Hei 🙂🌻
Lissukka: ompa surullista, että teillä tilanne jatkuu samanlaisena. Ja päälle tuo Marin ehkä tuleva avioero.
Toisaalta; samanlaista on meilläkin: välillä mieheni on ihan ok mutta mm. viime yönä hän sai hirveän raivokohtauksen. Tämä johtui siitä, että hän meni tapaansa aikaisemmin nukkumaan ja meillä oli pyykkikone päällä. Sitten hän heräsi koneen linkoukseen ja haukkui minut ja jäi olohuoneen sohvalle nukkumaan.
Enhän voinut tietää hänen muuttuvaa rytmiään, muutoin en olisi laittanut konetta illalla päälle.
Nukuin tosi huonosti; edellisen yön olin jo valvonut sairauteni kipujen vuoksi.
Eikä mitään anteeksipyyntöä iltayön tapahtumista.
Alan olla väsynyt ja jo tehnytkin päätökseni. Sen ajan jaksan, kun nuorin lentää pesästä pois.
Ero on ainoa vaihtoehto, mikäli haluan säilyttää mielenterveyteni.
En usko, että miehellä olisi vierasta naista. Tai: oli tai ei; se ei liikuta minua enää yhtään.
Yksin ei voi parisuhdetta ylläpitää. Siis parempi elämä yksin, kuin yksinäisenä avioliitossa 😞

Hei Lissukka!

Jotenkin puolustat miestäsi kertomalla....niin hyvä mies, mutta kun tämä yksi Mari on kietonut hänet pikkusormensa ympärille ja Mari tekee sitä ja Mari tätä!
Oletko huomannut, että tämä yksi Mari on kietonut myös sinut pikkusormensa ympäri!
Näitä "Mareja" on maailma pullollaan!!!

Kyllä miehesi on aivan yksin vastuussa tunteistaan, elämästään ja käytöksestään!

Sinä itse vastaat omastasi......mieti riittääkö tällainen suhde sinulle ja oletko mahdollisesti valmis maksamaan jatkuvasta pahasta olostasi terveydelläsi!?

Emme me voi muuttaa/muokata toista ihmistä mieleiseksemme vaikka kuinka haluaisimme!

Ei kaunis koti ja korkea toimeentulo korvaa mielenrauhaa ja rakkautta !!

Olenko oikeassa, että viimeisen askeleen ottamisessa pelottaa eniten kulissien romahtaminen!!??

Toivon vuoden 2016 vihdoin viimein tuovan rauhan ja ilon elämääsi!!

Tie

Hei Karon

Tottahan se on, että toisesta haluaa nähdä edes jotain hyvääkin. Joskus, tosin nykyään harvoin, näen sieltä jostain syvältä sen alkuperäisen, ihanan miehen, johon rakastuin.

Kirjoituksesi oli totuuksia täynnä, noin ajattelen itsekin. Viikko sitten kerroin miehelleni, että olisi mahtavaa kantaa vain itseään, eikä tuota sementtisäkkiä, joka on sydämeni päällä ollut jo yli vuoden. Siihen hän vastasi kylmästi, että itse sen itsellesi aiheutat turhilla epäilyksilläsi. Kuitenkaan hän ei tee mitään, jotta pääsisin eroon epäilyksistäni. Päinvastoin, salaa entistä enemmän heidän yhteydenpitojaan.

Sen jälkeen on taas ollut kylmää kyytiä.

Olet oikeassa, ei kaunis koti ja turvattu elintaso korvaa mielenrauhaa ja rakkautta, tiedostan senkin. Mutta miksi lähtö on niin vaikeaa.

Pysähdyin sitä miettimään ja sain vastaukseksi kaksi asiaa:

Odotan edelleenkin elämämme palautuvan ennalleen, vaikka järkevästi ajateltuna, se ei ole enää mahdollista. Taaksepäin, kun asioita mietin, meillä on iät ja ajat ollut samanlaisia kahakoita ja loppupeleissä minä olen se, joka on periksi antamalla saanut asiat "oikeille raiteille". Toki, näin vahvaa pettämistunnetta ei koskaan aikaisemmin ole ollut. Ts. kaikesta huolimatta pelkään rakkaudetonta ja yksinäistä vanhuutta. Toki, enhän nytkään saa rakkautta, kuin silloin, tällöin ja paljon olen yksin nytkin. Niin, että paljonkohan elämä muuttuisi eromme jälkeen. Ainakin sen verran, ettei ole enää, ketä kotiin odottaisi.

