Kiitos volvomies! Sä olet niin oikeassa. Ihanne olisikin tehdä ruokaa porukalla. Ikävä kyllä se on melkein vain mulla. Esikoinen on nirsoin ruuan suhteen. Enkä voi jättää häntä syömättä. Olen jossain vaiheessa saanut myös molemmilta pojilta nyrkistä. Sitä ei ole mukava kertoa. Se siitä isän mallista.

Meinaan keskiviikkona repiä itseni jumpalle. Myös kroppa mielen ohella on jumissa. Kumpa saisin taas itselleni alun siihen. Se on aikaa itselle ja siitä tulee uskomaton olo. Saisi myös jumitukset niskoista ja hartijoista pois.

No pian lähden yövuoroon kännyköitä tekemään. Luulis, että huomenna nukun, kun tänään nukuin vain kolme tuntia.

Vaikka usein olenkin ahdistunut, niin kyllä musta positiivisuuttakin löytyy. IPT-ryhmässä mua sanottiin ilopilleriksi.

Peloista, syyllisyydestä ja painajaisista toivon pääseväni eroon. Perhe-elämän haluaisin seesteisemmäksi. Pelkään kuitenkin ottaa yhteyttä uuteen vieraaseen. No ensi viikolla psykoterapia taas jatkuu.

Hyvää syksyä sulle volvomies!🙂 Arvostan suuresti sun ohjeita ja tunnen itseni jopa erityiseksi, että jaksat välittää. Se on hienoa!

Heippa
Joo kyllä välitän ja laitetaan sellainen päämäärä et saat naisellisuutesi, onnelisuuden,
ja upean elämän jne ja sen eteen teet töitä ja sen kun sisäistät päähäsi niin
se hiljakseen tarttuu päähän.
Siihen laitat stopin että ei miehesi eikä lapsesi sinua lyö, alista, loukkaa jne
niin ne itsekkin sen hiljakseen tajuaa.
Kauanko sinua on alistettu???
Ja niin kuin olen sinulle sanonut se perheelämä pitäs saada kuntoon ja onnelliseksi ja
toimivaksi niin se olisi se tärkein lähtökohta ja sitten saada ne muut ongelmat
korjattua ja sulateltua pois.
Ehdottomasti menet jumppaan sieltä saat kaikkea inspistä ja uusia juttuja näet muita
ihmisiä ja samalla vahvistat itseäsi.
Joo ajattele kaikkia noita asioita vaan hiljakseen mielessäsi niin kyllä ne sinne
hiljakseen sinne juurtuu.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Kirjoitan tätä nyt hyvin herkistyneessä mielentilassa. Haluaisin painaa iloisuusnappulaa, mutta ei semmoista ole. Olen kyllä yövuorojen jäljiltä väsynyt ja menkat ovat tulossa. Mulla on aina joku puolustuspuhe. Mua vaan itkettää. Nyt olisi tarve sairauslomalle. Mun luonto vaan ei anna periksi, että varaisin lääkärille ajan. En tosissaan tiedä, mitä mussa tapahtuu?
En nyt jaksa enempää. Olen tainnut alistua osaani. Eikä siitä jumpastakaan tullut mitään. Olen niin maissa. Kumpa saisin lähdettyä lenkille. Anteeksi nyt on roput vähissä. Onneksi tänne voi kirjoittaa. Kiitos siitä!

