Ai ai.
Mieskö vai lapset sinusta tuollaisia arvioita esittävät. Tietämättä joka tapauksessa. Kysy haluavatko "taakasta" eroon ja lähde pariksi päiväksi matkalle. Varmaan ollaan takaisin naukumassa kiivaasti melko pian. Paikalleen jäänti ei kannata. Ja jos samalla saisit omat ajatukset seestymään. Oisko sulla kaveria kenen kanssa mennä ja porista asioista ? Palataan asiaan.

Lasten kanssa ei ole ongelmaa, he rakastavat äitiään kyllä.

Mieheni ei. Olen saanut kuulla viimeisinä päivinä sellaista tekstiä että en ole koskaan ymmärtänyt edes olevani sellainen. Ja kait se eniten loukkaa kun mies ei vastaa kun kysyn että välittääkö hitustakaan.....

Mun mielestäni me ollaan vasta väliemme selvitystilassa mutta hän kysyi heti että miten lapset. En edes ole vielä miettinyt, ehtinyt, eroamista( en todellakaan).Eikö ole todella käsittämätöntä......

Ehdotit pois lähtemistä....pari päivää ei riittäisi.Työt on tehtävä.En voisi jättää lapsiani, hoidotta.Olisin huono äiti.Kauheaa jos joku sanoisi minulle niin....

Mulla on sisäinen vapina, kait se on pelkoa tulevasta. Minne joudun,yksinkö? Mulla on ollu jo pitkään tunne että mä oon aivan totaalisen yksin tässä maailmassa, omassa lasikuplassa. Joka saattaa poksahtaa rikki jos joku vaan hipaiseekin sitä.

Lapsistani en luovu, se on varmaa...en koskaan!Minä olen heidät hoitanut ja saanut yksin näinkin isoiksi.
Kait se on iso pallo lähtenyt vyörymään meidänkin osalta, mitään ei voi enää tehdä. Jos tunteet kuolee niin ei kai siinä sit mitään ole tehtävissä.

Kauheaa ajatella että minun lapset joutuvat kokemaan sen tuskan mitä eroaminen aiheuttaa. kaikki se tuttu ja turvallinen viedään pois ja alkaa joku ihan tuntematon.

En tiedä aiheuttiko tämä kirjoittamisen aloittaminen tämän kaiken mutta sen jälkeen tämä alkoi, asioiden vyöryminen.Juuri kun ajattelin että kun kirjoitan tänne saan ajatukset selviämään ja että saan sitä voimaa mitä tarvitsen. Mies ei taatusti tiedä tästä mitään, enkä haluakaan että tietäisi. Tää on ihan mun juttu.

Olo on turta mutta yritän silti ajatella positiivisesti, edes vähän aikaa.Tiedän että se on hyväksi minulle. Valo tuo mulle voimaa jaksaa taas vähän matkaa....

Ihmeellistä migi, että jaksat kirjoitella, saan sanoistasi voimaa.Olen onnellinen puolestasi että sinulla on taas kaikki hyvin. Kaikkea hyvää sinulle ja jaksa sinä vaan pitää omistasi huolta, se ei mene koskaan hukkaan.

Niin.
Jotenkin minä vaan epäilen, että sellaista tyhjää uhoa se vaan miehelläsi on. Ei ole edes miettinyt kunnolla sitä eroasiaa ja sitä mitä se tuo tullessaan. Mutta sepä se onkin, miten sen saa "teoriassa" läpikäytyä ennenkuin siihen todella ryhtyy. Minä itse mörrötin pari päivää itsekseen pienessä mökissä ja mietin ja puntaroin. Sitten minulle siellä selvisi että yritettävä se on yhdessä ja molempien nöyrryttävä koska ei niin kovin paljoa oltu vielä menetetty verrattuna siihen mitä oli yhdessä aikaan saatu ja mitä oli vielä saatavissa. Tai voihan se miehelläsi olla vakaakin aikomus ? Silloinhan sitä ei voi muuta kuin todeta, ettei hän ymmärrä mitä on tekemässä ja jos kerran on niin ymmärtämätön, on parempi kun lähtee. On niitä ymmärtäväisempiä ihmisiä suomi täynnä. Et sinä yksin ole täällä mailmassa. Joku prosessi nyt on teillä vaan menossa ja jotakin se lopputuloksena tuottaa. Eheytymisen, eron ??? sitäpä ei vielä tiedä. Sen vaan tietää, että aikaa se ottaa ja kipeää tekee. Tähän asiaan on se klisekkin: " kaikki mikä ei tapa, vahvistaa". Ja niinkai se on vaikkei aina siltä tunnukkaan. Koeta jaksaa.. Päivät tuntuu pitkiltä varmaan ja mitään asiaa ei puolen vuoden päähän jaksa ajatella mutta jotain siellä kuitenkin häämöttää.

heippa taas.
Luin juuri viestisi ja olen nauranut aivan hervottomana....en ajatuksiasi vaan tätä kliseetä" kaikki mikä ei tapa, vahvistaa! Olen nimittäin hokenut ihan hulluuteen asti tätä hokemaa viime päivinä ja sitten sinä kirjoitat sen....oisko telepatiaa tai ainakin äärimmäisen sopivaa.

Tuntuu kuin elämäni olisi tuhannen palan palapeli. välillä löytyy sopivat palat ja on siitä iloinen ja välillä survoo raivonpartaalla palasia eikä millään saa sopimaan....

Nyt mulla on rauhallinen jakso, elän ja hengitän rauhallisesti.Pelko kuitenkin tulevasta vaanii selän takana, mutta ei aina jaksa pelätäkään, vai kuinka?

Kerro minulle migi, miten löysit vaimosi uudelleen? Tekikö hän jotain, paransiko tapansa, muuttuiko. Vai päätitkö sinä vain että te pärjäätte? Kerro mulle miehen ajatuksia erosta ja tunteista yleensä, tietysti vain jos haluat niistä kirjoittaa. Miehen ajatusmaailma on mulle aivan outo alue, en varmaankaan ole ymmärtänyt miestäni, olenko koskaan. Aina väitetään että mies ja nainen ovat eri planeetalta, olen sen kyllä aina niin ajatellutkin. Mua hämää se mustavalkoisuus mieheni ajatuksissa, se on joko tai!

Päivä kerrallaan ja valonsäde kerrallaan....elämä takaisin.
Ilosta päivää sinulle migi

🙂🌻

Ps. keskiviikkona on naistenpäivä, aiotko yllättää vaimosi kukilla?

Okei
Kerrotaampa vähän. Molemmilla meillä on sama työnantaja. Minun työt ovat vaihtelevaisia, projekteja jne. Joskus reissaan paljon sitten taas vuosikin ilman kulkemista. Emännällä vakinaisempaa. Viime keväällä minulla oli se lentojakso ja alkukesällä vaan huomasin, että vaimo oli tavallaan jo sopinut kesän osalta tekemiset omin ehdoin= ei yhteistä lomaa. Lisäksi hänellä oli sovittuna kaikenlaisia menoja ilman minua ja myös ilman lapsia. Käännekohta oli se kun hän tuli ( tuotiin ) firman kesän avajaisjuhlista ( minua sinne ei huolittu )räkäkännissä kotiin. Alaisensa olivat juottaneet hänet! Seuraavana aamuna lähdin sille mietiskelymatkalle ja sen kaksi yötä ja päivää mietin mitä tekisin. Annanko anteeksi jne. Siitä se rakentaminen alkoi ja nyt yli puoli vuotta on mennyt ja selkeämmäksi tilanne on tullut. Luottamus palannut ja vaikka monta monituista takapakkia on tullut ja varmaan vielä tuleekin. En esimerkisi vieläkään siedä pätkääkään niitä " työkavereita" jotka ns hyväksikäytön tekivät, ja kun kuitenkin samassa työpaikassa ollaa...
Kerron mielelläni ja vielä paljon enemmänkin jos kiinnostaa mutta tässä alkuun.

Ja vielä
Tottakai sitä molempien on muututtava. Ehkä eniten tarvitaan sitä nöyrtymistä ja anteeksiantoa. Huomaavaisuus ja muut vastaavat tulevat siihen sitten sitä kautta. Tavallaan minä jouduin pakottamaan vaimoni valintoihin. Eli jos hän oli sopinut oman menon jonnekkin sukulaistensa tms.luo esitin vaihtoehdon jossa minä ja lapset menimme muualle ja pyysimme häntä mukaan. Ja kyllä hän sitten muutaman kerran jälkeen alkoi valitsemaan meidät paremmaksi seuraksi kuin kaverinsa. Siihen sitten ne terapeutit ja muut päälle ja poistettiin ne väärät oletukset ja tulkinnat toisen ajatuksista. Ne oli sitkeitä ja hankalia poistaa ! Myös ns kamariosastolla oli päässyt syntymään tyhjiö joka sitten sen muun avautumisen avulla mukavasti on täyttynyt ja nyt voi paremmin niitä molempien tarpeita huomioida myös siellä.
Sori kaksiosainen vastaus. Työkiireiden keskellä naputtelen.

Hei,

Lueskelin ajatustenvaihtoanne. Halusin vain sanoa sen, että älä surusuun suudelma anna periksi vielä. Aivan kuten migi sanoi kannattaa miettiä mitä on yhdessä saavutettu eli mitä on menetettävänä. Me jokainen olemme eri tavalla solmussa parisuhteessamme, mutta itse ainakin olen valmis yrittämään viimeiseen asti nähdäkseni, että olen todella yrittänyt kaikki vaihtoehdot tilanteen korjaamiseen.

Kuulosti varsin tutulta teidän yöllinen keskustelunne. Eli aikomus on hyvä ja tarkoitus yrittää selvitellä ajatuksia ja tunteita puolin ja toisin, vaan käytännössä se sitten menee pään aukomiseksi ja aivan väärät sanat putkahtavat suusta ulos. Kaikki jotka näistä karikoista ovat selvinneet kuitenkin suosittelevat puhumista. Kaiketi määränpäänä on ymmärtää toinen toisensa tarpeet paremmin. Ja huomaan nytkin usein, että olemme mielestäni puhuneet samasta asiasta yhteisin sanoin, ja sitten myöhemmin tajuan, että puoliskoni on tulkinnut asian vinkkelistä jota en ollut edes ajatellut keskustelumme aikana 😋. Ei ole helppoa ihmislapsen elämä 😟. Vaan yritetään silti!

Meidän tilanteemme on siinä mielessä erilainen, että tiedämme sisimmässämme molemmat rakastavamme toisiamme syvästi. Olemme kuitenkin pedanneet petimme niin, että olemme kuin Kuka pelkää Virginia Wolfin pariskunta joka repii kaikki haavat toisessa auki... raa’asti ja julmasti. Olemme myös molemmat samanlaisessa turtuneessa ja puutuneessa väsymyksentilassa kuin sinä kuvasit, jolloin on hirvittävän vaikea jaksaa jälleenrakentaa suhdettamme kun samanaikaisesti päällemme on kaatunut kasapäin niitä kiireellisempiä ongelmia joihin jokaiseen tarvittaisiin oma hätäkeskuksensa apuun...

Mutta kuten moni tällä palstalla on sanonut, päivien piteneminenkin tuo uutta voimaa 🙂🌻 Sinnitellään!

Niin.....molempien on muututtava, se on tosi.Ja nöyrtyminen on se varmaan kaikkein kovin pala ja minulle ehkä itsensä avaaminen toiselle. Se ei varmasti onnistu minulta koskaan...en luota koskaan varmaan toiseen niin, että antautuisin täysillä. Kamalaa, tiedän!

Vaimosi varmasti koki suurta henkistä tuskaa kun hän teki tuollaista. Mun mielestä (naisena) tuollainen käytös kertoo suuresta pahasta olosta.Ei pysty olemaan paikoillaan, pakko päästä koko ajan jonnekin.Mulla oli samanlaista yhteen aikaan mutta olin pakotettu olemaan kotona, en saanut lapsenvahtia kun mies oli koko ajan pois.Ja jos hän sattui kotona olemaan ja yritin lähteä jonnekin, osasi hän syyllistää rahasta.Kyllä menohalut karisi ja kunnioitus toista kohtaan myös.

Onko vaimollasi kuitenkin joskus mahdollista mennä yksin vai oletko sitä mieltä että yhdessä mennään jos mennään? Mulla on ainakin se, että vaikka naimisissa olenkin niin minä olen kuitenkin minä, en äiti enkä vaimo jatkuvasti.Se on kamalan ristiriitaista välillä

En tiedä kamalampaa tunnetta kun mieheni alkaa puhua minulle tietyllä äänensävyllä( siis pöljälle) ja että se muistuttaa hänen isänsä puhetta vaimolleen. Mä saan ihan hirveän kohtauksen, en voi kestää sitä yhtään. Mutta, se juontaa varmaan siitä että pelkään hänen isäänsä. En ollut koskaan ennen ollut tekemisissä alkoholistin kanssa ennen miestäni ja näin sen maailman silloin edessäni. Näin sen helvetin missä alkoholistin läheiset elävät ja putosin pumpulipilveltäni. Mieheni lapsuus on ollut kamala, ilman äitiään varmasti helvettiä

