Tunnen itseni niin äärettömän yksinäiseksi. Jo lapsesta asti olen tuntenut olevani ulkopuolinen. Olin ujo ja arka. Olin aina koulussa yksin. Nyt keski-iässä huomaan ettei minulla ole ketään, ei yhtään ystävää, ei kaveria, ei perhettä. Vietän kaikki lomat yksin, joulut, vaput, kaikki juhlapyhät olen yksin. Se kammottaa minua, pelottaa. Ulospääsyä ei…

Tuntuu, että elämääni hallitsee ”kasateoria”. Jokaisen ihmisen sisälmykset (henkiset siis, eivät sisäelimet ymsyms) on rakennettu palikoista. Elämä sitten vuoroin hajottaa tätä palikkapinoa, vuoroin tekee siitä vahvemman ja kauniimman. Palikoiden pitäisi olla symmetrisesti ja hyvin kiinni toisissaan, niin kuin legot, ja ”normaalilla” ihmisellä on vain satunnaisia hajapalikoita oman kasansa ympärillä. Itselläni…

hei , kaikki voi muuttua yhtäkkiä ,mä olin masentunu koko syksyn ja talven .ajattelin että ei ole muuta vaihtoehtoa kun lähteä tästä maailmasta .ja olen työtön ja jonkun pitää maksaa veroja ,että mäkin saan työttömyys korvausta .ja yritin lähteä ,mutta se ei onnistunu ,ja valo (jumala )sanoi että sun aika…

Vihdosta viimein keräsin rohkeuteni ja päätin kirjoittaa tänne. Pienen elämäni aikana ei ole ollut oikein muuta kuin epäonnistumisien janaa, koulujen käynti (jopa peruskoulu) on mennyt huonosti. Esim. ysi luokalla olin enemmän pois kuin olin koulussa. Sekä kaikki ammattikoulut ovat jääneet kesken, milloin mistäkin syystä. Teini-iässä suurin syy oli täysin alkoholisoitunut…

Olen tosi väsynyt tähän ongelmaperheeseen, hirveitä asenteita toisia kohtaan koko ajan. Kai siellä on jotain persoonallisuushäiriötä taustalla, joka vaikuttaa kaikkeen, mut en jaksa enää paneutua siihen – en sillä tavalla pysty ratkaisemaan asioita, kun ihmiset ei halua apua, ei heissä ole mitään vikaa muissa vaan. Kaikenlaisten tapahtumien jälkeen tuntuu siltä…

Lapsuus ja nuoruus oli todella vaikea, ikävä uusperhekuvio, isäpuoli ja hänen suku suorastaan inhosivat minua. Jouduin jo alakouluaikana kuulemaan äpärää ym. kauheuksia. Kun kasvoin ”rumasta ankanpoikasesta joutseneksi”, tietty porukka otti asiakseen maineeni mustaamisen. Ts. ilman ensimmäistäkään seksuaalikokemusta minut olit leimattu huoraksi kotikaupungissani. Lähdin lukion jälkeen pois. Nyt 3-kymppisenä asun täällä…

Osastohoitoa suosittelevat mulle kaikki nyt, lääkäri, psykologi, psykiatrini. Vastustan sitä suuresti. Pelkään sen olevan pelkkää pillerinsyömistä ja päälle kaatuvia seiniä, olen paljon kurjista kokemuksista kuullut. Lisäksi isän sairaalajaksojen myötä suljetut tulleet tutuksi potilaan omaisen roolissa, ja hyvä ettei oma pää seonnut siellä. En ole vielä M1-kandidaatti, joten asia on omassa…

Olen kokenut perheväkivaltaa kuusivuotiaasta lähtien. Tekijänä oli äiti. Asiaa piti hyssytellä. Se ei saanut näkyä ulos. Tänäkin päivänä alkoholisoitunut äitini sukulaisineen vähättelee natsimaisten toimiensa vaikutusta lapsiin ja yhteistyösuhteisiin. Aikuisena tulin miehen hyväksikäyttämäksi. Kyseessä oli väkivaltarikollinen. Pelkäsin hyvin paljon. Maksoin useita kymmeniä tuhansia euroja, mutta rauhaa en saanut. Korvauksia menettämistäni rahoista…

Mulla on tämmöinen kysymys… Mitä oin tehä, kun mun lapsi eilen kertoi ettei uskalla nukkua yksin, kun pelkää asunnossa syttyvän tulipalo ja että hän jää loukkuun omaan huoneeseen. Hän koki 2 vuotta sitten tulipalon, jossa kävi onneksi hyvin. Irtaimisto tuhoutui, mut ihmisille ei käynyt mitään, kiitos hänen nopea reagointi. Ei…

Taas ahdistaa. Tällä kertaa työasioissa. Suuria muutoksia, myllerrystä ja luopumista rakkaista, totutuista asioista. Itkettää. Yritän kuitenkin soveltaa kaikkia oppimiani elämänohjeita: usko itseesi. Luovu vanhasta. Luota elämään, uusia mahdollisuuksia tulee. Toistelen tätä kuin mantraa, jotta pysyisin kasassa. On tämä kuitenkin kovaa tämä keski-ikä. Ihmissuhteissa on petetty, rakkaat ovat jättäneet tai kuolleet…