mariella kirjoitti 20.11.2013 0:6
Mutta: aika surullista, että mies antoi aikaa minulle joulun yli. Jos en pääse irti ajatuksistani, hän lähtee...
Nyt jään sitten yksin tämän masennukseni kanssa ja fyysisen sairauden aiheuttamien kipujen kera.
Toki voin vaikuttaa itse asiaan säilyttämällä keskustelun jokapäiväisissä asioissa. Mies ei kestä pahaa oloani, vaan se tuo hänelle syyllisyyden ja huonon olon.
Täytynee keskittyä positiivisiin asioihin ja murehtia sitten nämä muut tunteet piilossa, mikäli haluan säilyttää tämän parisuhteen.
Aika kova vaatimus mutta jollain ihmeellisellä tavalla uskon pystyväni siihen. Voimia toivon myös teille kaikille kriisiä läpikäyville 🌻🙂🌻

Minusta on törkeää, että pettäjä sanelee aikarajoja. Vielä ihminen, joka on pettänyt useamman kerran! Minusta ihmisellä joka on tieten tahtoen järkyttänyt toisen henkistä hyvinvointia ei ole minkään laista oikeutta ladella tällaisia ehtoja.

Mies on itse syypää omaan huonoon oloonsa ja syyllisyyteensä.

Hei🌻🙂🌻
Menolly: mieshän vajosi syvään masennukseen tuon pettämisen jälkeen, kun heräsi tajuamaan, mitä on tehnyt.
Nytkin on se ongelma, että syyllisyydentunto lähes lamaa hänet, jos yritän asioista puhua. Eli; pelkää mielenterveytensä menevän taas.
Sanoi, että kohta tässä meillä on kaksi masentunutta. Minusta se pariterapia olisi ollut hyvä asia, mutta mies suhtautuu kielteisesti kenellekään vieraalle näistä asioista puhumiseen. Tässä on tämmöinen noidankehä.
Toivottavasti muilla petetyillä menee paremmin 🌻🙂🌻

Teary69, sun ensimmäinen kirjoituksesi olisi voinut olla mun kirjoittama.
Sain reilu kuukausi sitten tietää mieheni suhteesta joka alkoi jo toukokuussa kun olin viimeisilläni raskaana. Mieheni haki muualta sitä mitä ei minulta voinut tarpeeksi saada eli seksiä.
He olivat jopa meidän kotona, meidän sängyssä, kun olin lasten kanssa reissussa. Mitään en osannut aavistaa kun toisen naisen mies otti minuun yhteyttä ja toi asian julki. Mies on myöntänyt kaiken ja lopettanut suhteen, seksi suhteen. Muuta se ei kuulemma ollut.
Mutta jos mies ei olis kärähtänyt silloin, suhde olisi jatkunut edelleen. Halu lopettaa suhde oli, mutta uskallusta kiinnijäämisen pelossa ei ollut. Pelkäsi naisen kertovan.