Ei minua pelota kulissien romahtaminen, en jää puille paljaille. Se, mitä minulle jäisi eron jälkeen, riittää mainiosti elämään, jota haluaisin elää. Olen hyvin läheinen lasteni ja heidän perheiden kanssa ja minulla on useita, hyviä ystäviä, jotka ovat minua tukeneet tänä vaikeana aikana.

Kiitos Onnentoivotuksista vuodelle 2016. Sitä samaa toivon myös Sinulle ja kaikille muillekin. Toivottavasti saavutamme rauhan ja elämänilon. Kyllähän se niin on, että sitä roikkuu vanhassa niin kauan, kunnes uskaltaa päästää irti. Vasta sen jälkeen eheytyminen voi alkaa.

Minä olen kovapäinen ja pitkäpinnainen, mutta lähes päivittäin mietin kaukomatkaa, kaiken tuon paljastamista, mitä olen saanut tietooni. Uskallanko sen vihdoinkin tehdä, se jää nähtäväksi.

Heippa Lissukka.

Ketään et voi omistaa.

Et edes aviomiestäsi.

Totta puhut Kartastrofiina, kiitos muistutuksesta. Niin yksinkertaista ja kuitenkin niin vaikeaa

Omistaa? Kertokaa, mitä se pitää sisällään? Meidän avioliitossa mieheni on voinut mennä ja tulla mielensä, työnsä ja aikataulunsa mukaan, vuorokauden ajoista riippumatta mielensä mukaan.

Onko tuo omistamista?

Mihin väliin jää perhe ja parisuhde? Kommentteja kaivataan? Meidän perheelle miehelläni ei ole ollut enää aikaa Marin tulon jälkeen.

Kai tuo Mari on minutkin kiepsauttanut sormensa ympäri, niin kuin Karon osuvasti sanoi ja uskon tietäväni myös, miksi sen sanoit. Kiitos siitä:-)

Näillä mennään🙂🌻

Hei Lissukka!

Lainaus
"Kertokaa, mitä se pitää sisällään? Meidän avioliitossa mieheni on voinut mennä ja tulla mielensä, työnsä ja aikataulunsa mukaan, vuorokauden ajoista riippumatta mielensä mukaan.
Onko tuo omistamista?"

Onko hän todella saanut mennä vapaasti?
Kertomasi perusteella hän on mennyt ja tehnyt asioita oman mielensä ja omien tarpeittensa mukaan....... pahoittamalla mielesi!!

Ehkä toi omistamisajatus on saattanut tulla, kun mm. olet kertonut laittaneesi jostain asiasta miehesi ruotuun ja kun miehesi yrittää "paeta" työhuoneeseensa ja koet, että hän antaa Marille enemmän läheisyyttään kuin sinulle yms...yms.....

Minulle tulee sellainen tunne, että miehesi on kuin ravihevonen, jota sinä ohjastat!!

Hei Karon

Kyllä mieheni on saanut mennä vapaasti ja hoitaa firman asioita omatoimisesti. Olen luottanut häneen, kuin peruskallioon kaikki nämä vuosikymmenet, kunnes Mari tuli taloon ja intuitioni ei jättänyt minua rauhaan (viittaan koko viestiketjuun).

En minä pahoittanut mieltäni hänen poissa ollessaan, rakastan itsekin vapautta ja suon sen myös puolisolleni. Kysyn, moniko nainen hyväksyy miehensä soiton, tai viestin, en tule ensi yönä kotiin, on sitä ja tätä. Kun tuli kotiin, olin iloinen minä soppakauha kädessä, LUOTIN.
Näin meillä elettiin, kunnes Mari tuli kuvioihin mukaan ja hän muuttui (viittaan edelleenkin koko viestiketjuun).

Kun kerroin muutama viesti sitten hääpäivän tapahtumista, en osannut ilmeisesti oikein selittää, enkä varsinkaan oikeilla sanoilla "palautin hänet ruotuun" kirjoitustani.

