pöllöhuuhkaja kirjoitti 25.4.2014 18:19

entäs jos muuttaisit erilleen tai ottaisit sormuksen sormestasi merkkinä siitä, että harkitset omaa elämää, ikiomaa elämää, jota ei toinen paina katuojaan omalla vehtuullaan? Ei se tarkoita suhteen lopettamista, vaan asettumista omilla jaloillaan näkyvästi seisovaksi itselliseksi ihmiseksi, jolla on arvo itselleen ja joka ei siedä kaikenlaista turhaa panettelua tai vaan huonekaluna olemista. noin kärjistäen ilmaistuna....
🙂👍

Niin siis mehän olemme asuneet erillämme helmikuun puolivälistä lähtien, jolloin asiat kärjistyivät pettämisen ja erinäisten tapahtumien jälkeen siihen pisteeseen, että mies otti koiransa ja muutti vanhempiensa luo asumaan. Kuvittelin, ettei nelikymppinen mies vanhempiensa nurkissa kauaa viihdy, mutta siellä se vain on edelleen. Ja saa ollakin! Enää en hänen peräänsä itke, enkä takaisin pyytele.

Sormukset otin pois jo ajat sitten. Se ei näyttänyt vaikuttavan mieheen millään lailla. Itsestä se tuntui silloin vaikealta ja olo alastomalta, mutta enää en ajattele koko asiaa. Olen päässyt siitä jotenkin yli.

Jatkan elämääni ilman häntä ja niin kipeääkin kuin se on tehnyt, ja vaikka tämä ero on pudottanut minut täysin polvilleni hetkellisesti, alan jo nousta siitä. Vielä on monta asiaa vaiheessa ja moni prosessi kesken, mutta suunta on oikea. Luulen, että olen ottanut ainakin ensimmäisen askeleen kohti itsellisempää elämää. Olen hyväksynyt eromme ja kertonut siitä avoimesti kaikille.

Amassados, juu mä muistan kuinka tärisin, kun menin sormusten kanssa eksäni luo kysymään, että haluatko todellakin että tämä asia välillämme on ohi, vien nämä nyt sitten pois ja luovutan pois? Tärisin niin etten ole kovin monta kertaa elämässäni tärissyt ja tajusin jälkikäteen vasta miten ison asian kanssa olin liikkeellä. Minun toiveeni ja unelmani olivat yhden kortin varassa, kortin joka halusi jotain muuta eikä oikeasti rakastanut minua. Näin jälkikäteen ajattelen, että toisaalta hyvä kun ilmaisi sen edes jotenkin ja voin nyt odottaa että ehkä vielä törmään johonkuhun joka oikeasti rakastaa minua ja hyväksyy minut tällaisena kun olen ja vielä rakastaa. Tämä ajatus tuntuu hhyvältä juuri nyt. Ja erostamme alkaa olla puolisen vuotta ja alan olla kondiksessa pikkuhiljaa kohtaamaan uusia ihmisiä. 😀 😀 😀

🙂👍 itsellisen elämän tavoitteluun, terve itsekkyys tervetuloa!

Tänään on jännittävä päivä. Talosta on vihdoin tehty käypä tarjous ja tänään teetämme kuntotarkastuksen. Jos mitään ihmeellistä ei ilmene, ensi viikolla on kaupat. Ihanaa! Sitten tämä painajainen on vihdoin ohi ja pääsen muuttamaan pois.

Ensi viikolla aloitan taas työt. Huomaan ajattelevani töiden aloittamista useammin kuin eroa tai exääni. Lienee siis hyvä asia, että ajatukset ovat vahvasti tulevassa enkä enää kieriskele erotuskassa. Olisinko näin "hyvässä jamassa" ilman mielialalääkitystä? En usko.

Viime viikolla huomasin nauravani spontaanisti jollekin hauskalle asialle. Enää elämä ei ole pelkkää huokailua, itkua ja ahdistusta. Suokuokka on kadonnut vatsasta ja tilalle on tullut jonkinlainen seesteisyys. Hyväksyntä ehkä. Olen nyt niin vahvasti kiinni uudessa tulevaisuudessani etten pelkää enää tätä hyppyä tuntemattomaan. Vielä vähän aikaa sitten en olisi uskonut näin sanovani.

