. 😞
Jos ihmisellä on adhd, voitte kuvitella miten isoista muutoksista on kyse.
Olen aika hukassa uuden ammatinvalinnan kanssa, tällä hetkellä ei oikein kiinnosta mikään työ. Tai koulu ja opiskelu yleensäkkään.
Tai kaiken suhteen, onko helpompaa luopua kaikesta nykyisestä lähtemällä muualle ja aloittaa alusta vai todeta vain kerta kerran jälkeen kyynel silmässä, enkö kykene tähänkään.😐
Tervehdys kaikille!
Nyt on aivan pakko purkaa ajatuksia tänne. Huomenna olisi matkalle lähtö, pitäisi pakata ja tehdä kaikki vaativa oheistoiminta, että sinne yleensäkkään pääsisi lähtemään. Mitä minä olen tehnyt tänään, huovannut lähdön kanssa, aikonut aloittaa, stressannut eläinten hoidosta loman aikana, eksynyt tänne sivuille ja omiin ajatuksiin. Tällä hetkellä sekään ei tunnu auttavan kun pää on sekasi kuin seinäkello.
Taas näitä hetkiä kun ei saa itsestään mitään itri, eikä yhtään selkeää ajatusta.
Tänään ei tämän positiivisempaa. Täytyi vain päästä purkautumaan joillekkin jotka ehkä ymmärtää tätä saamattomuuden tunnetta ja mielialojen vuoristorataa. 😃😂😩😴
Kiitos hienoista tarinoistanne, oppii hieman ymmärtämään myös itseään.
Anteeksi yhdyssana virheet niitä en ole koskaan oppinut erottamaan ja ulkoaoppiminen ei ole koskaan ollut vahvuutena. 😜
Nyt täytyy lähteä arpomaan että lähteekö huomenna lentoon yksi vai kaksi...
Hei
En tiedä onko tämä nyt oikea paikka purkaa tätä outoa tunnetta jossakin mun sisällä, mutta kokeillaan. Olen teinistä saakka epäillyt, että minussa on jotain outoa tai "vikaa". Unohtelen asioita tai oikeastaan en saa tehtyä asioita. Unohdan maksaa laskuja vaikka tiedän että ne pitää maksaa. En vaan saa tehtyä sitä vasta kun on pakko (tai vasta kun laskut on ulosotossa). Opintojen aikana (olen korkeastikoulutettu) tein tehtävät vasta kun oli pakko, vaikka joka kerta ajattelin, että teen ne pikkuhiljaa kurssin aikana. En saanut tehtyä vaikka kuinka koitin. Lääkäriaikoijen yms. virallistenjuttujen varaaminen on työlästä, ja jos saan pitkään suunnitellun ajan varattua tuntuu kuin olisin selättänyt jäävuoren. Aloitan uusia juttuja mielelläni ja ne jäävät poikkeuksetta aina puolitiehen.
Työelämässä sama aikaansaamattomuus jatkuu. Välillä hävettää kun tavalliset asiat jää tekemättä ja koitan piilotella niitä ja hätäpäissäni sitten järjestää asiat niin, että ei tulisi huutia. Olen vaihtanut työpaikkaa useasti. Koen olevani jotenkin puuttellinen tai viallinen. Nyt vasta olen alkanut järkeillä, että ei tämä voi olla vaan pelkkää laiskuutta tai tyhmyyttä. En koe olevani laiska enkä tyhmä.
Kaiken tämän lisäksi vierastan puhelimella soittelua tuntemattomille.
Sitten kuitenkin; olen erittäin sosiaalinen ja puhun itseni tilanteesta kuin tilanteesta ja luon helposti suhteita uusiin ihmisiin. Olen tietoisesti pakottanut itseäni tilanteisiin, jotka minua jännittävät (esiityminen, esillä oleminen, viralliset esiintymiset), ja olenkin saanut jännitystä purettua vuosien aikana. Aikaansaamattomuudelle en sen sijaan voi mitään vaikka yritän. Se ei tunnu muuttuvan elämäntilanteiden muuttuessa. En siis ole sen aikaansaamattomampi jos olen surullinen (ero tms.) kuin jos olisin onneni kukkuloilla.
Voiko tämä olla Adhd:ta?
