Olisi jo aika puuttua hoitohenkilöstön kaltoinkohteluun mielenterveyspotilaita kohtaan. Olen kokenut eriasteista huonoa kohtelua. Kahdesta selvästä tapauksesta olen tehnyt kantelun. Kantelin yhdestä asiasta eduskunnan oikeusasiamiehelle ja toisesta aluehallintovirastoon. Molemmista tuli vesiperä. Ensimmäisestä kantelusta päätöksen teki apulaisoikeusasiamiehen kesälomasijainen. Vastauksesta kuulsi, että asiaan ei perehdytty. Aluehallintovirasto teki tarkempaa työtä. Siinä kuitenkin lääkäri valehtelee…

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta sitten. Syy: Tiivistin tekstiä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta sitten. Syy: Tiivistin tekstiä ja lisäsin asian

Olen ollut usein psykoosissa ja olen huomannut, että ihmiset vihastuvat minulle, kun höpötän jotain käsittämätöntä. Eikö sen pitäisi huolestuttaa ihmisiä ja saada tarjoamaan apua. Tähän olen törmännyt tosiaan monta kertaa ja se ihmetyttää minua.                 

Kokeillaan nyt tätä väylää mielen purkamiselle ja mahdollisuutena saada uusia ajatuksia. Lähemmäs 50vuotias mies olen, takana kaksi pitkää parisuhdetta ja asunut usealla paikkakunnalla, ikään kuin elänyt useamman elämän, koen niin. Masennus puhkesi pintaan edellisen eron aikaan, oli ehkä eron syynäkin, sillä käytökseni/olemukseni oli tuolloin varmasti vaikeaa katsella, äreää ja lyhytjännitteistä.…

Onko kellään kyseistä sairautta ja jos on, nii miten vaikuttaa elämään? Mulla epäillään tätä ja et se ois lauennu trauman seurauksena. Lääkkeitä on kokeiltu mut mitkään ei auta.

Hei, olen pari vuotta sitten jäänyt eäkkeelle masennuksen takia. En kelpaa edes keikkatyöhön edelliselle ammatille. Masentaa tämä tieto.    

Minulle on käynyt niin oudosti, että en omista yhtään ystävää ja se vetää nyt alakuloiseksi. Yksi hyvä ystävä muutti vuosia sitten Tampereelle saakka ja yhteys on katkennut. Aikuisena on vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Onko Sinulla sama tilanne tai kaipaatko kaveria elokuviin, kävelylle tms.? Minä olen 56-vuotias ja asun Pohjois-Karjalassa lähellä…

Anteeksi vaan kaikille, mutta täällä palstalla tuntuu olevan vaikea keskustelua masennuksesta ja siitä toipumisesta. Olemassaolevat ketjut on jotenkin omituisia mielestäni, tai en ainakaan itse usko jumaluuksiin tai semmoisiin.  miten sitä voisi omaa tilannettaan parantaa, kun vertaistuessakin saa kokea olevansa vaan muiden hyljeksimä eikä ketään kiinnosta kuin omat asiat. No samaa…

Nyt vasta tajuan miten väsynyt olen, miten elämäni on vain taistelua päivästä toiseen… Olen saanut monta vapaata töistä koska olen väsynyt… Olen ollut 2,5 vkoa ryyppäämättä…. Nyt kun otin, tajuan ettei ongelmani ole ryyppääminen. Vaan väsymys, näköalattomuus… Yksinäisyys… En tunne iloa mistään, en suruakaan koska en pysty, olisi liian raskasta…

en ole onnistunut opiskelemaan skitsoaffektiivisen häiriön,ahdistuneisuuden ja pelkotilojen vuoksi.lyhyitä aikoja olen ollut erlaisissa harjoitteluissa ja työkokeiluissa.ja yhdellä työvoimakurssilla.nyt olen aika hyvin parantunut,mutta miten tällainen sairastelija voi tässä iässä päästä töihin enää?opiskella en uskalla,pää on pehmentynyt sen verran.onko kellään samantapainen tilanne ja onko ideoita?miten päästä töihin eläkkeeltä?

Hei. Näin Itsenäisyyspäivän tienoilla useampi on varmaan alkanut joulun ihastelun tai kauhistelun. Mulla se on sekä että. Olen alkanut laittaa joulua kotiin. Eilen ja tänään olen askarrellut pieniä joluenkeleitä. Samalla pelkään joulua, jos äiti pääsee sairaalasta kotiin. En haluaisi olla jouluna hänen seurassaan. Miltä sinun joulusi tuntuu, maistuu, koskee…? Kerro…