On ollut yhtä tuskaa 😭

Miksi tämä prosessi on niin uuvuttavaa? Välillä tunnen hyvää oloa ja antaudun niihin. Mutta sitten totuus iskee vasten ja taas mennään, kertaa kolme.
Kävin viikolla kampaajalla, halusin muuttua ja tuntea itseni kauniiksi. Wow, vielä meikki ja näytin mielestäni upealta. Kotiin tullessani lapset huomasivat ensin ja kehuivat äitiä. Olin iloinen sillä sisälläni tunsin naisellista varmuutta, iloa siitä että minussa on jotain. Ja Puh, mieheni tuli kotiin.... Kiersi minua, katseli ja yllättäen ryhtyi tivamaan miksi ja kenen vuoksi olen laittautunut. Kerroin rauhallisesti, että itseni vuoksi, halusin muutosta ja kokea kauneutta. Mies poistui paikalta. Itse seisoin keittiössä ymmärrystä vailla, tuo hetki kauneutta, naisellisuutta kesti hetken. Nyt näin mielikuvana kuinka ne valuivat lattialle ja hävisivät. Kävelin rauhallisesti vessaan ja ryhdyin pesemään kasvojani samalla nielin kyyneleitä. Siis näin paljon minä sitten olinkin mieheni mielestä kaunis, naisellinen. Loukkaannuin, kyllä. En lähtenyt kyseenalaistamaan mieheni uteluja, tosin tunsin että olen teoillani pettänyt häntä,mennyt laittautumaan ja itseäni varten, mieheni tosin taisi epäillä minun käyneen muualla kuin kampaajalla. Sinä iltana mieheni lähti näytelmäharjoituksiin, jolloin laitoin hänelle tx jossa kiitin että hän huomioi muutoksen minussa mutta ikävällä tavalla. Kerroin myös kuinka hänen käyttäytyminen pudotti minut jälleen maan pinnalle. Mieheni tuli kotiin myöhään ja vasta hyvän yön suukkoa antaessaan sanoi että olen oikeasti kaunis. Seuraavana aamuna olin väsynyt ja todella karsean näköinen niin mieheni tuli suukottelemaan , todeten minuut edelleen kauniiksi. En tuntenut mielihyvää tuolloin. Päivällä sain häneltä anteeksi pyytävän tx, jossa hän kertaalleen ylisti kauneuttani, kertoen myös että se oli suhteemme alkuaikanakin jo yksi asia mihin minussa hullaantui. En tiedä miten tuon ottaisi vastaan. Tunne on vaan ihan toinen.
Tänään lähdemme pienelle kylpylämatkalle ja itse pelkään jo valmiiksi etten voi rentoutua ja antautua hetkeen, vaan kaikki ikävä tulee muuriksi väliimme. Toivon, että mieheni todella on tukenani ja saa minut rentoutumaan. Nyt jännitän kuin murrosikäinen tavatessaan uutta eikä vielä tiedä mitä on vastassa.
Teille toivon levollista viikonloppua, halauksien kera.

Hei 🌻🙂🌻
Miehelläsi ehkä pelko, että annat samalla mitalla takaisin ja sen vuoksi hän ei positiivisesti uudistunutta ulkonäköäsi osannut kommentoida.
Meillä yleensäkin kysytään, että ketä varten esim.kampaajalla käydään? Tuohon yleensä vastaan, että jos ei muita niin omaa itseäni varten. Haluan näyttää hyvältä. Toki positiivisia kommenttejakin on tullut ulkonäöstä näiden reissujen jälkeen.
Olet ihan alussa kriisissäsi ja jos luet asiantuntijasivuja, niin vuosikin on lyhyt aika.
Kaikki ne vellovat tunteet, suru, se, että on tullut ohitetuksi ja joku muu ottanut paikan, ne tekevät kipeää.
Samalla pitäisi jaksaa elämää elää rutiinien kanssa.
Se ei ole helppoa.
Usein katson miestäni ja mietin: tunnenko tuota ihmistä? Vaikka yhdessä ollaan oltu 30v.
Se, mitä hän meni tekemään, ollessani heikoimmillani laskee arvostustani.
Hakiko hän täysin tervettä naista?? Vaikka fyysinen sairauteni ei näy ulospäin...
Voimia Sinulle, toivon, että paremmat päivät ovat edessäpäin 🌻🙂🌻

Hei,

Nyt on tavattu perjantaina vanhoja lapsuuden ystäviä ja keskusteltu tunteikkaasti ja osin syvällisestikin lapsuuden ja nuoruuden muistoista. Perjantaina meni monta tuntia, etten kertaakaan muistanut tulleeni petetyksi ja sain paljon muuta ajateltavaa ja muisteltavaa. Täytynee järjestää uusi tapaaminen vähän nopeammin, eikä odottaa vuosia.

Lauantaista sunnuntaihin olimme pienellä lomalla vaimon kanssa. Odotukset olivat väkisinkin aika korkealla, vaikka molemmat mielsivät, että mielialat voivat heitellä ikävien miellehtymien takia.

Kuten olin etukäteen vähän suunnitellut, pettämistä ei käsitelty, pyrimme viettämään rentoa aikaa ja eläen vähän aikaa kahdenkeskisessä kuplassa ilman ulkopuolisia murheita.

