Kiitän äärimmäisen paljon mielenkiinnostanne elämääni kohtaan. Minulla on ollut raskasta ja kuten viimeksi kirjoitin, laitoin vihdoinkin avioerohakemuksen vireille.

Valitettavasti perusrehellinen luonteeni ajoi minut siihen, että tunnustin hänelle, millaisen kirjeen hän kohta tulee saamaan.

Mieheni pyysi minua vetämään sen takaisin, minkä teinkin.

Jonkin verran keskustelimme aiheesta Mari ja heidän suhteensa. Hän kielsi edelleen kaiken. Se oli tällä kertaa helppo uskoakin, sillä Marille sattuu edelleenkin tasaisin väliajoin mittavia vahinkoja, joiden vuoksi mieheni on hänelle tällä hetkellä todella vihainen.

Jopa viestittelyt ja puhelut ovat loppuneet. Nyt elämämme on rauhoittunut, sillä viimeisin Marin "tempaus" tapahtui loppukesällä. Sen seurauksena hän on ollut pitkällä sairaslomalla, joka edelleen jatkuu.

Ts. Mari on väliaikaisesti pois kuvioista ja olemme saavuttaneet välillemme saman lämmön ja läheisyyden, kuin ennen Marin tuloa taloon.

Minusta vain on tänä aikana tullut epäilevä ihminen mieheni tekemisiä kohtaan. Olen voimistunut ja alkanut elämään omaa, itsenäistä elämää.
Olen uusinut vaatevarastoni täysin, koruja ja kenkiä myöten. Käyn paljon urheilemassa ja ulkoilemassa. Muokkaan vartaloani ja "lihaksia" alkaa jo näkymään😉.
Teen paljon asioita lastenlapsieni kanssa. Käyn teatterissa ja elokuvissa ja päivisin saatan istahtaa mukavaan kahvilaan katsomaan "elämän menoa". Suunnittelen taas uutta lomamatkaa itselleni. Nyt haaveenani on jokin aktiivilomakohde.

Mieheni kanssa emme enää lenkkeile yhdessä tai laita ruokaa ydessä, niinkuin ennen. Hän on niin kiinni firmassaan, eikä se mene tajuntaani, eikä tarvitsekaan - ei oikeastaan enää kiinnosta. Tehköön, mitä lystää.

Näin pitkälle olen päässyt ja näin minut on muutettu tai olenko sen itse tehnnyt? Tässä kuitenkin olen edelleen. Vapaapäivinään mieheni odottaa minua valmiin ruoan kanssa.
Tänään kerroin meneväni lapsenlapsia katsomaan jumpan jälkeen. Kohta sain viestin, että miehenikin haluaa tulla sinne😐.

Tämä kaikki on kuitenkin väliaikaista, ajattelen niin. Mari tulee takaisin ja kaikki alkaa uudelleen, vaikka mieheni on alkanut jo selvittämään, kuinka tuon ihmisen saisi pois firmasta.
EN jaksa enää uskoa siihen, enkä edes tiedä, haluanko enää tulevaisuutta hänen kanssaan. Olen jopa "leikitellyt" ajatuksella pettää miestäni, jos mielenkiintoinen kohde osuu kohdalle😯🗯️
Näillä mennään nyt. Minä kuitenkin elän ja rakennan ympärilleni omaa, vahvempaa elämää. Näin tästä oravanpyörästä on helpompi irtaantua, kun vihdoinkin löydän siihen riittävästi voimaa.

Hei Lissukka!

Aina silloin tällöin olet ajatuksissani!

Haluaisitko kertoa mitä sinulle kuuluu?

Terveisin Karon

Hei Karon ja toki kaikki muutkin minua kannustaneet upeat henkilöt!

En ole käynyt tällä foorumilla aikoihin, koska se kävi liian raskaaksi. Liian paljon "pettämistä ja valehtelua". Meillä se on jatkunut koko ajan ja saaneet jo mittasuhteen, jota en enää ymmärrä, lehmänhermoistani huolimatta.

Asun vieläkin tässä upeassa lasipalatsissa tuntematta enää mitään lämpöä, mutta olen voimissani ja päätöksen jo tehnyt.

Minulle on tapahtunut paljon, mutta etsin sen kertomiseen oikean ajan, oikean fiiliksen ja paljon aikaa. Siis kuulumisiin myöhemmin...

Ps. Mari on vieläkin kuvioissa ja nauttii viimeisimmän pitkän (5kk) sairasloman jälkeen etuoikeutetusta asemastaan, edelleenkin. Hänen sairaslomatuuraajansa oli myös Nainen.

Mutta näistä enemmän sopivan hetken tullen. Mukavaa Joulunodotusta Kaikille🙂🌻

Hei Lissukka,
Oletko keskustellut tilanteestasi terapeutin kanssa tai oletteko käyneet pariterapiassa? Saan sen kuvan, että joudut aika paljon yksin pohtimaan tilannettasi kun miehesi tekee pitkää päivää. Kirjoitat, ettet tahdo enää ymmärtää tilannetta. Kuulostaa siltä, että tilanne vain pahenee kun pyörittelet parisuhteenne käänteitä itseksesi. En ollenkaan puolustele miestäsi, tarkoitan, että henkisen tasapainoisuutesi vuoksi voisi olla hyvä saada peilata tilannettasi terapeutin kanssa. Täällä kirjoituspalstalla arvailemme tilannettasi ja arvioimme asiaa kukin vähän eri tavoin. Sekin voi helposti vain sekoittaa ajatuksiasi, vaikka tietysti olemme yrittäneet tukea. Mahdollisuudet tuen antamiseen tällaisella palstalla ovat vain aika rajalliset.
Toivotan voimia ja lämpimästi suosittelen, että pääset purkamaan ja jäsentämään tilannettasi terapeutin kanssa. Sen lisäksi tietysti mielellään kuulemme miten pääset tilanteessasi eteenpäin.

