Hei 🌻🙂🌻
Beren: vaikkakyselitkin tuota asiaa enemmälti Teary69, ajattelinminäkin vastata, sillä olin vuosi sitten pariin kertaan yhteydessä pettäjänaiseen, sillä hän on tuttumme. Ajattelin tuolloin saavani vahvistusta mieheni kertomukselle ja niinhän siinä kävi, lopulta.
Olivat ilmeisesti ehtineet sopia yhteisen versioin tapahtumista ja vasta kolmen päivän "ristikuulustelun" jälkeen selvisi mm.seksin yrittäminen.
Nyt sitten vähän aikaa sitten soitin uudelleen: nainen kertoi suhteen alkaneen aikaisemmin ja tapaamisia olleen enemmänkin??? Tuon mies kiisti tosi jyrkästi ja sanoi, että sekaisinhan sen naisen on täytynyt mennä. Naiselle totesin, että kerrotaan miehellesi saman totuuden, epäreilua kannatella avioliittoa valheen päällä. Tuohon nainen ei sitten enää vastannut mitään.
Eli on todella vaikea tietää, mikä on totuus. Totuuttaan asiasta minä ainakin lähdin hakemaan ja samalla ilmaista pettymykseni tuttavaan, sillä hän toimi mielestäni epämoraalisesti perhetilanteemme tietäen. Kyselee minun vointiani ja sitten yrittää viedä mieheni😳

Tässä on myös yksi joka on joutunut petetyksi.
Olen tässä tämän päivän aikana lukenut viestiketjua ja olette auttaneet todella paljon, kiitoksia!
Minulla ja miehellä menee, muuten todella hyvin ja näen kyllä tulevaisuuden kirkkaana missä molemmat olemme, mutta sinne on kyllä aikaa.
Juurikin tuore juttu ja itsekin vielä täysin shokissa, ei pysty syömään ja oksettaa jatkuvasti ☹️
Tänään on ollut kyllä pahin päivä sitten tiedon saannin jälkeen. Istuin vain suihkussa ja itkin hysteerisesti, mietin että milloin tämä olo menee pois. Minulla ei ole oikeastaan ketään, kenelle voisin puhua tästä asiasta, ystäväni ovat todella tuomitsevia ja he enemmän aiheuttaisivat pahaa, kuin hyvää. Ymmärrän kyllä heidän tarkoituksensa, minua on satutettu ja he haluavat vain parasta.
Löysin kyllä yhden vanhan tutun joka ei asu kyllä lähellä, mutta facebookin kautta pääsin tänään hänelle avautumaan kaikesta pahasta ja olostani. Hänkin auttoi todella paljon ja nyt tuntuu taas että jaksan 🙂

Itselle pettäminen ei ole uusi juttu. Kahdessa viime suhteessa minua on petetty. Molemmissa tiesin vasta eron jälkeen. Paljon epäilyksiä oli, mutta pidin itseäni typeränä ja vainoharhaisena ajatellakseni moista.

Nyt tämä uusin tuntuu tietysti pahemmalta kuin jälkimmäiset, oltiin erottu ja pääsin toipumaan ystävien voimalla, mutta nyt..
Miehen perusteluksi tapahtuneelle, oli koulun aiheuttama stressi sekä meidän kaukosuhteen aiheuttama hankaluus. Kännissähän tuo tapahtui, kertoi asiasta heti seuraavana päivänä ja pelkäsi menettäväni minut. Olisi halunnut odottaa viikonloppuun, että olisi kasvotusten kertonut, mutta syyllisyys ja omatunto painoivat liikaa, mikä oli minusta ihan hyvä juttu, että kertoi samantien, vaikkakin puhelimen kautta. Mies kertoi kaikki ja ei onneksi kuitenkaan syyllistä minua mitä hän meni tekemään. Kyseisen illan jälkeen, vieras nainen laittoi viestiä miehelle ja mies vastasi ystävälliseen sävyyn, ettei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä ja ei tiedä miksi meni tekemään moista asiaa, kun kuitenkin rakastaa minua. Nainen ymmärsi asian, pahoitteli myös ja näin päästiin siitä eteenpäin.

