Lapsuus ja nuoruus oli todella vaikea, ikävä uusperhekuvio, isäpuoli ja hänen suku suorastaan inhosivat minua. Jouduin jo alakouluaikana kuulemaan äpärää ym. kauheuksia. Kun kasvoin ”rumasta ankanpoikasesta joutseneksi”, tietty porukka otti asiakseen maineeni mustaamisen. Ts. ilman ensimmäistäkään seksuaalikokemusta minut olit leimattu huoraksi kotikaupungissani. Lähdin lukion jälkeen pois. Nyt 3-kymppisenä asun täällä…

Osastohoitoa suosittelevat mulle kaikki nyt, lääkäri, psykologi, psykiatrini. Vastustan sitä suuresti. Pelkään sen olevan pelkkää pillerinsyömistä ja päälle kaatuvia seiniä, olen paljon kurjista kokemuksista kuullut. Lisäksi isän sairaalajaksojen myötä suljetut tulleet tutuksi potilaan omaisen roolissa, ja hyvä ettei oma pää seonnut siellä. En ole vielä M1-kandidaatti, joten asia on omassa…

Olen kokenut perheväkivaltaa kuusivuotiaasta lähtien. Tekijänä oli äiti. Asiaa piti hyssytellä. Se ei saanut näkyä ulos. Tänäkin päivänä alkoholisoitunut äitini sukulaisineen vähättelee natsimaisten toimiensa vaikutusta lapsiin ja yhteistyösuhteisiin. Aikuisena tulin miehen hyväksikäyttämäksi. Kyseessä oli väkivaltarikollinen. Pelkäsin hyvin paljon. Maksoin useita kymmeniä tuhansia euroja, mutta rauhaa en saanut. Korvauksia menettämistäni rahoista…

Mulla on tämmöinen kysymys… Mitä oin tehä, kun mun lapsi eilen kertoi ettei uskalla nukkua yksin, kun pelkää asunnossa syttyvän tulipalo ja että hän jää loukkuun omaan huoneeseen. Hän koki 2 vuotta sitten tulipalon, jossa kävi onneksi hyvin. Irtaimisto tuhoutui, mut ihmisille ei käynyt mitään, kiitos hänen nopea reagointi. Ei…

Taas ahdistaa. Tällä kertaa työasioissa. Suuria muutoksia, myllerrystä ja luopumista rakkaista, totutuista asioista. Itkettää. Yritän kuitenkin soveltaa kaikkia oppimiani elämänohjeita: usko itseesi. Luovu vanhasta. Luota elämään, uusia mahdollisuuksia tulee. Toistelen tätä kuin mantraa, jotta pysyisin kasassa. On tämä kuitenkin kovaa tämä keski-ikä. Ihmissuhteissa on petetty, rakkaat ovat jättäneet tai kuolleet…

Olen täysin kyllästynyt elämääni. En jaksa enää tätä ainaista pahaa oloa. Koen itse olen todella ruma ihminen eikä ole rahaa jotta saisin ulkomuotoni niin hyväksi että saisin paljon rakkautta ja hyväksyntää. Olen ollut aina huono kaikessa enkä rakkautta ole saanut en edes vauvana. Olen äitini hylkäämä. Haluaisin vaan rakkautta ja…

Niin, taasko se alkaa, masennus 😑❓ Äskettäin opiskelut (taas monen vuoden jälkeen) aloittaneena, tuntuu etten enää jaksa. Aamut on hirveitä, yöllä herään enkä välttämättä saa enää unta. Ajatukset juoksee ja ahdistaa. Olen saanut kaupassakin ”läheltä piti” paniikkikohtauksiakin viime aikoina. Niin ja tietysti jotta kaikki olisi mahdollisimman sekavaa, välissä on _todella_…

Vaikka minulle on kyllä aivan sama vaikka ihminen tekisi itsemurhan mutta koska ihmiset ovat sitä mieltä, että saa vapaasti puhua kun taas tänään teen itsarin, niin pitää olla myös oikeus puhua toisenlaisesta tunteesta. Netti on vääristänyt itsemurhan. On helppoa jokaisen pienenkin vaikeuden sattuessa kirjoittaa teen itsarin. Tai söin viisi pilleriä…

Olen 25-vuotias nainen, jolla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö lokakuussa 2013. Olen nyt paljon joutunut pohtimaan paljon sairauttani ja miten se vaikuttaa elämääni. Sairastuin jo teini-iässä, mutta silloin sen sanottiin olevan masennusta. Diagnoosi tuo paljon selkeyttä menneisiin tapahtumiin, mutta suren sairauttani silti paljon. Ainakin, kun nyt on taas huonompi jakso menossa.…

Olen tällä hetkellä kahden vaiheilla, pitääkö minun mennä hakemaan masennuslääkkeitä vai yrittää vain sitkeästi sinnitellä ilman. En millään haluaisi mitään lääkkeitä, mutta kun kaikki tieto masennuksesta on niin ristiriitaista. Pelkään, että viivyttelemällä vain pahennan tilaani ja jotenkin ”rikon aivoni” jatkuvalla negatiivisuudella ja ahdistuksella. Eräässä nettitartikkelissa(http://masennusinfo.fi/ajankohtaista/Masennus_vaikuttaa_aivojen_toimintaan_ja_rakenteeseen), todetaan mm. että: ”depressioon liittyvä…