Eilen illalla tuli teksiviesti mieheltä: "Hyvää yötä. Mä oon uupunut... Puhutaan pääsiäislomalla asioista. Pitää alkaa siivota autotallia ym"
Tuijottelin hetken puhelinta, päätin etten vastaa ja vastasin sitten kumminkin ettei meillä ole enää mitään puhuttavaa, asiat ovat selvät ja etten ole pääsiäisenä täällä. Voi tulla siivoamaan autotallia jos haluaa kunhan ei koske tavaroihini.

Ei vastausta.

Jäin miettimään näinkö hän taas haki minusta tukea omaan huonoon oloonsa? Olisiko minun olisi pitänyt jollakin tapaa tuntea sympatiaa hänen uupumuksestaan kun olen itse masennuksen vuoksi sairaslomalla? Hän ei ole valmis muuttumaan, ei muuttamaan mitään käytöksessään, ei näe omissa teoissaan mitään väärää. En jaksa enää arvailla hänen mielialojaan, milloin tulee mistäkin suunnasta.

Ja kyllä, hän on ollut aina erittäin ailahtelevainen ja suuttunut sadasosasekunnissa, jolloin kädestä lentävät kaikki mitä sillä hetkellä sattuu olemaan lähietäisyydellä keittiöveitsistä alkaen. Sekin on nähty. Minua syyttää epävakaaksi, mutta sitä on kyllä itsekin.

Tänään olen kuitenkin pannut tuulemaan. Olen lähtenyt liikkeelle jo ennen puolta päivää. Meikkasin ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen kunnolla. Siis täydellä arsenaalilla. Ihan vain omaksi iloksi. Sen jälkeen kävin tekemässä työnantajan kanssa sopimuksen osa-aikasesta työhönpaluusta sitten kun sairauslomani loppuu. Työpaikalla vierähti pari tuntia, jonka jälkeen ajoin asuntotoimistoon hakemaan avaimia asuntoon, jota olen hakenut.

Asunto oli juuri täydellinen minulle. Ei ehkä niin hyvässä kunnossa kuin olisin toivonut (en tykännyt muovimatoista makuuhuoneiden lattiassa), mutta muuten lähes kiitettävä. Plussaa sijainti työpaikkaani nähden, oma autokatospaikka ja iso takaterassi. Olin todella tyytyväinen. Asuntoon on toinenkin hakija, joten ei ole sanottua, että sen saan. Melkein kyllä toivoisin, että tässä olisi minulle uusi koti.☺️❤️ Juuri nyt olo on varovaisen toiveikas paremmasta huomisesta.🙂🎂

Kävin vielä katsomassa uudelleen asuntoa ennen kuin palautin avaimen. Otin vähän mittoja ja piirsin pohjapiirustuksen. Varovasti jo mietin miten remontoisin ja mitä kaikkea tarvitsee hankkia. Olen yllättävän rento ja tasainen tällä hetkellä. Oikeastaan aika jännä tunne. Helmikuun puolesta välistä lähtien aloitekyky on ollut nollassa ja välillä pakkasen puolellakin. Tällä viikolla olen saanut enemmän aikaan kuin 2kk aikana yhteensä. Ehkä elämä oikeesti alkaa jo voittaa. 🙂👍

Enää ei ole tehnyt mieli juoda viinaa. Tuonne toiseen ketjuun kirjoittelinkin, että alkuviikosta päässäni oli 24/7 vain ajatus tyhjentää tuo miehen viinakaappi alas kurkusta. En ole koskaan edes HALUNNUT juoda viinaa, joten ajatus tuntui aika kummalliselta. Epätyypilliseltä. Nyt sitä ajatusta ei enää ole.

Huomenna lähden pienelle reissulle tyttäreni ja erään ystäväni kanssa hänen asuntoautollaan. Tämä ystäväkin on eronnut (viimeisen parisuhdeviritys kaatui jokin aika sitten) ja yksinäinen, joten tässä me kaksi yksinäistä sutta sitten reissataan ja keksitään itsellemme virikettä pääsiäisen pyhiksi.

So long! Saatan raportoida matkakuulumisia, mikäli tämä moderointi toimii pääsiäispyhinä lainkaan.

