Vuosien jatkuvan riitelyn, paskanpuhumisen, panettelun ja nöyristelyn jälkeen sain tarpeekseni ja panin välit poikki isäni kanssa. Olen tehnyt sen ennenkin, mutta väliaikaisesti. Tällä kertaa en enää usko että tästä voi mennä takaisinpäin.
Ongelmana onkin nyt sitten se että miten tästä eteenpäin.
Olen pienestä asti tuntenut että isäni ei oikein pidä minusta tai suhtautuu minuun viileästi. Vanhempana tajusin, että hän on aina jotenkin hävennyt minua, syystä tai toisesta. Tämän hoksaaminen sattui enemmän kuin olin arvannutkaan mutta samalla se selitti sen, miksi olen aina hävennyt itseäni, tuntenut olevani huono, etenkin miesten seurassa – ja miksi minulla meni vuosikymmen siinä että vihasin yleisesti ottaen kaikkia miehiä – ja miksi nykyäänkin minun on vaikea olla luontevasti vanhempien miesten seurassa. Käyttäydyn kuin teini tai kuin pikkutyttö, vuoron perään uhmaan ja yritän miellyttää, jännitän koko ajan että hyväksyykö tuo minut vai saanko taas kohta tuntea olevani tyhmä ja hidas yksilö josta ei tule mitään.
Mistähän saisin itselleni uuden isän vielä näin kolmekymppisenä. Tai vaihtoehtoisesti, miten lähteä korjaamaan tuota hankalaa suhtautumista vanhempiin miehiin? 😑❓