heips,nyt ekaa kertaa rupesin kirjottaa kun toi elämän meno on hiertnyt,en tiedä mistä aloittaisin mutta yritetään.jo vuosia on mennyt niin että monet asiat on menettänyt hohdon negatiivista tulee sieltä ja täältä vaikka yritystä on ollut.yhteiskunta antaa paineita ja lokeroi ihmisen johonkin tiettyyn muottiin esim.minun pitää olla kiinnostunut urheilusta ja formulasta…

Olin koko peruskoulun ajan koulukiusattu. En koskaan kunnolla ymmärtänyt miksi. Mut vaan jätettiin ulkopuolelle ja keksittiin ihme juoruja. Olin ihan tavallinen ihminen kaikin puolin, ehkä liian kiltti ja hieman omapäinen mutta muuten. Kiusaaminen toistui myös netissä muutamassa yhteisössä. Luulin että henkinen väkivalta ainakin pitkäaikaisena olisi kriminalisoitua joten en vastannut kiusaamiseen.…

Olen ollut syrjäytynyt siitä hetkestä lähtien kun pääsin muuttamaan omilleni, 19v, nyt 22v. En oikeastaan edes halua olla osa yhteiskuntaa. Lyhyen elämäni aikana olen kaikenlaista ehtinyt kokemaan. Miksi edes kirjoitan tänne? No että saisin huomiota saisin ja että pääsisin suomeanikin käyttämään… enhän minä ulos enää mene kun pelkään naapureitani ja…

VIestin otsikko lienee kertoo koko jutun kaikkein lyhimmässä muodossaan. Olen siis ”lähdössä” aikuis-/nettirippikouluun nyt lähes 30 vuotiaana, ja tottahan toki siellä on sitten edessä, jossain vaiheessa, konfirmaatio. Asia, joka on monille jo mennyttä aikaa, ja usein ”ihan normaali asia, jota ei tarvitse pelätä”, mutta mua pelottaa kuitenkin. Pelottaa että en…

Hei, Minulla on jonkinlainen sekamuotoinen ahdistus/masennustila ja somaattisia oireita. Ihmisten ilmoilla ja usein myös yksin tai kumppanin seurassa jännitän lihaksia enkä saa kunnolla henkeä. Myös veri saattaa paeta esim sormista ja jaloista. Luulen että tautalla on lapsuuden koulukiusaaminen ja se että olen tavallista herkempi ja arempi ihminen. Se on iän…

olen ollut kohta 5v poissa työelämästä. Ensin kävin läpi kauheimman elämänkriisin ja tällä hetkellä koitan pärjätä adhd:n, epävakaanpersoonallisuuden, bipon ja unettomuuden kanssa. Tarkoitus olisi hiljalleen palata työelämään mutta tuntuu ettei lääkäri ymmärrä kuinka kaukana mä olen oikeasti siitä että pystyisin lähtemään ihmisten ilmoille.

Kuinka monella on huumorintaju auttanut kestämään elämän karikoita? Itselläni se on yksi vahvimmista ”apureista”. Usein kuitenkin saa kuulla, että ei pitäisi joka asiasta vitsiä vääntää tai huumoria repiä ☹️ mutta onko se haitaksi, jos se auttaa ihmistä selviämään vaikeista tilanteista elämässään, eihän se ketään vahingoita!

Miten olisi järkevää lähestyä asioita kun ajatuksenjuoksu ei oikein toimi kunnolla kun on yksin. Siis vaikka vain fyysisesti yksin. Asun ulkomailla ja mieheni on töissä ja minä olen työtön. Ja aivoni eivät toimi, kun olen yksin kotona. Katselen Youtubea, ja haaveilen että elämäni olisi samanlaista kuin heillä. Haaveilen ekologisesta asumisesta.…

Olen taistellut uupumuksen kanssa noin viisi vuotta. Se alkoi pahasta loppuunpalamisesta ja romahduksesta, ja on sen jälkeen vaihdellut sänkyyn lamaantumisesta parhaimmillaan 75% toimintakykyiseksi. Suurimman osan ajasta on ollut heikoilla, vähäisestä suorituksesta väsyy ja helposti ylikuormittuu niin että menee taas lamaantuneeksi päivien tai jopa viikkojen ajan. Olen välillä ollut osa-aikatöissä eri…

Hei! Mietin, että kerättäisiinkö listaa siitä, minkälaiset ns. itseapukeinot ovat auttaneet teitä? Tai vaikka piristäneet alakuloisen olon aikana? Asiat voivat olla ihan pieniäkin. Esim. – ulkoilu luonnossa – itsensä hemmottelu – säännölliset ruokailuajat – lääkitys