Hei kaikille pitkästä aikaa!

En juurikaan ole täällä enää käynyt, kävi liian raskaaksi. Lisäksi tunsin ja tunnen edelleenkin pahaa omaatuntoa saamattomuudestani koota itseäni ja järjestää elämäni kuntoon.

Olen koko ajan nähnyt ja ollut samaa mieltä kanssanne, miten oikeassa jokainen Teistä on kommenteissanne ollut.

Olen paljon yksin ja pohdin päivittäin tilannettamme. Olen käynyt terapiassakin ja sielläkin kannustavat irtaantumaan tästä avioliiton irvikuvasta ja rakentamaan oman elämän. Sitä kohden olen menossa, eikä se ole enää kaukana.

Avioliitoksi tätä elämää ei voi enää kutsua. Pelkkää vihoittelua, puhumattomuutta ja tunteettomuutta. Läheisyyttä ei ole ollut yli vuoteen. On paljastunut vuosien takaisia salaisuuksia ja valehtelua. Siis yhteiselämämme on ollut alusta lähtien valheen pohjalle perustettu mieheni taholta, eikä hän tunne edes pahaa omaatuntoa asioiden paljastuttua.

Beren, olet oikeassa, sillä tilanne on pahentunut. Uskon ettei tämä enää pahemmaksi voi mennä. Sekin on totta, että henkinen tasapainoni alkaa jo horjua. Luojan kiitos, tukeni ovat rakkaat lapset, ystävät ja kaukaiset sukulaiset. Heille olen aina tervetullut ja he tukevat minua. Voi, kuinka monesti ihanat lapsenlapseni ovat olemassaolollaan palauttaneet minut itsesäälistä maanpinnalle.

Tunneköyhä miehenikin rakastaa ja tukeutuu hyvin menestyviin lapsiini ja rakastaa lapsenlapsiani. Hänelläkin on omat lapset ja lapsenlapset, mutta sielläkin suunnassa ollaan tunneköyhiä ja omaa etuaan ajattelevia.

Pariterapia kohdallamme on liian myöhäistä. Mieheni ei sellaista halua, eikä minuakaan se enää kiinnosta. Haluan vain pois, onnea ja rauhaa elämälleni. Liian paljon kylmyyttä ja tunteettomuutta mieheni ja koko hänen sukunsa taholta.

Mieheni on sulkenut minut pois elämästään yli vuosi sitten. Poisti vihkisormuksen sormestaan 5.1.2017, eikä kerro yrityksensä asioista enää mitään. En saa koskea heidän asiakirjoihin, enkä avustaa muissakaan toimistotöissä, mitä olin tehnyt nämä vuosikymmenet.

Kahdella sanalla: OLEN ULKOISTETTU...

Tämä on hänen tapansa rangaista. Niin hän toimii työntekijöidenkin kanssa, jos he jotain tekevät, mikä ei miestäni miellytä. Mieheni etsii aina tavan, millä rangaista ilman sanoja. Esim. poistaa viikonlopputyöt, halutut ylimääräiset ansiotulot, ei myönny haluttuihin vapaisiin tai muuttaa loma-ajat. Näitä riittää, hän on sadisti...

Miksikö olen vielä tässä? Odottaen parempaa aikaa, jota ei tule, sanoo järkeni...Olenko masentunut, rehellisesti sanoen, olen.

Ei miehenikään tyhmä ole, etteikö olisi miettynyt tilannettamme. Häntä ohjaa vain raha ja se on ainoa asia, mikä pitää häntä tässä avioliiton irvikuvassa. Meillä ei ole avioehtoa, mitä hän on pyytänyt minulta tänä vuonna jo kahdesti.

Hänen mielestään minulla ei ole osaa, eikä arpaa heidän firmassaan, vaikka yhdessä se aikonaan maksettiin. Yhdessä rämmittiin vaikeat, rahattomat ajat ja vapautin hänet kaikista kotihommista, jotta hän voi luotsata yritystään. Tässä tulos tänään...Hän pelkää rahojensa puolesta...

Kun ero tulee, en jää rahattomaksi ja lopputulevaisuuteni on turvassa. Siitäkin huolimatta ajattelen säälien miestäni, miten hän joutuu antamaan puolet omaisuudestaan minulle.

Näitä mietin. Olisin halunnut kirjoittaa foorumilleni vasta, kun olen jotain konkreettista tehnyt, mutta Berenin kommenttia en voinut ohittaa🙂🌻

Tervehdys Lissukka, pitkästä aikaa! Voi että, mukava kuulla kuulumisiasi. Vuosikymmenten yhteiselo, yhteiset lapset, yhdessä rakennettu koti... on se rankkaa purkaa koko se kuvio, kovin surullista se on ja ottaa koville. Täältä kaukaa, vain kirjoitusten pohjalta, en voi edes kuvitella tietäväni miten siellä sinun olisi viisasta toimia. Kuulostaa ainakin siltä, että olet hyvin tietoinen tilanteestasi ja olet säilyttänyt oman siivusi elämää mm lasten ja ystävien suuntaan. Tämä kaikki antaa sinulle elinvoimaa ja iloa. Pidä kiinni hyvistä asioista elämässäsi!