Selailin netin kautta suosittelemaasi kirjaa mutta en oikein päässyt jujulle.täytyis varmaan ostaa ihan oma.
Mutta muutamia hyviä ajatuksia kyllä löysin.
Toisen oman itsenäisyyden kunnioitus on varmasti kulmakiviä hyvässä parisuhteessa. Miksi se unohtuu tässä kaikessä kiiressä ja miksi kangistumme kaavoihin. Arki musertaa totaalisesti ja jos ei juhlanhetkiä ole koskaan, kaikki on yhtä mustaa

.Haluaisin olla spontaani ihminen, sellainen olin ennen.Räiskyvä ja energinen.Täynnä yllätyksiä ja rohkeutta.Kaipaan entistä minääni, kaipaan todella.....😞

Kirjoitit vaimosi hyväksikäytöstä ja olet raivoissasi.Se kuultaa kirjoituksestasi läpi. Oletko vihainen vaimosi vai itsesi puolesta?Vaimosi kärsii taatusti siitä vielä enemmän kuin sinä.Humalassa tehdään ja sanotaan asioita joita ei missään nimessä selvin päin sanottaisi ja tehtäisi. Viina on viisasten juoma ja kukaan ei voi toista pakottaa juomaan, viittaan sanoihisi että vaimosi juotettiin.Sama on mielestäni pettämisen kanssa, kukaan ei tee sitä yksin eikä ole yksin syyllinen.Usein syytetään vain sitä kolmatta osapuolta mutta kukaan ei pakota lähtemään toisen matkaan. Omassa pääkopassa päätös tehdään ja jokainen vastaa itsestään.

Rakastat vaimoasi, se on selvää.Ja se on pohja josta pääsee eteenpäin. Minä en tiedä tällä hetkellä mieheni tunteista yhtään ja se sattuu, kauheasti. Kun puhumme yhdessä jatkamisesta, hän toteaa että ei usko tilanteemme kohentuvan.emme ole edes yrittäneet korjata sitä ,se soljuu päivä kerrallaan hitaasti kohti loppuaan todennäköisesti ilman että tapahtuu mitään. Olen kuitenkin huomannut itsessäni voiman palautumisen merkkejä, en tunne itseäni enään niin heikoksi kuin pari viikkoa sitten.

Pitkän työrupeaman jälkeen olen ollut nyt kolme päivää kotona ja tuntuu että tauko tekee hyvää.Lapset nauttii kun olen iltaisin kotona, kyllä sen huomaa. En saa tehdä koulutustani vastaavaa työtä, mikä on kurjaa mutta olen ajatellut sen niin että työ kuin työ Etsin kuitenkin koko ajan jos vaikka tärppäisi, unelmia täytyy olla.
Tämä asia lyö mua kans maahan vähän väliä, miksi koulutin itseni turhaan mut ei kait sitä niin voi ajatella? päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan.
Ps. Mä olin iha viikkovillis tosta naistenpäivästä.Sehän on tänään torstaina.......
Iloista työpäivän jatkoo vaan sulle migi, mä laiskottelen vielä tänään....🙂🌻

jokujossakin kirjoitti 07.03.2007 klo 19:50:

. "Ja huomaan nytkin usein, että olemme mielestäni puhuneet samasta asiasta yhteisin sanoin, ja sitten myöhemmin tajuan, että puoliskoni on tulkinnut asian vinkkelistä jota en ollut edes ajatellut keskustelumme aikana "

Tämä on mullekin usein ongelmana.Mieheni miettii ihan eri kantilta kuin minä ja sitten jysähtää.Miten ihmeessä tälläisen saisi pois ,koska onhan se nyt aivan kammottavaa.Asiasta keskustellaan ja sitten myöhemmin huomataan että on puhuttu tavallaan ihan eri asioista.

"joihin jokaiseen tarvittaisiin oma hätäkeskuksensa apuun..."

KYLLÄ.....sitä tarvitsisin,heti.
kiitos jokujossakin sanoistasi, samoja tuntemuksia ja joo hei ,sinnitellään.Se on hyvä sana!

Vielä esimerkki.
Kun sanoin, että "pakotin" vaimon valintoihin kuulostaa se ehkä jotenkin julmalta, mutta esimerkiksi pikkujoulujen menettely oli sellainen puntari. Vaimo pyysi mukaan firman pikkujouluihin ( missä ne samat siat kuin kesäjuhlissakin ). Sanoin etten lähde sinne, mutta sen sijaan lähden jouluostoksille kaupunkiin ja olen siellä hotellissa yötä. "Saat valita kumpaan lähdet". Niin me saatiin rauhassa lahjat ostettua ja paljon muutakin.....
Ja esimerkki vielä siitä harhaluuloista. Olin täysin varma silloin kesällä, että vaimo yrittää hankkiutua minusta eroon jotenkin, ja emäntä oli puolestaan luullut minun tarvitsevan etäisyyttä ja omaa aikaa ! Tietääpä sen sitten mitä tällaisista lähtökohdista syntyy ! Aika katkeria yhteenottoja ja pitkiä mykkäkouluja. Eli vielä kerran ensin omat asiat selviksi ja sitten kaverin vastaavat. Palaillaan.

Pakko vastata heti.
Ettei synny vääriä mielikuvia. Vaimoni on aktiivinen ihminen ja on mukana ay-toiminnassa hallinnossa. Eli kulkee kuukausittain Helsigissä kokouksissa, laivaseminaareissa, tunturipalavereissa jne. Osahan niistä on "pakollisia" ja osa vapaaehtoisia ja niitä ylimääräisiä menoja hän onkin nyt karsinut minun pyynnöstä. Myös muun yksin kulkemisen osalta nyt sovitaan edeltäkäsin, eikä lähdetä niinkuin vihoissaan kostamaan. Eli on vain yritetty lisätä niitä yhteisiä menoja sinne sekaan.

Hei,

Olet migi onnekas siinä, että voit käyttää myös lastesi painoarvoa. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, ja nyt kriisin keskellä joskus mietin, olisivatko ne muuttaneet jotain välillämme parempaan. Sillä usein tunnen, ettei minulla ole mitään annettavaa - siis sitä vaihtoehtoa niille hauskemmille riennoille. Miehekkeeni kyllä väittää päinvastaista, hän sanoo, että pelkästään läsnäoloni saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Tämä siis vastauksena, kun olen ehdotellut, että muuttaisin muualle ja ottaisimme jäähyt rauhoittaaksemme tulehtuneet välimme. Hänelle on kuitenkin tärkeää, että olen kotona se virstanpylväs, jossa hän käy väliin kääntymässä. Minä taas koen, että yhteinen aikamme on pelkkää tappelua, ja olen turkasen kyllästynyt vanhoihin levyihimme, jotka junnaavat paikoillaan. Mutta kun sanon hänelle, etten voi antaa hänelle mitään muuta kuin ainaista sanasotaa, hän sanoi taas hiljan, että sekin on parempi kuin irtiottoyritykseni viime vuonna. Ettei repaleinen yhteiselämämmekään ole mitään verrattuna siihen, että lähdin lätkimään ja koti oli tyhjä.

Ja täytyy myöntää, että kun minulla ei enää ole paljoa biologista armonaikaa, ongelmien keskelläkin joskus mietin, että voisiko yhteinen lapsi antaa hänelle jotain mikä saisi olon rauhoittumaan. Vähän samaan tapaan hänkin nimittäin viilettää tuli hännän alla. Kun ehdotan, että menoja voisi karsia, ja töitä voisi vähentää, hän hermostuu tavattomasti. Kai kokee minun astuvan hänen varpailleen, ettei hän muka osaa järjestellä asioitaan. Noh, senhän olen jo tunnustanut useaan otteeseen, etten osaa olla varsinkaan kotona mikään diplomatian kukkanen, ehkä lähestymistapani on se väärä aina. Silti en voi välttyä ajatukselta, että jos kotona olisi odottamassa myös pieni kullannuppu eikä vain nalkuttava akka, ehkä työpaikalta reitti tulisi kotiin suorempaan. Ehkä vapaa-ajalla tekisi mieli järjestää enemmän aikaa kotiväelle kuin jos seurana on vain aina se sama nalkuttaja.

Yritän aina silloin tällöin jotain positiivisempaa, sillä päällimmäiset tunteemme ovat kivikovat. Joskus onnistunkin saamaan hymyn tai todellisen halin takaisin. Joskus ajattelen, että pitäisi vain jaksaa antaa positiivisia savumerkkejä, sillä hän on kuitenkin elämäni ykkönen. Se ei totisesti ole helppoa, kun itsenkin kanssa ovat välit poikki mutta yritetään edelleen 🙂👍 Ei lannistuta! Migihän on oiva esimerkki siitä että parempaankin voi päästä kun jaksaa ponnistella!

Ethän migi vain loukkaantunut sanoistani, en missään nimessä tarkoittanut loukata.Kirjoittelin vain omia tuntemuksiani.

Olen nyt tullut siihen tulokseen että miehelläni ei ole mitään enään minua kohtaan. Hän ei halua korjata eikä rakentaa suhdettamme. En halua vielä miettiä käytännön asioita kuten hänelle eilen sanoin.Nyt haluan vain sulatella sitä että hän on täysin kylmä minua kohtaan.Se tuntuu pahalta.....mutta tämä on vain tehtävä.Ja on minun totuuden nimessä on sanottava että pakkasen puolella olen myös minä käynyt tunteideni kanssa mutta en ole koskaan ajatellut lopettaa yhteiseloamme.se tunne on kuitenkin ollut siellä jossakin.

Nyt vain täytyisi löytää voimaa jaksaa eteenpäin ja hyväksyä tosiasioita.Miten se tapahtuu, kertokaa hyvät ihmiset?
Kertokaa......😐

Terve taas !
Välillä kun lukee nuita muita viestiketjuja täältä tulee sellainen olo, että onneksi meidän ei hengen puolesta tarvitse pelätä vaikka ei aina kaikesti muuten helppoa olekkaan.
Jokujossakin, vähän mulla särähtää tuo " voit käyttää myös lastesi...". En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Tästä keskenäisistä kahinoinnista lapsia olen pyrkinyt pitämään niin etäällä kuin olen vain pystynyt. Niissä kesäöitten miettimisissä lasten osuus minun päässä oli vain yksinkertaisesti se että haluan heille kaikkea parasta ja jos voin, kaiken kärsimyksen heiltä estän ( kai se on sitä rakkautta ), mutta ei niitä niinku käytetä vaan minua he käyttävät ja tarvitsevat.
Ja Surusuu, en minä ole niin herkillä, että näistä kirjoitteluista loukkaantuisin. Ei sinne päinkään. Minähän olen nyt kohtuullisen vahvoilla ja koetan sinuakin sellaiseksi kannustaa.
Jossakin vitsissä sanotaan, että avioeroprosessi käynnistyy aina heti siitä papin aamenesta ja sen vauhti vaan vaihtelee. Ja niinkuin kemiallisissa prosesseissakin, prosessi voi kiihtyä jonkin ulkopuolisen katalyytin ( kolmas pyörä, viina jne )vaikutuksesta. Ja sellaisen tasaisen onnen pötköön en usko, ettekä varmaan tekään. Jokin käännekohta aina välillä tarvitaan suunnan tarkistamiseksi. Se meillä saattoi olla se kesällinen sekoilu ( oisko sittenkin ollut vaimolta sellainen hätähuuto ??? )Mutta jotakin on kuitenkin tapahduttava että pysähtyy miettimään. En suosittele samaa konstia teille, siinä saattaa isäntä hiiltyä liikaa ja sitte .... Vielä haluaisin kertoa 50 villityksestä mutta palataan asiaan myöhemmin. Työt kutsuu ! Vaikkakin minullakin koulutusta vastaamattomat.

mulle tuli sitten sairaslomapäiviä.selkä pettää vai olisko että fysiikka pettää.Taidan romahtaa kasaan koko eukko, niinku torni....

Lapset on mulle tärkeintä maailmassa enkä koskaan voisi heille tuottaa tuskaa isänsä avulla.Se on alhaisinta mitä tiedän, käyttää lapsia aseena.Enkä usko että jokujossain sitä ihan niin varmaan tarkoitti?

Kirjoitukseni aiemmin oli vain tarkoitus heittää ilmaan ajatuksia, en tiedä migi liitostasi mitään kun en teitä tunne.Tunnutte kumminkin kivoilta kummatkin, toivon teille kaikkea hyvää.

Vahvistusta minä tosiaankin tarvitsen, olet oikeassa.Sanasi tuottaa sitä,kiva kun kirjoittelemme ja tämä kirjoittelu pysyy asiallisena.Toivon, että mun ajatukset tois sullekin jotain.

Iloista viikonloppua