Tuntuu vaikealta lähteä pyytämään apua koska vaikka itse tunnen selkeästi olevani erilainen, miten saan sen selitettyä muille, koska puhuessani loistan "normaaliudellani"
😞
auringonvärinen kirjoitti 28.7.2015 14:29
Hei
En tiedä onko tämä nyt oikea paikka purkaa tätä outoa tunnetta jossakin mun sisällä, mutta kokeillaan. Olen teinistä saakka epäillyt, että minussa on jotain outoa tai "vikaa". Unohtelen asioita tai oikeastaan en saa tehtyä asioita. Unohdan maksaa laskuja vaikka tiedän että ne pitää maksaa. En vaan saa tehtyä sitä vasta kun on pakko (tai vasta kun laskut on ulosotossa). Opintojen aikana (olen korkeastikoulutettu) tein tehtävät vasta kun oli pakko, vaikka joka kerta ajattelin, että teen ne pikkuhiljaa kurssin aikana. En saanut tehtyä vaikka kuinka koitin. Lääkäriaikoijen yms. virallistenjuttujen varaaminen on työlästä, ja jos saan pitkään suunnitellun ajan varattua tuntuu kuin olisin selättänyt jäävuoren. Aloitan uusia juttuja mielelläni ja ne jäävät poikkeuksetta aina puolitiehen.
Työelämässä sama aikaansaamattomuus jatkuu. Välillä hävettää kun tavalliset asiat jää tekemättä ja koitan piilotella niitä ja hätäpäissäni sitten järjestää asiat niin, että ei tulisi huutia. Olen vaihtanut työpaikkaa useasti. Koen olevani jotenkin puuttellinen tai viallinen. Nyt vasta olen alkanut järkeillä, että ei tämä voi olla vaan pelkkää laiskuutta tai tyhmyyttä. En koe olevani laiska enkä tyhmä.
Kaiken tämän lisäksi vierastan puhelimella soittelua tuntemattomille.
Sitten kuitenkin; olen erittäin sosiaalinen ja puhun itseni tilanteesta kuin tilanteesta ja luon helposti suhteita uusiin ihmisiin. Olen tietoisesti pakottanut itseäni tilanteisiin, jotka minua jännittävät (esiityminen, esillä oleminen, viralliset esiintymiset), ja olenkin saanut jännitystä purettua vuosien aikana. Aikaansaamattomuudelle en sen sijaan voi mitään vaikka yritän. Se ei tunnu muuttuvan elämäntilanteiden muuttuessa. En siis ole sen aikaansaamattomampi jos olen surullinen (ero tms.) kuin jos olisin onneni kukkuloilla.
Voiko tämä olla Adhd:ta?
Tuntuu vaikealta lähteä pyytämään apua koska vaikka itse tunnen selkeästi olevani erilainen, miten saan sen selitettyä muille, koska puhuessani loistan "normaaliudellani"
😞
Heipä hei sinulle.
Lukaisin juttuasi ja huomasin joitakin tuttuja tuntemuksia sieltä.
Tulin tälle kanavalle katsomaan juurikin kokemuksia ADHD:n
elämästä, kun itselläni hiljattain k.o. diagnoosi tehty,
sitten huomasin juttusi ja juuri kseisen oloiset fiilikset
sai mut aikanaan pohtimaan ADHD:ta omalle kohalle.
Laskut jäi kellumaan unohtelin/unohtelen helposti asioita, esineitä, tapaamisia etc.
ja monet arkiset askareet tuntuu välistä sekavilta hoitaa,
vaikkasiisen koe itseäni muita tyhmemmäksi/huonommaksi,
mutta ajatukset harhailee jossain aivan muualla, kun missä "pitäis" aina välillä
ja näin ollen tulee helposti esim. tuplabookkauksia tai unohtaa töissä, mitä oli tekemässä.
Välillä, kun koitan olla tehokas/nopea, mennä niin sanotusti muiden tahdissa
pysähtymättä sen syvemmin ajattelemaan asioita ajukopan sekamelskaan suhteutetulla vauhdilla, saattaa helposti ja kovin usein olla seurauksena huolimattomuusvirheitä. 😞
Kannattaa ottaa asian tiimoilta yhteyttä lääkäriin/psykologiin, joka voisi sitten viedä asiaa eteen päin sen vaatimalla tavalla.