Terveiset tien päältä. Meinasi reissu alkaa myrskyisissä merkeissä kun miehen oli pakko tulla tietysti siivoamaan sitä autotalliaan juuri sillä hetkellä kun tiesi minun olevan lähdössä. Pakko oli näköjään tulla katsomaan kenen kanssa lähden. Olin niin vihainen, että unohdin yhden kassinkin kotiin. Onneksi siellä ei ollut mitään tärkeää, uimapuvut vain. Ei nyt sitten uida tällä reissulla. ..

Eilinen päivä kului lähes kokonaan autossa. Tänään on hieno ilma, mutta hirvittävän tuulista. Jaksoin tehdä pienen kävelylenkin äsken. Yritän olla normaali, mutta oma olo on taas aika sulkeutunut. Haluisin olla yksin.

Aurinkoista pääsiäissunnuntaita täältä Pohjanmaan lakeuksilta. Yllättävän hyvin olen jaksanut tässä reissussa. Alkuun pelkäsin ettei pää kestä olla pois kotoa näin montaa päivää ja että ahdistun tästä kaikesta pakkososiaalisuudesta. Olen kuitenkin hengissä vielä. 🙂

Pääsiäisreissu on nyt takana ja olen väsyneenä, mutta iloisena palannut takaisin kotiin. Matka oli kannattava, sillä jouduin pakosta vedetyksi ulos kuorestani ja siitä kotelosta minne olen halunnut viimeiset 2 kk piiloutua.
Ajettua tuli Suomi pitkin ja poikin. Jokaisen päivän uusi määränpää oli ennalta tuntematon ja sain tavata uusia ihmisiä niin pohjoisesta kuin etelästäkin. Oli hämmentävää huomata että eronneenakin olen ilmeisesti edelleen kiinnostava ja vetävä nainen. Sen verran oli tanssilattialla vientiä, että näin tottumattomana moiseen ilotteluun, kroppa huusi hoosiannaa aamulla sängystä ylös kömpiessä. 🙂

Oma olo on tällä hetkellä parempi kuin aikoihin. Ennen sairaslomaa kärsin jatkuvasta migreenistä ja selkäsärystä. Tänään totesin, että eron jälkeen (niin hirveätä kuin tämä kaikki on ollutkin) en ole päivääkään enää potenut päänsärkyä tai selkää. Kivut ovat vain kadonneet. Uskon, että ovat alunperinkin olleet oireena kehon ja mielen loppuunpalamisesta tässä kriisiytyvässä elämäntilanteessa. Nyt kun kaikki on räjähtänyt käsiin, kroppa voi paremmin.

Jokatapauksessa tällä hetkellä alan jo vahvasti uskoa parempaan huomiseen. Olen päättänyt alkaa omalta osaltani raivata autotallia. Mikäli huomenna olen yhtä tarmokkaalla tuulella suuntaan sinne jätesäkin kanssa heti aamusta ellen nuku taas puoleen päivään.😎

Olen päättänyt alkaa haluta hyviä asioita elämääni ja tästä parisuhteesta lähteminen on yksi niistä. Olen kirjoittanut jääkaapin oveen listan asioista (pitkän listan!), joiden vuoksi tätä parisuhdetta ei ikinä enää kannata jatkaa. Heikkona hetkenä ne muistuttavat oikeasta todellisuudesta siinä vaiheessa kun ikävä yrittää ottaa vallan.

Hyvä vire jatkuu edelleen. Tunnen olevani pirteä ja tarmokas. En sitten tiedä onko tämä taas jotain "maanista vaihetta" ja odottaako depression aallonpohja nurkan takana, mutta olen päättänyt nauttia tästä hyvästä tuulesta niin kauan kuin sitä kestää.

Eilen siivosin vähän pihaa ihanassa auringonpaisteessa ja keräilin jätesäkillisen roskia autotallista. Vähän vaikeaa heittää mitään vielä pois kun ei tarkalleen tiedä mitä tulee uudessa kodissa tarvitsemaan. Autotallissa on monta isoa mattoa, joille ei taida olla enää tarvetta. Turhaa tilaa vievät, mutta en osaa niistä eroonkaan hankkiutua. Yksi on isoäidiltä saatu, tunnearvoa kovasti enemmän kuin mitään muuta.