Hankalaksi tämä toipumisen tekee se, että mies on muualla viikot.
Tuntuu ettei pysty puhumaan toiselle samalla tavalla, kuin olisi paikanpäällä.
Päivä kerrallaan tässäkin mennään ja positiivisesti koitellaan ajatella 🙂
Tiedän että pääsemme tästä yli, tiedän että tulee olee vaikeaa, mutta sen myös tiedän, että tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni. 🙂
Mies auttaa niin paljon kuin kykenee sekä tekee kaikkensa suhteemme parantamiseksi sekä korjaamiseksi 🙂

Itse mietin myös yhdessä vaiheessa, että olisin ottanut yhteyttä tähän naiseen ja olisi kertonut miten kaikki kävi, mutta toisaalta, mie tiedän jo tarpeeksi. En halua lisää ajatuksia päähän, niitä on tarpeeksi.

Todella paljon voimia kaikille! Me pystymme kyllä tähän! 🙂

Hei🌻🙂🌻
Tänään kerroin miehelleni, että sen tämä asia opetti, että keneenkään muuhun ei voi luottaa, kuin itseensä enää täysillä. Mies oli hetken hiljaa ja totesi, ettei sitä itseensäkään voi luottaa täysin.
Kysyin, mitä hän tuolla tarkoittaa. Hän oikeastaan ensimmäistä kertaa sanoi ääneen sen, että voi tulla joku mielenterveyden häiriö, kuten hänelle, eikä silloin asiat mene niinkuin pitäisi.
Tuo toisaalta helpotti tuskaani mutta loi myös epävarmuutta: entä jos tila uusiutuu. Siitä sitten mainitsinkin.
Hän sanoi nyt kyllä tietävänsä omat rajansa jaksamisensa suhteen. Ei aja itseään niin loppuun, että alkavan masennuksen sijaan tulisi tämmöinen vauhtikausi, että hän olisi ihan vietävissä.
Hän on kyllä viimeisen vuoden aikana muuttunutkin. Työpäivät lyhentyneet ja usein kyselee, mitä yhdessä tehtäisiin. Vielä en ole tottunut tähän muutokseen ja huomaan, että hänen dominoiva asemansa perheessä, on vienyt minulta kyvyn tunnistaa omat tarpeeni.
Mutta Sinulle, uusin petetty tässä keskusteluketjussa sanoisin, että alku siinä on yhtä helvettiä. Minulla heitteli tunteet laidasta laitaan ja en voinut syödä, enkä nukkua.
Silti selvisin tähän uudelleen suuntautumisvaiheeseen kovan kriisin kautta.
Anteeksiantoon ei pysty heti, eikä tarvitsekaan.
Onneksi kumppanisi katkaisi välinsä heti tuohon naiseen. Meillä pettämistä kesti n. 4 kuukautta. Suurin osa puhelimen kautta ja tosiaan sitten onneton seksin yritys, josta ei tullut mitään. Paha asia on, että nainen on tuttavamme; sairastumiseni olikin kiinnostanut häntä kuulemma ensin eniten...
Tämä on sitä elämän raadollisinta puolta mutta onneksi tänne voi kirjoittaa ajatuksiaan. Tunteet tulevat ja menevät aaltoillen ja minun epävarmuuttani lisäsi se, että kaikki tuo tapahtui silloin, kun kuvittelin mieheni olevan töissä.
Varmasti vaikeaa, kun asutte eri paikkakunnilla mutta jos mietit vaikka minun tilannettani: ei auta vaikka asutaan ja eletään yhdessä. Toinen voi silti pettää ja kiistää myös tekevänsä niin, kuten meillä kävi.
Jälkikäteen mieheni sanoi, että onneksi minä olin niin sinnikäs, että selvitin asian. Muuten hän kuulemma olisi sukeltanut vielä syvemmälle. Nyt tarvittiin parin kuukauden sairasloma hänelle, että oli jälleen työkuntoinen.
Täysin en voi kehua toipuneeni. Koteloin ehkä tunteeni niin syvälle itseeni, että masennus tuli myöhemmin. Jaksan nyt suht' kohtalaisesti ja yritän löytää ilon aiheita elämästäni.
Älä todellakaan anna periksi; elämällä on Sinulle vielä paljon hyvää annettava. Aika parantaa haavoja myös.
Jaksamista ja toipumista Sinulle toivoen 🌻🙂🌻

Hei,Beren.

