Aloitetaan nyt lääkkeistä. Minulle on määrätty ahdistukseen, levottomuuteen ja tuskaisuuteen päivälääkityksenä kaiken kaikkiaan 2x2mg Rivatrilia, 3x50mg Ketipinoria ja 2x50mg Levozinia. Ylitän tuon annoksen lähes säännönmukaisesti, mutta sittenkään se ei auta tähän äärimmäiseen tuskaisuuteen. Toisaalta ei ole mitään tekemistä ja turhaudun, mutta kun tekemistä sitten ilmaantuu, menen täysin lamaan ja toimintakyvyttömäksi.…

Olen pitkään miettinyt mistä voisi saada tukea elämän kriiseihin, ja nyt löysin tämän kanavan🙂 Kerron siis oman tarinani. Olen kolmekymppinen naimisissa oleva nainen. Avioliittomme on onnellinen eikä miehessäni ole sinällään mitään vikaa. Nyt kolmekymppisenä olen joutunut kamalan kriisin pyöritykseen joka meinaa viedä yöunetkin välillä. Olemme yrittäneet 5 vuotta ostaa omaa…

Meitä on monia, jotka kärsii jostakin. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Ajattelin avata ketjun ”musiikkiterapia” hengessä. Ideana olisi että voisi laittaa linkkejä youtubeen (tai muuhun vastaavaan palveluun) jostakin elämää antavasta, kannattavasta voimasta, haavoja parantavasta, toivoa huomisesta, lohtua pitää kynttilää suojassa sateelta jne. musiikkikappaleesta. Mitä itse olet viime aikoina kuunnellut ja…

Mielenterveysongelmat pysäyttävät ihmisen. Ja niin niiden on tarkoituskin. Olen kokenut psykooseja, masennusta, itsetuhoisuutta. Sillä kaikella on ollut tarkoitus saada minut ajattelemaan syvemmin, näkemään asiat eri tavalla. Psykoosi romutti kaiken vanhan, muutti maailmakatsomustani. Paluuta vanhaan ei ole, laput silmiltäni ovat poissa. Enää en syö lääkkeitä, enkä tule niitä koskaan vapaaehtoisesti syömäänkään.…

Täältä varmaan löytyy muitakin, joilla alkoholin käyttö on jossain vaiheessa lähtenyt lapasesta? Haluaisin kuulla kokemuksia lopettamisesta. Tässä mun taustaa: Olen 25-vuotias nainen. Olen sairastanut masennusta noin 11 vuotta, viimeiset 4 vuotta lääkityksellä. Takana myös syömishäiriötä ja paniikkikohtauksia. Olen aina juonut isoja määriä kerralla. Viimeisen puolen vuoden aikana myös juomiskerrat alkoivat…

onko täällä keski-ikäisiä naisia, joiden elämä mahdollisesti syystä tai toisesta tuntuu yksinäiseltä. jos, niin kirjoitelkaa minulle. bettiinan

Ei voi sanoin kuvata sairastuessaan yksinäisyyden häpeää ja tuskaa. Masentuneena vielä vaikeampi yrittää avautua ettei märehdi samaa asiaa. Alta 50 v joutuisi vielä elämään näin yli 20v…kyllä viidessäkin on tekemistä. Olen alkanut jo pelätä sairaanhoitoakin koska sieltä tulee lisää uhkakuvia siitä miten vaikea yksinäisyydessä on pärjätä mahdollisen toipumisenkin jälkeen. Jopa…

Tyttäreni haluaa äitinsä takaisin. Hän kokee menettäneensä minut masennuslääkkeille. Järjellä hän kuitenkin tajuaa, että olen itsetuhoinen ilman vahvaa lääkitystä. Uskomatonta, että miten paljon sattuu sydämmeen, kun oma lapsi sanoo noin. En voi kuitenkaan lopettaa lääkitystä, enkä tiedä olisiko olemassa jokin muu lääke, joka ei tee minusta zombia, kuten tytär sanoo.😭

Mulla alkoi ihana parisuhde pari vuotta sitten henkilön kanssa, jolla oli todettu jo paljon mielenterveysongelmia. Mm. Vakava masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, Narsismia. Nainen oli on alle 28v. ja ennen mua takana jo kaksi avioeroa (MISSÄ OLI MUN HÄLYTYSKELLOT???). Meillä tuntui alussa jo hyvin synkkaavan, meillä oli todella hauskaa. Itsellä en ollut…

Mistä ihmeestä on poikinut tämmönen juttu että ku oon esim. siskojeni seurassa, ajattelen olevani tyhmä ja idiootti. No se ei kyllä ole ihmekkään, siskot ovat lukeneita ja akateemisesti sivistyneitä ja olen ylpeä heistä ja saavutuksistaan. Mut ku olemme kimpassa, aina hienovaraisesti nää siskot antaa mun ymmärtää että he ovat parempia…