Minulla on mies jolle ei kelpaa oikein mikään mitä minä olen tehnyt. Aina on jotain huomauttamista tai sanomista minun tekemisistäni. Ja joskus hän ei sano mielipidettään ja on vaan hiljaa. Näyttää niin että jotain on pielesä kuitenkin.
Yksi esimerkki on minun ulkonäköni josta hän huomauttelee usein. Olen ylipainoinen ja ruma. Tiedän sen mutta en saa itseäni liikkumaan enemmän että laihtuisin. Mieheni käy itse sauvakävelemässä ja pyöräilee paljon. Arvostelevalla katseellaan ja huomautuksillaan hän saa minut tuntemaan itseni entistäkin inhottavammaksi. Saunassa käynti hänen kanssaan on yhtä tuskaa kun hän tuijottaa arvostelevasti läskejäni.
Toinen esimerkki on pihanhoito. Nurmikonleikkaamisen saan kyllä hoitaa, mutta kyllä siinäkin on hänellä korjaamisen paikkaa. Joskus huomaan kun hän käy korjailemassa pihalla tekemisiäni. Ainoa asia mikä nyt on onnistunut on tulppaanit jotka kaikki kasvoivat kauniisti sipuleistaan. Siksi en enää jaksa edes laittaa pihalle mitään uutta saati sitten mitään amppelikukkia.
Kodinhoidosta hän löytää myös aina sanomista. Vaatteeni ovat aina väärässä paikassa. Minun tavarani ärsyttävät häntä suunnattomasti, jos ne sattuvat jäämään vaikka olohuoneen sohvalle. Joskus tuntuu ettei minulla saisi olla mitään tavaroita kun ne ovat aina hänen tiellään.
Lisäksi olen kaikessa todella hidas. Kaiken pitäsi tapahtua nopeammin. Sama on työpaikallani. Kaikki työt pitäisi tehdä nopeammin vaikka aikaa niiden tekemiseen olisi reilusti.
Onneksi minulla on vahva itsetunto etten pienistä säikähdä. Mutta mielummin olen yksin kuin mieheni tai kenenkään arvostelijan seurassa. Teen asiat omalla tavallani.