Kun soitin naiselle, ei mieheni tiennyt siitä ja numeron otin hänen kännystä. Kerroin kyllä puhelun jälkeen että olen soittanut ja mieheni oli selvästi hyvin yllättynyt. Nainen oli selvästi yllättynyt kun soitin. Soitin saadaksi tämän toisen naisen käsityksen miehestäni ja seksistä jota siis kerran harrastivat. Ja kyllä, puhelu hänelle helpotti sitä että pystyn nostamaan itseni tuon toisen naisen yläpuolelle, kohdatessa mieheni.
Puhuin naiselle rauhallisesti, joski värisevin äänin ja kyynelehtien. Kerroin , että haluan hänen kertovan miten se tapahtui ja oliko tunteilla valtaa. Sekä kerroin että mieheni on luvannut tehdä kaikkensa jotta suhde rakentuu takaisin ja perhe eheytyy. Hän yritti kerran puolustella tekoa, mutta tuohon totesin että jos kerran on kokenut pettämisen tuskaa niin ei sitä toiselle aiheuta. Tämä toinen nainen kertoi itsekin joutuneen petetyksi ja siksi hänen pitkä liitto oli loppunut. Jatkoin kertomalla että rakastan miestäni ja tunteista jotka velloivat sisälläni, kerroin myös että en hyväksy ja luultavammin en tule koskaan antamaan tälle naiselle anteeksi. Kysyin myös, onko mieheni ollut pettämisen jälkeen yhteydessä häneen, johon hän sanoi että ei.Nainen ei missään vaiheessa vaikuttanut olevan minulle vihainen ja kiitin häntä että kuunteli ja vastasi. Lopuksi sanoin että toivon että en koskaan enään näissä merkeissä törmää häneen ja lopetin puhelun. Olin ihan loppu, nojasin pöytään ja itkin. Mutta samalla tunsin helpotusta, ehkä minulla on uusi mahdollisuus olemassa.
Mieheni kanssa juttelimme illalla vielä tuosta puhelusta, kerroin hänelle mitä keskustelimme ja millainen olo minulla on. Mieheni kuunteli ja kertoi että minä olen hänelle nyt tärkein ja yrittää tosissaan parhaansa saada suhteen toimimaa.
Silti sisältä hiipii katkera epäilys tarkistaa hänen puhelimensa ja olen toistamiseen kysynyt onko hän ollut yhteydessä toiseen naiseen. Tähän asti hän on sanonut ei ja siihen minun on uskottava, luottaa en vielä voi... Ehkä joku päivä.

Jokainen voi varmaan kohdallaan miettiä soittaako toiselle osapuolelle, minua se auttoi.

Voimia Teille kaikille ja hali ruttanat viikonloppua!

Lainaus, Berenin teksistä...
`Kerroit soittaneesi naiselle jonka kanssa miehesi petti sinua. Kerroit, että soitto selkiytti ajatuksiasi, sait naiseuttasi takaisin ja kerroit muutenkin olleesi tyytyväinen puheluun. Olin pitkään sitä mieltä, että en halua soittaa miehelle jonka kanssa vaimoni petti. En nähnyt mitä voisin voittaa tuolla puhelulla.

Nyt olen kuitenkin alkanut ajatella, että puhelu voisi mahdollisesti antaa lisävalaistusta, kun vaimo on kertonut suurinpiirtein kaiken mitä hän voi kertoa. Lähinnä kait pelkään, että puhelusta jää vain tyhjä olo tai että peräti tulen vain loukatuksi. En ilmeisesti oikein tavoita sitä ajatusta, että miten tämä mies jonka toimintaa halveksin, voisi minua auttaa.

Nyt kysynkin lisävalaistusta koskien puheluasi. Sovitko miehesi kanssa puhelusta ja antoiko hän puhelinnumeron? Mitä odotit saavasi selväksi tai saavuttavasi puhelulla? Oliko nainen osannut odottaa puheluasi? Jos sinulle tulee jotain muuta olennaista puhelua koskien mieleen jota en ole kysynyt, niin olen kiitollinen, jos voit valottaa asiaa.

Kaikkea hyvää toivottaen.`🙂🌻

Kiitos Teary69 ja Mariella,

Oli mukava kun kerroitte siitä minkälaisia kokemuksia teillä on soitosta pettämisen toiselle osapuolelle. Minun täytyy sulatella asiaa, miettiä mihin asioihin haluan ja voin saada lisävalaistusta. Haluan myös olla valmistautunut puheluun, miehillä kun on helposti tarvetta pullisteluun. Haluan, että minulla on mielekästä asiaa.

