Mä oon miettinyt ja funtsinut et täs ei menettäs mitään vaikka tappas ittensä. Täs ku lukenu aiheesta, täytyy sanoa et ihan järkevää. Ei mun pois menoa jää kukaan suremaan. Ei mulla mitään ihmisuhteita oo, en mä voi puhua ku tyhjille  seinille. Ei tämä yhteiskunta tämmösiä tartte eikä kaipaa. Tai sanotaan…

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Tarkennus
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Tarkennusta lisää
• Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: -

Tasa-arvo ja Valinnanvapaus erilaisissa elämäntilanteissa ja Sukupuolten välisissä kanssakäymisissä, oli kyse omasta tai vastakkaisesta sukupuolesta, sekä yksinään pärjäämisestä seksuaalisissa asioissa.

Moi. Yritin soittaa kriisi-puhelimeen mutta sen kaikki linjat ovat varattuja…siksi kirjoitin tänne uuden otsakkseen alle. Olen traumatisoitunut jo lapsesta asti, persoonallisuuteni ja identiteettini/tempperamenttini on jo lähtiessä kolhiintunut. Muistan ekoja masennukseen viitaavia olotiloja jo 3-5-vuotiaasta…siitä lähtien olen kokenut hämmentäviä asioita elämässä. Elämä ei ole kovin helppo tie vaikka en ole nähnyt…

Itselläni työuupumuksen takia melkein 3 kk saikkua juuri takana ja kelan osasairauspäivärahalla yritän nyt paluuta töihin osa-aikaisesti. Mulla myös stressinsietokyky on ihan nollassa edelleen (!). Kokoaikaisesti en olis uskaltanut varmaan vieläkään yrittää. Ensimmäinen työpäivä saikun jälkeen oli nyt torstaina 3.3. ja nyt mua taas ahdistaa hirveesti ja on univaikeuksia jne.…

Tänään piti mennä töihin 1,5kk saikun jälkeen..en pystynyt. Yö meni painajaisten kans, ahdistusta, pakokauhua, ei pysty hengittää. Itse koen suurta painetta ja huolta kun en kykene. En uskalla enää mennä töihin kun pelkään etten kykene olemaan taas kuin 2-3pvää. En kestä stressiä yhtään, kiire ja sekasorto valtavia. Pelkään ettei mua…

Olen seurannut uusia kauhun keskellä. Olen jo ennestään syrjäytynyt koska tarvitsen aikaa parantua stressistä ja ahdingosta jota koronan takia töiden meetys ja raha ongelmat tuottivat. Tässä saikun aikana netissä vietin taidetta tehden aikaa ja tutustuin muihin ihmisiin. Löysin pelin jota lukio ja yläaste ikäiset pelailevat ja piirtävät yhdessä.    …

Miten teillä muilla saatu mielenterveysdiagnoosi on vaikuttanut itseluottamukseen? Minulla todettiin muutama vuosi sitten skitsofrenia, ja sairaudentunto on tehnyt sen, etten voi aina luottaa tekeväni oikeita tulkintoja todellisuudesta ( erotan kyllä psykoosin varomerkit). Edunvalvojaa mulla ei ole, raha-asiat olen toistaiseksi saanut jotenkuten hoidettua.  Tämä vuodenaika on minulle vaikea, on ollut ahdistuneisuutta…

Hei ja tiedoksi kaikille 📣 Tukinetissä on aloittanut uusi Keskustelua migreenin kanssa elämisestä -ryhmäkeskustelu. Migreeni on usein haasteellinen sairaus ja vertaiskeskustelut muiden migreeniä sairastavien kanssa voivat auttaa jaksamaan paremmin. Muiden kokemuksista voi saada myös uusia ideoita tai tukea omille mielipiteilleen. Osallistu Migreeniyhdistyksen järjestämään keskusteluun täällä.  Asiaa koskevaan tiedotteeseen pääset tästä. 

Tukinetissä on tulossa Kehitysvammaliiton järjestämiä ryhmächattejä FASD-lasten tai nuorten vanhemmille❗   Ensimmäinen chat on ti 1.3 klo 12–13.30. Chateissä jaetaan kokemuksia arjen haasteista ja niiden taklaamisesta sekä annetaan vinkkejä arjessa jaksamiseen.   Lue lisää ja hae mukaan! https://tukinet.net/uutiset/tulossa-ryhmachatteja-fasd-lasten-tai-nuorten-vanhemmille/

Me – yleensä ihmiset – tarvittaisi asennemuutosta. Välillä voi tehdä terää olemiseen jos näkeekin jtnkn toisin synkässä tai latistavassa arjessa piilevän mahdollisuuden ajatella toisin. Tai toimia toisin. Tuntea toisin? Tunne voittaa yleensä vaikka olisi miten hyvä aikomus toimia järkevämmin. Sanotaan että pitää kuunnella itseään. Yleensä se kai mielletään tuntemuksien kuunteluksi?…