Heippa
Viellä sinä löydät sen iloisuusnappulan itsestäsi mut aikaisemmin sinulle kirjoitin
että tee itsellesi sellainen tukiverkko johon kasaat kaikki mahdolliset sinulle
tärkeät henkilöt ja niinkuin sanoin kun tulee huono hetki ja niitä elämässä
aina tulee niin heti otat yhteyttä niin se helpottaa elämää ja taas pääset elämässä
eteenpäin.
Hae ehdottomasti sairauslomaa jos on tarvista.???!!!!
Jos jaksat ja oman kykysi ja jaksamisen mukaan niin jos mahdollista niin rupeappa
tekemään jotain vapaehtoistyötä, seuratoimintaa jne sillä se on todella antoisaa ja
saa uusia näkökulmia,näkee ihmisiä jne niin paljon positiivisiä asioita et ei pysty
luettelemaan mut suosittelen??
Eilen olin koulutuksessa ja aina jää jotain uutta asiaa ja oppii paljon vaikka mitä.
Tänään olen nurmeksen elokuvajuhlilla ja tuntuu hassulta kun täällä on tunnettuja
näyttelijöitä joita näkee livenä ihmisellä pitää olla elämässä työn lisäksi sirkushuvia
niin sitä jaksaa.
Miksi jumpasta ei tullut mitään??? se olisi kyllä ollut sinulle piristävä juttu.
Kaunista syksyä sinulle.

Voi kiitos volvomies!
Jaa että elokuvajuhlilla Nurmeksessa. Toivottavasti kannatti käydä. Kävin myös siellä serkkua katsomassa kesällä ja pidin hänen pientä poikavauvaansa sylissä. Vauvat ovat ihania!🙂

Olin tänään terveydenhoitajalla. Kerroin hänelle siitä viiltelystä ja halusta ajatella sairaslomaa. Hän sanoi, ettei mun tarvii aina hymyillä eikä yrittää äärirajoilla. Hän kyllä sanoi ilahtuvansa aina, kun menen sinne. Tiedä häntä. Kuitenkin pääsen lääkärille ensi maanantaina. Ensi maanantaina on mahdollisuus puhua, vaikka kuinka rankkoja juttuja psykoterapiassa, koska sen jälkeen on lääkäri.

Olenhan mä "ryhmätoiminnassa", koska olen meidän ammattiliiton naisjaoston pj. Se pitää mut kiinni jossain järkevässä. Meitä on 26. Ikähaarukka on 42-63v. On tullut myös uusia ihania virolaisia ja venäläisiä. Elokuunkokous pidettiin puutalkoiden merkeissä. Kuskattiin klapeja liiteriin neljällä kottikärryllä. Se oli ihanaa! Saatiin mökin omistaja iloiseksi. Mennään myös jossain vaiheessa vanhainkotiin laulamaan. Varapj sanoi mulle kannustavasti: sun ei tarvii jännittää meitä, me tykätään susta. Se oli niin ihanasti sanottu.
Mä olen outo masentunut, kun välitän ihmisistä. Mä pidän lähimmäisistäni. Olen vaan niin epävarma itsestäni. Lapsesta asti vaan en koe olevani turvassa kotona.

Eli olen vain pala lasia

Heippa
Joo kyllä oli ihan kivaa Nurmeksen elokuvajuhlilla ja tuntuu niin hassulta nähdä
ihmisiä livenä ja elokuvista kun näkee niin tulee vaan roolinumellä mieleen esim pekko.
raid sitten miettii mikä olikaan oikea nimi näyttelijällä.
Oli entisessä vr makasiinissä vilmikahvio ja siellä vaikka mitä ja siellä vilmikahvion
vieressä oli hassu kauppa oli seinät täynnä kortteja.
Itsekkin sunnuntaina tehtiin polttopuita ja ajettiin varastoon minä nautin kun saa puulla
uunia lämmittää se antaa todella upeen lämmön.
Tykkäätkö sinä saunasta???
Eka kerran lämmitin lauantaina saunan sitten kesän jälkeen ja oli todella upeeta hyvä
käydä löylyssä ja suihkussa monesti sit saunassa on kiva kaikkia asioita miettiä.
Joo ei tarvii aina nauraa eikä siihen kukaan pysty mut nauru on elimistölle tärkeä.
Äläkä tosiaankaan yritä äärirajoille ei sitä ihminen jaksa.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

Joo tykkään saunoa. Yksin.

Tänään töissä meni kaikki pieleen. Nyt on harmituskerroin korkealla. En tiedä, itkeäkö vai nauraa. Ei ole aina helppoa olla tuolla meillä töissä. Nyt pitäisi mennä vielä kotiin töihin. Tänään oikeastaan pelkään mennä kotiin. No toivottavasti ei tapahdu mitään. Tarvii juoda vahvaa kahvia, että jaksaa ja laittaa musiikkia taustalle soimaan.

Joo meinaan kerrankin luovuttaa. Mulla on nyt niin luovutusmeininki päällä. Mä olen niin väsynyt. Mä en vaan jaksa.😞

Hippa
Onhan niitä huonoja päiviä töissä ja kotona ja niitä mahtuu ihmisen elämään hyviä
ja huonoja päiviä mut sillon tarviis olla ystäviä , kaveria,tukihenkilö jne jolle
voi kertoa iloja ja suruja niin se helpottaa.
Miksi pelkäät mennä kotia????
Se asia kyllä kuulus olla silleen että menet tosi onnellisena kotia ja se olisi sellainen
oma rauha ja turva sellainen koti pitäisi olla!!!!???
Joo ei me luovuteta vaikka olet välillä väsynyt hiljakseen vaan mennään elämässä
eteenpäin ja parempaan suuntaan vaan päivä kerrallaan.
Muistu hauska juttu tuosta kun sanoit että oli huono päivä töissä.
Kun myytiin sellaista T- Paitaa missä luki texti Huonompikin päivä raveissa on parempi
kuin hyvä päivä töissä.
Etsi tuollaisista pikku jutusta iloa itsellesi.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

Joo mä tykkään kanssa noista kaikista hyvän tuulen teksteistä. Mulla on jääkaappimagneetteja siili ja possuaiheisia, missä on hyväntuulen lausahduksia. Mulla oli, mitä hienoin viikonloppu. Olin yhden yön tätini ja serkkuni tykönä. Tätini on 87-vuotias ja pääsin hänen avukseen taksilla kauppaan. Täti on mulle aina ollut hyvin rakas. Olen ollut lapsena siellä turvassa äidiltä aikaajoin. Toisen yön olin isäni luona. Siinä on toinen henkilö, jota rakastan yli kaiken.☺️❤️ Siinä on kaksi aikuista, jotka kuitenkin on kannatelleet mua etten ihan lapsena seonnut, mitä isäni kyllä pelkäsi. Paitsi se "sekoaminen" on nyt aikuisena.

Eilen psykoterapiassa keskusteltiin mun lapsuuden kokemuksista. Niistä on hyvin ahdistavaa ja hämmentävää keskustella. Sitten, kun siihen liittyi kuoleman pelkoa, mitä koin lapsen silmin ja mitä näin aikuisena on vaikeaa pukea sanoiksi. Jäin kyllä hyvin hämmentyneeseen tilaan.

Sitten olin eilen myös lääkärissä. Olin siellä melkein tunnin. Pystyin keskustelemaan jopa rauhallisesti ja tunsin, että oltiin samalla aaltopituudella ja oli jopa helppo keskustella. Puhuin myös siitä viiltelystä. Semmoisessa tilanteessa pitäisi ottaa Opamoxia. Ensimmäistä kertaa elämässäni halusin sairaslomaa, vaikka tykkäänkin olla töissä. Ehdotin viikkoa tai kahta. Lääkäri oli samoilla linjoilla ja kirjoitti mulla kaksi viikkoa sairaslomaa. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä sairaslomalla olosta. Miksi?? Mä en kouluaikana ollut pois enkä työelämässä. Yleensä mä sairastan lomilla. No lääkäri soittaa mulle kahden viikon päästä maanantaina, mitä kuuluu. Ajatuksena jo se tuntuu lohduttavalta ja hienolta. Miten joku voi soittaa MINULLE, joka en ole mitään. Lääkäri kyllä ehdotti, että pitäisin oikein lomaa, mutta siihen ei rahavarat anna myöden.

Tää sairasloma kyllä menee siihen, että kerään voimia. Kotona kyllä tulee tehtyä tekemättömiä töitä toivon mukaan. Jos mä nyt saisin itseni sinne jumpalle. Kumpa mieheni antaisi mulle rauhan. Eilenkin se huusi niin pelottavasti ja mä käperryn mun kuoreeni. Mä yksinkertaisesti tarvitsen tilaa hengittää vapaasti ja pelkäämättä niin menneisyyttä kuin nykyisyyttä. Mä olen kyllä niin väsynyt. Sitä on niin vaikea myöntää itselleni.😞

Heippa
Joo kiva kun on ollut hyvä viikonloppu ja näin pyrit järjestämään asiasi et on arkena ja
viikonloppuna onnellinen olo ja laitat sen tavoitteeksi ja sen iskostat päähäsi niin
sehän hiljakseen jää päähän tosin elämässä tulee aina vastoinkäymisiä ja takapakkia
mut niistäkin vaan mennään eteenpäin.
Mulla kanssa oli upea viikonloppu ja itse asiassa minulla on jokainen päivä upea ja olen tosi onnellinen jokaisesta päivästä mulla elämä menee liijankin hyvin ( ei ole tarkoitus pahoittaa
mieltä kun minä kerron aina miten olen onnellinen ) mut on sen onnen eteen kyllä töitäkin
tehnyt ja on mennyt todella huonosti mut osaampahan arvostaa nyt hyvää aikaa.
Oletkos käynyt Raksissa tai vastaavassa paikassa ( pitseeria / muuta ruokaa )
kyllä kotiruoka on parasta mut ihan kiva käydä syömässä muuallakin.
Käytiin perheen kanssa sunnuntaina syömässä mut tuli kyllä syötyä liikaakin niin sit sai
illalla olla ähkyssä.
Ehdottomasti haet sairaslomaa kun tarviit sitä varten se on mut älä tunne syyllisyyttä
sen takia mut ymmärrän kyllä ajatuksen kun minäkin joskus velttoilen niin tulee
joskus paha mieli et olisi voinnut päivän käyttää paremminkin se on kieltämättä
sellainen hassu tunne.
mene ehdottomasti siihen jumppaan sillä siitä saat itsellesi voimaa ja itseluottamusta
usko minua.
Tulee työpaikalla hassuja tilanteita kun nytkin kävi saksalaisia turistia asiakaana niin
palvele siinä sitten kun en osaa sanakaan ulkomaan kieltä mut hyvin pärjättiin ele
kielellä ja kaikki naurettiin.
Joo se on kurjaa kun miehesi on sinulle huutanut mutta siitä teet stopin sanot että
noin ei kotona käyttäydytä keskustellaan rakentavasti mut huudeta ei niin se sen
tajuaa hiljakseen itsekkin.
Kaunista syksyä sinulle

Kiitos volvomies tuestasi! Harmi, kun sait kritiikkiä jossain ketjussa. Minä pidän sun maanläheisestä lähestymistavasta. Olen tyytyväinen puolestasi, jos olet onnellinen. Olet onnesi ansainnut.

Ei tämäkään ole mun tapaista olla näin murtunut. Olen kiitollinen lääkärille, pomolle ja terapeutille. Tänään psykoterapiassa ilmeni, että olen pyrkinyt aina unohtamaan mua kohdenneen pahan. Sitä en tiedä, olenko luonnostani vai äidin käskystä oppinut hymyilemään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Nyt kun äidin kuolemasta on reilu vuosi ihankuin mulla olisi lupa puhua paha pois. Tunnen silti syyllisyyttä aivankuin rikkoisin pyhänä pidetyn perhesalaisuuden. En tiennyt, että tää on näin rankka tie. Luotan kuitenkin psykoterapeutin ammattitaitoon.

Tätä kaikkea vaikeuttaa mieheni agressiivisuus. Tai jos edelleen mä olen se paha ja syyllinen. Eilenkin meillä oli paha riita. Pelkään oikein mieheni kotiinpaluuta. Kai tää joskus helpottuu. Kiitos vielä volvomies, olet hyvä mies ja ihminen, oikea helmi!