Itse hakeuduin työpaikkalääkärin kautta asiaan vihkiytyneiden psykologien pakeille ja sain diagnosin, jonka jälkeen on ollut helpompi suodattaa asioita, kun tietää lähtökohdan, eikä enää paini itsensä kanssa miettien, mikä vialla, kun ei asiat ota tulta purjeisiin, vaan on ollut helpompi suhteuttaa tekemiään asioita omalle keskittymiskyvylle sopivaksi ja saanut hyviä vinkkejä, miten helpottaa muistamista.
Nykyään on tullu käytettyy esim. kalenterii puhelimesta, että voi laittaa tärkeimpiin tapaamisiin muistutuksen, ni ei oo tullu sovitua ristiin menoja ja jos on ollu sekava olo keskellä kiirettä, on tajunnu (ainakin helpommin) hidastaa hieman, saadakseen liiallisen kakofoniapiikin taas tasaantumaan. 🙂
Toivon itekkin vielä löytäväni täältä lisää vertaistukea kanssasisrilta/-veljiltä ja on ollu mielenkiintoista lukea, mitä ihmiset on tänne kokemuksiaan jakanu ja huomata, etten oo näiden juttujen kanssa yksin. Toivotan sulle tsemppiä asian etenemisen suhteen ja kiitän, että jaoit tuntemuksesi kanssamme. Toivotavasti tästä löyty ees palanen vastausta esittämääsi kysymykseen, eikä oo liian sekavaks kun ei oo tullu oikoluettuu tässä näppiksen sauhutessa. 😉
Moikka kaikille pitkästä aikaa 🙂🌻
Kesä meni ja syksy tuli ja nyt odottelen lumen tuloa tänne lounais-Suomeen.
Kiva kun olette kirjoitelleet ja jakaneet ajatuksianne, sillä tiedän että ne on sekä vertaisille että vielä asioita pohtiville tärkeitä. 🙂👍
Täällä enempi on parempi ja jokainen joka lukee kirjoituksianne ymmärtää kuinka sekavaa tekstiä voi tulla hyrräpäästä 😉 (hyrräpää on siis itse antama nimi omalle sekavalle päälle ja toisinaan myös muille 😀 )
Olen koittanut monia systeemejä arjenhallintaan ja yksinkertaisesti elämän minimalisointi asioista on ollut mulle tärkein. No mulla on helppo elämäntilanne kun olen poikamies eikä lapsia.
Olen panostnut siihen etten kerää mitään pieniäkään projekteja enkä aloita heti mitään mitä mieleen juolahtaa vaan annan ajatuksen tulla ja mennä niin yleensä se myös menee ja unohtuu.
Annan myös itselleni mahdollisimman paljon lepoa, sillä väsymys kun kerääntyy niin asiat alkavat mennä kummasti sekaisin. Tätä mahdollisuutta ei varmaan kaikilla ole, mutta esimerkiksi kun ja jos töiden jälkeen on menoa niin laitan munakellon ajastimen päälle vartiksi ja sen ajan pystyn antamaan itselleni luvan olla ajattelematta että tulee kiire lähteä. Työtä tämäkin tapa vaati että pystyn rauhoittumaan mutta se on auttanut paljon. Näin pystyn pysäyttämään kiireen ja keskittymään seuraavaan menoon paremmin.
Minulla on sekä puhelimessa kalenteri että muistutuksia jotta näen mitä on tulossa ja myös paperikalenteri kotona pöydällä johon koitan laittaa menot ylös, mutta puhelin on tärkein. Herätyksiä mulla on aamuisin kaksi tai kolme, eka ilmoittaa että on aamu 😉 toinen kertoo että on aika laittaa valmiiksi vaatteet ja tarvittavat jutut päivän varalle , tässä kohtaa menen vielä hetkeksi sohvalle ja sitten kolmannessa hälytksessä lukee lähtö. Nykyään saa hyvin kännykkään vakio hälytykset joka päivälle ja useita.
Lääkkeitä käytän todella pienen määrän todelliseen tarpeeseen nähden, mutta olen päättänyt koittaa selvitä välttämättömillä vaikka lääkekatto täyttyikin jo.
Elämäni pääasiat tällä hetkellä on työ ja harrastukset jotka pääasiallisesti on palloilulajeja ja kahvakuula 😀 Niitä on noin yhdeksän tuntia viikossa ja sitten teen niinsanottuja terapiakävelyjä aamulla ja illalla noin 50 min./krt. joiden aikana ajatukset saavat tehdä nollaustyötä.