Tutustuin tänään kyseiseen mieheen netin ihmeellisen maailman kautta. Nyt tiedän hänestä kaikenlaista triviatietoa ja olen nähnyt hänestä niin stillkuvia kuin liikkuvaa kuvaa äänen kera. Kokemus on ollut rankka ja olen ollut loppupäivän lopen uupunut. En tiedä vielä onko virtuaalitutustumisesta hyötyä vai haittaa, sen tullee näkemään lähipäivinä. Luulen, että soitolla voi olla vähän samantapainen vaikutus; se on rankkaa ja uuvuttavaa mutta lopullista vaikutusta en vielä osaa arvata.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hei🌻🙂🌻
Soittaminen ei tule olemaan helppoa mutta sinullahan on täysi oikeus puolustaa tavallaan reviiriäsi. Käsittääkseni toinen osapuoli on myös varattu? Voisihan kysellä, onko hän kertonut seikkailuistaan kumppanilleen.
Minä soitin heti, kun sain tiedon ja tunnekuohun vallassa tuli sanottua monia asioita murtaen kadu niitä sanojani vielä tänäkään päivänä.
Halveksin ihmistä, joka on olevinaan hyväkin tuttava ja käyttää sitten toisen heikkoa tilannetta väärin. Toinen asia, mitä naisessa vielä halveksin, on se, että hän yritti vielä uudelleen jouluviikolla lähestyä tekstarilla miestäni. Myös se, ettei hän kertonut tapahtumien kulkua reilusti, oikein miehelleen, kertoo paljon hänen luonteestaan.
Näinhän minäkin sos.mediasta lapsenomaisia testejä, mitä hän oli tuolloin tehnyt siitä, miten rakastunut hän on. Sekä selkeästi runoja, jotka olivat miehelleni osoitettuja...tottakai se sattuu, että toinen julkaisee tuollaisia juttuja, eikä ole vieläkään poistanut niitä.
Sinuna soittaisin; sinulla on täysi oikeus siihen, sillä olette naimisissa ja varattujen ihmisten tulee tietää rajansa.
Helppoa se ei tule olemaan, mutta luulen sinun miettivän tätä asiaa pitkään, jollet niin päätä tehdä.
Valintahan on täysin Sinun mutta minä ainakin sain puheluista naiselle, sekä vielä enemmän hänen miehelleen rauhaa itselleni. Itseasiassa soittelua miehen kanssa olivat hyviä; me kaksi petettyä pystyimme puhumaan paljon tunteistamme ja tsemppasimme toisiamme jaksamaan kriisin ollessa pahiten päällä 🌻🙂🌻

Minäkin otin yhteyttä kolmanteen pyörään. Lähestyin häntä netin kautta viestillä. Sitten koin pahaa oloa, että otin häneen yhtyettä. Eihän hän ole syyllinen tilanteeseen ajattelin. Nyt mietin, että pitäisi olla selkärankaa ihmisellä jättää toisten puolisot rauhaan. Todella törkeätä. Ja tämä kolmaspyörä kyllä tiesi puolisoni perheestä. On siinä kuitenkin kaksi syyllistä.

En koe, että olen hyötynyt yhteydenotosta juuri lainkaan. Miksi luottaisin minulle tuntemattoman ihmisen kertomaan? Omalla tavallaan kyllä uskon sen mitä hän sanoi siitä, että hänellä ei ole aikomusta rikkoa kenenkään parisuhdetta. Kuitenkin hän on ollut osallisena tapahtumaan, joten eikö se ole sittenkin aika ristiriitaista. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Edelleen koen, etten tiedä kaikkea tarpeellista viimeiseltä kolmelta viikolta. Puolisonihan jatkoi yhteydenpitoa tähän tyyppiin jopa minun läsnäollessa ja vakuutti ettei siinä ole mitään sellaista ja hän ei halua suhdetta ko. henkilön kanssa. Silti minun mielestä todella törkeää käytöstä. Eihän vieläkään ole suostunut lopettamaan yhteydenpitoa. Ei siis ota vastuuta tapahtuneesta. Hän on ilmeisen masentunut ja saa jotain iloa elämäänsä juttelemalla kolmannen osapuolen kanssa. Se loukkaa todella syvältä.

Nyt minua alkaa kyllä taas suuttuttamaan tämä juttu ihan urakalla. 😠

Tämä kaikki on todella rankkaa meille kaikille petetyille! Muistakaa kuitenkin, että oma puolisomme on se joka on meidät pahiten pettänyt. He ovat luvanneet meitä rakastaa ja arvostaa!!! Itse laitoin shokki vaiheessa yhden viestin naiselle jonka kanssa mieheni petti. En ole koennut tarvetta ottaa uudestaan yhteyttä. Se minua pelottaa, että jossain vaiheessa varmaan kohdataan kasvotusten, enkä todellakaan tiedä miten sitä siihen reagoi. En ikinä olisi voinut uskoa, että nainen ja vieläpä kahden pienen lapsen äiti voi pettää miehen kanssa, jonka nainen on raksaana....(myöhemmin oltiin jopa samoilla kutsuilla, jossa minä imetin vauvaani) Lopulta tämä nainenkin on kuitenkin vastuussa omalle miehelleen. Olen kyllä paininut paljon tämän asian kanssa, mutta lopulta tullut kuitenkin siihen tulokseen, että miehen kuuluu ottaa vastuu siitä miten on minua kohdellut ☹️

