Heippa
Joo minä nyt en kanssa ymmärrä näitä suomen oikeuslaitoksen päätöksiä.
no nyt äidillä on hyvä olla ja olen sen sanonutkin että nauti nyt loppuelämästä kun nyt
on paras elämän vaihe menossa.
Mielestäni viha on sallittua ja niin minäkin vihaan isääni enkä sitä isäksi sanokaan
ja on se jossakin hoitolaitoksessa ollut jo toistakymmentä vuotta sai ryyppyreissulta
aivo vaurion ( jos piti olla peloissaan lähemmäs parikymmentä vuotta 17.vuotta ja sai
joka päivästä juontia katella plus muut juopot ) niin siinä on mielestäni syytä vihata
mut paras on kun ei olla missään tekemisissä.
Oletkos sinä lähtöjäsi nilsijästä kun olet käynnyt siellä rippikoulun???
Minä asun itse Nilsiässä ja rippikoulun kävin Nilsiässä 80 tai 81 vuonna sit 83 maatila siirtyi minun nimiin olin sillon 17. vuotias sain muuten ajokortin 17. vuotiaana.
Kiva kun voit terapiassa jutella asioita niin se helpottaa eläämääsi ja saat hiljakseen sen
pahan olon sulateltua pois.
Se ei ole oikeen että miehesi kohtelee sinua huonosti se jättää arvet elämään ja
ikävä kyllä se katkeroittaa elämää.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

En ole Nilsiästä kotoisin. Olen pääkaupunkiseudulta kotoisin. Kävin Aholansaaressa riparin -83 yhden kaverin houkuttelemana ja siitä ei ollut pitkä matka mummolaan. Siskoni kävi kanssa siellä -85.

Kunnioitan sua nyt vielä enemmän volvomies. On sulla rankka tie takana. Ymmärrän, ettet viinaksiin koske. Mullakin on kaksi setää kuollut viinan takia. Isäni ja tämä setä, josta olen kertonut eivät juo. Molemmat ovat olleet ennemmin urheilullisia. Silloin juhannuksena, kun koko viikon olin setäni ja tätini luona, ajeltiin Nilsiän keskustassa. Seisoin siinä kirkon juurella ja mietin...Oltais me silloin tätini toiveesta käyty jossain baarissa, mutta setäni ei voinut kipsillä ajaa. Onneksi siitä ei tullut mitään. En tykkää baareista.😝

Mä en nyt kuitenkaan ole täysin absolutisti, mutten ole humalahakuinenkaan. Joskus voin ottaa siiderin tai kaksi. Kaljaa inhoan, jopa sen hajua. En tiedä johtuuko se siitä, kun äiti joi kaljaa. En edes muistanut ennen kuin setäni muistutti, että äitillä oli kaljakori aitassa, silloin kuin oltiin pieniä. No, onneksi pääasiassa oltiin vaan isin ja siskon kanssa mummolassa, kun äiti jäi onneksi kotiin.

Miehenikin on osoittautunut kaappijuopoksi. Sillä on vaakunapulloja yläkaapissa ja niitä se salaa tissuttelee. Se siitä, kun luulin, ettei mieheni juo. Varmaan yksi syy, että joudun välillä tulilinjalle.