Onnistuin tässä aika hyvin, vain joinain hetkinä pettäminen tuli mieleen ja silloinkin ikävä tunne oli kohtuullisissä mitoissa niin, että sen saattoi sivuuttaa suhteellisen nopeasti kun totesin itselleni, että näitä tuntemuksia käsitellään taas joskus myöhemmin, että tällä asialla ei ole nyt kiirettä.

Kaikkiaan mieli on nyt varsin levollinen ja huojentunutkin kun viikonloppu meni hyvin.

Toivotan kaikille voimia ja hyvää alkanutta viikkoa.

Beren se on hienoa, että vaimosi ja sinä haluatte päästä asiasta yli ja jatkaa elämää yhdessä. Toivotatan teille kaikkea hyvää!

Hei🌻🙂🌻
Mukava kuulla, että viikonloppunne on mennyt hyvin🙂🌻
Tuli mieleen sellainen asia, että onko teillä lapsia???
Olet sen ehkä joskus kertonutkin mutta nyt en muista sitä.
Mietin vaimoasi...onko hän itse päässyt tapahtuneen yli?? Pettäjä potee yleensä syyllisyyttä tapahtumista ja se myös on henkisesti raskasta. Jopa siten, että pettäjä voi olla ärtyneempi, kuin normaalitilassa.
Olette ilmeisesti päässeet käsiksi myös syihin, jotka ovat tapahtuneen taustalla?
Tämähän on yksi korjaava tekijä myös.
Toivon, että tilanteenne jatkuu yhtä hyvänä.
Senverran, mitä itse tässä vuoden aikana on tullut esille,voin sanoa, että puhuminen on tärkeää, vaikkase joskus satuttaakin. Olemme pohtineet omaa tilannettamme ja vaikka nyt tarvitsen vielä terapiaa, on puhuminen myös kotona tärkeää. Ei toisen tunteita tai meidän kohdallamme miehen huonoa psyyketilaa voi välttämättä huomata, varsinkaan mikäli toinen väittää asioiden olevan ihan kunnossa.
Kohtaloksemme koitui vääränlainen "ymmärtäjä" joka toimi omasta tarvenäkökulmastaan lähtien.
Nyt onneksi mies on huomannut omat rajansa ja osaa myös sanoa EI, silloin, kun on tarpeellista. Lepoakin hän on oppinut ottamaan itselleen väsymyksen tullessa. Nuo tekijät ehkäisevät varmasti sen, ettei tule hyväksikäytetyksi jatkossa.
Kaikkea hyvää teille ja mikäli ikävät tunteet yllättävät kaikesta huolimatta, ei niitä kannata torjua. Ne ovat osa prosessia, mikä kuitenkin vie oman aikansa ennenkuin asiat ovat kokonaan mielessä käsitelty.
Hyvää viikon jatkoa, Beren 🌻🙂🌻

Hei,

Mariella, onhan meillä lapsia. Heidän takiaan olisin valmis melkoisiin uhrauksiin. Nyt ei onneksi ole tarvinnut uhrautua. Vaikka ajattelisin pelkästään suhdetta vaimoon, jatkaisin ehdottomasti meidän parisuhdetta.

Vaimo tuntee huonoa omaa tuntoa ja osin tämän takia on huomaavainen, toisaalta pyrkii helpottamaan oloani. Pohjalla on luonnollisesti se, että meillä on hyvä ja rakastava suhde. Tämä toisaalta antaa hyvän pohjan pettämisen käsittelylle ja toisaalta tietysti ottaa päähän, että pettäminen kuitenkin tapatui. Tilanne oli kylläkin huonompi silloin kun pettäminen tapahtui. Vaimo on pahoillaan, että päästi tilanteen silloin etenemään aina pettämiseen saakka ennen kuin katkaisi suhteen.

Tässä toipumisessa tilanne on kovasti kaksijakoinen. Suhde vaimoon on oikein hyvä mutta mielikuvat pettämisestä tulevat välillä mieleen kummittelemaan. Kaksijakoisuus voi tulla esille esimerkiksi niin, että kun vaimo on hellä se tuntuu hyvältä mutta sitten voi harmittaa, että oliko välttämätöntä olla hellä myös tälle toiselle miehellä.