Hei 🙂🌻
Luin hieman noita aikaisempia kirjoituksiasi ja minulle ei oikein selvinnyt se, miksi miehesi poisti sormukset kädestään?
Älä nyt missään nimessä kirjoita sitä avioehtoa. Koko omaisuus, myös yrityskin on sen piirissä, koska olette siinä yhdessä touhunneet.
Mietin nyt vain sitä, milloin ajattelit ryhtyä toimenpiteisiin, sillä avioliittosi heikentää ja sairastuttaa sinua päivä päivältä enemmän ja kuitenkin tarvitset paljon voimia sitten, kun erohakemus on jätetty.
Jossain kirjoituksessa mainitsit miehesi aiemmista epärehellisyyksistä; olivatko nekin pettämistä, vai jotain muuta?
Tässä on vierähtänyt jo tovi aikaa sinulla pahoinvoivana suhteessanne, joten toivon, että viimeinkin löytäisit ne voimasi tehdä sen lopullisen ratkaisun. Kirjoitustesi perusteella sanoisin, että miehesi on jo näyttänyt sen, ettei hän tule muuttumaan, niin surullista kuin se onkin 😭😭😭

Tervehdys Marianne ja toki kaikki muutkin🙂🌻

Lopetin tälle foorumille kirjoittamisen jo ennen vihkisormuksen poistamista, joten ilmeisesti sen vuoksi ei ilmeisesti selvinnytkään syytä.
Minäkään en tarkkaa syytä enää muista, mutta Mariin liittyvää se kuitenkin oli. Häneen liittyvistä riidoistahan asiat ovat vain paisuneet ja saaneet sellaiset mittasuhteet, ettemme ole enää mistään asiasta samaa mieltä.

Hänen käytöstään on vaikea kuvata, niin röyhkeää ja tunneköyhää se on. Henkistä väkivaltaa "piilorangaistusten" ja kylmyyden voimalla.

Suunnitelmissa on tehdä lopullinen irtaantuminen tänä kesänä ja tunnen nyt vihdoinkin olevani henkisesti valmis siihen, vaikka tulevaisuus pelottaakin. Eihän nämä helppoja ratkaisuja ole kaikkien vuosikymmenien jälkeen.

Mieheni epärehellisyyksillä tarkoitin muita asioita. On paljastunut, että niitä on koko yhteiselämämme ajan ollut isoja ja pieniä. Nyt vasta ymmärrän hänen luonteensa ja käytöksensä. Harmittaa, miten vuosia sitten ihmettelin mm. hänen käytöstään ja silloinkin asia käännettiin vainoharhaisuudekseni. Eipä se niin ollutkaan ja siitä löysin kirjallisia todisteitakin.
Paljon muitakin asioita on, mitkä ovat paljastuneet valehteluksi tai tarkoituksella salaamiseksi.

Edelleenkään en tiedä, onko hän pettänyt sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jos foorumini jaksaa lukea alusta lähtien, ei siihen muuta vaihtoehtoa jää.

Mieheni kalastaa naisilta kehuja ja hänen firmansa antaakin siihen hyvät mahdollisuudet. Sidosryhmiin kuuluu paljon naisia, mikä on täysin normaalia. Sitä vain en ymmärrä, miten heidän kanssaan pitää olla tekemisissä jopa viikonloppuisin ja myöhään illalla. Virastoaika on ma-pe klo 8:00-16:00.

Hän tarvitsee kehuja pönkittääkseen itsetuntoaan ja noiden kehujen kalastaminen on vain lisääntynyt iän myötä. Joukossa on nykyään jo nuoria naisiakin😯🗯️

Kumma kyllä, tuollainen ei minua enää vaivaa, eikä häiritse. Ennenminkin tunnen sääliä häntä kohtaan.

Olet oikeassa Marianne. Suhteemme alamäki alkoi jo neljä vuotta sitten. Kyllä hän on näyttänyt jo, ettei tule muuttumaan. Parempi olisi, etten muista, miten ihana ihminen hän aikoinaan oli...

Näillä mennään ja muuta vaihtoehtoahan minulla ei ole, kuin itseni pelastaminen🌻🙂🌻