Tilanne oli seuraava:

Olimme sopineet tapaavamme parhaat Ystävämme yhdessä ravintolassa ja sen jälkeen illanviettoa Meillä.
Mieheni laatii työvuorot kuukausittain työntekijöille ja itselle. Hänellä ei ole ollut viikonloppuvapaita kolmeen kuukauteen. Toki viikolla on vapaita, mutta ne menevät juoksevien asioiden tai työhuoneen merkeissä, eli firman merkeissä. Ns. yhteistä vapaa-aikaa ei ole ollut. Toistan, en pahoita mieltäni, minulla on myös omat menoni, toki järjestäen, jos miehelläni on vapaata, vietämme sen yhdessä.

Olin äärimmäisen otettu, kun mieheni järjesti itselleen koko hääviikonlopun vapaaksi. Hääpäivämme oli lauantai. Valitettavasti hänellä oli "työ-putki" päällä, eikä osannutkaan päästää irti.
Iloitsin, kun touhusimme keittiössä, mutta hänen mielensä oli koko ajan töissä, sen vaan vaistosi. Lisäksi, hänellä oli monta yötuuria takana ja toivoin hänen sen verran rauhoittuvan, että voisi ottaa päiväunet.
Tämän vuoksi jouduin pyytämään häntä ohittamaan edes yhdeksi päiväksi työhuoneen, eli se oli se "ruotuun palauttaminen".

On olemassa monenlaista "narkomaniaa", onko sellainen sana tuttu, kuin "työnarkomania"?
Siinä "paetaan" työhuoneeseen, asioille ja järjestetään työvuorot itselle sopiviksi.

Olet Karon oikeassa, mieheni on todellakin, kuin ravihevonen, mutta väärässä siinä, että minä ohjastan häntä. On asioita, joita ei voi sanoin, eikä oikein selittää ja nyt ollaan sellaisella alueella. Näitä asioita on vaikea selittää, sanat loppuu kesken...

Hei Lissukka!

Kaikella ystävydellä noihan olivat vain minun ajatuksiani!
Oli syy mikä tahansa niin jatkuva toisen ajankäytön ja tekemisten seuraaminen ja kyttääminen vain pahentaa tilannetta puolin ja toisin!

Kun ei ole luottamusta niin melikuvitus pääse valloilleen ja monesti "kärpäsestä tulee härkänen"!

Mitä Lissukalle kuuluu?

Hei Kaikille

Joulu on ohi, onneksi. Minä, jouluihminen, en nauttinut siitä ollenkaan, ensimmäistä kertaa elämäni aikana😐.
Valmistelut, koristelut, lahjojen hankinta ja kaikki siihen liittyvä oli "pakkopullaa".

Miehelläni oli kahden vuoden jälkeen vapaa jouluaatto (tosin minun pyynnöstäni), joulunpyhät oli töissä ja toki ennen aattoa oli yötuurissa, joten nukkui aattona iltapäivään. Mutta hyvä näinkin, ei hänen tarvinnut kanssani käydä haudoilla, eikä tehdä muitakaan jouluvalmisteluja.
Muistan vaan niin elävästi ne aikaisemmat joulun ajat. Me saatoimme lähteä jouluaattona, aamuvarhaisella lenkille. Mieheni saattoi lähteä käymään ystävien luona aattoaamuna viemässä heille joulutervehdyksen "puukuorman", tai muun lahjan muodossa. Ele ja mukana olo tuossa oli kuitenkin se tärkein. Hän oli silloin vielä mukana meidän elämässä ja toimi omien ajatusten ja halujen mukaisesti.

Vietimme tällä kertaa jouluaaton lapsemme perheen luona. Sinne kokoontui muitakin sukulaisia. Ihanaa yhdessäoloa ja oli upeaa katsella lasten riemua.

Matkalla joulun viettoon, mieheni alkoi ajon aikana "kirjoitella" viestejä. Puutuin asiaan, olihan se kiellettyä. Hän antoi puhelimensa minulle ja pyysi, kirjoita Sinä kahdelle henkilölle Hyvät Joulun toivotukset.
Toinen näistä henkilöistä oli toisen firman entinen työkaveri, nainen, olkoon vaikka Pirkko. Hän oli kuulemma vasta saanut potkut firmasta, koska ei ollut miellyttänyt esimiestään. Tämä kyseinen henkilö oli niin ahkera ja tunnollinen, huumorintajuinen ja vaikka mitä.
Halaavatkin, jos eivät ole aikoihin nähneet. Halaamista en tähän saakka ole pitänytkään pahana, sehän on hieno, lämmin ele. Mutta, seuraava kertomus viestien sisällöstä, laittoi miettimään, kipinöikö heidänkin välillään?