Kävin eilen kaupassa, sillä jääkaappi on ollut viimeiset 2 kk enemmän kuin tyhjä. Olen elänyt roskaruualla ja suklaalla. Eilen pystyin ensimmäisen kerran miettimään oikein ajatuksella mitä tarvitsen ja mitä oikeasti aijon syödä. Mukaan tarttui vain "oikeaa" ruokaa kuten kalaa, broileria sekä porsaan ulkofilepihvit. Nissä oli joku maustevoi mukana, mutta jätän sen syömättä. Jäävuorisalaattia, kurkkua ja raejuustoa ostin monta purkkia. Rahkaa olikin muutama purkki jo ennestään, joten tästä pikkuhiljaa aijon palata normaaliin ruokavaliooni. Tänään söin kyllä vielä aamupalaksi loput ranskalaisesta patongista.😋

Tänään on taas asuntonäyttöpäivä. Kaksi asuntoa olisi katsottavana ja sitten pitäisi alkaa tehdä päätöksiä minkä niistä valitsen. On siitä onnellinen tilanne, että olen kaikkiin asuntoihin ensisijainen hakija, joten pääsen itse valitsemaan. Ei tarvitse tyytyä siihen minkä vaan saa. Ihan vähän jänskättää minkälaisia nuo tänään näkemäni asunnot ovat. No, muutaman tunnin päästä olen viisaampi.

Enää muuttaminen ei ahdista ja olen jo uskaltanut olla asiasta innoissani. Kaverin mukaan se kuulemma vapauttaa "jotain hyviä endorfiineja tms", jotka auttaa erosta yli pääsemisessä. Ehkä toi pääsiäisreissukin tuli tarpeeseen. Nyt jaksan jo varovasti uskoa, että maailmassa on muutakin kun ex-mieheni ja ettei elämäni todellakaan ole enää hänestä riippuvainen. Ja tuo lista jääkaapin ovessa muistuttaa edelleen niistä tosiasioista, joiden vuoksi en halua enää palata entiseen elämääni. Hän ei muutu ja siksi ne listalla olevat asiatkaan eivät voi muuttua. Miksi haluaisin olla mitätön, näkymätön kynnysmatto vailla ihmisarvoa? En halua!

Voi Amassados kuulostaa niin hyvältä tuo matka mitä olet itsesi kanssa tehnyt että ihan kateeksi käy! Aivan upeaa!🙂👍

Aloitin aamun kuuntelemalla Kaija Lustilan tangoversiota kappaleesta Näiden tähtien alla. Elämäni taitaa olla nyt oikeiden tähtien alla, sillä asiat tuntuvat järjestyvän kuin itsestään.

Eilinen ilta meni asuntoasiaa mietiskellessä. Taidan kuitenkin luottaa intuitioon ja valita sen asunnon, jota kävin katsomassa ennen pääsiäistä, vaikka se on kaikkein kallein. Ei näissä eilen nähdyissäkään mitään isoa vikaa ollut, mutta ehkä eniten tuosta ensimmäisestä tuli sellainen olo, että on "kotona". En osaa sitä tunnetta oikein selittää, mutta sisäinen ääneni kehottaa valitsemaan sen. Siitäkin huolimatta, että sinne pitäisi tehdä vähän pintaremonttia.

Posti toi tänään tarvittavia papereita, joten pikkuhiljaa saan asioita järjestykseen. Pala palalta alkaa uusi tulevaisuus hahmottua. Se ei enää pelota yhtä paljon kuin aiemmin.
Olen järjestänyt itse omia asioitani enkä ole niistä ex-miehelleni kertonut. Olen myös löytänyt elämääni uusia ystäviä, joille voin jakaa asioitani, enkä ole enää riippuvainen ex-miehestä tai hänen näennäisestä tuestaan. Sekös muuten häntä ärsyttää! Pakko myöntää, että saan siitä kieroutunutta nautintoa. 😉

Ihminen on onnellinen pienistä asioista. Eilen löysin uuteen kotiini pesukoneen puolivahingossa. Uudenkarhea kone tulee kotiini sitten kun olen muuttanut. Kolmanneksella liikkeen hinnasta ja kotiin kuljetettuna. ☺️❤️

Tämän päivän aijon nauttia terassilla auringonpaisteessa kirjaa lukien.

Pienillä asioilla onnistuu näemmä ärsyttämään toista aivan tarkoituksella.