Minulla ei ole mitään patenttiratkaisua näiden ikävien mielikuvien selättämiseen. Eivätköhän ne kuitenkin ajan mittaan laimene.

Hyvää jatkoa kaikille.

Tervehdys jälleen. Viikko on vierähtänyt ja pääosin olen pystynyt olemaan rennoin ja ilosin mielin. Viettämämme pikku loma tuli tarpeen. Tartuimme hetkeen ja olimme kahden. Hetken pettäminen ajatuksena hyppäsi eteeni, mutta työnsin sen pois ja niinkuin Beren totesi, sille tulee oma aikansa mutta tätä hetkeä se ei saa häiritä. Palasimme kotiin rentoutuneina, levänneinä.
Arki vie eteenpäin, lapset oman siivunsa siitä. Toki olen useasti miettinyt pettämistä, sen kiemuroita. Tällä haavaa on vain niin että asiasta edelleen puhun yksin. Mieheni kuuntelee ja vastaa kyllä jos kysyn häneltä. Alkuun mieheni oli aktiivisempi ja olin siitä onnellinen sillä pidän asiasta keskustelua tärkeänä osana toipumisessa. Nyt tuntuu väliin niin yksinpuhelulta. 😞 Olen laittanut hänelle myös tx päivisin, jotta saisin jonkinlaisen yhteyden aikaan. Jos minun tunteeni ovat pahaa oloa ja revittyä mieltä niin kuinka mieheni reakoi omiin tunteisiin. Kyllä hänellä pettäjänä niitä varmasti on, mutta onko hiljaisuus ja prosessin läpi vieminen sisällään oikeasti oikea tapa? 😐 Ja kyllä liian usein minulle tulee olo kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan ja että kuin olisin nähnyt vain pahaa unta. Läheisyys on tullut takaisin, mutta siinäkin tuntuu vielä haparointia. Tunteet pystyn näyttämään ja olla aito. Sitä toivoisin myös mieheltäni. Pettäminenhän on vieläkin tuore asia ja siitä toipuminen ihan alku tekijöissä. Vaatien veronsa niin fyysisesti kuin psyykkisesti ja toivon edelleen että selviydymme.

Surullista, miten paljon kohtalotevereita on. Oma helvettini alkoi kuutisen viikkoa sitten. Mies ilmoitti uudesta naisesta ja erosta. Kohta tuli katumapäälle ja palasi kotiin. Keskusteltu on. Se vain on käsittämätöntä, että mies syyttä minua tapahtuneesta. Hänen sanojensa mukaan nyt pitäisi vaan katsoa eteen päin koska "enää ei ole mitään hätää". Onko tämä normaali-ihmisen käytöstä. Olen erittäin ahdistunut enkä tiedä miten jaksan eteenpäin. Ero olisi paras ratkaisu, mutta nyt en jaksa siihen ryhtyä. Kertokaa rakkaat, miten olette selvinneet ja saaneet elämänuskonne takaisin. Onko joku, jonka avioliitto on pelastanut ja jatkunut hyvänä. Kiitos kaikesta tuesta.