Kysyin, kerro, mitä kirjoitan? Kirjoita: "Hyvää Joulua Pirkolle, terv. xxxxmies. Hetken hiljaisuuden jälkeen pyysi, kirjoita vielä "olet ihana". Mieheni näki ilmeisesti ilmeeni ja sanoi välittömästi, tarkoitin tietenkin työn puolesta ihana, mutta älä kirjoita. En kirjoittanut.
Vastausviesti tuli lähes välittömästi ja pyysin nähdä sen, olihan mieheni auton ratissa. Se kuului näin: "Hyvää Joulua Sinullekin xxxxmies ja muutakin. <3<3<3<3.

En tiedä, olenko vainoharhainen, mutta ei tuo ihan työkaveruudelta, tuokaan vaikuta. Olenko aivan väärässä?

Näyttää paljastuvan, että noita "Mareja" miehelläni tuntuu olevan enemmänkin.

Seuraavana päivänä pyysin hänen poistavan minut siltä "postituslistalta", jossa kerrotaan naispuolisille ystäville "olet ihana", sillä luulin, että se on vaimon etuoikeus saada tuollaisia viestejä.

Nyt meillä sitten on hiljaista ja kylmää...

Ps. Karonin edellinen viesti oli sekin täyttä asiaa, en pahastunut, vaikka tuntuikin kolahtavan, kun tiesin Sinun osuneen "naulan kantaan". En ole luottanut enää aikoihin, etsin edelleenkin sellaista todistetta, jossa näen omin silmin, 100%:sen pettämisen.

Sen jälkeen lähtö olisi paljon, paljon helpompaa. Minun ei tarvitsisi kuulla itseäni koskevia solvauksia vainoharhaisuudesta, sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, kaiken kieltämisestä ja muista ajattelemattomasti sanotuista sanoista.

Keskustelin tänään parhaan ystävättäreni kanssa epäillen itsekin jo omaa mielenterveyttäni ja epäilyjäni. Hän tuntee minut 20 vuoden ajan ja mieheni. Hänen mielestään päänuppini on terve, mutta hän olisi pistänyt pelin poikki jo kauan, kauan aikaisemmin...

Niinpä, minä pelkuri olen edelleen tässä. Ei käsivarsia, ei haleja, ei rakkautta, ei helliä sanoja, ei edes normaalia keskustelua ole enää. Yhtä hiljaisuutta.

Lissukka, en ymmärrä miksi Pirkko laittoi tekstiviestiinsä useita sydämen kuvia sanallisen hyvän joulun toivotuksen lisäksi! Eihän se ihan tavalliselta työtoveruudelta kuulosta. Jos minä toivotan miespuoliselle työkaverilleni tekstiviestillä hyvät joulut niin viesti olisi "Hyvää joulua xxxx:lle toivottelee Kallan Tuoksu" ja that's it. Jos laittaisin siihen vielä sydänkuvioita perään niin pelkonani olisi, että kyseinen henkilö saattaisi virheellisesti luulla, että minulla on häntä kohtaan romanttisia tunteita. Eli minusta noita sydänkuvioita laitetaan vain, jos vastaanottajaa kohtaan on romanttisia tunteita. Et siis ole vainoharhainen. Tietääkö Pirkko, että miehesi on naimisissa kanssasi?

Oletko nähnyt millaisia viestejä Pirkko on aiemmin lähettänyt miehellesi (tekstarit, sähköpostit)?

Sinun miehesi taitaa olla tietyllä tapaa riippuvainen vieraiden naisten huomioinosoituksista, aivan kuin minun mieheni. Saa kai jonkinlaista itsetunnon pönkitystä itselleen. Kyllä täytyy olla miehen itsetunto heikko, jos oma vaimo ei riitä vaan vielä tarvitaan sydämiä, mitä lie viestejä ja ties mitä vierailta naisilta, että miehuus on kunnossa. Mutta avioliittohan siinä menee, ei tuollaista kukaan vaimo hyväksy.