Pakko kysyä Waiting4Love, miten miehesi voi noin tehdä?? Haluaako muka yhteistä tulevaisuutta? Kummallista, kun kerrot että on vielä masentunut! Minun mieheni ei masentuneena pidä kehenkään yhteyttä, jos ei ole ihan pakko. Menokaudella sit kiinnostaakin kaikki mahdolliset.... Kait sitä tuossakin taudissa on noita eroavaisuuksia.

Minunkin petetyksi tulemis tarinani on täällä eräässä ketjussa luettavissa. Kolme kuukautta olemme nyt asuneet erillämme ja mies jatkaa suhdetta uuden rakkautensa kanssa. Juurikaan missään väleissä emme ole; minulla tällä hetkellä ilmeisesti kiivain viha -vaihe meneillään, en siedä juuri edes hänen näkemistään ja muu yhteydenpito tuppaa menemään vinoilun piikkiin.

Hän on nyt useasti usuttanut minua soittamaan tälle uudelle suhteelleen joka on kuulemma armollisesti luvannut vastata minulle ja jutella kanssani jos ei mennä henkilökohtaisiin solvauksiin. En tiedä, hulluhan koko ajatus on - nainen tietää vain mieheni version kaikesta, silti jossakin palaa halu kysyä toiselta miten pystyi naimisissa olevan, kahden pienen lapsen isan kanssa suhdetta alkaa rakentamaan. Mies moneen otteeseen viime viikolla tekstasi että "jatka jo eteenpäin". Jatkan lasten kanssa siitä mitä meille käsiin jäi kaikilla resursseilla mitä meillä on. Toisen sanomana tuo ja kuinka ihanaa tätä uutta naista on puristella tuntuu... en osaa edes selittää miltä. Hirvittävän pahalta. ☹️

Hei🌻🙂🌻
Kyllä minäkin kokisin suuttumusta, vihaa, mikäli mieheni olisi jatkanut yhteydenpitoaan.
Yleensä sanotaan, että ensin se kolmas pyörä pois kuviosta ja vasta sitten on parisuhteelle mahdollisuus uusiutua,kehittyä.
Sinä joudut kantamaan vastuuta monista asioista ja sinun tulisi myös olla se ykkösihminen, jolle, vaimosi tulee avautua ongelmistaan. Muuten, ette saa parisuhdettanne toimivaksi.
Josko laittaisit vaan ihan tyynen rauhallisesti rajan, että yhteydenpidon tulee loppua kokonaan?
Näin minä ainakin tein ja se loppui lukuunottamatta tuon toisen naisen häiriköivää viestiä viime joulun alla.
Yritä pysyä maltillisena, sillä tavoin saat vietyä asiaasi paremmin eteenpäin.
Jaksamisia 🌻🙂🌻

hansu5 kirjoitti 16.11.2013 21:23
Pakko kysyä Waiting4Love, miten miehesi voi noin tehdä?? Haluaako muka yhteistä tulevaisuutta? Kummallista, kun kerrot että on vielä masentunut! Minun mieheni ei masentuneena pidä kehenkään yhteyttä, jos ei ole ihan pakko. Menokaudella sit kiinnostaakin kaikki mahdolliset.... Kait sitä tuossakin taudissa on noita eroavaisuuksia.

Pakkon ensiksi sanoa, että olen mies. En tiedä miten puolisoni voi näin tehdä. En minäkään tiedä haluaako oikeasti yhteistä tulevaisuutta. Eilen illalla sanoi haluavansa korjata asiat ja jatkaa yhdessä. Mä en vaan ole siltikään vakuuttunut asiasta. Mua häiritsee tosi paljon se, että meillä ei ole enää lainkaan läheisyyttä. Samoin puolisoni ei pidä sormustaan sormessa. Mun mielestä puheet ja teot on nyt ristiriidassa keskenään.

Sekin on vielä mielestäni aika erikoista kun puolisoni on itse joutunut petetyn asemaan aiemmassa suhteessaan. Miksi tekee tälläistä, kun tietää kuinka paljon se satuttaa.