Heippa
Kaunis kiitos kannustamisesta yritän ihmisiä parhaan kykyni tietojen ja taitojen mukaan
auttaa aina kannustan ja autan ihmisiä.
Minun vastaukset koostuu paljolti omaan elämän kokemukseen ja paljon olen joutunut
kokemaan samoja asioita mitä täällä käsitellään ja sillon on helpompi samaistua ja
tietää mitä tarkoittaa kun ihmisellä on hätä.
Mut olet sinäkin kauheen vahva ihminen ja sitä hiljakseen kehität niin sinusta tulee
viellä vahvempi ihminen.
Ehdottomasti ammattiihmiset osaa auttaa ja ne kanssa auttaa lääkärit, terapeutit jne
siihen kun lisäät pomosi, isäsi tätisi, setäsi jne niin saadaan asiasi kuntoon kyllähän se
aikaa viepi mut hiljakseen vaan mennään eteenpäin.
Niin olen monesti sanonut että se koti ja perheen tuki täytys saada kuntoon ja jos sen saisit
kuntoon niin muut asiat olisi sitten helpompi käsitellä ja korjata.'
Laita kirje miehellesi johon kirjoitat että kotona ei huudeta vaan keskustellaan asioista
rakentavasti ja asiallisesti niin kyllä se hiljakseen muuttuu ( mut on se vaikeata )
Älä ikinä pahoita mieltäsi jos joku arvostelee sanoo pahasti jne annat mennä toisesta korvasta ulos sillä on paljon ihmisiä jotka tahallaan haluavat pahaa toiselle ja elämää hankaloittaa olla ilkeitä jne
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

Olen samaa mieltä, että asiat pitää selvittää rauhallisesti puhumalla huutamatta. Olen onneksi saanut lapset osallistumaan kotitöihin ainakin välillä. 🙂 Koen parhaillani olevani aikamoinen rasite perheelleni.

Välillä mulla on surukausia, kun ikävöin kuollutta pikkusiskoani. En toivo kenellekään samanlaista kuolemaa. 🤕 Välistä mä ajattelen, että mun olisi pitänyt pystyä pelastamaan siskoni ja jos mä siskon sijasta olisin ottanut kuolettavat veitsen iskut vastaan. 😭 Raa'an kuoleman sijasta haluaisin muistella mieluummin lapsuuden kesiä mummolassa Rautavaaralla. Siellä oli hyvä olla.

Mulla on paljon käsittelemätöntä surua ja vihaa. En osaa edes vihata en siskoni murhaajaa kuin raiskaajaanikaan saati äitiäni. En osaa käsitellä vihaa. Puran sen itseeni. 😞

Vaivun helposti silloin synkkyyteen ja epätoivoon. Elämän uskoni horjuu silloin ja olen hyvin herkillä ja haavoittuva. Siinäkin on työstettävää psykoterapiassa. Minussa on asunut taistelija pienestä pitäen, kun synnyin keskosena.

Pikkuhiljaa kuitenkin olen alkanut pyytämään apua. Tämäkin on sitä, kun kirjoitan tänne. Uskon hyvään ja en halua katkeroitua elämälle ja haluan pysyä nöyränä. Mua pidetään varmaan nyt ihan hulluna, mutta mitä siitä sitten.

Pyydän jälleen anteeksi. Pyydän mun tunteita ja herkkyyttä anteeksi. Haluaisin vielä joskus kokea olevani rakastettu ja turvassa.

Heippa
Joo et todellakaan ole rasite perheellesi mietippä paljonko teet töitä kodin ja perheen
eteen.
Sinua ei nyt vaan aevosteta kotona???
Niin olen siskosi puolesta todella pahoillani eikä soisi kenellekään samanlaista kohtaloa
mut eteenpäin on mentyävä vaan elämässä ja jollakin lailla pystyn samaistumaan
sillä 70 luvun alussa yx juoppo renttu yritti äidin puukolla tappaa ja jäihän siihen äitiin
elinikäiset vammat eikä ole ikinä terveeksi toipunut eikä toivukaan.
Suomi on maailman parhaita maita mut täällä on rikollisella parempi oikeusturva
kuin uhrilla ja olen kyllä kirjoittanut ihan yksinkertaisia parannus ehdotuksia päättäjille
eduskuntaan mut mitään ei tapahdu.
Millos viimeksi kävit rautavaaralla ???
Minä asun siinä naapuri kaupungissa.
Pyri käsittelemään terapiassa suru ja viha pois tosin olet kokenut niin paljon pahaa että
pakosta jää ikuiset arver elämään mut vaikka vähänkin pahaa oloa pois niin sekin on
eteenpäin menoa.
Voit aivan loistavasti vihata pahantekijää niin minäkin vihaan.
Mut rakenna se tukiverkko ja jos usko horjuu niin otat heti yhteyttä niin se helpottaa elämää.
Joo ei ole sinunkaan elämään lähtö ollut helppoa kun olet keskosena syntynyt ei ole minunkaan
vauvana olen ollut siinä ja siinä jäänkö henkiin olen ollut ripulissa ja hoidossa lasten linnassa
helsingissä.
Se kertoo että olet vahva nainen kun apua pyydät ja niin pitääkin ei yksin saa jäädäkkään
ongelmien kanssa ja katkera ei pidä elämälle olla mennään vaan eteenpäin elämässä ja nautitaan elämästä.
Minä olen kanssa vahva ihminen mut vahvuus perustuu et minulla on perheen tuki ja minulla
on upea vaimo pojan perhe ja kaikki kun me pidetään yhtä niin se on sellainen voima
vara että ei uskoiskaan ei sitä voi sanoin kuvata ja nyt on kiva kun pojan perhe saa
vissiin keväällä perheen lisäystä niin siitä taas alkaa kasvaa uusi sukupolvi ja jää tietyllä
lailla menneet asiat unholaan.
Näin vaan mennään eteenpäin nautitaan jokaisesta pienestä asiastakin elämä on kaikesta
huolimatta upeata.

Hei!
Volvomies, olen pahoillani sun äidin puolesta. Se taitaa olla sullekin rankka juttu. Mullakin on semmoinen kokemus, että rikollisella on parempi oikeusturva kuin uhrilla. Koen, että siskoni läheisinä olemme uhreja siis siskoni pojat, äiti, isi ja mä. Hienoa, että olet asialla lähestynyt eduskuntaa.

Oli hirveätä olla murhaoikeudenkäynnissä. Murhaajan ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Mun taas piti todistaa olevani läheinen siskoni kanssa, minkä sitten oikeus kielsi. Me kun ei enää asuttu samassa osoitteessa. Se loukkasi mun tunteita muutenkin vaikeassa tilanteessa. Siskoa rakastin aina. Sisko oli monessa mun puolustajani. Ei se, että mä muutin kauemmaksi kotia, poista mun rakkautta siskooni ja isääni. Paha sanoa, että äitiä myös vihasin.

Kesällä kävin Rautavaaralla tätini luona setäni ja tätini kyydillä. He muuttivat pari vuotta sitten sieltä pois lähemmäksi Kuopiota. Käytiin juhannuksena Nilsiässä. Olen päässyt siellä ripille joskus kauan aikaa sitten.

Jaa, että molemmat ollaan oltu lasten linnan potilaina. Siellä tehdään hienoa työtä. Toivon sun pojan perheelle kaikkea hyvää.

Tänään terapiassa tuli paljastettua eilinen riita. Olin itkuinen. Mieheni silminnähden nauttii mun loukkaamisesta ja aliarvioimisesta. Mulla kun on heikko hetki äijä iskee mua kipeästi pahaan kohtaan ja hymyilee. Mitä tässä enää on korjattavaa?