Ajattelevatko miehet niin paljon eri tavalla, että muillekin kuin omalle vaimolle kerrotaan heidän olevan ihania? Jos vaan nyt mietin, kenelle miehelle laittaisin semmoista viestiä ja sydämiä perään, niin kyllä siinä olisi jo muutakin kuin "työkaveruutta"...
Mutta tuleeko tämä ajattelutapani siitä, että näin myös vahingossa pari tämmöistä "tosi hyvän työkaverin" viestiä sydänten kera. Ja kuinkas hyvä tämä työkaveri sitten ilmeni olevankaan.
Minä huomaan nyt kipuilevani jotakin. Meillä ei ole varsinaisesti mitään tapahtunut ja arki ihan jees, mutta onko joku etiäinen jostain pian tulevasta? Pieniä valheita tai puolitotuuksia meinaa nyt kerääntyä ja minulla olo muuttua ärsyyntyneeksi. Odotan kai jotain kiinnijääntiä jälleen. Hetken tuo ukko aiemminkin jaksoi leikkiä onnellista? Odotanko (ihan suotta?) jotain lopullista iskua?
Saa nähdä tuleeko tässä vielä kuitenkin riuhtaistua itsensä irti tästä kaikesta? Muuttuuko pettäjä oikeasti?

No. En tiedä, onko tämä sukupolvikysymys tai jotain, mutta esimerkiksi minä voisin kyllä kirjoitella ties kelle, että hän on ihana. Enkä tarkoittaisi sillä mitään seksuaalista. Oletan miehestäni samaa.

Toki, jos Lissukan mies ei tavallisesti toimi noin niin silloin siinä voi olla jotain takana. Mutta ei se aina sanottua ole ja meidän muiden on vaikea tehdä niitä tulkintoja toisen käden kautta.

Sinänsä vaikuttaa siltä, että tilanne ei ole muuttumassa ainakaan parempaan suuntaan. Muutos ei usein tule itsestään vaan täytyy repäistä. Petti mies eli ei, Lissukka on selvästi voinut suhteessa pitkään huonosti eikä mies tule vastaan, joten ehkä vähän ihmettelen, että mitä Lissukka odotat? En toki väitä, että irti repäiseminen on helppoa, en lainkaan. Mutta jos asiat eivät muutu?..

Hei Kaikille ja Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Tein Uuden Vuoden lupauksen - Lupasin tehdä elämästäni paremman, olla onnellisempi ja Rakastaa itseäni. Toivottavasti minusta löytyy voimaa sen toteuttamiseen.

Karon: Olet tukenut minua koko tämän ajan, mitä olen tälle foorumille kirjoittanut. Omilla, rehellisillä mielipiteilläsi olet yrittänyt avata silmäni, jotka ovat avautuneetkin. Kiitos siitä. Minä itse edelleenkin etsin voimaa irtaantumiseen.

Pyydän Karon, älä lopeta kertomasta ajatuksiasi, sillä jokainen niistä vahvistaa minua, aluksi saattanut loukatakin🙂👍.
Totuus on, että asiaa tarkemmin pohdittua olen huomannut olevasi oikeassa ja se on oikaissut "harhailevia" ajatuksiani. Niin kuin viimeisin kommenttisikin jatkuvasta ajankäytöstä, seuraamisesta ja kyttäämisestä.

En luota mieheeni, en sitten vähääkään. Olen liian usein saanut hänet kiinni jonkinasteisesta valehtelemisesta. Olen huomannut itsestäni myös sen, että mielikuvitukseni todellakin saattaa tehdä tepposia ja "kärpäsestä tulee härkänen".

Kallan tuoksu1: Kyllä Pirkko tietää olemassaoloni. En ole nähnyt, enkä kiinnittänyt edes huomiota aikaisempiin Pirkon lähettämiin tekstiviesteihin tai sähköposteihin, jos niitä on ollutkaan. Nuo sydämet vain kiinnittivät huomiota ja riitahan siitä syntyi ja iso sellainen.
Tunne mieheni petturuudesta Marin kanssa on ollut koko ajan päälimäisenä, joten Pirkon mukaan tulo oli todellinen yllätys ja iso sellainen.

Itse ajattelen samoin, että mieheni on jollain tavoin riippuvainen naisten huomionosoituksista, varsinkin, kun oma avioliitto on käynyt "tylsäksi" ja liian "turvalliseksi".