Masennuksen diagnosointi jatkuu ensi viikolla. Itse sanoo, että ei tunne mitään ja ei löydä tarkoitusta itselleen. On ollut ennen meidän parisuhdetta masentunut ja sanoo tilanteen olevan nyt pahempi kuin tuolloin.

Mutta miksi mennä purkamaan asioita kolmannen pyörän kanssa eikä oman puolison. Ja tää tyyppi kehtasi vielä käyttää tilannetta hyväkseen.

mariella: Mä olen sanonut tuota ihan samaa, että meillä ei ole mahdollisuutta kasvaa ennen kuin yhteydenpito loppuu. Eilen hän kertoi, ettei ole kahteen päivään ollut yhteydessä kolmanteen pyörään. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että minun tulisi olla se kenelle avaudutaan ongelmista. Se on osa sitä luottamusta. Hän ei ole halunnut satuttaa ja on toivonut parempaa huomista. Ihmettelen, että eikö koskaan tullut mieleen kuinka paljon se sitten satuttaa kun aikaa on kulunut ja eletty elämä alkaa tuntua petokselta.

hansu5 mä luin myös tuota Puolison masennus ketjua johon olit kirjoittanut. Ilmeisesti masennus on sairaus joka uusiutuu ja sen kanssa on elettävä. Olen netistä lukenut masennuksesta, jotta ymmärtäisin asiaa paremmin. Ei sitä varmaan pysty ymmärtämään, jos ei ole itse sairastanut.

girl71 voimia sinulle! 🌻🙂🌻 Ei varmasti ole helppoa katsoa, kun itselle tärkeä ja rakas ihminen onkin jonkun toisen kanssa.

En tiedä kuulunko tähän teidän joukkoonne, mutta en halunnut aloittaa uutta viestiä. Mutta teiltä ehkä saa tukea siihen, kun epäilys valtaa mieltä.

Tässä vuosien varrella ollut kaikenlaista mistä epäilyjä nousee. Yhden pitkän ihastuksen (n. 1 vuosi) mies on myöntänyt itse. Mitään ei heidän välillään kuulemma kuitenkaan tapahtunut ja myös nainen oli parisuhteessa. Mies kuitenkin sanoi, että tietää että jos olisi halunnut, niin nainen olisi hänen mukaansa lähtenyt. Tässä asiassa lähinnä sattuu se, että mies näkee tuon asian vain hänen henkilökohtaisena kriisinä ja että häntä pitäisi siitä sääliä, koska asia häneen niin kovasti sattui. Hän ei ymmärrä miten kovasti asia vaikutti koko perheeseen (elämä tuon ihastuksen aikana oli kotona yhtä helvettiä, myös lapset kärsivät). Ei ymmärrä sitäkään miten asia myös minuun sattuu.

Mutta asia mikä vaivaa välillä kovasti mieltä ja mikä nostaa mustasukkaisuuden tunteita nykyisyyteenkin, on asia mikä tapahtui tuon ihastuksen jälkeen. Menin kerran koneelle ja siinä sattui olemaan auki miehen facebook-keskustelu erään naisen kanssa, joka oli töissä samassa yrityksessä. Tosin heillä ei varsinaisesti ollut mitään tekemistä töiden suhteen, törmäsivät siellä vain säännöllisesti toisiinsa. Koko muu edellinen keskustelu oli poistettu (epätavallista, jotain salattavaa siis?) ja siinä oli vain viimeisin viesti naiselta, jossa hän harmitteli kun mies ei päässyt lounalle hänen kanssaan, koska oli kipeänä. Toivotteli paranemisia jne. Ei mitään "raskauttavaa" siis. Kysyin mieheltä asiasta, kielsi, että asiassa olisi mitään ollut, että ovat vain työkavereita. Asiassa eniten häiritsee se, että tämä nainen edusti samaa ammattia kuin ihastus ja tiedän miehen olevan muutenkin heikkona tällaisiin (on siitä itse sanonut) ja tietysti se, että keskustelut oli poistettu.
Asiasta on jo aikaa kohta neljä vuotta, mutta tämä on nyt noussut uudestaan mieleen, kun mies joku aika sitten puhui tuosta naisesta jotain halventavaan sävyyn. Oli kuulemma sen paikan kiertopalkinto.
Miksi sitten lounastaa sellaisen kanssa? Kun heidän ei edes tarvinnut työn puolesta olla missään tekemisissä. Mies vain sattui kulkemaan naisen työpisteen ohi töihin mennessään. Ja etenkin, kun on jo ihastus tuollaiseen ollut, niin eikö olisi kannattanut pysyä erossa. Vai onko mies kenties muutakin puuhaillut ja tämä on hänelle ihan tavallista toimintaa? Kaikkea muutakin tässä siis on ollut vuosien varrella, mutta ei mitään sellaista mihin tarttua.

Aina löytyy niitä heikkoja naisia, jotka käyttävät hyväksi parisuhteen heikkoja hetkiä. Heikko nainen on mielestäni sellainen, joka käyttää parisuhteessa hyväksi kumppanin terveydentilaa ja siitä johtuvaa mahdollista ihan ratkaistavaa tilapäistä kriisiä. Mies kuitenkin menee usein sellaiseen lankaan hetkeksi, vaikka ei rakastaisikaan tätä naista. Niin psykiatriseen sairaalaan tosiaan voi ajaa helposti juuri noissa kriisitilanteissa. Se on kuitenkin kaikkien osapuolten hengen kanssa leikkimistä, ja siinä ei voita kukaan. Kyllä se väliintulijakin voi sairastua. ei kannata koskaan käyttää sairautta hyväksi. On se sitten mikä tahansa. Ei miehen heikkoja hetkiä sillä tavalla kannata testailla.

Hei🌻🙂🌻
Sinulle: tiedonvalta; minä ainakin huolestuin tarinastasi. Meillä oli uskottomuutta, työaikana asiat hoidettiin. Miehen oli helppo piilottaa asiat, koska hän liikkuu työnsä takia, tosin aika lähialueella.
Puhelin liimautui häneen kiinni. Mitä uskomattomampia selityksiä sain, kunnes ensimmäisestä Puhelinlaskusta huomasin paljon soittoja ja viestejä (mies ei yleensä tekstaile)yhden operaattorin liittymään. Lasku oli ruttuinen, eli ollut piilossa jossain. Kysellessäni hän teki minusta vainoharhaisen, jopa aikuisten lasten kuullen.
Hän osteli uusia vaatteita ja oli ilkeä minua kohtaan.
Kaksi kuukautta tätä kesti, kunnes selvisis suhde meitä vanhempaan naiseen,tuttavaamme.
Suhde oli ihmeellinen: nainen oli sen aloittanut kysellen vointiani ( sairastan fyysistä,hankalaa sairautta). Mies oli herkistynyt ja siitä alkoi empatian antaminen naiselta. Suhde johti epäonnistuneeseen seksiyritykseen, jota nainen oli ihmetellyt.
Tunnustamisen jälkeen mies sairastui masennukseen.
Syyllisyys ja inho painoivat häntä. Nainen ahdisteli vielä jouluviikolla viestillä, jonka mies näytti minulle. Viestiin mies vastasi, että eikö nainen vieläkään tajua sitä tuskaa, mitä he ovat aiheuttaneet perheilleen ja uhkasi lähestymiskiellolla,mikäli meitä ei jätetä rauhaan.
Sinuna olisin nyt valppaana asian suhteen, vaikka miehesi kieltää asian.
Vaikea saada toinen tunnustamaan, sillä pelko on pohjalla siitä,mitä sitten tapahtuu.
Minä huomasin muuttuneen käytöksen heti ja suhdel loppui lyhyeen.
Mies sanoo nyt olevansa kiitollinen siitä, että en antanut periksi vaistoilleni, sillä hän ei ollut tuolloin kunnossa ( burn out) ja nainen käytti tilannetta hyväkseen
Sydämestäni toivon, ettei teillä ole sama kuvio meneillään mutta seuraa tilannetta ja yritä saada miehesi puhumaan asiasta.
Voimia Sinulle 🌻🙂🌻
🌻🙂🌻

Tiedonvalta: Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa, ensimmäissä suhteessa. Koitin mitä ovelimpia keinoja saada mieheltä ulos totuus. Mutta turhaan. Vasta erottuamme, hän kertoi kaiken ja yritti vielä sillä saada uuden mahdollisuuden. Silloin en pystynyt antaa anteeksi ja yrittää uudestaan. 3vuotta seurustelin ja vuoden kuluttua kaikki muuttui, radikaalisesti.

Mariella: Tällä hetkellä toivoisin, että mies olisi mielummin täällä, kuin muualla. Meille on paljon hankalampaa puhua asioista puhelimitse kuin kasvotusten. Molemmat turhautuu, kun ei saa sitä fyysistä tukea, olkapäätä mihin nojata, vaan joutuu tyytymään n. 10min puheluun. Onneksi on kohta joululoma jolloin mies tulee luokseni ja voimme kunnolla yrittää tehdä jotain.