Hei 🌻🙂🌻
Olen niin pahoillani Lissukka siitä, että miehesi on muuttunut niin erilaiseksi, kuin mitä hän oli suhteenne alussa.
Vaikeaa on myös tuo, että hänellä vaikuttaa olevan heikko itsetunto, koska niin paljon tarvitsee kehuja muilta naisilta ☹️
Erikoista on myös se, että on tuota yhteydenpitoa muihin naisiin noinkin paljon. Tuntuu siltä, että hän ei haluakaan hoitaa työasioita normaaliin aikaan, vaan mielellään ottaa vastaan puheluita myös kotiin 😑❓
Uskottomuutta on todella vaikea selvittää, mikäli toinen ei sitä tunnusta. Mietinkin sitä, että onko sinulla se kuuluisa naisenvaisto, joka ilmoittaa sen, että jotain on pielessä. Meillähän myös kiistettiin tuo avioliiton ulkopuolinen suhde, mutta kuitenkin se tunnustus tuli muutaman kuukauden kuluessa. Toki minut aluksi leimattiin vainoharhaiseksi hulluksi, kun asiaa ääneen epäilin. Uskottomuuden aikana mies oli äärimmäisen tunnekylmä, jopa ilkeäkin minua kohtaan. Tämän lisäksi tein hänen mielestään esim. kotitöitä väärin. Tuolla tavoin hän vyörytti syyllisyytensä minun niskaan. Mietinkin sitä, liekö teillä ollut samanlaista käytöstä?
Onko miehesi näyttänyt sinulle esim. tekstiviestejä puhelimestaan? Meillähän puhelin oli visusti miehen mukana koko ajan; myös saunassa ja nukkuessaan hän piti sitä tyynyn alla.
Tämä oli yksi asioista, mikä herätti epäilykseni. Toinen olikin sitten se, että hän oli lähettänyt puhelinlaskun mukaan satoja tekstiviestejä: mies, joka ei yleensä sellaista tee 😑❓
Onko miehesi ilmaissut sinulle sen, että on yhdentekevää, vaikka lähtisitkin pois hänen luotaan?
Toivon, että saat nyt sitä rohkeutta irrottautumiseen lisää itsellesi.
Sinulla on selvästi niin paha olla avioliitossasi, joka on voimassa enää paperilla 😭

Hei Lissukka,
Miten olet saanut itseäsi pelastettua? Sinulla tuntuu olevan hyvä kuva tilanteestasi ja tunnutte olevan kovin vieraantuneita toisistanne miehesi kanssa. Onko sinulla ystäviä, sisaruksia tai muita sukulaisia joiden kanssa voit käydä tilannettasi läpi ja saada tukea itsesi pelastamisessa?
Voimia toivottaen!

Hei Lissukka, toivon todella, että vielä palaat lukemaan tätä ketjua. Haluaisin antaa sinulle mahdollisesti toisen näkökulman tuohon tilanteeseen.

Tilanteesi, joka on jatkunut jo vuosia, on sietämätön ja sellainen, mitä ei kenenkään pitäisi ikinä joutua kokemaan. Teidän perhe ja parisuhde on joutunut selkeästi mieleltään epätasapainoisen naisen uhriksi, joka manipuloi ja käyttäytyy hyvin sopimattomalla ja epänormaalilla tavalla. Sanon tämän käsi sydämellä, sillä tunnistan Marista nuoruuden minäni. Luin koko viestiketjun ja olin hämmästynyt, kuinka Marin toiminta on kuin suoraan omasta menneisyydestäni. En ole lapsuudessani saanut kokea rakkautta enkä hyväksyntää, mikä johti siihen, että manipuloin ympärillä olevia ihmisiä antamaan minulle sitä, mitä kaipasin. En ole siitä ylpeä ja olen sittemmin terapialla saanut itseni tasapainoon, mutta toivon, että kokemukseni voisivat vielä auttaa muita, mahdollsiesti sinua.

Marin käytös ei ole mieleltään terveen aikuisen naisen käytöstä. Päinvastoin, hän selkeästi heti työsuhteen alussa ihastui mieheesi. On hyvin todennäköistä jopa, että hän on tahalleen halunnut aiheuttaa sinulle pahaa oloa tunkeutumalla sinun kotiisi ja sinun suhteeseesi. Epävakaa persoona, joka kaipaa huomiota, toimii näin, koska saa siitä mielihyvää. Se todistaa tälle ihmiselle, että elämÄn "loangat" ovat hänen käsissään ja hän saa halutessaan itselleen sen huomion, joka on vaimolle tarkoitettu. Olen varma, että hän tuntee sinua kohtaan melkoista kaunaa.

Tuollainen jatkuva vapaa-ajan yhteydenpito ei missään nimessä kuulu normaaliin työsuhteeseen. Jos kyse olisi normaalista työsuhteesta, miehesi vaatisi häntä käsittelemään asiat työajalla. Näin ei kuitenkaan ole. Mari on todennäköisesti manipuloimalla saanut miehesi tuntemaan itsensä taas nuoreksi viehättäväksi ja kiinnostavasti mieheksi, ja hän on jäänyt tuohon koukkuun. Se, että onko suhde fyysisellä tasolla, on mielestäni tässä vaiheessa jo epäoleellista, koska suhde on olemassa ja se on täysin sopimaton. Terve suhde se ei kuitenkaan missään nimessä ole, kyse on manipuloinista, läheisriippuvuudesta.

En myöskään hetkeäkään usko, että Mari teki työssään virheet sattumalta, kun teillä oli viikonloppureissuja suunniteilla. Olisin itsekin tehnyt kaikkeni silloin, että olisin saanut tuon viikonlopun pilattua, koska ajatuskin ihastukseni kohteesta toisen kanssa viettämässä laatuaikaa, olisi ollut sietämätön. Hän soittelee ja häiriköi tekosyiden varjolla teidän arkeanne tästä samasta syystä sekä tahallisesti pilaa myös muut mahdollisuutenne viettää aikaa yhdessä. Tekosyitä on kuitenkin helppo keksiä: muka halu yrittää pikkutarkasti oppia jokin työ, jatkuvasti keksiä kysymyksiä ja tehdä sitten virhe, joka pakottaa miehen paikalle. Kaikesta tästä epävakaa persoona saa suurta tyydytystä, sinulta pois otettu aika ja huomio tuntuu hänestä erityisen hyvältä. Muidenkin mittavien virheiden teko työssä on miehen manipulointia, hyvin todennäköisesti vähentyneestä huomiosta. En hetkeäkään usko niitä vahingoiksi. Sairaslomat ja poissaolot ovat hyvin tyypilisiä tällaiselle ihmiselle, tuo on myös hänelle uuvuttavaa. Hän käyttäytyy kuin pakkomielteinen.

