Yritän päivittää tänne omaa tilannekatsaustani, josko tästä olisi joain apua. En oikein tiedä, eikä lääkäritkään mikä minua vaivaa, mutta en vaan jaksa mitään. Nyt on taas pari päivää mennyt sänkypotilaana. Ja nekin päivät jotka eivät mene täysin sängyssä ja jotka ehkä raportoisin tässä vaiheessa hyväksi, tarkoittavat lähinnä, että olen jaksanut nousta ja käydä suihkussa.
Mutta jotain on yritettävä. En usko, että kovinkaan montaa kiinnostaa, olenko juuri tänään pessyt hampaani tms. Mutta minulle ne asiat ovat nyt merkittäviä etappeja niin säälittävältä kun se kuulostaakin. Toivottavasti huomenna on vähän paremmin.
Jotain taustaa: uupumista, masennusta, vaativaa persoonallisuutta, uniapneaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja muitakin vaivoja. Eri lääkityksiä kokeiltu, mutta ei oikein auttanut. Ja nyt en jaksa juurikaan tai kykene hoitamaan itseäni ja se tässä on se kaikkein merkittävin tekijä.
Kivet,
Olen ajatellut sinua ja lukenut mitä olet kirjoittanut, mutta en ole kirjoittanut toviin tänne ketjuun, koska on ollut vähän kiireisempiä päiviä (ihme kyllä).
Tuo laiska, saamaton ja päästään vialla kuulostaa ihan omalta ajatukseltani itsestäni silloin pahempaan aikaan ja osin vieläkin. Myös ajettelin, että kun muuten on elämä ihan hyvin niin miksi pitää itsellä pää sekoilla siihen malliin, että se pilaa koko elämän. Varmaan tuttuja ajatuksia kaikille näiden asioiden kanssa kamppaileville. Masennukseenhan liittyy niin paljon huonommuuden tunnetta, itsesyytöksiä, syyllisyyttä. Minä ajattelin, että pilaan kaikkien lähimmäisteni elämän ja teen heidänkin elämästään helvettiä, joten olisi parempi kun en olisi olemassa ollenkaan. Nyt en ajattele ihan niin. Tajuan, että minä teen parhaani minkä kykenen, eikä ole minun syytä millainen olen ja jos joku lähimmäinen ei tätä kestä niin ei se ole pelkästään minun ongelma jne. Olen ymmärtänyt sen, että olen ihan hyvä omana itsenäni, kun teen parhaani ja olen niin hyvä lähimmäinen kun pystyn. Mutta tämä ajatus on tullut nyt vasta ihan viime aikoina, pitkään tunsin olevani täysin turha ja riippakivi lähimmilleni. Se tunne on sanoinkuvaamattoman hirveä ja surullinen. Tiedän sen.
Kultamitalin saisi Niinistö sinulle myöntää tuosta pyörällä veivaamisesta. Itse olisin varmaan jo delannut jos polkisin 50km viikossa, heh. Aikamoinen saavutus. Ja siihen päälle vielä ne päiväosastolla olemiset. Minusta olet oikea sankari!! Ja tämä kaikki vielä masentuneena. Eipä ihme jos sitten loppupäivän haluaakin jo olla sängyssä.
Mietin, että voisiko se paino junnata lääkityksen vuoksi? Ainakin jotkut lääkkeethän vaikuttavat painoon. Entä kilpirauhasvajis? Siis muistelen, että sinulla oli se? Vai muistankohan ihan väärin..joskushan huonossa hoitotasapainossa oleva kr-vajis aiheuttaa myös kuukautis ja vuotohäiriöitä, kuten myös masennusta jne. Mutta nämähän vain omaa arvailuani.
Toivotan sinulle jaksamista ja toisaalta, ota rennosti🙂👍 Ajattele koko ajan, että teet vain juuri sen minkä jaksat, etkä mitään ylimääräistä. Vaikeaahan se joskus on.