Olin eilen vilpittömän ystävällisellä tuulella ja tiedustelin exältä haluaako hän kenties toisen omistamistani sohvista siinä vaiheessa kun tästä talosta tulee kaupat ja muutto on molemmilla edessä. (Mieshän majailee siis edelleen vanhempiensa peräkamarissa, joten ei ole täältä kodistamme tarvinnut muuta kuin vaatteensa). Tarkoitusperäni oli puhtaasti hyväntahtoinen, sillä en todellakaan tarvitse kahta vuodesohvaa uudessa kodissani.

Exä vastasi miettimättä ettei tarvitse, totesi sen jälkeen ettei hänellä kyllä ole sohvaa ja lisäsi siihen perään, että menee sitten ostamaan sellaisen Ikeasta. Tämä viimeinen kommentti oli piikki minulle, koska olin viimeiset 2 vuotta puhunut ja pyytänyt että voitaisiin ostaa Ikeasta eräs tietty sohvamalli. Silloin ei kelvannut eikä onnistunut mitenkään päin. Nyt sitten ilmoitti ostavansa sen tietyn sohvan minkä minä olisin niin kovasti halunnut.

Miksi ihminen haluaa tahallaan olla ilkeä toiselle? 😑❓ Pitääkö koko ajan olla minua kohtaan jollakin tavalla alistava?

En ole antanut tämän inhottavan kommentoinnin masentaa itseäni. Nautin siitä, että olen tehnyt omia suunnitelmiani ja edistänyt omaa asumistani ilman hänen apuaan. En ole häntä siihen tarvinnut. Olen selvinnyt ihan itse. Ja tiedän selviäväni jatkossakin. Tämä on häntä ärsyttänyt kovasti ja ärsytti ehkä vielä enemmän kun en eilenkään kertonut asumissuunnitelmistani mitään. Enkä sitä missä vietin pääsiäisen. 😉

Joka tapauksessa ylipäätänsä koko elämäni on ollut nyt paljon helpompaa kun tulin näkyväksi tämän eron kanssa kerrottuani siitä rehellisesti lähipiireillemme. Kuin kivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä. Enää ei tarvitse esittää mitään, eikä pitää kulisseja yllä. On niin paljon helpompi hengittää.

Hei🌻🙂🌻
Amassados: olen niin iloinen siitä, että olet saanut asioitasi järjestykseen. Tuo miehen ilkeys kannattaa jättää omaan arvoonsa; hän ei ehkä uskonut siihen, että pystyt itsenäisesti järjestämään asiasi hyvälle mallille.
Muutenkin mietin, mistä tulee tuo pettäjien ilkeys. Se nimittäin on meilläkin näyttäytynyt, vaikka päätimme jatkaa yhdessä, tai oikeastaan minä päätin, etten ota eroa, vaan katson rauhassa, miten tämä suhde nyt kehittyy.
Voisin jopa sanoa, että taantumaa on tullut ajan kuluessa. Miehen tyyli asettaa oma elämäntapansa ykköseksi on pikkuhiljaa palannut. Olen aika paljon yksin tässä suhteessa toisen touhutessa omiaan.
Eilen kyselin miehen mielipidettä suhteestamme ja tämä tuntuu hänelle olevan ihan ok.
Aprikoin myös miehen puhelinlaskun kasvamista, johon hän vastasi, että pyydetään erittely puheluista, jos en muuten usko niiden olevan työhön liittyviä.
Eli vaikeaa on vieläkään luottaa toiseen ja se on rasittavaa.
Mietinkin sitä, olisiko lähteminen uskottomuuden paljastuttua ollut helpompi vaihtoehto. Olisinko kenties jo onnellisempi ihminen???

Onpa ollut uuvuttava päivä. Olen henkisesti lopen uupunut pinnisteltyäni tänään joutumasta täydellisen raivon valtaan ex-mieheni vuoksi. Eilinen ilkeily sohvakaupoista oli vielä kristallinkirkkaana mielessä. Tänään sitten nousi monta muuta asiaa pintaan.

Kaikkien solvauksien keskellä herra lasketteli jälleen kerran suustaan sellaista tekstiä, että mietin miten ihmeessä olen joskus sellaista sietänyt. Nyt olin tavallaan kaiken ulkopuolella, en ottanut mitään vastaan enkä itseeni, vaan vastasin hänelle tyynen rauhallisena ettei hänellä ole enää mitään määräysvaltaa minuun. Ja jälleen kerran hän aloitti saman tarinan siitä kuinka minä olen näin inhottava ihminen ja ajanut hänet pois kotoa ja jos olisin vähääkään sävyisämpi hän olisi jo tullut takaisin!