Olet Lissukka vahva nainen, mutta olet myös liian kiltti. Olet antanut tällaisen ihmisen terrorisoida sinun elämääsi jo useamman vuoden. Sinulla on kuitenkin vain tämä yksi elämä ja on erityisen tärkeää, ettet elä sitä persoonallisuus häiriöisen ihmisen manipuloinnin uhrina. Sinun pitää saada tuo loppumaan mahdollisimman pian. Jos kaikki merkit pitävät paikkansa, Mari suojelee kuitenkin avioliittoaan kaikin keinoin (tuo itkupuhelu mahdollisesta avioerosta on myös puhdasta manipulointia), siksi he ovat miehesi kanssa sopineet, ettei myöskään mahdollista suhdetta myönnetä. Muutenhan hän myöntäisi sen, koska se myös toisi hänelle mielihyvää ja "saavutuksen tunteen".

Sinuna ottaisin Marin mieheen yhteyttä ja toisin esille epäilykseni Marin persoonallisuushäiriöstä. Sinuna tapaisin miehen kahden kesken, kävisin läpi kaiken tapahtuneen, kerrot hänen hyvin epätasapainoisesta käytöksestä, manipuloinnista ja suhteesta mieheesi. Jos sinulla on todisteita, näytä ne ehdottomasti hänelle (yritä saada kuvia viesteistä), koska Mari on taitava manipuloimaan myös omaa puolisoaan. Tämä on todennäköisesti ainoa toimiva keino säikähdyttää Mari ja antaa takaisin edes osa siitä tuskasta ja kivusta, mitä hän on suhteellenne aiheuttanut. Toivon todella, ettet alistu enää tähän manipulointiin! Tässä ei voita kuin Mari ja hän todella tarvitsee apua mielenterveyteensä. 

Olen Lissukka todella pahoillani, että perheenne on kohdannut tällaisen ihmisen. Toki miehessäsikin on vikaa, mutta ihmisiä on yllättävän helppo manipuloida. Harva siihen osaa varautua ja jos ei ole aikaisempaa kokemusta, voi olla mahdoton sitä edes huomata ja ymmärtää. Miehesi on kuitenkin myös Marin manipuloinnin uhri, hän on täysin Marin "käskyvallan" hallinnassa. Sinuna tarkistaisin myös paljon miehesi myös maksaa Marille ,sillä on todennäköisesti säälin avulla manipuloinut miestäsi taloudellisesti. Et voi kuitenkaan miestäni pakottaa tätä ymmärtämään tai näkemään, joten pelasta edes itsesi. Ero on Marille voitto, joka todistaa hänelle hänen vallan, joten siksi kävisin hyvin vakavan keskustelun hänen miehensä ja mahdollisesti myös muiden läheisten kanssa ja paljastaisin tämän toiminnan. Voin lyödä vetoa, että yllätyt mitä kaikkea sieltä vielä paljastuu tästä henkilöstä.

Kerrothan Lissukka kuuluisia ja kerrot, mitä asian kanssa on käynyt. Minulla on todella paha mieli puolestasi. Koen katumusta omasta menneisyydestäni enkä ikinä toimisi niinkuin toimin silloin. Ja näen sinussa sen tuskan, mitä toiselle ihmiselle voi aiheutua yhden epävakaan persoonan toimien vuoksi. Marin tapauksessa voisin lyödä oikean käteni vetoa, että tästä on kyse, niin älyttömän tutulta ja loogiselta tuo hänen toimintansa kuullostaa.

Hei!

Miten aloittaisin, tai jatkaisin. Palasin lukemaan tätä ketjua pitkästä aikaa, miksikö? Minäpä kerron. Mutta ennen sitä haluan kiittää Teitä kaikkia mielenkiinnostanne ja kommenteistanne elämääni kohtaan. Berenin ja Fomingan toivomuksen johdosta olen taas täällä.

Tähän saakka olen ollut mielestäni aika hyvä ilmaisemaan ajatuksiani, elämääni ja tunteitani. Nyt en enää tiedä, miten ajattelette, koska joudun Teille kertomaan myös toisesta Marista, nimettäköön hänet Mari kakkoseksi.

Mitä suurella todennäköisyydellä suurin osa tämän foorumin lukijoista viimeistään nyt leimaa minut mustasukkaiseksi, enkä ihmettele sitä lainkaan.

Kerron kuitenkin. Firmassa sattui muutama kuukausi sitten vakava sairaustapaus, jonka johdosta tarvittiin uudelleenmiehitystä. Kuinka ollakaan, Mari kakkonen työllistettiin. Aluksi erittäin työteliäs ja ahkera ihminen ja annoinkin positiivista palautetta, miten poikkeaa Marista, hyvässä mielessä.