Hyvää syksyä sinulle volvomies!🙂🌻

Heippa
No on mulla todella ollut elämässä vaikeuksia mut kaikista olen selvinnyt ja nyt muistutan
että en olisi yksin selvinnyt sen vuoksi jokaisella täytyis olla tukiverkko niin ei tarviis olla yksin.
Mut kirjoitan nyt sinulle mitä ongelmia on ollut elämässä mut ei tästä saa lyhyttä kirjoitusta.
otetaan vaikka vuodesta 92 / 93 vuonna 92 ruvettiin mäkkiä rakentamaan niin heinäkuussa
92 sit salama poltti navetan sitten elettiin niitä lama aikoja niin pankki yritti kaataa yrityksen
( maatilan ) mut ei onnistunut. sitten oli kohta mummun kuolema sit ruvettiin uutta navettaa
rakentamaan ja tuli lomittaja niin entinen eukko rakastu lomittajaan niin kun sitten olin varma
asiasta niin sanoin vaan exälle et kerääppä tavaras vein sen vaan lapsuuden kotia ja se oli sit siinä sitten sit ajoin auto kolarin naapuri tuli eteen ( onneksi minulla on aina ollut volvo auto sillä en olisi tässä kirjoittelemassa ) sit 93 tammikuussa oli myrsky niin se repi katon navetasta ( palossa jäi seinät pystyyn niin naapureitten kanssa kyhättiin väliaikainen katto )
onneksi uusi navetta oli siinä kunnossa et pääsi lehmät suojaan ja onneksi ei kukaan laukkaantunut.
sitten alkoi niitä erokäräjiä, huoltajuus riitoja ja ositus riitoja jne.
Sitten oli jännä tilanne kun menin eka kertaa diiselikorjaamoon niin ihan vaan lähti juttuksi et vähän on tässä elämä murjonu niin se omistaja sano että kerro mitä on sattunu niin sitten kerron mitä oli sattunu niin se sano minulle että tiijätko että minä en usko et noin paljon on vuodessa sattunut ongelmia.
sanoin sillon et minäpä tuon sinulle kaikki paperit asioista ja vein seuraavalla kerralla sano sitten että ei olisi uskonu mut siitä korjaajasta tuli hyvä ystävä.
olisko ollu 95 kun täti kuoli niiden mökki palo kuopiossa ja sen miehesä selvisi elossa mut paloi todella pahasti ja ei palaa ikinä terveeksi niin sitten serkku joka pelasti sen isäsä
se sai sit henkisen romahduksen ja ei palaa sekään entiselleen mut siinäkin oli humalassa mökki syttynyt palamaan.
toisen serkun vanhemmat kuoli lähekkäin olisko siinä 99 vuonna niin sekin otti sen niin
raskaasti että teki sitten itsemurhan vaikka elämän piti olla kunnossa.
kuin myös parhaita naapureita oltiin aina toisia autettiin niin olisko ollu 90 luvun alussaa teki
kanssa itsemurhan vaikka oltiin juteltu et mitään hölmöä ei tehdä.
Onhan mulla tyttö joka erossa joutu kotoa pois niin sillä ei mene niin hyvin mut jollain lailla ehkä saanut elämästä kiinni mut se on ollut huostaan otettuna, rikollis, huume ryhmissä jne
olen yrittänyt kysyä mitä se on tehnyt mut ei vastausta ole antanut ( mut kaunis kiitos kuuluu sossun akoille et tuhosivat yhden ihmisen elämän olisin sillon 93 antanut lapselle turvallisen kodin mut se ei käynny )
vuonna 93 ajoin kainuun alueella hirvi kolarin onneksi vaan auto särky.
Noin 17 vuotta meni lapsuudessa / nuoruudessa alkoholi perheessä siitä sit lähes 30 vuotta meni velkoja maksellessa eikä aina ollut helppoa 85 / 86 oltiin vakauttamis lainojen kanssa
tekemisissä että olisi mökki pysynyt pystyssä niin oman kunnan tietyt päättäjät oli kaatamassa
yritystä ( kun 80 luvulla ei ollu tietyn puolueen jäsenkirjaa ja et ollu tiettyä puoluetta ja oltiin juoppo perheen pentu niin ei siitä ole mitään näin se meni 80 luvulla ) mut sillon autto
yksi kansanedustaja ja sanoi että hän olisi ottanut eduskunnan käsittelyyn jos hakemus olisi hylätty ja sanoi että oman kunnan päättäjät on antanut sinusta sellaiset lausunnot että seinä on vastassa mut tämä asia korjataan ja korjas kanssa.
siinä on pääpiirteittäin elämän vastoinkäymiset enkä edes pikku asioita viitsi kirjoitella mutta
aina kun esim vastaan tänne tukinettiin niin ne yleensä tulee vastaukset omasta elämän kokemuksesta on niin helppo samaistua.
Mut nyt olen kaikki vaikeudet voittanut ja elämä menee liijankin hyvin vaikka olen nyt 44 vuotias niin mulla on hurja elämän kokemus ja vaikeuksista huolimatta olen nauttinut jokaisesta päivästä elämässä.
Eli ei me pikkuasioihin sorruta.
Mut niinkuin olen sanonut en olisi missään nimessä yksin selvinnyt
Kaunista syksyä sinulle

Hei volvomies!
Sä sait mut niin hiljaiseksi. Liikutuin sun jutusta kyyneliin. Itkin, kun ajattelin, mitä olet kestänyt pikkupojasta asti. Voin kuvitella sen viinan hajun ja sun pelon. Hyvä, että sait apua!

Kyllä sulla on ollut todellinen kasvun vuosi tulipaloineen, myrskyineen ja todellinen kylmä pettymys puolisoon. Antaisin sulle tässä kohdassa ison halauksen. Et voi syyttää itseäsi tyttäresi kohtalosta. Teit voitavasi. En löydä sanoja, miten lohduttaa.

Hienoa, kun dieselkorjaamon omistaja kuunteli sinua ja hänestä tuli sulle ystävä. Noi itsemurhajutut lähipiirissä on surullisia. Itse pääsin olemaan työkaverini tukena kolme vuotta sitten, kun hänen kaveri teki itsemurhan.

Ihme, ettet ole seonnut tuosta kaikesta. Sulla on täytynyt olla myös hyviä ihmisiä elämän varrella. Susta on kasvanut toisista välittävä ja toisen hätää ymmärtävä ja kunnioittava. Sä kannat itsessäsi myös valtavasti vihaa. Toivottavasti olet saanut sen purettua. Sä olet onnesi ansainnut. 🙂

Mulla oli eilen hassu tapaus, kun kävelin kaupungille. Vieras nainen pysäytti minut. Hän kertoi mulle murheistaan ja sairaudestaan ja mä kuuntelin. Lopulta hän kysyi olenko sairaalassa töissä. En. Hän arvosti sitä, että kuuntelin häntä.

Mun täytyy myöntää, että rakastan ihmisiä. Välitän, jos huomaan, että toinen voi pahoin. Olenkin ennemmin kuuntelija ja tukija. Omat murheeni olen painanut unohduksiin. Uskon ja toivon, että nousen täältä vielä. Itseluottamus mulla on kyllä nollilla. Olisin kyllä ennemmin ihmisläheisessä työssä kuin vuorotyössä tehtaassa.

Oikein lämmintä syksyä volvomies! 🌻🙂🌻

Heippa
joo siinä oli päällisin puolin murheista mitä on elämänvarrella ollut mut siinä olen
hyvä esimerkki et kyllä vaikeuksista voi nousta täytyy määrätietoisesti vaan tehdä onnen
eteen töitä ja olla jokaisella oma tukiverkko niin siitä sitä vaan mennään elämässä
eteenpäin.
Mulla on ollut elämässä todella paljon upeita ihmisiä ja on edelleen ja aina autetaan
toisiamme oli sitten yö tai päivä.
Mut on niitä selkään puukottajijakin ollut ja niitä on jokaisen elämässä mut minulla
on silleen et joka tekee tahallaan harmia ja vaikeuttaa toisen elämää niin ei saa sitä
ikinä anteekai ja kyllä mielestäni se on ihan oikein.
Minä autan kanssa kaikkia vaikeuksissa olevia ihmisiä loppuelämän ja se on minun
voimistuva ala ja se on hassua kun pelkällä kuuntelemisella saa jo paljon aikaan sitten
kannattaa neuvoa mistä saa apua.
Mites sinä nyt olet jaksanut???
Oletko ikinä käynyt povarilla / ennustajan luona ???
Minä olen käynnyt 80 luvulta asti ja ja nykyisin käyn joka vuosi ja nauhotan keskustelun niin
muistaa mitä se on kertonut vuosien saatossa ja voin sanoa että on todella paljon mennyt
niin kuin on sanonut ja huvittaa kun annan mennä sen ajan kun on tietyt asiat tapahtunut niin
annoin pojan kuunnella nauhat niin poika sanoi et ei halua enää kuulla ja sanoinkin nuorelle
parille et tiedän teidän suunnitelmista enempi kuin itse tiedätte ja kysyin kanssa et onko
tietyt asiat näin niin kyllä ne myönti et on kuin myös eukolla käynnyt niin kuin on sanonut.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Tämä on niin outoa ja hämmentävää. En ole ennen ollut kahta viikkoa sairaslomalle. Meinaan sunnuntai-iltana urheasti mennä töihin. En ole kyllä valmis mihinkään kyselyihin.

Yllätin itseni eilen ja tänään negatiivisesti julkisella paikalla itkemisestä ja melkein itkemisestä. Jos vain jotain purkautuu ulos. Tänään kävelin joen vartta pitkin torille, kun purskahdin itkuun. Mulle iski karmea ikävä ystävään, joka sai meiltä lopputilin ja muutti keväällä täältä pois. Silloin mä itkin katkerasti työpaikan vessassa ja olin työpäivän jälkeen valmis kävelemään auton alle. Tämä oli ennen vappua. Siinä on mun elämän ensimmäinen ihminen, joka oli jopa kiinnostunut mun ajatuksista. Pomokin on nähnyt tämän mun tuskan. Jotenkin olen taas päättänyt etten päästä ketään niin lähelle, kun joudun kuitenkin hylätyksi.

Eilen kokouksen jälkeen, kun korjailin keitintä pois. Mulla nousi jo kyyneleet, mutta pari naisjaostolaisista tuli samaan tilaan ja sain kyyneleet karkoitettua. Ei olisi ollut mitenkään sopivaa, että puheenjohtaja ratkeaa itkemään. Siinä olisi ollut 15 todistajaa ja myös olkapäätä, jos olisin vaan antanut tulla. Oli hyvin naurettavaa minulta.

Lääkäri, kun soittaa maanantaina kesken unien, sanon hymyillen, että hyvin menee. Onneksi mieheni on pois koko viikonlopun. Eikä tarvitse pelätä. Ei tarvii olla kuin lasten kanssa. Ainainen rahapula rassaa. Maksoin juuri eilen terapeutille ja siinä meni kahden viikon palkka.

Meinaan ainakin lettuja paistaa pennuille. Odotan niiden hymynaamoja. 🙂

Hei!

Niin unohdin eilen tunnekuohun vallassa vallan sen ennustajajutskan. En ole koskaan ollut ennustajalla. Ajatuksena se kyllä kiehtoo. Ei siihen kyllä ole ollut mahdollisuuttakaan. En tiedä, löytyisikö täältä semmoinen.

Vallan olen koko viikon mennyt yöllä yhden ja kolmen välillä nukkumaan. Eilen olin niin väsynyt, etten jaksanut edes BB:tä katsoa vaan menin ennen kymmentä nukkumaan. Kunnon yöunet tekevät kyllä hyvää. Nyt tänä viikonloppuna keskityn mun kaikkein rakkaimpiin eli lapsiini.😍

Kaikkea hyvää teille kaikille!!

Heippa
Mut voithan sinä olla yhteydessä siihen ystävääsi vaikka ei olekkaan samalla työpaikalla
eikä samalla paikkakunnalla. laita vaikka textari niin yllättyy varmasti.
Oletkos sinä mennyt sinne jumppaan??? nimittäin antaa sinulle voimaa ja vahvistaa sinua
että mene ihmeessä.
Ei se mitään haittaa jos rupeaa itkemään se on vaan positiivinen merkki ( on tunteet jäljellä )
Mulla on koulutus päivä noin kolmen viikon päästä ja sielläkin moni kertoo elämän
tilanteita ja moni ruvennut itkemään mut sitten toista lohdutetaan ja autetaan näin sitä
vaan mennään elävässä elämässä eteenpäin.
Nyt onkin pää aiheina alkoholin haitat ( se on monella iso ongelma )
Se on hyvä kun on hyvä lääkäri ja käytä samaa lääkäriä jos mahdollista niin se oppii
tuntemaan sinut.
Käyppäs siellä perheasiain neuvottelukeskuksessa on varmasti hyvää keskustelua ja ammatti
apua eikä maksa mitään.
Joo se on kurjaa et rahasta on tiukkaa tiedän sen mut minulle raha ei ole ikinä merkinnyt
mitään riittää kun kohtuullisesti elää.
Mut olethan aina palkka päivänä ostanut itsellesi jotain henkilökohtaista kivaa???
Esim vaatteita, elokuvan, cd levyn tai mikä sinulle tuottaa onnea ja hyvän mielen.
Mites miehesi on sinua nyt kohdellut???
Se ei ole kyllä oikein että omassa kodissa pitää pelätä???!!!!
se kyllä katkeroittaa viellä sinua sen minä tiedän.
Mutta sitä asiaa rupeat itsellesi päähän iskostamaan et se muuttuu hiljakseen koti pitää olla
onnellinen ja turvallinen.
Sen kuulus mennä näin ( ei ole tarkoitus pahoittaa mieltäsi kun taas omaa onneani kerron )
ennen nukkumaan menoa eukon kanssa kaikkea juteltiin sit toisiin ollaan käpertyneinä toista silittää päästä pitää kädestä kiinni nukahtaa sit onnellisena sit aamusella herättiin katsoin aamu tvtä läksin onnellisena töihin lähtiissä toista halaa tytön ja sen koulukaverin jätin kouluun niin nuin pikkuasioista se onni koostuu ja ihminen on onnellinen ja nuin sen pitäisi olla
jokaisella ihmisellä ja sitä minä toivon sinullekkin.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

Kiitos volvomies! En ole tännekään jaksanut kirjoittaa. Kolme yövuoroa takana ja olen nukkunut tosi huonosti. Olen saanut tosissani huomata, että mieheni ei tee kotona muuta kuin nukkuu ja syö. Hän, kun aamulla lähtee töihin ja hän palaa illalla kahdeksan jälkeen. Ei tarviin riidellä ja tapella, kun ei nähdä. Ruoka on valmis, kun herra suvaitsee tulla kotiin.

En tosiaan ole päässyt jumpalle. En ymmärrä, missä välissä sinne pääsisin, kun mulla ei ole sitä vapaa liikkuvuutta. Tiedän varsin hyvin, että se tekisi niin hyvää. En parhaillani oikeen sinne meinaa kehdata mennä. Täytyy koittaa mennä punttisalille aikaisin aamulla ja toivoa, ettei siellä ole ketään. Häpeän parhaillani itseäni. Enkä halua, että kukaan näkee mun mustelmia. Haluaisin vain takaisin ehjäksi.

Se on vaan niin järkyttävää, miten mun kyynelkanavat ovat taas auenneet putouksen mittaiseksi. Töissäkin on koko ajan niin stressaavia muutoksia, ettei ole oikein missään hyvä olla. Olikin viime yönä töissä juttua vikalla tauolla, kun join juomaa, missä lukee: piristää. Sanoin siihen, että siinä saisi lukea myös: poistaa vitutuksen. Siihen sitten työkaverit, että siihen löytyy kyllä eri juomat. Nyt olisi kyllä niin suuri tarve juoda itsensä niin känniin, ettei tajuaisi mistään mitään eikä tuntisi kipua eikä yhtään mitään. No, pitkään juomatta olleena jo yksi siideri menee päähän kuin häkä.