Theofano: Sinulla on todella mielenkiintoinen ajatusmaailma parisuhteesta. Itse en ole joka asiasta samaa mieltä kanssasi, mutta, jos se Teillä toimii ja olette miehesi kanssa onnellisia, kunnioitan sitä, hienoa🌻🙂🌻

Mieheni ei yleensä kirjoittele, tai sano vieraille naisille, että olet ihana. Toki, muuten hän on erittäin ystävällinen ja avulias. Hänelle positiivisen julkisivun pitäminen on äärimmäisen tärkeää.

Olit oikeassa, tilanne ei todellakaan ole muuttunut parempaan suuntaan, minkä seuraavaksi kerron.
Itsekin ajattelen samoin, muutos ei tule itsestään, vaan täytyy "repäistä". Siihen repäisyyn minä edelleenkin sitä voimaa kerään. Minä voin huonosti ja mitä odotan, hölmö minä, että hän herää. Mutta ei hän herää.

"Hemmetti", missä ihmeessä minun voimani ovat, tekemään jotain repäisevää. Olen purkanut tuntoni tänne jo yli vuoden ajan ja jokainen Teistä on kannustanut minua tavalla tai toisella, Sydämelliset Kiitokset☺️❤️

Haluaisin jo kertoa jotain positiivistakin, mutta valitettavasti ei vieläkään ole sen aika.

Joulu oli katastrofaalinen, kuin myös sen jälkeinen aika. Mykkäkoulua. Mieheni oli parin vuoden tauon jälkeen järjestänyt itselleen vapaata uudeksi vuodeksi. Se ei sitten toteutunutkaan, kun Mari pyysi itselleen vapaata. Näin ollen mieheni meni töihin.

Viime viikolla me lähennyimme ja pari päivää meni hyvin. Tänään tapahtui romahdus. Mieheni tuli aamulla kotiin entistä myöhemmin. Paljastui, että hän oli taas tehnyt Maria helpottavia hommia.

En ole ylpeä itsestäni, mutta riitahan siitä syntyi ja kaikki aikaisemmat asiat tulivat esille, sillä seurauksella, että minusta tehtiin taas vainoharhainen ja mustasukkainen ämmä.

Valehteli, miten muillekin työntekijöille tehdään samanlaisia myönnytyksiä ja ollaan heihin yhteydessä samalla tavalla, mikä ei pidä paikkaansa. "Kyttäyksilläni" olen saanut sen todistettavasti selville.

Sanoin, että Mari on tehnyt minut allergiseksi jatkuvilla yhteydenotoillaan ja erikoisvapauksillaan. Kerron, kuinka häpeän olla vaimosi, kun tiedän, miten hän nauraa selkäni takana tietäen, että Sinä olet hänen talutusnuorassaan. Mieheni tuumasi siihen vain, että se tilanne ei tule muuttumaan, haluan olla hyvä esimies ja kaveri työntekijöilleni.

Tuumasi siihen vielä että, minun kai pitäisi Mari erottaa, ennen kuin saat mielenrauhan. Sanoin, se on kohtuutonta, johon hän, niinpä. Ei luvannut muuttaa tapojaan ja siihen minun on kuulemma totuttava.

Tämän päiväisen välien selvittelyn vuoksi mieheni suuttui, eikä mennyt päivänokosille ennen yövuoroa. Minulle tuli huono omatunto, koska tiedän, miten vaativia yötyöt ovat. Aluksi houkuttelin ja maanittelin häntä nukkumaan, mutta hän oli päättänyt, ettei nuku ja syyllisti minut välien selvittelyn vuoksi. Sanoin, että pahoittelen, mutta asiat pitää selvittää ja koska et halua nukkumaan, niin sitten jatketaan keskustelua. Ei siitä keskustelua syntynyt, yhtä ruoskimista minua vastaan.
Sanoi vielä, ettei minulla ole omaa tuntoa ollenkaan puolustaen Maria, miten hieno ja avulias ihminen hän on.
Kysyin, miten hän on Sinua auttanut, sillä olen päässyt ymmärrykseen, että hän on vain vaatinut ja vaatinut, käyttänyt sinua hyväksesi, meni sanattomaksi. Kertoi, miten muut työntekijät ovat tulleet avuksi Marin yllättävissä poissaoloissa. Entä Mari, miten hän on Sinua auttanut, kysyin uudelleen, ei edelleenkään osannut vastata, kunnes "hoksasi", että on kiittänyt😐

Lopuksi sanottakoon syy, miksi mieheni lähti aikaisemmin töihin paljastui nimittäin, että hän meni helpottamaan Marin työn lopettamista😠: