Hei 🌻🙂🌻
Et todellakaan ole syyllinen miehesi pettämiseen; sen valinnan hän on tehnyt aivan itse. Hän olisi voinut puhua sinulle, mikäli on kokenut suhteenne ongelmallisena.
Meillä mies otti täyden vastuun pettämisestään. Toki alussa oli ensin syyllistämistä.
Mutta tuo keskustelu/ läheisyyspuoli: siinä on vielä työstämistä melkolailla.
Eihän minullakaan ole kokonaiskuvaa tapahtuneesta mutta myös muuta keskusteluyhteyttä kaipaan.
Läheisyys on lähinnä iltasuukko ja hyvän yön toivotus. Mies ei ole tottunut istumaan/köhnöttämään vierekkäin. Jonkun verran olen sitä toivomani mukaan saanut mutta lisä ei olisi pahitteeksi.
Jonkun verran muutoin koskettelua ja halauksia tulee ja mietinkin, mikä kynnys itsessäni estää vielä tekemästä samalla tavoin?
Onko se niin, että sairauskin vaikuttaa itsetuntoon ja sen pettämisen myötä meni rippeetkin siitä?
Yksin ei voi kukaan parisuhdetta rakentaa ja mielestäni miehelläsi olisi ensimmäinen askel syyllisyyden myöntäminen, anteeksipyyntö ja asian selvittely.
Meilläkin tietoa tuli puristamalla minimaalisesti. Tärkeintä jatkossa luottamuksen kannalta on rehellisyys kertomisessa, vaikka se satuttaisikin. Muuten tila jää päälle ja oma itse paikkaa tietoaukot mielikuvituksella.
Ei pettämisestä noin vain selvitä. Se on pitkä, raadollinen prosessi, kun asia kummittelee mielessä, vaikka niin ei haluaisikaan.
Toivon Sinulle kovasti voimia tilanteessasi ja kärsivällisyyttä myös oman itsesi suhteen. Tunteilleen kun ei valitettavasti voi mitään.
Parempaa huomista toivoen 🌻🙂🌻

Hei,

Teary69, miehesi on varmasti vaikea ymmärtää miten paljon hän on sinua loukannut ja kuinka kaipaat häneltä sitä, että hän osoittaisi olevansa pahoillaan, jos kerrot olevasi itse syyllinen pettämiseen.

Jospa voisimme läpivalaista rakkauden, jäisi paljon arvuuttelua pois mutta voisi jäädä paljon myös ihmisenä olemisesta pois. Kriisin keskellä sitä haluaisi selkeitä vastauksia, saisi ajatuksiaan järjestykseen. Kaikilla on tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi, tuntea vastarakkautta. Tuskin näitä voi erottaa toisistaan. Surullista ja valitettavaa, jos rakkautenne tukahtuu siihen, että ette saa käsiteltyä pettämistä, että vain väsytte tilanteeseen. Kirjoittelit viimeksi pari viikkoa sitten ja silloin ihmettelin miksi miehesi ei suostu terapiaan, vaikka selvästi vaikuttaa siltä, että kaipaatte apua avaamaan tilannetta.

Kahden kesken keskustelut alkavat helposti kiertää kehää. Molemmat aavistavat jo mitä toinen sanoo ja molemmat vastaavat vanhasta tottumuksesta. Kun tilanne on urautunut, on vaikea nähdä mitä ulkopuolinen voi tilanteessa saa aikaan. Kuitenkin jo se, että kertoo asioista jollekin toiselle, avaa tilannetta. Pelkään, että jumitutte tilanteeseen ja väsytte kun suhteenne ei lähde korjaantumaan. Pystyttekö ja jaksatteko rakentaa uutta parisuhdetta keskenänne tältä uudelta pohjalta jossa pettäminen on tosiasia jota ei voi sivuuttaa? Lukiessani ulkopuolisena kirjoituksiasi, vaikuttaa siltä, että väsymys pettämisen käsittelyyn ja käsittelyn junnaaminen uhkaavat saattaa suhteenne noidankehään kun olisi korkea aika saada aikaan positiivinen kierre.

Viikonloppuna kerroimme tilanteestamme vaimon hyvälle ystävälle joka jo aikaisemmin tiesi pettämisestä. Jo se, että vain kerroimme kolmannelle osapuolelle, avasi molemmat näkemään selvemmin tilanteemme. Ymmärsimme yhä selvemmin, että emme voi päästä entiseen suhteeseen jossa ei ollut pettämistä, että sitä ei kannata haikaille. Meidän on rakennettava uusi parisuhde jonka historiassa on pettäminen. Samalla on käytävä läpi mitä muuta uutta pyrimme tuomaan ja rakentamaan suhteeseemme. Meidän kohdalla se on ainakin uudenlainen tapa kohdata toinen, jossa avoimemmin pyrimme kuuntelemaan ja ymmärtämään toista.

Toivottavasti saatte osallistuttua parisuhdeterapiaan jotta ette väsy kesken matkan.

Beren kirjoitti 27.1.2014 11:11
… Meidän on rakennettava uusi parisuhde jonka historiassa on pettäminen. Samalla on käytävä läpi mitä muuta uutta pyrimme tuomaan ja rakentamaan suhteeseemme. Meidän kohdalla se on ainakin uudenlainen tapa kohdata toinen, jossa avoimemmin pyrimme kuuntelemaan ja ymmärtämään toista.

Osut mielestäni aivan naulan kantaan tässä! Hyvä Te ja hyvä luonnehdinta siitä, mitä on jatkaa yhdessä vaikeuksien jälkeen: luotava uusi suhde entisen hyvän ystävänsä kanssa.🙂👍 Tätä toivoni ja odotin ehkä liiankin kauan eksältäni, joka mennä porskuttaa uudessa suhteessaan eteenpäin. Ja minä sitä mukaa opettelen kääntymään pois ja kasvamaan sisältä ohjautuvaksi viimeinkin.🙂👍

Torso2 kirjoitti 28.11.2013 14:8

Tervehdys!
ASM, kyselit, onko joku parisuhde pelastunut pettämiskuvioiden jälkeen. Pelastumisesta en tiedä, mutta minulla tuli kolme vuotta täyteen paljastumisesta. Pettämistä oli kestänyt puoli vuotta. Olen pärjännyt siten, että tein surutyötä puolitoista vuotta, jona aikana mieheni on minua kaikin tavoin tukenut. Olen myös oppinut pitämään elämästäni huolta siten, että itsenäinä ihmisenä tässä liitossa elän tätä päivää. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja tulevaisuutta ei tiedä. Joten koskaan ei voi tietää jatkuuko takuu varmasti yhteiselämä. Kun sen sisäistää, on jotenkin helpompaa. Suru helpottaa ajan mittaan ja asioita ajattelee enempi järjellisesti, joskus melkein raadollisesti. Teistä molemmista on kiinni, miten onnistutte. Yksin ei voi rakentaa hyvää parisuhdetta. Selvittäkää siis, mikä tilanteeseen johti ja yrittäkää korjata elämä molempia tyydyttävällä tavalla. Te olette kaksi erillistä ihmistä, joten ilmaiskaa toisillenne toiveenne, miten elämän pitäisi sujua. Tätä pitää tehdä jatkuvasti ja rakentavasti. Ja lisäksi tarvitaan rutkasti luottamusta ja rehellisyyttä ja erityisesti rakkautta, vaikka se tällä hetkellä teillä on hakusessa. Ajan kanssa sydämessäkin helpottaa. Yrittäminen kannattaa jo senkin vuoksi, että jos kuitenkin päädytään eroon, on suhde selvitetty ja se auttaa uuteen elämään. Tämän parempaa toivoa en voi antaa. Toivon, että tämä tuo uutta ulottuvuutta suhteenne selvittelyyn.
Kaikille voimia selviämisessä🙂

Kiitos paljon rohkaisevista sanoista. Elämää shokkiuutisen jälkeen on kulunut yli neljä kuukautta. Syksy meni sumussa. En tiedä itsekään, miten olen siitä selvinnyt. Joulun jälkeen tunne-elämässä on ollut sekä seesteisempiä että ahdistavia päiviä. Mies katuu aidosti ja on häpeissään. Minulla oli oma asunto jo katsottuna, mutta hän rukoilee, että jään. On päiviä jolloin olen varma, että tästä selviämme ja taas päiviä, että haluan muuttaa pois. Minua on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla ja välillä ihmettelen, miksi en kuitenkaan vihaa miestäni. Vihassa olisi varmaan helpompi tehdä ratkaisuja. Mieheni mielestä meillä menee paremmin kuin vuosiin. Hän haluaisi unohtaa ja jatkaa eteenpäin. Itse en siihen vielä kykene.

Hei🌻🙂🌻
ASM: pettäjähän on tiennyt petoksestaan kauemmin, siksi lienee varsin yleistä, että he haluavat paljastumisen jälkeen jatkaa elämää varsin pian katsoen eteenpäin.
Minusta 4 kuukautta on lyhyt aika surutyön tekemiseen, sillä sitähän se prosessi on: surua siitä, että toinen on unohtanut olemassaolosi ja tilallasi on ollut toinen nainen tai mies.
Minulla on mennyt aikaa nyt reilu vuosi ja vieläkin kipuilen asian kanssa ajoittain.
Toki parempaan suuntaan on mennyt oma tila. Parisuhde jatkuu mutta ei ihan entisenlaisena. Siihen on tullut myös hyviä asioita vaikkakin jotain korjattavaa vielä onkin.
Anna itsellesi aikaa toipua ja jos keskusteluyhteys kumppaniin pelaa, se yksistään on jo hyvä asia 🌻🙂🌻

Hyviä asioita meillä on paljon. Keskusteltu on, läheisyyttä löytyy, seksiä on. Kaikki siis näennäisesti hyvin🙂. Välillä vaan ahdistaa niin hirveästi. Mietityttää olisiko helpompaa käydä tämä prosessi yksin läpi. Lapset ovat aikuisia ja tietävät asiasta. Suurin huoli miehelläni tuntuu olevan, kuinka moni asiasta tietää. Kaikille läheisille on järkytys, että juuri tämä mies on tehnyt näin julman teon. Mielestäni parisuhteemme oli hyvä. Mies ei koskaan puhunut tyytymäyyömyydestä ja se tässä kummallista onkin. Tunnen vihaa sitä naista kohtaan. Miksi pitää vokotella varattuja miehiä. Mieheni ei osaa selittää hullaantumistaan. Tajuaa vasta nyt, mitä on menettämässä. Miten saan luottamuksen takaisin. Olisiko parempi yksin..

Aika on julma, vie eteenpäin vaikka ei sen eteen mitään tekisi.
Olen aloittanut uuden työn ja se on vienyt minut ajatuksissa muualle. Onneksi!
Emme juttele ollenkaan pettämisestä ja sen tuomista tunteista. Ei, olemme hiljaa. Itse olen väsynyt olemaan se joka puhuu, kantaa.... Ei jaksa, antaa olla... Vai?
Suunnittelen muuttoa, pois. Olen kertonut sen miehellenikin ja hän sanoi haluavansa mukaani, minne vain... pois täältä.
Nyt menen hiljaa vaikka sisällä huutaa tuska edelleen täysillä ja sydän vinkuu luvatun rakkauden perään. 😭
Mietin kovasti onko tämä se mies johon rakastuin ja mitä rakkaus on? Suuria kysymyksiä pienessä päässä.

Kovin on sama tilanne. Miheni on ollut viikon reissussa. On soitellut ja asiaa on ollut paljon. Nyt hänen kotiintulonsa ahdistaa. On ollut viikko aikaa vatvoa taas mennyttä loppukesää ja syksyä. Tiedän, että se ei auta mitään, mutta minkäs voit, kun ajatukset tulevat mieleen. Välillä oksettaa. Miten hän on silmin kirkkain valehdellut menoistaan. Yllättäen lisääntyneet työmatkat, jolloin hän on yöpynyt naisystävän luona. Tiedän, että kiihkeä suhde ei ole kestänyt muutamaa kuukautta pidempään, ystävyys heillä on ollut vuosia. Ihmettelen edelleen, miksi hän kuitenkin halusi lopettaa suhteen vaikka uuden kanssa oli yhteenmuuttoaikeita eli todella vakavalta kuulostavaa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että se on kerrasta poikki, mutta eipä tämä niin helppoa olekaan. Repiä lasten koti hajalle. Aloittaa uusi elämä. Tiedän, että pärjään kunhan vain jaksaisin hoitaa asunnon etsimisen ja muuton. Pelkään, että sairastun😭

Kovin samanlaisten tunteiden kanssa täälläkin painiskellaan, välillä olo on kuin vastarakastuneella ja välillä ahdistaa tosissaan eikä muuta pysty ajattelemaan kun mitä on viimeisen 4kk aikana tapahtunut, mitä selvinnyt miehen suhteesta.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että mies katkaisi suhteen toiseen naiseen heti kun suhde tuli ilmi eikä nainenkaan ole pitänyt mitään yhteyttä mieheeni. Itse kävin kuukausi sitten tapaamassa tätä toista naista, oman mielenrauhani takia, ja sen sainkin. Mieheni on tukenut minua 100%:sti, puhunut silloin kun olen sitä hallunnut ja käydään yhdessä pariterapiassa. Olemme olleet mieheni kanssa 14 vuotta yhdessä ja meillä on 4 lasta, ikähaarukassa 7kk-11v. Eli pettäminen tapahtui ollessani viimeisilläni raskaana. Välillä on ollut todella vaikeaa hyväksyä tapahtunut, en voi uskoa että mieheni on voinut tehdä jotain tällaista minulle, mutta kun pohdin syvemmälle viime vuosien tapahtumia, huomaan että suhteemme ei voinut hyvin. Emme osanneet keskustella sillä tavalla, että olisimme ongelmia saaneet ratkaistua ja kun niitä ei ratkaise/yritä ratkaista heti, ne monesti vuosien varrella kertautuu. Minä ymmärrän miestäni, hän ei saanut minulta sitä mitä hyvinvoivassa parisuhteessa voisi saada, hellyyttä, läheisyyttä, seksiä, hän ajautui hakemaan sitä muualta. En sillä, että tuntisin olevani syyllinen mieheni suhteeseen, vaan sillä, että jos meidän parisuhde olisi ollut sellainen kuin sen nyt on että pystymme puhumaan kaikesta (vaatinut kovasti harjoittelua) ja voimme antaa ja saada hellyttä, läheisyyttä ja seksiä sopivasti, ilman paineita, tätä pettämistä olisi tuskin tapahtunut. Haluan uskoa, että tämä (kaikessa raakuudessaan) on meidän suhteen pelastus. Jos se vaati tämän shokki-herätyksen, olen valmis tekemään mitä vaan että pääsen tästä hengissä yli.

Voimia kaikille naisille ja miehille, jotka ovat joutuneet puolisoidensa pettämäksi. Kuunnelkaa sydäntänne <3

Hei 🌻🙂🌻
Uusia tarinoita on tullut ja olen pahoillani, että muutkin kamppailevat samojen kysymysten ja tunteiden kanssa.
Eilen illalla rohkaistuin kysymään mieheltäni hänen tuntemuksistaan parisuhteemme tilasta. Mies vastasi, että kyllä tässä tietty varauksellisuus tuntuu olevan päällä ja, että kyllä se hänen uskottomuutensa on jättänyt jälkensä tähän avioliittoon.
No; äskettäin hän toi suklaasydämen ja toivotti hyvää ystävänpäivää rakkaalle vaimolle

Hei,

Toivotan sinulle Kyynel78 voimia. Erilaisia tuskallisia yksityiskohtia tuntuu sisältyvän järjestään näihin pettämisiin. Valitettavan yleistä näyttää olevan, että petetään kun puoliso on tavalla tai toisella heikoilla. Ei osata tukea, kohdata ja auttaa puolisoa silloin kun tämä sitä tarvitsisi, vaan paetaan tilannetta toisen syliin saamaan lohtua. Tämä on erityisen vaikeaa hyväksyä. Näyttäytyy kovin itsekkäänä toimintana mutta ehkä se on myös kovin inhimillistä. Miten miehesi on kohdannut paljastuttuaan sen, että petti kun olit viimeisilläsi raskaana? Kerroit tavanneesi naisen jonka kanssa miehesi petti. Tiedän miehen jonka kanssa vaimoni petti ja ilman mahdottoman suurta vaivannäköä voisin hänet tavata. Asuu siis aika kaukana, onneksi. Välillä on käynyt mielessä, että pitäisikö tava mutta toistaiseksi olen päätynyt siihen, että en siinä mitään voita. Kait lähinnä pelkään, että näin tämä mies muuttuu vain konkreettisemmaksi ja pelkään, että samalla epämiellyttävät mielikuvat muuttuvat konkreettisemmiksi. Voitko kertoa mitä halusit sanoa tälle toiselle naiselle ja mitä halusit häneltä kysyä? Millä tavalla tapaaminen auttoi sinua ja oliko jotain negatiivista?

Teary69, ikävä kuulla, että olette jumittuneet tilanteeseen. Toivon kovasti, että voisitte osallistua pariterapiaan. Miehesi tuntuu olevan hyvin kiintynyt sinuun, varmasti tuntee rakkautta ja sinun menettämisesi ottaisi koville. En oikein ymmärrä mikä saa jotkut suhtautumaan terapiaan niin voimakkaan torjuvasti.

Kaikille voimia ja hyviä ajatuksia.

Hei 🌻🙂🌻
Beren: olet oikeassa siinä, että osa pettämisestä vaikuttaa tapahtuneen juuri silloin, kun petetty osapuoli on heikoimmillaan. Niinhän se meni meilläkin.
Minä soitin aikoinaan toiselle osapuolelle mutta aika valheellista oli hänen suhtautumisensa. Varsinkin, kun vielä sen jälkeen yritti miestäni uudelleen, vaikka vannoi anteeksipyyntöjen kera, että pysyy erossa miehestäni.
Teillä tapahtuneesta on jo senverran aikaakin, että minä tuossa tilanteessa en ottaisi yhteyttä enää.
Minusta tuntuu siltä, että työstätte kriisiä todella hyvin, kun teillä on vielä se pariterapiakin.
Helppoa se sinulle ei varmaan kuitenkaan ole.
Mietin teidän kohdalla sitä, miksi vaimosi ei testannut naiseuttaan enemmän Sinun kanssasi?
Olitko kiireinen, poissa kotoa paljon tms.?

Olen lukenut näitä petetyksi joutuneiden viestiketjuja, koska olen joutunut itsekin samaan tilanteeseen. Siitä on nyt viisi viikkoa kun tilanne paljastui. Avomieheni petti minua ainakin puolen vuoden ajan ihmisen kanssa jota hän vihasi kun aloitimme seurustelemaan 4 ja puoli vuotta sitten. Tarina on pitkä ja monimutkainen, en jaksa nyt sitä kertoa. Mies haluaisi jatkaa minun kanssani. Ehkä haluan itsekin, mutta en tiedä pystynkö. Heti paljastumisen jälkeen laitoin ehdoksi pariterapian, jossa on käyty kerran ja vajaan parin viikon päästä olisi seuraava aika. Mies pystyi puhumaan tapahtuneesta viikon ajan. Sitten se alkoi ärsyttää häntä ja minua se vaivaa suunnattomasti. Ahdistaa edelleen ja olen lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta saadakseni jotain apua pahaan olooni. On hetkiä jolloin tuntuu että ehkä tästä voisi päästä yli ja hetkiä jolloin ero tuntuu helpommalta kuin tämä tuska. Mikään ei ole sattunut näin lujaa, vaikka paljon on elämässäni pahaa tapahtunutkin. Kun sais hypättyä ajassa vaikka vuoden eteenpäin. Olisi helpompaa. ☹️

Hei 🌻🙂🌻
Meillä on jo hypätty tuo vuosi eteenpäin, tosin ilman pariterapiaa ja vieläkään eivät ole kaikki asiat kunnossa.
Toivon sinulle voimia ja tutunkuuloista on tuo, että pettäjä ärsyyntyy, kun aiheesta keskustellaan.
He haluavat jatkaa normaalia elämää mahdollisimman pian. Sitten siinä käy niin, että petetty kulkee terapiassa, yksin.☹️

Oi hyvä luoja tätä ketjua, kaikilla meillä sama tuska! Olisipa joku pettäjä ja kolmas osapuoli näitä lukemassa! Tuska näyttää olevan kaikilla sama!
Minun miehelläni on ollut toinen nainen 15 vuotta, tämä selvisi 15.12.2013. Tässä elellään yhdessä edelleen, mieheni katkaisi suhteen ja opettelemme uudestaan yhteiselämää. Naimissa olemme olleet 43 vuotta.
Puhuminen ja puhuminen ja taas puhuminen on ollut ainoa keino selvitä jollain lailla näistä päivistä. Eilen olimme saunassa, minä löylyssä ja mieheni pesuhuoneessa kun taas kerran näistä asioista aloitin puhua. Suorastaan lamaannuin kun kuulin mieheni analyysin omasta pettämisestään, hän sanoi "olen ollut tyytymätön itseeni ja aina vaan halunnut enemmän ja enemmän, mikään ei ole riittänyt, vaikka minulla on ollut hyvä avioliitto ja hyvä vaimo. Olen yrittänyt ilmeisesti hakea sitä "jotain" mikä mielestäni elämästäni on puuttunut, siitä toisesta naisesta ja olen ollut niin väärässä".
Mitä tähän sitten sanoin, en oikein mitään, ihmettelin mutta olin iloinen että hän oli noin syvällisesti osannut omaa tilaansa analysoida vaikka muuten onkin hyvin vähäsanainen mies.
9 viikkoa kulunut ja elämä on kuin vuoristorataa, nykyään kyllä itkeminen on vähentynyt vaikka vaikka joka päivä sitäkin tulee tehtyä.
Minäkin otin yhteyttä tuohon toiseen naiseen sähköpostilla, pyysin että hän vastaisi minulle mutta en ole saanut vastausta. Laitan hänet ihan omaan luokkaansa, olisin toivonut nainen naiselle -viestiä, mutta hän taisi pelätä sillä 15 vuotta on pitkä aika ja syyllisyys on todennäköisesti kova, sillä minut on petetty vähintään 100 kertaa. Tästä olisi nyt vaan jotenkin selvittävä

Koitetaanpa jaksaa me kaikki täällä!!