Kului pari kuukautta, mieheni ja uusi työntekijä tutustuivat toisiinsa ja yhteydenpidot alkoivat. Työasiaa on nykyään vapailla, viikonloppuisin ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sama kuvio jatkuu, mielenkiinnon kohde on vain vaihtunut. Se ei ole enää Mari, vaan Mari 2. Hän on myös perheellinen, pienten lasten äiti, joka nauttii saadessaan olla pois kotoa, omassa rauhassa.

Ymmärrän sen, että työasiat vaativat usein mieheni panostusta myös vapaa-aikana. Valitettavasti tämä on saanut mittasuhteet, jota en ymmärrä. Mieheni tulee kotiin nykyään vain pari kertaa viikossa. Nukkuu työpaikallaan. Sen, että kotiin saapuu, alkavat puhelinsoitot ja viestittelyt. Usein ei edes ruokarauhaa.
Hän on väsynyt, ärtynyt ja hiljainen kotiin tultuaan, mutta kärsivällisesti ja iloisesti neuvoo suurimmaksi osaksi turhanpäiväisissä työasioissa näitä Mareja. Minä olen se roskasäkki. Sen ymmärrän, että pitää ottaa yhteyttä, jos on vaarana työn seisaukset, mutta kun ne eivät ole sellaisia yhteydenottoja.

Kerron yhden esimerkin ja näitä olisi vaikka kuinka. Meillä oli pitkästä aikaa yksi päivä yhteistä aikaa, joista suurin osa meni hänen työasioissaan. Illalla päätimme vierailla hyvien ystäviemme luona.
Kahvipöydässä mieheni sai puhelun Mari 2:lta, ei tärkeää, koska mieheni kuului sanovan, että hoitaa sen huomenna. Sen jälkeen tuli vielä kaksi tekstiviestiä, jolloin ne luettuaan hän kiusallisesti laittoi puhelimen äänettömälle ja taskuunsa. Ei vastannut niihin.

Kotimatkalla hän soitti Mari 2:lle, työasioita puhuttiin, mutta minulle jäi vaikutelma, miten eivät halunneet lopettaa puhelua. Lopuksi Mari 2:nen kehoitti miestäni menemään nukkumaan, vaikka todellisuudessa nämä Marit häntä häiritsevät työajan jälkeenkin.

Kerroin hänelle, että eiköhän tuollainen kehoitus olisi minun asiani, ei hänen. Miehenikin myönsi sen, oli hiljainen ja katuva mies seuraavaan päivään.
Kunnes oli löytänyt puolustuksen Mari 2:sen nukkumaanmenokehoitukseen. Se on kuulemma normaalia työkavereiden keskuudessa, onko se? Minun mielestäni ei.

Kerron toisenkin esimerkin. Olimme autolla liikenteessä. Mari 2 otti yhteyttä ruokavalioon liittyvän asian takia. Ajomatkan aikana he viestittelivät toisillensa 40 km matkan ajan ja viestejä vaihdettiin aika paljon. Auto meni aika monesti varoitusviivan päälle, pelkäsin.

Näitä tarinoita riittää ja haluan sanoa, että nekin päivät, jolloin mieheni on kotona, koostuvat hänen viestittelyistään tai puheluistaan työpaikalle, siis Mareille. Nykyään saunaankin otetaan puhelin mukaan.

Ja olenko voimissani - voisin sanoa, kyllä. Minulla on takanani upea matka, jossa vierailin sukulaisteni luona useamman viikon. Moni tuttavamme ja mieheni sukaulaiset ilmeisesti ajattelevat minun olevan pahis, koska vain matkustelen ja mieheni paiskii töitä hullun lailla.

Haluni on avata hänen silmänsä, mutta taidan pikkuhiljaa luovuttaa. Todellisuudessa en minä yksin haluaisi matkustaa, mutta mitä muuta vaihtoehtoa hän minulle antaa. Olen odottanut vuosikymmenet yhteistä elämää ja mitä saan, Marit.

Sen verran vielä, että halusin näyttää itselleni suorituvani vielä samoista asioista, mitä nuoruusvuosinani. Todistin sen tänä kesänä itselleni ja siitä olen ylpeä. Olen myös tilannut matkan talveksi ulkomaille, näillä mennään.

Lopetan kertomukseni tähän, tämä vaatii voimia ja väsyttää. Fomingan kirjoitusta olen paljon lukenut ja se kosketti erilaisuudellaan. Kirjoitit Marista, mutta tilanne on paisunut ja niitä onkin kaksi Maria. Miten tähän olisi suhtauduttava?

Joko mieheni on työllistänyt kaksi häiriönaista, miehelläni on 60 villitys tai minä, niinkuin alussa jo mainitsin olen sairaaloisen mustasukkainen. Tässäpä sitä on miettimistä.

Kommenteista en pahastu, ne valaisevat ja avartavat..🙂🌻 Lissukka☺️❤️

Hei Lissukka ja mukava kun kirjoitit pitkästä aikaa.

Minun on vähän vaikea muodostaa kuvaa siitä miten yhteiselämänne miehesi kanssa noin yleisesti ottaen sujuu, minkälaiset välit teillä on. Se lienee selvää, että työasioiden suhteen miehelläsi vapaa-aika jää pahasti töiden jalkoihin ja se miten pidetään yhteyttä työntekijöihin on varsin erikoista.