Yksinkertaisesti yksinkertainen elämä yksinkertaisesti monimutkaiselle ihmiselle!
Toivotan pirteää ja rauhallisen tapahtumarikasta syksyä ja talvea kaikille tämän lukeneille ☺️❤️
Muistakaa että vertaisia ja tukea on lähempää kuin uskotte ja ottakaa rohkeasti paikkakuntanne yhdistykseen yhteyttä ja kysykää asioista suoraan. Ja jos ei suoranaisesti ole adhd yhdistystä niin joku toinen yhdistyskin voisi auttaa eteenpäin ja tietysti googlellamalla ja sitä kautta eteenpäin.
Terveisin hyrräpää Kyppe 😀
Moro.
Pahoittelen ensinnäkin mun ulosantia, se ei ole ikinä ollu mun juttu.
En jokaista viestiä tästä ketjusta lukenu..
Mutta miten yleensäkkään saa diagnoosin mihinkään?
Terveysasemalta hakenu masennukseen yms jeesiä ja sieltä lykätty vaan ssri tms kouraan joista ei oo ollu muuta apua kun snadisti tasaava vaikutus + erektio-ongelmat. Tai no jos pilkkua viilataan niin laukeemisen kanssa ongelmaa.
Oma tulkinta netin kaoottisesta maailmasta on joko kakssuuntanen mielihärö tai tää adhd.
Masennusta löytyy vaikka muille jakaa ja toisaalta taas sitten "parempina" päivinä menee yli että heilahtaa. Kausittaista siis.
Terveyskeskuksesta viimeks sain päihdetyöntekijälle lähetteen ja siltä ohjauksen a-klinikalle.
Teki todella hyvää käydä juttelemassa montako annosta oon juonu viikossa alkoholia... Not.
Ei otettu huomioo sitä että lopetin kaiken muun suunnilleen seinään.
Ja kyllä, päihteet ollu iso osa elämää, kun niistä saanut edes hetkellisen avun. En osaa paremmin selittää, ja toivon ettei tarviikkaan.
Ongelmana kuitenkin siis noi ylikierroksilla käymiset ja kausittaiset masennukset.
Ei todellakaan varmuutta mistä johtuu mikäkin. Ongelmia on ollu lapsuudessa ja aikuisenakin.
Jos tästä nyt jotain sai selvää niin...
Pää siis suht skarppi joskus(masentuneena jolloin myös kelaa elämän paskat puoletkin) ja sitten se p**keleen ampiaispesä/fukitall meininki.
Luin tuossa oman viimeisen kirjoitukseni ja suurinpiirtein samalla lailla mennään kuin yli vuosi sitten 😀
Työ on vaihtunut epäsäännölliseksi ja epävarmaksi joka on tuonut haasteita mutta olen yllättynyt että olen pystynyt sopeutumaan iltapanoitteiseen työhön ja siihen että työtunteja saattaa olla 4-20 vuorokaudessa.
Itsestään oppii koko ajan lisää jos jaksaa vain seurata omaa oloa ja fiilistä sekä muistaa antaa itseelleen juuri sopivat rajat ja rajattomuudet tarvittaessa.
Taas alkaa valoisampi aika ja omalla kohdalla se tarkoittaa energisyyttä kasvavassa määrissä samaan tahtiin päivän pituuden mukaan. Se ei haittaa. Toisaalta pitkät päivät voivat tarkoittaa sitä että tylsistyn ja sitten tapahtuu se saamattomuus ja sisällä jumittaminen. Tämän olen tiedostanut ja välillä on annettava itselle aikaa vaan olla, muttei liian kauan. Siihenkin voi käyttää vertaistukea hyväksi millä tavalla se sitten onkin mahdollista 🙂 Jos ei pääse ryhmään kulkemaan niin vaikka sitten facebookin ryhmissä keskustelut. otaa vaan kannettavan tai puhelimen mukaan ja lähtee kotoa pois. Kirjastoissakin pääsee koneille jos itsellä ei ole kannettavaa.
Toivotan mukavaa ja aurinkoista kevättä kaikille ja muistakaan että on paljon eri tapoja saada juttukavereita vertaitukitoiminnasta.... face, vertaisillat, s.postillakin saa vertaistukea eli mahdollisuuksia on jos joskus tuntuu toivottomalta.
Vertaisista saa tukea ja voimaa arkeen ja jaksamiseen.
😎🙂👍