Oikein hyvää äitienpäivää sinulle Ystävä🙂🎂!
Hu huu!
Käyn täällä huhuilemassa sinua.
Mietin mitä sinulle kuuluu?
Toivottavasti pyöräily ja se päiväosastolla käyminen ei ole vienyt sinusta kaikkia voimia.
Kirjoittele Ystävä kun jaksat.
🙂🌻🙂👍
Kävinkin jo Kuunvalo "sulla" kylässä.🙂🌻
Joo, kaksi päivää lusittu tältä viikolta. Raskasta ja vaikeaa on. Ja sateista, en ole pyöräillyt tällä viikolla. Vähän harmittaa. Vaikka se pyörällämenokin on vaikeaa ja helvetin hikistä niin silti se on parempi kuin esim. linja-auto, joita menee vain kerran tunnissa ja ajat muutenkin huonot ja pysäkkikään ei ihan lähelllä. Ja maksaakin, piru vie, minusta liikaa, kun en saa aikaiseksi mitään korttia vaan meen kertamaksulla. Mutta tuolla sateella olisin ihan likomärkä vaikka olenhan muutenkin -hiestä. Tää hikiasia vaivaa mua ihan hirveästi. En tiedä voisiko se osittain johtua, että nostin sen optiparin 20->40mg vaikka kyllähän se on riesa, joka on aina läsnä kuitenkin. Mutta siis mulla saattaa tulla otsalle ja kasvoihin ja niskaan ihan yhtäkkiä hikikohtaus, jossa ihan vesi alkaa valua otsalta. Ei todellakaan kiva olla koko ajan pyyhkimässä paperilla naamaa, se on niin näkyvää ulospäin. Ja siis tää ei ole mitään liioittelua😭 Alkkaritkin on varsinkin pyöräilyn jälkeen märät hiestä. YÖK. Olen ttoooosi kateellinen, kun katselen muita ihmisiä, jotka ei edes punoita saati hikoile kevyen pyöräilyn tai kävelyn jälkeen. Tunnen olevani tässäkin asiassa ihan joku friikki.
Ai niin, kävelin eilen kyllä kotiin päiväosastolta. Mutta siinäkin mulla meni yli tunti, ja olin ihan puhki ja hikinen sen 5km:n jälkeen, eikä mulla ole oikein hyviä kenkiä. Mutta tänään on satanut kyllä kaatamalla.
Tässä on tulossa myös tämän kuun aikana muutamia juttuja, joita on pakko hoitaa ja/tai mennä, siis IHAN PAKKO. Ja ne hirvittävät, kun en vain kykenisi. Ja kyllä ne itsemurha-ajatukset pyörii tosi paljon päässä vaikka ymmärrän kyllä hyvin myös ne kirjoitukset täällä palstalla siitä, että se on raukkamaista ja olen täysin samaa mieltä. Olenkin säälittävä raukka, näin ajattelen itsestäni joka tapauksessa. Vaikka eihän kukaan varmaan haluaisi kuolla, mutta haluaisi tuskattoman elämän, jossa pystyisi olemaan/antamaan jotain jollekin. En minäkään olisi halunnut tällaista päätä enkä ole sitä valinnut.
Valoa ei näy yhtään. Se murtaa mielen. Mitä pahaa lapseni ovat tehneet saadessaan tällaisen äidin?
Kivet,
Hienoa, että jaksat käydä siellä päiväosastolla. Minusta se on jo tosi paljon se. Masennuksen pahimmasta suosta nouseminen on TOSI hidasta, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Minulla siihen tuntuu menneen melkein vuosi aikaa. Tietysti edistystä on tullut jo aiemmin pikkuhiljaa, mutta niin hidasta se on kait ollut, etten ole itse huomannut. Vaikeaahan se on, kun minäkin olen kärsimätön ihminen, mutta pakko vaan on yrittää olla itselleen armollinen ja antaa itselleen aikaa, vaikka kuinka vihaisi sillä hetkellä sitä "kyvyttömyyttä" ja tuntuisi, ettei tästä enää koskaan nousta elävien kirjoihin. Minä en olisi jaksanut käydä edes missään päiväosastolla, että sikäli minusta olet tosi sinnikäs.