Eilen laskeskelin vähän tapetin menekkiä uuteen asuntooni ja surffailin netistä vaihtoehtoja minkälaista laittaisin mihinkin. En ole koskaan tapetoinut yhtäkään seinää, mutta sekään ei nyt huoleta. Päinvastoin olen innoissani kuin kesälaitumille karannut pikkuvasikka joka hyppii ja pomppii päättömästi pelkästä elämisen riemusta. Vielä on toki monta käytännön asiaa hoidettavana ja muuttopakkaamiset ym tehtävänä, mutta jollakin tapaa kaikki tulee järjestymään.

Vapun viettoa en ole ehtinyt miettiä lainkaan. Mihin tää kevät on kadonnut kun vastahan oli helmikuu?

Jee! Kuntotarkastuksessa ei ilmennyt mitään valittamisen aihetta, ei yhtikäs mitään! Ensi viikolla on kaupat ja sitten minä pääsen ottamaan aimo loikkauksen elämässäni eteenpäin. Tiedän toistavani itseäni, mutta tämä asuntoasia on tällä hetkellä päälimmäisenä mielessä koko ajan.

Heräsin tänään tavanomaista aikaisemmin ja nyt jo väsyttää. Päätin kuitenkin, että lähden nyt heti aamusta asioille, jotta ehdin alta pois ennen kuin kaupat täyttyvät. Apteekissa on käytävä ja autokin katsastettava. Toivoin vapuksi aurinkoista säätä, mutta sitä tuskin on luvassa. Toisaalta ihan sama, sillä en ajatellut tehdä mitään erityistä. Työläppäri on muuttunut ärsyttävän hitaaksi, joten nettisurffailu ei nyt oikein onnistu. Onneksi ensi viikolla alkaa työt ja voin viedä koneen päivitettäväksi.

Hyvää vappua kuitenkin teille, jotka sitä jollain tapaa vietätte. Minulle tämä päivä on yhtä tavallinen kuin juhannus ja uusivuosi. Ehkä sen verran "juhlistan" tätä päivää, että haen jotakin roskaruokaa. 😎

Voihan ärsytyksen huippu. Auton katsastus ei mennyt ihan putkeen. Menin ensin tuohon lähiasemalle, jossa sanoivat etteivät voi jälkikatsastaa kotteroani, koska se eka katsastus on tehty toisessa firmassa. No, ajoin sitten sinne "toiseen firmaan". Vähän aikaan ihmettelivät papereitani, jonka jälkeen totesivat, että mun pitää mennä tasan sinne SAMAAN konttoriin, jossa eka katsastus on tehty tai perivät täyden maksun (79€) ja syynääväät auton katosta lattiaan kaikki uudelleen!!! Miksi ihmeessä auton katsastuksesta on tehty niin hankalaa? Eikö se nyt ole ihan sama MIKÄ KONTTORI on kyseessä jos kuitenkin on sama firma? Ihan turhaan ajeluttivat mua sieltä ekasta paikasta tonne toiseen kun jo siellä olisi voitu sanoa, että mene sinne alkuperäiseen konttoriin... *mur* 😠

Ihme kyllä en jaksanut edes vetää herneitä nenään vaan ajelin sitten tyynen rauhallisesti suoraan apteekkiin. Hoitelen auton loppuviikosta uudelleen. Apteekissa oli tietysti ruuhkaa, mutta pääsin onneksi ripeälle "luukulle" eikä siellä mennytkään niin kauan aikaa kun olin kuvitellut. Rahaa kyllä paloi kiitettävästi kun piti ostaa kaikki astmalääkkeet noiden mielialalääkkeiden lisäksi. Onneksi oli palkkapäivä. Luksusta on palkallinen sairasloma. Kelan päivärahoilla ei olisi kyllä varaa olla sairaana kovin pitkään.