Nyt on täälläkin päin suhteessa ottanut vähän takapakkia. Mies lähti viikoksi metsään (koulu), mikä tarkoittaa, että hän on liian kiireinen soittamaan tai olemaan yhteydessä minuun. Tänä aamuna kuitenkin kerettiin jutella ja onnistuttiin sitten saamaan pieni riita aikaseksi. Tällä hetkellä pelkään kaikkia ja olen vainoharhainen. Luottamuspulasta puhumattakaan. Sain selville lukemalla miehen viestin (tuli kännykkään ja pyysi lukemaan), hän oli jutellut exän kanssa (ei ole ongelma), mutta oli sanonut tälle, että meillä menee huonosti suhteessa (keskustelu käytiin syyskuun alussa) ja oli lähellä ero. Itsellehän tuo oli yllätys, koska en tiennyt, että meille menee niin huonosti että eroa piti pelätä. Kysyin mieheltä asiasta ja vastaus oli: sympatia. Hänen exänsä oli juuri eronnut ja mies halusi antaa sympatiaa ja ymmärrystä, että suhteessa on ylä-ja alamäkiä. Mistä minä sitten suutuin? Siitä, että mies ei kertonut minulle, että meillä menee huonosti, vaan kertoi siitä toiselle. Ja kuulemma hän pelkäsi, että eroamme hänen lähdettyään koulun takia muualle päin suomea. Hän pelkäsi etten jaksa kaukosuhdetta ja laitan poikki sen takia. Syyskuu oli kyllä vaikeaa aikaa, hänhän oli asunut melkein puol vuotta luonani ja yht'äkkiä häntä ei näkynytkään kuin korkeintaan viikonloppuisin (jos edes silloinkaan..). Ilmoitin kyllä hänelle, etten halua eroa ja nämä ensimmäiset kaksi viikkoa on varmasti vaikeita, mutta totuttuani, kaikki on taas suhteellisen hyvin.
Ei sitten kuulemma ollut. Nyt pelkään että mies ei kerro asioistaan (niinkuin pettämis hetkellä, oli stressiä ymym) ja menee tekee saman virheen..
Mies suuttui tästä, koska sai sellaisen käsityksen, että ajattelin päässäni tämän olevan nyt joku salaliittoteoria ja että syytin häntä kaiketi pettämisestä tai siitä että oli yhteydessä exään. Koitin selittää hänelle, että minulla nyt sattuu olemaan luottamuspula sekä pelästyin tietenkin tuota viestiä mitä oli laittanut exälleen. En myöskään syyttänyt, vaan halusin kysyä, miksi hän kertoi asiasta hänelle, eikä minulle sekä tällä hetkellä minusta tuntuu epämielyttävältä. Sanoin hänelle, että miltä hänestä tuntuisi, jos minä menisin puhumaan exälle, kuinka huosti meillä menee ja sinä et tiedä hajuakaan, että meillä huonosti. Mies siis ymmärsi tämän asian, asiat eivät kuulu exälle, varsinkaan ennen sitä, että toinen tietää mitä suhteessa tapahtuu.
Mutta loppujen lopuksi tässä kävi niin, että minä päädyin pyytämään anteeksi mieheltä, koska olin aiheuttanut turhan riidan.
Ehkä asia hyppäsi siitä mitä käymme nyt läpi, mutta en halunnut antaa asian olla, koska myöhemmin, jos sattuu tulee väittely, tuo tulee esille jolloin syntyy vielä pahempi riita.
Mieheltä ei anteeksi pyyntöä tullut (kovin kiivaasti sanoi vastalauseensa, että ihan pelotti), mutta lupasi miettiä ennenkuin kirjoittaa/sanoo ja miten sanoo/kirjoittaa. Minulta tuli samanlainen lupaus.

Nyt tällä hetkellä on todella ontto olo.
Nyt minulla on sellainen tunne, että olenko minä ajanut hänet tähän? Taistelen itseni kanssa, järki ja tunteet eivät kävele käsi kädessä. Toinen sanoo: sinä teit kaiken tämän, kun toinen taas sanoo: et voi syyttää itseäsi, miehen valinnoista.
Todella sekava olo.

Anteeksi jos viesti vaikuttaa sekavalta, kirjoitin vain mitä päässä liikkui.
Kiitos kaikille tuesta ja voimia kaikille<3