Luin tuosta Optiparista, että sen yleinen haittavaikutus on hikoileminen. Olisiko lie sitten siitä se hikoileminen. Ymmärrän, varmaan tosi tympeää. Onko se hikoileminen paheuntunut nyt annoksen noston yhteydessä? Muistatko onko hikoilua ollut silloin, kun et ole käyttänyt ko.lääkettä?
Tämä oli nyt tällainen pikakirjoitus. Ollut aika vilkas päivä ja pakko alkaa rauhoittumaan pikkuhiljaa nukkumaanmenoa varten.
🙂👍
Nyppii niin helvetisti tää kykenemättömyys tehdä mitään kotihommia. Täällä pitäisi siivota oikein kunnolla ja siihen kyllä kuluisi aikaa varmaan kuukausi. Pölyä on niin että inhottaa ja puistattaa, yököttää. Miten mä voin olla tämmöinen lösö kasa?? Sängyssä vaan kanavasurffailen. Itseinho viiltää syvältä. Paska ihminen.
Puuttuuko multa jokin nappula tai palikka tai mikälie päästä, kun en vain tee mitään? Onko tää jotain hidasta itsemurhaa, halua rapauttaa itsensä ja kaikki ympärillään?? Tahallista itsen ja muiden kidutusta? HELVETTI, mikä tähän auttaa???? Miten täältä noustaan? Ei näin voi elää!!!
Kivet,
Käyn täälläkin kääntymässä ja lukemassa. Eilen tänne kirjoitinkin, mutta sitten tuli keskeytys ja koko tekstini lensi jonnekin marsin kiertoradalle. Että silleen..
Itselläni tänään hieman tahmeampi päivä koko viikon hössäysten jälkeen, mutta ei tässä nyt ihan synkkyyteen ole vajottu. Vähän tuo helteiden äkillinen ilmaantuminen on pistänyt maailmankirjoja sekaisin, kun taas meinaa paniikki iskeä, kun pitää alkaa miettimään pukeutumista ja ihmisten ilmoille menemistä "paljastavissa" vaatteissa. Jotenkin en nyt tunne itseäni niin itsevarmaksi kuin viikolla.
Eilen kirjoitin pitemmin tuosta, että tuo "kyvyttömyys" on niin tutun kuuloista sieltä pahimman masennuksen ajoilta, että aivan kuin minun ajatuksiani nuo silloin.. Minulla se kaiken toimimattomuus ja oma lamaannus meni niin pitkälle, että halusin siksi jopa tappaa itseni, että se inhottava olotila loppuisi. No, onneksi en sitä tehnyt.. Nyt kun on alkanut helpottamaan, vaikka vieläkin välillä täytyy näitä "tahmeita" päiviä sietää.
Mutta, olet jaksanut käydä siellä päiväosastolla ja se on mielestäni tosi iso asia. Ymmärrän, että tuntuu hirveälle, kun ei kotona jaksa panostaa, mutta on se kait aivan luonnollista, ettei vaan kaikkeen repeä jos päivät olet siellä päiviksessä niin ehkä ei sen lisäksi kannatakaan itseltään paljoa vaatia, vaikka tiedän että se ei yhtään lohduta silloin kun olisi paljon kaikkea tekemistä.
Hyvää viikonloppua, se taitaa olla sielläkin lämmin ja aurinkoinen🙂🌻
Kiveet, hu huuuu?!
Minä täällä huhuilen, kun olisi kiva kuulla mitä sinulle kuuluu? Jos jaksat ja ehdit niin kirjoittele🙂👍
Hyvää viikonloppua🙂🌻