Kävin vielä kaupassa, vaikka siellä taisi olla koko kylä. Parkkipaikka oli ihan täynnä. Ostin vain välttämättömimmän ja pääsin sieltäkin nopeasti pois. Olin jo kahdeltatoista takaisin kotona. Yleensä siihen aikaan vasta alan suunnitella jonnekin lähtöä. Kummallisen tehokasta toimintaa. 😀

Nyt kyllä väsyttää ja tekisi mieli ottaa päiväunet. Olen päättänyt laittaa illalla saunan pitkästä aikaa. Rakastan saunomista, mutta eron jälkeen olen käynyt saunassa ehkä 3 kertaa. Ekalla kerralla vaan istuin lauteilla ja itkin. Ehkä nyt pystyn jo nauttimaan löylystä itseksenikin.

En sitten saanut aikaiseksi laittaa sitä saunaa. Keksin kaikkea muuta tekemistä läpi illan, että jossakin vaiheessa totesin, ettei enää kannata kun kello on jo niin paljon. Mitä väliä sillä kellonajalla toisaalta oli kun tässä vielä sairaslomalla ollaan, mutta ehkä se oli taas jotain omien korvien välistä juttua. En ole halunnut saunoa ilman miestä, koska se on ollut "meidän juttumme".

Ilta meni kuitenkin nopeasti, sillä kotona olevia kavereita näytti olevan muitakin ja lähes puoleen yöhön tuli juteltua useammankin kaverin kanssa. Samalla etsin netistä yhtä tiettyä tapettimallia uuden kotini eteiseen. Haluaisin jo muuttaa ja tämä odottelu kiristää hermojani, mutta yllättävän helposti olen silti pystynyt pitämään kaikki suunnitelmani omana tietonani enkä ole niistä ex-miehelleni kertonut halaistua sanaa. Se ärsyttää häntä suuresti.

Olen huomannut, että suhteemme roolit on olleet melko kieroutuneet. Tiedostan, että se tietynlainen käytös, jollainen hän oli suhteemme alkuaikoina, oli silloin minulle tarpeen. (Hän oli ylivastuullinen ja minä alivastuullinen, koska mies oli niin vahva) Tai tarvitsin siinä elämäntilanteessa juuri sellaista ja ehkä siksi juuri tämä mies tuntui minulle "siltä oikealta". Olen kuitenkin kasvanut ihmisenä tässä kuluneena 7 vuoden aikana ja viimeisen kolmen vuoden aikana jokainen pettäminen on muuttanut minua myös. Olen masentunut, mutta myös alkanut kapinoida. En halua, enkä ole halunnut olla näkymätön kynnysmatto, jonka yli on voinut kävellä mennen tullen. Mies on myös itse muuttanut omaa käytöstään. Hän ei ole ollut enää ylivastuullinen vaan onkin ruvennut alivastuulliseksi, ja minusta on tuntunut jo vuosia, että pyöritän yksin tätä huushollia.

Vilpittömästi toivon, että ex-mieheni tämän eron myötä havahtuisi tekemään jonkinlaista itsetutkiskelua ja huomaisi oman käytöksensä johtaneen väistämättä tähän tilanteeseen. Jotenkin vaan tuntuu ettei hän sitä tee. Hän valitsi koiran tämän parisuhteen sijaan ja muut naiset. Oma psykiatrini sekä työterveyslääkärini ovat sitä mieltä, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Olen tullut samaan tulokseen.

Säälittävintä ehkä tässä omassa itsetutkiskelussani on ollut se, että olen jollakin tapaa aina tiennyt, että tässä tulee näin käymään. Että jos mies joutuu valitsemaan, minä jään kakkoseksi. Että muut asiat tulevat ensin. Ja silti vaan hyväksyin sen ja yritin pitää suhdetta pystyssä OMIEN tarpeitteni takia. Itse tarvitsin tätä suhdetta niin paljon, että olin valmis antamaan oman itsetuntoni pois. Miksi, se ei ole ihan vielä valjennut. Ehkä keksin siihen syyn kun pääsen Fisherissä eteenpäin.

Mieli on kuitenkin hyvä ja seesteinen. Odotan työhönpaluuta. Se antaa uutta sisältöä päiviin ja tuo rutiinia. Samalla korjaan syömis- ja nukkumisrytmit takaisin järkevämmälle linjalle.