Miehesi mitä ilmeisimmin kannustaa Mareja olemaan yhteydessä aina kun vain on jotain vähänkin epäselvää. Lisäksi miehesi voi omalla suhtautumisellaan pieniin poikkeamiin, antaa sen mallin, että aina on hyvä tarkistaa, jos ei ole aivan varma asiasta. En tiedä mikä on miehesi yrityksen kilpailuasema markkinoilla, mitkä ovat kilpailukeinot ja minkälaisiin käytäntöihin yrityksen markkinoilla on totuttu. Haluaako miehesi varmistella asemiaan markkinoilla pyrkimällä ylivarovaisesti ohjaamaan yrityksen toimintaa? Ulkopuolisena on siis vaikea sanoa, kuinka paljon tuo viestittely liittyy työhön ja kuinka paljon siinä on työasioihin verhottua henkilökohtaista yhteydenpitoa.

Miehesi on joka tapauksessa mitä ilmeisimmin jotenkin perso sille, että Marit ovat häneen yhteydessä ja hän saa heitä ohjata ja opastaa. Ja tämän vuoksi miehesi todennäköisesti myös heitä kannustaa näin toimimaan. Minkä verran mukana on Marien puolelta töihin liittymätöntä kiinnostusta miestäsi kohtaan, sitä en ainakaan minä osaa arvioida.

Miten muuten Ykkösmari on suhtautautunut tähän uuteen kakkoseen ja miten alkuperäinen Mari nykyään toimii?

Hei Beren ja kaikki muutkin...

En ihmettele lainkaan, ettet voi muodostaa kuvaa meidän elämästämme. En ole kykenevä siihen itsekään. Ne harvat hetket, jolloin kaikki on hyvin välillämme, rakastamme toisiamme tosi paljon.

Vaikka kuinka yritän hillitä itseni olla kyselemättä niistä jatkuvista "työasioista", jossain vaiheessa repeän ja viikkojen riita on valmis. Odottaisin, että hän itse avoimesti kertoisi, mistä on kyse, mutta ei koskaan mitään.
Tunnen itseni ulkopuoliseksi, enkä voi ymmärtää, mistä ihmeestä niitä työasioita riittää työn ulkopuolellakin, puolin ja toisin.

Ei ole helppoa hiljaisena vierestä seurata, miten mieheni kotiin tultuaan kulkee kännykkä kädessä joka paikkaan ja jatkuvasti sitä vilkuilee ja viestittelee. EI ole helppoa katsoa hänen poissalevaa minäänsä, koska hän ei pysty vapautumaan edes vapaapäivänäkään ja siitä pitävät huolen nämä Marit. Tai oikeastaan on väärin syyttää näitä Mareja, koska mieheni on itse sallinut nämä yhteydenpidot, eikä ole osannut asettaa rajoja liian läheisen työkaveruuden välille.

Mieheni on ihminen, jolle julkisivu on kaikki kaikessa. Hän haluaa miellyttää jokaista ja vain minä tiedän hänen myrkyllisen kielensä suuttuessaan.
Toki näille Mareille työpaikka on tärkeä ja mitä enemmän he miestäni miellyttävät, sitä enemmän he hänestä hyötyvät, muutenkin kuin työn puolesta.

Totta on, että mieheni kannustaa heitä ottamaan yhteyttä epäselvyyksissä, mutta näiden "epäselvyyksien" selvittäminen on saanut liian suuret mittasuhteet. Enää ei osata käyttää omaa päätään, eikä tehdä päätöksiä omatoimisesti. Mieheni on ilmeisesti omalla suhtautumisellaan antanut Mareille sen mallin, että on hyvä tarkistaa, ennen toimintaa. Ja tässä on tulos, jota minä kutsun jo häirinnäksi ja perheen rikkomiseksi.

Mieheni firman asema markkinoilla on hyvä ja hän pitää jokaista lankaa käsissään. Hänellä ei pitäisi olla aihetta ns. ylivarovaisuuteen työntekijöidensä suhteen.

En minäkään tiedä, kuinka paljon tuo viestittely on työhön liittyvää ja kuinka paljon se on työhön verhottua henkilökohtaista yhteydenpitoa.

Eilinen päivä meni taas viestittelyn muodossa. Parin tunnin viestittelyjen jälkeen kysyin, mitä ihmettä siellä taas tapahtuu. Sain sen normivastauksen, työasioita. En voinut sitä enää ohittaa ja pyysin häntä näyttämään viestiketjut Marien kanssa, tai oikeastaan Mari kakkosen. Hän suuttui minulle sanoen, se ei kuulu sinulle ja jos ne näyttäisin, tulisi siitä vielä enemmän sanottavaa.

Minä ihmettelin hänen vastaustaan mainiten, että jos ne todellakin ovat vain työasioita, eihän niissä silloin mitään sanottavaa ole, eikä sinulla ole syytä niitä ketjuja vaimoltasi salata. Sanoin myös, että salaamalla viestittelynne annat minulle vaikutelman, että Teillä todellakin on jotain salattavaa. Miten voit vaatia minulta luottamusta olemalla itse noin salamyhkäinen? Hiljaisuus - ei vastausta.

En siis saanut tietää, mitä ne "työasiat" todellisuudessa ovat, mutta vakavasti epäilen sen olevan muutakin. Puolisoon pitäisi luottaa, mutta miten se on mahdollista kaiken kertomani jälkeen? Päivä toisensa ja kuukausi toisensa jälkeen...Ja tätä salailua on jatkunut joo vuosia.

