Naps, ja kohta se kamelin selkä katkeaa..
Enemmän tai vähemmän ollut masentunut parin vuoden aikana. Lääkärillä käyny useaan otteeseen, lääkkeitä vaihtanut ja lopettanut. Nykyisin en enää syö lääkkeitä, en voi. Olo ei ole todellinen niiden kanssa.
Kirjoitin n. 1,5v sitten ketjuun https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?mid=51582;grp=183;pager_current=1#86743
Minä sinisilmäinen hölmö idiootti uskoin miestäni. Ja niinhän siinä kävi, että se petti. Petti vielä niin pahasti, etten voinut ikinä kuvitella kenenkään tekevän toiselle sillä tavalla. Siitä on jo aikaa, edelleen ollaan kuitenkin suhteessa. Enkä tiedä rakastanko oikeasti vai roikunko vaan koska minulla ei ole ketään muutakaan.
Työelmässä en enää ole, ja alkoholikin on astunut jokapäiväiseen kuvioon. Kännejä en sentään juo mutta en osaa olla ilmankaan enää. Joka aamu herään mielipahaan mutta taas odottavaiseen mieleen, ”tänään tapahtuu jotain mikä kääntää suunnan”. Mutta sitähän ei koskaan tapahdu.
Joka päivä piiskaan itseäni paska, paska, paska äiti. Lapsellani on kuitenki kaikki ns. hyvin, ei kärsi kuin minun poissaolevasta olemuksesta, vaikka voisin ajatella sen olevan pahinta. Saa kuitenkin ruokaa, katon päällensä, kavereita on, jne.
Tarvisin keskusteluapua, sitä ei vain saa. Yksityiseen ei ole varaa. En enää edes uskalla soittaa terveyskeskukseen, siellä sanotaan kuitenkin, että seuraavat ajat on parin kuukauden päähän. Mitä se auttaa, ehtii romahtaa täysin ennen sitä. Enpä enää ihmettele miksi syrjäytyneitä on niin paljon, itsekkin tahtoisin kadota maailmasta.
Hei!
Jos olet srk:n jäsen, niin voisit kysyä jutteluaikoja seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksesta. Sinne pääsee usein nopeammin ja se on ilmaista.
Tarvitsisit myös ajan mielenterveyspuolen erikoislääkärille. Sitä varten ei auta muuta kuin soittaa terveyskeskukseen. Mutta päästyäsi tk:n lääkärille, pyydä lähetettä erikoislääkärille. Jos et koe itseäsi tällä hetkellä arvokkaaksi, niin tee se lapsesi vuoksi. Hän ansaitsee sinut sellaisena kuin olet parhaimmillasi ollut. Kohta alkaa hänen murrosikänsä ja sinä tarvitset enemmän voimavaroja kuin sinulla tällä hetkellä on. Muutos ei tapahdu itsestään, mutta sen voi rakentaa pala palalta. Tsemppiä!
Hei!
Kirjoitteele lisää tänne palstalle niin tutustutaan paremmin. Kirjoitit ettet ole enää työelämässä, oletko sairauslomalla vai eläkkeellä? Minkä kokoinen perhe sinulla on? Minulla on 16-vuotias tytär. Hän voi hyvin ja käy kesätöissä ja tapaa kaverreita. Paljonko käytät alkoholia? Joillekin se sopii, poistaa ahdistusta ja rentouttaa. Millaisia päiväsi ovat, jaksatko tehdä kotitöitä? Minä tiskaan ja laitan ruuan päivittäin, käyn myös aika usein kaupassa.
Kerroit että miehesi petti sinua. Oletko pystynyt antamaan hänelle anteeksi. Voitko nyt luottaa häneen? Kirjoittele taas niin vastaan ja kerron itsestänikin enemmän.