Yritän päivittää tänne omaa tilannekatsaustani, josko tästä olisi joain apua. En oikein tiedä, eikä lääkäritkään mikä minua vaivaa, mutta en vaan jaksa mitään. Nyt on taas pari päivää mennyt sänkypotilaana. Ja nekin päivät jotka eivät mene täysin sängyssä ja jotka ehkä raportoisin tässä vaiheessa hyväksi, tarkoittavat lähinnä, että olen jaksanut…

Minua ärsyttää näin kesällä kun ihmiset tuijottavat. Itse olen ylipainoinen ja siksi en mielelläni ole ihmisten katseiden kohteena. Aikaisemmin luulin että on vain omaa mielikuvitustani että ihmiset tuijottavat minua ja läskejäni, mutta joka päivä sen huomaa kuinka ne katsoo että onpa siinä läski ja ruma ihminen. Varsinkin miehet katsovat ulkonäköä…

Niin, en tiedä hyödyttääkö tänne avautuminen asiasta mitään tai ketään. Olen siis kärsinyt selittämättömästä ahdistuksesta jo lapsuudesta asti. Aamuisin ahdistus on pahimmillaan, usein aamupalan syömiseen menee 2,5 tuntia… Usein joisin vain kahvin ja siinä se. Mutta olen pakottanut itseni syömään aamupalan väkisin, kesti kuinka kauan tahansa. Tälle on syykin. Jos…

hei kaikille en tiiä enää mitä pitäis tehdä? kaikki alkoi viimeviikolla siitä kun yks miedän, ,kollega oli kirjoittanu fbhen yhden päivityksen sillä viitattiin kolmeen ihmiseen.. no, tiedettiin heti ketä sillä tarkoitettiin minä olin yks heistä kolmesta meitä kaikkia yhdistää että olemme saikulla no tämä yks kollega otti todellakin itteensä no…

Uskon Jumalaan ja hänen hyvään tarkoitukseensa. Miksi hän ei auta? Vai auttaako, et oon elossa? Tylsistyin älykkäänä teini-ikäisenä. Koulu meni hyvin. Kavereita oli. Isä löi suuttuessaan. Veljetkin kiusasi. Vanhemmilla ei ollut rahaa harrastuksiin. Huumeet auttoi tylsistymiseen. Se johti rikoksiin. Meni liikaa huumeita. Toleranssi aineisiin on korkealla, vaikka päivittäinen käyttö loppui…

Mistä tulee tämä sisäinen tyhjyys ja voimattomuus, mikään ei kiinnosta, ei kotityöt, ei itsestään huolehtiminen, haluaisi vaan nukkua ja nukkua. Ajattelin aamulla että jos kuolisin niin kukaan ei varmaan edes huomaisi. Sukulaiset on kaukana ja yhteydenpito on minimaalista vaikka ei riidoissa ollakaan. Ystävillä on omat perheensä ja menonsa, enkä ole…

moi minulle on diagnosoitu sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö ja haluaisin nyt kysyä että onko täällä ketään jolla on sama diagnoosi? minulle olisi hirveän tärkeää löytää joku jolla sama dignoosi, voisi jakaa ajatuksia, kysellä ja yhdessä pohtia, ehkä ystävystyäkin? Asun Tampereen lähellä, olen kohta 28v nainen.

Ajattelin kysyä, jos jollain täällä olisi tietoa/kokemuksia mieltäni askarruttavasta asiasta. Kun olin lapsi minua kohdeltiin huonosti. Äiti vertasi minua jatkuvasti muihin ja olin tietysti aina huonompi kuin kaikki muut. En hänen mielestään tehnyt koskaan mitään oikein ja tunsin olevani vain tiellä. Voisin kirjoittaa tätä vaikka kuinka pitkästi, mutta juttu on…

Hei. Kirjoittelen saadakseni tietää muista samasta vaivasta kärsiviltä! Tiivistettynä: sairastuin maaliskuussa ahdistukseen ja sain muutama paniikkikohtausta myös, niitä ei ole enää ollut. Kärsin ahdistuksesta paljon silloin ja edelleen mutta lievemmin. Nyt eniten häiritsee jatkuva 24/7 rinnassa tuntuva kireys, jännity, kolotus, paino, ahdistus. . En osaa oikein kuvailla edes sitä tunnetta…

Päätin joskus yläasteella, että katson elämääni eteenpäin kunnes olen 20-vuotias ja teen sitten päätöksen suuntaan tai toiseen. Jotenkin ajattelin, että muutama vuosi lisää parantaisivat tilanteeni ja elämäni muuttuisi ”normaaliksi” niin kuin muilla ihmisillä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja nyt olen…aika neuvoton. Ihan pihalla. Yläasteella koin olevani koulukiusattu ja yksinäinen. Ei…