Vielä en ole päättänyt mitä teen yhteiselle harrastuksellemme. Jokin ääni sisälläni sanoo, että meidän tiemme erovat myös siinä. Ehkä niin on tarkoitus.

Hei 🌻🙂🌻
Amassados: jotenkin kirjoituksesi ovat muuttuneet selkeästi vahvempaan, positiivisempaan suuntaan. Se on hieno juttu.
Olisikohan ollut niin, että suhteenne ja varsinkin miehen käytös siinä, on aiheuttanut sinulle enemmän masentumista? Luin nyt, että pettämisiä on ollutkin enemmän, kuin yksi kerta?
Se kyllä kertoo valitettavasti siitä, että miehesi ei arvosta sinua, niinkuin pitäisi parisuhteessa tehdä.
Kertoiko hän itse noista pettämisistään, vai saitko ne tietoosi muuta kautta?
Minusta sinulla on nyt hyvä ote elämääsi ja varmasti selviät tästä kriisistä, koska olet noin hyvin pystynyt jo pohtimaan syvällisemmin sitä, millainen suhteenne on ollut.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivon, että myös jatkossa päivität tänne kuulumisiasi. 🙂🌻

Hei Mariella.

Olen tullut samaan tulokseen, että tämä suhde on sairastuttanut minut. Jokainen pettäminen on saanut masentumaan enemmän. Mies syyttää minua pettämisistä. Että johtuvat minun masennuksestani. Ehkä sitten niin. Vastuuta omista teoistaan hän ei ota. Tuskin ottaa koskaan.

Sain niistä tietää itse omia kanaviani pitkin. Toki hänen käytöksensä pisti jo epäilemään ja kun asiaa tutkin, tuli selville yhtä ja toista. Jokaisen pettämisen on ensin kieltänyt, syyttänyt minua vainoharhaiseksi hulluksi yms. Lopulta on kuitenkin myöntänyt, mutta missään vaiheessa ei ole ollut katuvainen tai pahoillaan. Aina juttu on kääntynyt niin, että hänen käytöksensä on minusta johtuvaa.

Elämäni on nyt kuitenkin kääntynyt uuteen suuntaan. Olen onnellinen, että sain apua täältä (kiitos kaikille vertaistuesta!!!) ja että ymmärsin hakeutua työterveyteen. Kahden kuukauden sairausloma, totaalinen pysähtyminen ja omien voimien keräily, sekä mielialalääkkeet ovat tehneet ihmeitä. En ole vieläkään ihan "entisellään", mutta luotan jo omaan jaksamiseeni ja tunnen pystyväni jatkamaan elämää. Valmis en silti ole vielä mihinkään uuteen suhteeseen. En todellakaan.

Itseasiassa kaikenlaiset suhdekuviot ja treffikutsut saavat tällä hetkellä pakenemaan paikalta. Onneksi uudet suhteet taitaa olla Fisherin palikoissa siellä loppupäässä, joten kiirettä ei ole sinne päästäkään.

Näin viime yönä omituista unta. Harvemmin olen nähnyt unia, saati muistanut niitä aamulla, mutta tämä jäi mieleen.

Istuin jollakin pienellä kuistilla kesäisen aamuyön tunteina yhdessä useiden harrastuksesta tuttujen ystävien kanssa. Halasin monia ja yhden kanssa istuin suunnittelemaan matkaa. Puhuimme lähdöstä San Fransiscoon(!) ja siitä kauanko aijomme olla reissussa. Kerroin, etten ehkä palaa siltä matkalta takaisin. Että jään sinne pidemmäksi aikaa. Kenties lopullisesti. Ystävä innostui valtavasti ja kertoi ajatelleensa ihan samaa. Harmi, että heräsin juuri kun aloimme sopia siitä ettemme kerro suunnitelmistamme muille. 😀 Olisi ollut kiva tietää mitä olin ajatellut puuhata San Fransiscossa. 😎

Tämä unessa ollut matkaystävä on oikeasti maailman herttaisin ihminen, minua 15 vuotta nuorempi miekkonen. Hänen kanssaan on hauskaa matkustaa ihan mihin tahansa. Tosielämässäkin. Hassua, että näin hänestä unta. Vai oliko uni alitajunnan ilmoitus siitä, että eroprosessi, lähteminen, on nyt työstetty siihen pisteeseen että on aika siirtyä eteenpäin?

Jaahas, se olisi sitten tänään töihin lähtö ihan kohta. Vähän on outo fiilis kun jo totuin tässä tietynlaiseen rytmiin oman sisäisen kellon mukaan. Onneksi työnantaja ja etenkin työterveys on ollut hereillä asiani suhteen ja minulle haettiin tuettua työhönpaluuta. Teen vaan puolikasta päivää ja lopun päivän olen sairauslomalla. Sovin työnantajan kanssa vielä niin, että työaika alkaa vasta puolesta päivästä, joten saan rauhassa totutella aamuheräämistä eikä tarvitse lähteä pää lääketokkurassa heti aamukuudelta töihin.

Mieli on edelleen hyvä, mutta olen kyllä lihonnut aika paljon tässä kuluneen kuukauden aikana. 7 kiloa siitä kun aloitin Mirtazapinin. Järkyttävää! Neljä kiloa tuli parissa viikossa, loput kolme on hiipinyt tässä kuukauden aikana. Nyt on pakko alkaa keskustella työterveyslääkärin kanssa sen pois jättämisestä ja koittaa myös samalla korjata ruokavaliota takaisin entiseen.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen muuttamaan. Talosta on kaupat torstaina ja tuntuu, että nämä päivät aivan matelevat nyt eteenpäin. Tällä hetkellä iloitsen uudesta mahdollisuudesta jatkaa elämääni omalla tavallani ja vaikka Pöllöhuuhkajan ohje lapioida hyviä asioita elämään tuntui aluksi täysin utopistiselta, olen jo oppinut vähän sitäkin. Olen tavannut uusia ihmisiä, sellaisia, joihin en olisi tutustunut jos olisin jäänyt parisuhteeseen. Olen myös saanut jakaa erokokemustani sellaisen henkilön kanssa, joka on itsekin juuri eronnut ja märehtii samoja asioita kanssani. Kumpikin voimme nyt paremmin kuin tavatessamme. 🙂

Eka työpäivä alkaa olla kohta pulkassa, mutta pakko oli tulla tänne kirjoittamaan eräästä hauskasta asiasta.

Ostin lauantaina tyttärelle uuden kännykän nettikirpputorin kautta. Hänen omasta kännykästä oli lasi hajonnut ja löysin tosi halvalla uuden, samanlaisen puhelimen läheltä meitä. Kävimme sen lauantaina hakemassa ja myyjä oli tosi asiallinen ja mukavan oloinen heppu. Kohtelias mies.

Tänään sain viestin tältä myyjältä, jossa kysyi onko puhelin toiminut kunnolla ja samalla pyysi lähtisinkö leffaan tai kahville? Siis treffeille??? Ou mai gaad! 😎 Olen ollut täällä aivan puulla päähän lyötynä. Siis what?! Minä? Treffeille? Tuosta noin vaan?

Laitoin tyttärellekin tekstiviestin, että minkälaista signaalia olen mahdollisesti lähettänyt puhelinta hakiessa kun treffikutsuja satelee. Teini-ikäinen tytär sai hysteerisen naurukohtauksen ja olemme täällä hihittäneet nyt asiaa ja pähkäilleet mitä vastaan. Miten tuosta voi kieltäytyä kohteliaasti? Miksi Suomessa ei voi vaan käydä treffeillä ilman seurustelupaineita? En tosiaankaan ole valmis mihinkään parisuhteeseen kun entinenkin vielä pyörii kuvioissa ihan liiankin kanssa. Kauheeta kun en ole ollut varautunut tällaiseen ollenkaan, että vientiä enää olisi. Yhtään. 🙂

Hei 🌻🙂🌻
Amassados, olen niin iloinen puolestasi. Minusta sinun kannattaisi lähteä treffeille, jos kutsun esittäjä oli mukavan tuntuinen ja sinkku.
Eihän se vielä sido sinua mihinkään mutta voisi tuoda sinulle lisää varmuutta siihen, että pärjäät itsenäisesti ja että sinulla on vielä uusia mahdollisuuksia elämässäsi 🙂🌻

Kyllä ehdottomasti kannattaa käydä tapaamassa uusia tuttavuuksia. Ei se tarkoita, että sinun täytyisi olla ihastunut mieheen tai että tietäisit voivasi ihastua ja alkaa seurustella. Voihan sitä muutenkin tutustua uusiin ihmisiin, eikä etukäteen tarvitse tietää miten tuttavuus kehittyy. Sen tietää kun tutustuu paremmin.

Uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia toivottaen.

Olin raukkis, en lähtenyt treffeille. Vastasin hienotunteisesti etten etsi treffiseuraa, koska olen juuri eronnut ja kiitin silti kutsusta. Todellinen syy on kuitenkin se, että olimme täysin "eri piireistä". Kai tässä on niin moukka ja yhteiskuntaluokkatietoinen, ettei löydä mitään yhteistä sellaisen kanssa, joka on kyllä ihan asiallinen ja ok, mutta edustaa kaikkea sitä mitä et itse ole. Negatiivisessa mielessä. Ei minusta, akateemisesti koulutetusta ole rekkamiehen tyttöystäväksi. Olkoon se sitten minun menetykseni tai ei, sanoin kuitenkin kiitos ei.

Sen sijaan olen tutustunut pariin muuhun hyvinkin mukavaan ihmiseen, jotka edustavat enemmän omia arvojani ja jakavat samaa ajatusmaailmaa. Olen ollut onnekas, että eteeni tulee tilaisuuksia joihin tarttua ja nyt uskallan niin jo tehdä. Ei se silti tarkoita vielä uuteen parisuhteeseen heittäytymistä, ei tosiaankaan. Mutta olen ottanut Pölliksen neuvosta kiinni ja alkanut tehdä asioita, jotka ovat hyväksi minulle. Yksi niistä oli totaalinen ero ex-miehestä lopettamalla kaikki yhteinen, myös yhteisen harrastuksen merkeissä. Etsin muita vaihtoehtoja siihenkin, mutta on liian kivuliasta ja henkisesti raskasta kohdata tämä ihminen useita kertoja viikossa.

Olen palannut työelämään osa-aikaisesti ja tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla taas töissä. Helmikuun lopussa, erokriisin paukahtaessa päälle, takki olikin aivan tyhjä myös työmaalla. Ei ollut mitään annettavaa kenellekään. Nyt olen taas täynnä energiaa ja yritän päästä mielialalääkkeistäkin eroon. Mirta on tuonut painoa 8 kiloa ja sen syömisen olen lopettanut kokonaan 1,5 viikkoa sitten. Vähensin ensin annosta viikon verran ja sitten lopetin kokonaan. Vieroitusoireita tai ei, yöunet hävisivät tuhkana tuuleen. Kiloista yritän päästä eroon lenkkeilemällä taas aamuisin ja tekemällä muita mukavia juttuja ulkona. Ostin uuteen kotiini työnnettävän ruohonleikkurin ja hyödynnän nurmikonajon ja kuntoilun.

Niin ja talohan on nyt sitten myyty, ja uuden kodin avaimet saatu maanantaina. Olen siellä jo kaksi yötä nukkunut ja hyvältä tuntuu. Kaiken kaikkiaan muutenkin elämä tuntuu tällä hetkellä ihan kivalta. Ei mahtavalta, mutta kivalta. Ja ne ystävät, joita olen saanut aivan yllättävistä suunnista erouutisemme julkaisemiseni jälkeen, ovat olleet aivan ihania!☺️❤️

Odotan kesää.😍

Ei kait se raukkamaisuutta ole kieltäytyä kohteliaasti, jos selkeästi näkee, ettei tapaaminen palvele kumpaakaan. Kannustuksellani tarkoitin lähinnä, että tapaamisesta sopiessaan ei tarvitse yrittää nähdä sen pidemmälle. Tietysti, jos vaistoaa, että pelkkä kahvittelukin on väkinäistä, niin eihän tapaamisessa silloin oikein ole mieltä.

Hauska kuulla, että näet elämäsi nyt selvästi valoisampana. Hyvää kesän alkua.