Voi luoja paratkoon näitä miehiä ja niiden egoja! Mikä ihme maailmassa saa hänet uskomaan, että minä edes HALUAISIN häntä enää takaisin elämääni? Olen vihdoin päässyt jonkinlaiseen tasapainoon itseni kanssa ja pystynyt pienin askelin rakentamaan omaa elämääni. Miksi haluaisin palata entiseen elämääni, jossa jatkuvasti elin epätietoisuudessa, petoksen kohteena, valehtelun ja salailun ilmapiirissä? En todellakaan halua sitä enää!

Jokaiselle, joka miettii suhteesta lähtemistä, suosittelen tuota listaa jääkaapin oveen. Kirjoita siihen ne asiat, joiden takia suhdetta ei kannata jatkaa. Ihan kaikki sellaiset asiat, joiden vuoksi haluaisit lähteä, mitään pois jättämättä. Jos lista on yhtä pitkä kuin minulla, huomaat, että paluu suhteeseen ei ole kannattavaa.

Nytkin kun olen aivan uupunut iltapäivän tuomasta ikävästä käänteestä hyvässä tuulessani, tuijotan tuota listaa ja mietin, miksi haluaisin olla sellaisen ihmisen kanssa joka alistaa minua ja mitätöi ihmisarvoani. Tai käyttäytyy väkivaltaisesti ja kertoo, että olen v-mainen akka, että turpaan pitäisi vetää. Ei sellaisen ihmisen kanssa kerta kaikkiaan voi olla tasapainoinen ja onnellinen. Ei ihme, että olen ollut henkisesti täysin epätasapainossa jo vuosia ja masentunut...

Sen verran stressaavaa tämän päivän "keskustelut" kuitenkin olivat, että ahdoin itseeni pussillisen karkkia ja nyt on aika huono olo. Pitäisi ruveta leipomaan, mutta odottelen tässä vielä hetken inspiraatiota.

Taidan mennä hetkeksi istumaan aurinkoon ja ottaa kirjan mukaan.

Amassados kirjoitti 25.4.2014 12:56

Pienillä asioilla onnistuu näemmä ärsyttämään toista aivan tarkoituksella.

Olin eilen vilpittömän ystävällisellä tuulella ja tiedustelin exältä haluaako hän kenties toisen omistamistani sohvista siinä vaiheessa kun tästä talosta tulee kaupat ja muutto on molemmilla edessä. (Mieshän majailee siis edelleen vanhempiensa peräkamarissa, joten ei ole täältä kodistamme tarvinnut muuta kuin vaatteensa). Tarkoitusperäni oli puhtaasti hyväntahtoinen, sillä en todellakaan tarvitse kahta vuodesohvaa uudessa kodissani.

Exä vastasi miettimättä ettei tarvitse, totesi sen jälkeen ettei hänellä kyllä ole sohvaa ja lisäsi siihen perään, että menee sitten ostamaan sellaisen Ikeasta. Tämä viimeinen kommentti oli piikki minulle, koska olin viimeiset 2 vuotta puhunut ja pyytänyt että voitaisiin ostaa Ikeasta eräs tietty sohvamalli. Silloin ei kelvannut eikä onnistunut mitenkään päin. Nyt sitten ilmoitti ostavansa sen tietyn sohvan minkä minä olisin niin kovasti halunnut.

Miksi ihminen haluaa tahallaan olla ilkeä toiselle? 😑❓ Pitääkö koko ajan olla minua kohtaan jollakin tavalla alistava?

En ole antanut tämän inhottavan kommentoinnin masentaa itseäni. Nautin siitä, että olen tehnyt omia suunnitelmiani ja edistänyt omaa asumistani ilman hänen apuaan. En ole häntä siihen tarvinnut. Olen selvinnyt ihan itse. Ja tiedän selviäväni jatkossakin. Tämä on häntä ärsyttänyt kovasti ja ärsytti ehkä vielä enemmän kun en eilenkään kertonut asumissuunnitelmistani mitään. Enkä sitä missä vietin pääsiäisen. 😉

Joka tapauksessa ylipäätänsä koko elämäni on ollut nyt paljon helpompaa kun tulin näkyväksi tämän eron kanssa kerrottuani siitä rehellisesti lähipiireillemme. Kuin kivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä. Enää ei tarvitse esittää mitään, eikä pitää kulisseja yllä. On niin paljon helpompi hengittää.

aivan upeaa kun olet halunnut ja saanut omaa elämää ja omaa tahtomista! Ja tuskin eksäsi sitä sohvaa ostaa, tai jos ostaa niin ostaa sen kapinamielialalla ja ei se kuitenkaan ole hänen oikea toiveensa, itseään vaan sumuttaa siinä, anna hänen toki tuhlata rahansa ihan mihin itte haluaa.

Me ollaan ihmiset joskus pikkumaisia pienistä asioista, kun ne kolahtaa tunnemetsikössä meillä sydänalaan. Siitä se eksäsi reaktio kertoo, että sun lähtösi kirpaisee jollain tasolla hänen mieltään. Ei se silti todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi kypsä ja halukas jatkamaan kanssasi suhteessa, ja vaikka olisikin niin sinä et välttämättä ole. Olet kasvamassa hienosti itselliseksi, ottamassa vastuuta omasta elämästäsi ja toiveistasi ja haluistasi ja saat nähdä että upeita ihmisiä tulee vastaasi. Niin on minullekin käynyt, vaan ei ole vielä kolahtanut kohdalle sellaista joka olisi sopiva ja haluaisi kanssani itsellisesti samoja asioita kuin minä. 🙂👍🌻🙂🌻

entäs jos muuttaisit erilleen tai ottaisit sormuksen sormestasi merkkinä siitä, että harkitset omaa elämää, ikiomaa elämää, jota ei toinen paina katuojaan omalla vehtuullaan? Ei se tarkoita suhteen lopettamista, vaan asettumista omilla jaloillaan näkyvästi seisovaksi itselliseksi ihmiseksi, jolla on arvo itselleen ja joka ei siedä kaikenlaista turhaa panettelua tai vaan huonekaluna olemista. noin kärjistäen ilmaistuna....
🙂👍

Kääretortusta oli tulla katastrofi. Ei pitäisi alkaa leipoa huonotuulisena. Pohja paistui kyllä hyvin, mutta unohdin sen pöydälle levähtämään liian pitkäksi aikaa ja kuivahti melkoisesti ennen kuin sain hädissäni työnnettyä täytteet sisään. Kääriminen olikin aika haasteellista kun yritin varoa pohjan halkeamista. Paketissa se nyt kumminkin on ja makuuntumassa jääkaapissa. Toivottavasti on kaiken vaivan arvoinen. 😋

Suklaan syömisestä jäi huono olo. Taidan ottaa pitsan parantavaksi ruuaksi. 😎 Viikonlopun kunniaksi on taas Pepsi Maxiakin. Pienet on ilot.

Ilta parani myös huomattavasti kun sain sähköpostin sen asunnon isännöinniltä, jonne nyt ensisijaisesti haluaisin asumaan. Suostuvat tekemään lattiat makuuhuoneisiin jos hoidan itse sinne sellaiset tapetit kun haluan! Jee! Tämä järjestely sopii minulle mainiosti ja innostuin jälleen miettimään sisustusta.

Yritän pitää ajatukseni nyt puhtaasti näissä jutuissa niin en turhaan murehdi exää tai häneen liittyvää elämääni. Eteenpäin sanoi mummo lumessa!🙂

pöllöhuuhkaja kirjoitti 25.4.2014 18:19

entäs jos muuttaisit erilleen tai ottaisit sormuksen sormestasi merkkinä siitä, että harkitset omaa elämää, ikiomaa elämää, jota ei toinen paina katuojaan omalla vehtuullaan? Ei se tarkoita suhteen lopettamista, vaan asettumista omilla jaloillaan näkyvästi seisovaksi itselliseksi ihmiseksi, jolla on arvo itselleen ja joka ei siedä kaikenlaista turhaa panettelua tai vaan huonekaluna olemista. noin kärjistäen ilmaistuna....
🙂👍

Ja mun kommentti on nyt multa eksynyt ihan väärään keskusteluun, sorry ! 😀 🙂👍 toivottavasti moka on lahja tässäkin 😀