Osuit Beren naulan kantaan sanoessasi, että mieheni on perso ohjaamaan ja neuvomaan Mareja. Hän myös haluaa loistaa heidän silmissään, sillä olen läheltä seurannut muutamia toimenpiteitä.

Jos oikein olen ymmärtänyt, Ykkösmari on suhtautunut kakkoseen maltillisesti. Hän on jättäytynyt taka-alalle ja yhteydenpidot mieheeni ovat vähentyneet. Olen myös huomannut, että mieheni suosii ja auttaa kaikin puolin enemmän kakkosta. Pitää hänen puoltaan asiassa, kuin asiassa ja Ykköstä moittii herkästi, mikä on aika yllättävää.

Tilanne tänään on taas se, että mieheni lähti eilen yövuoroon, enkä tiedä, milloin tulee kotiin. Hän ei vaivaudu enää edes sitä ilmoittamaan. Esittää loukkaantunutta ja on ilmeisesti loukkaantunut myös Kakkosenkin puolesta, koska olen kyseenalaistanut Kakkosen yli-innostuneet viestittelyt.

Avioliitosta sen verran, että ero on vireillä, mutta siitäkin huolimatta sama toiminta jatkuu jopa pahempana, kuin aikaisemmin. Voisiko tämän ajatella todellakin niin, että mieheni kokee olevansa syytön kaikkeen tähän, mitä olen vuosien varrella kertonut?

Voisinko sittenkin olla väärässä?

Lissukka

Hei Lissukka

Olen lukenut sinun kirjoituksia elämästäsi, aivan alusta asti, ja nyt kirjauduin tänne voidakseni vastata. Kertoessasi epäluuloista miestäsi kohtaan ja hänen puolustautumisistaan syytöksiäsi vastaan, tuli mieleen tuttu tunne. Koin vuosikymmenien liitossani myös aivan aiheettomia epäilyjä, ehkä jonkun verran lievempiä. Sen voin kertoa, että ne todella sattuivat ja tuntuivat äärettömän epäreilulta. Toisen epäluottamus, letkautukset kaksin ja julkisestikin, minun rakkauteni liattiin. Kun epäilyjä ja syytöksiä tarpeeksi kauan kuulee, siihen tavallaan turtuu, mutta kuitenkin loukkaantuu. Itse vetäydyin kauemmas, varmaan hyvin yleinen keino, kun ei puhe auta ja sanat loppuvat.

Kirjoituksissasi olet välillä esittänyt kysymyksen, että olisitko kuitenkin väärässä epäillessäsi miestäsi. Kukaan ei totuutta voi sinulle sanoa, mutta uskon ihmisen itse tietävän sisimmässään mikä on tilanne. Täällä lukijat sanovat mielipiteensä, monesti omien kokemustensa pohjalta, ja niissä saattaa näkyä se petetyksi tulemisen viitekehys. Ja sekin on muistettava, että vain toinen puoli kertomuksesta on tiedossa. Lukemani pohjalta on minulle tullut mielikuva, että sinulla saattaa olla turhia, vääriä epäilyjä. Mutta se on vain mielikuva, minun kokemusteni pohjalta syntynyt.

Mieleeni on tullut kirjoituksistasi myös se kysymys, että miten hyvin ymmärrät yksityisyrittäjämiehesi aseman tuomaa vastuuta ja sen aiheuttamaa painetta. Sen olen nähnyt olevan todella raskasta toisilla, ja jos on tarve tai pakko pitää kaikki langat omissa käsissä, niin vielä kuormittavampaa.

Meidän liittomme päättyi eroon, joskin vaikeuksia oli aiheettoman mustasukkaisuuden lisäksi muitakin. Kävin terapiassa pitkään toisen, elämäni täysin murskanneen, tapahtuman vuoksi. Terapiassa olen tietysti käsitellyt myös eroa, siellä tuli esille mm. läheisriippuvuus kummallakin, ja olen saanut ymmärrystä aiempaa elämääni kohtaan. Jos olisimme osanneet hakeutua yhdessä terapiaan, se olisi saattanut olla meille se pelastava tekijä, tai ehkä olisi tehnyt eron jälkeisestä elämästä vähemmän ahdistavan. Kuka tietää.

Oletko itse ollut terapiassa selvittämässä ajatuksiasi, en muista oletko siitä maininnut. Terapia on raskasta työtä, vaatii aikaa, halua ja kykyä sitoutua ottamaan itsestään selvää. Raha ei ehkä ole sinulle ongelma, olen ymmärtänyt. Itse valitsisin uudelleen sen tien, missä on terapia, niin paljon se on tukenut pahimpina aikoina ja auttanut elämään eteenpäin.

Kirjoitit näin: "Ne harvat hetket, jolloin kaikki on hyvin välillämme, rakastamme toisiamme tosi paljon." Tämä on mielestäni kauniisti kuvattu ja antaa toivoa, että teillä kaikki päättyy hyvin. Olisiko tästä hyvä lähteä terapian avulla eteenpäin, yksin et ehkä saa ajatuskuvioitasi selvitettyä. Jos puolisosi haluaa myös selvittää asiaa terapiassa, se on bonusta, mutta omat syöverinsä täytyy käydä läpi. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti teille yhdessä.