Tervehdys!
ASM, kyselit, onko joku parisuhde pelastunut pettämiskuvioiden jälkeen. Pelastumisesta en tiedä, mutta minulla tuli kolme vuotta täyteen paljastumisesta. Pettämistä oli kestänyt puoli vuotta. Olen pärjännyt siten, että tein surutyötä puolitoista vuotta, jona aikana mieheni on minua kaikin tavoin tukenut. Olen myös oppinut pitämään elämästäni huolta siten, että itsenäinä ihmisenä tässä liitossa elän tätä päivää. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja tulevaisuutta ei tiedä. Joten koskaan ei voi tietää jatkuuko takuu varmasti yhteiselämä. Kun sen sisäistää, on jotenkin helpompaa. Suru helpottaa ajan mittaan ja asioita ajattelee enempi järjellisesti, joskus melkein raadollisesti. Teistä molemmista on kiinni, miten onnistutte. Yksin ei voi rakentaa hyvää parisuhdetta. Selvittäkää siis, mikä tilanteeseen johti ja yrittäkää korjata elämä molempia tyydyttävällä tavalla. Te olette kaksi erillistä ihmistä, joten ilmaiskaa toisillenne toiveenne, miten elämän pitäisi sujua. Tätä pitää tehdä jatkuvasti ja rakentavasti. Ja lisäksi tarvitaan rutkasti luottamusta ja rehellisyyttä ja erityisesti rakkautta, vaikka se tällä hetkellä teillä on hakusessa. Ajan kanssa sydämessäkin helpottaa. Yrittäminen kannattaa jo senkin vuoksi, että jos kuitenkin päädytään eroon, on suhde selvitetty ja se auttaa uuteen elämään. Tämän parempaa toivoa en voi antaa. Toivon, että tämä tuo uutta ulottuvuutta suhteenne selvittelyyn.
Kaikille voimia selviämisessä🙂

Hei 🌻🙂🌻
Tässä yritellään selvitä...Torso: toisaalta helpotti lukea se, että puolitoista vuotta kamppailut asian kanssa. Itsellänihän tuli nyt vuosi täyteen. Ajatuksiani sotkee mies, joka petti ja pitää tätä minun prosessin pituutta epänormaalina.
Mutta mielestäni on selkeää se, että silloin, kun tipahtaa korkealta ja kovaa, ei toivu ihan heti.
Sekin, että olen masentunut tämän kuvion takia on miehelle vaikea asia. Hänen on vaikea kestää omia syyllisyydentuntojaan. Pitäisi kuulemma elää jo tässä ja huomisessa, eikä miettiä vanhoja asioita.

Hei 🌻🙂🌻
Lueskelin tätä ketjua uudelleen ja huomasin. WhitePrincesin kommentin sairauksiin liittyen. Olen siinä hänen kanssaan samaa mieltä: toisten sairauksilla leikkiminen on julmaa. Samoin on, mikäli perheessä on mikä tahansa kriisi meneillään. Ei siihen todellakaan tarvitse sekaantua; yleensä nämä "auttavaa" olkapäätä tarjoavat ovat ihmisiä, joilla on ns.oma lehmä ojassa. Toisten heikkoa tilaa on helppo hyväksikäyttää.
Kuulin, että pettäjänaisen perheessä sattunut vakava onnettomuus...Säälin kohdetta mutta myötätuntoa ei naiselle minulta heru.
Hän on saanut aivan liian kiltin miehen itselleen, koska tämä sietää monet oikut (tämä ei ollut ensimmäinen kerta).
Ehkäpä elämä haluaa jo näyttää nurjempaa puolta jo tälle naisellekkin.

Hei,

Kun pettämistä käsitellään pettäjä joutuu kohtaamaan häpeän siitä, että on loukannut puolisoa ja aiheuttanut hänelle tuskaa. Pettäjä tietää mitä on tapahtunut ja hän käsittelee sen mielessään minkä jälkeen hän mieluiten unohtaisi koko asian. Kyllä se pettämisestä keskusteleminen on petetyn tarve. Pettäjän tulisi tietysti pyrkiä tähän osallistumaan hyvittääkseen petoksensa.

Tuli tässä mieleen, että en ole keskustellut pettämisestä livenä kenenkään muun kuin vaimon kanssa. Vaimoa asia vaivasi niin paljon, että otti asian yhden ystävänsä kanssa esille, vaikka tämä ystävä oli erittäin vihainen pettämisestä.

Mieleeni tulee lähinnä kaksi henkilöä joiden kanssa voisin pettämisestä keskustella mutta kypsyttelen vielä asiaa ja katson otanko pettämistä esille. Tämä verkkopalvelu on erityisen hyvä siinä, että täällä voi keskustella ilman, että tarvitsee olla huolissaan miten mahdollinen avautuminen vaikuttaa ihmissuhteisiin myöhemmin.

Hyviä keskusteluja kaikille toivottaen!