Löytyisi tähän kaikkeen joku lopullinen ulospääsy. En kyllä kauaa jaksa. Juuri tähän hetkeen tarviin sen rauhallisen unen. (toiveena olisi, ettei siitä vaan tarvitsisi herätä tähän painajaiseen)😴

Heippa
Voi itku kun minulle tuli niin paha mieli sinun puolestasi niin voi vaan kuvitella
miltä sinusta tuntuu.
Mut minä toistelen nyt sinulle samoja asioita ja toivon että niin tekisit.
Käy lääkärissä näyttämässä niitä mustelmia ja kerro että olet ollut perheväkivallan
uhri niin lääkäri kyllä osaa neuvoa miten kannattaa jatkaa ja mitä tehdä ( yleensä )
siitä jää sitten merkintä virallisiin papereihin.
Mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi tukihenkilo niin saat keskustelu apua ja
kerro samat että olet perheväkivallan uhri niin varmasti osaa neuvoa mitä
pitää seuraavaksi tehdä.
Kuin myös laita hakusanaksi perheasiainneuvottelukeskus niin sieltä saat upeaa apua
ja varmasti osaa neuvoa ja auttaa sinua.
Oletko itse ajatellut miten vakavasta asiasta puhutaan kun joutuu kokemaan perheväkivaltaa???
Siihen ei pidä ikinä suostua eikä sallia ja yleensä se ajanoloon vaan pahenee ja
raaistuu.
Ei sinua kotona voi lyödä, alistaa jne ei kotona tarvii pelätä ei sellaisesta
elämästä tule mitään ja se todellakin vie voimat niin henkisesti kun aina saa pelätä
ja sitäkun ihminen kokee tarpeeksi kauvan niin se vie ihmiseltä toiminta kyvyn ja tietyllä
lailla alistuu siihen perheväkivaltaan että ei osaa hakea apua.
Sinä olet viellä vahva kun jaksat hakea apua vaikka tältä palstalta mutta kauanko
jaksat???
Minä sanon suoraan ( vaikka minun on aina vaikea seuraavaa asiaa sanoa ja tulee itsellekin
paha mieli ) sinulle niin jos elämä ei muuten ratkea eikä miehesi muutu niin sellaisesta
suhteesta jossa joutuu kokemaan jatkuvaa perheväkivaltaa niin on parempi erota niin
se ikävä kyllä menee minä kirjoitan tämän maalais järkeä käyttäen ja elämän kokemuksesta
ja se on ikävä kyllä pakko sinulle sanoa mutta sinä et ikinä usko miten yleistä suomessa
perheväkivalta on mut siihen ei tosiaankaan pidä alistua.
Kysy vaikka ammatti ihmiseltä mitä pitäs tehdä???
Mut sinun pitää itse tehdä omat ratkaisut nämä on minun neuvoja ja soita siihen perheasiainneuvottelukeskukseen.
Älä missään nimessä ratkea juomaan sillä sillon vaan asiat yleensä pahenee yritetään
muulla lailla ratkaisu löytää.
Minä saan kuunnella työssäni paljon samanlaisia asioita ja asiakaat tulee minulle
kertomaan kaikenlaisista ongelmista mut aina autan ja minun on helppo kuunnella kun pidän omaa liikettä
Tänäänkin oli asiakaalta tuttu kuollu ja toiselta oli lapsi loukkaantunut koulussa tapaturmassa.
Mut elämässä vaan pitää mennä eteenpäin vaikeuksista huolimatta.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Kirjoitan tätä nyt mun viimeisillä voimilla. Toivottavasti tästä ei tule mitään jäähyväisviestiä.😑❓
Nytkin tätä kirjoittaessa mies raivoaa kuin hullu.

Mulla iski voimakas kuoleman halu lauantaina. Kahdesti ajattelin, ettei kukaan kaipaisi, jos nukkuisin/kuolisin pois. Sunnuntaina sain itkuraivoahdistuskohtauksen, ja viilsin kolme pitkää ja verta tihkuvaa haavaa käteen. En tuntenut edes kipua enkä pelkoa.
Setäni vaimo viestitteli mulle eilen ja sain kerrottua hänelle, mitä tein. Hänen mielestään mulle vielä löytyy mies, jolle antaa rakkautta ja saada vastarakkautta.
Samoin purin tänään serkulleni puhelimessa ahdistusta ja kerroin pahimpia muistoja lapsuudesta ja siitä, mitä hän muisti (mua 15v vanhempi), kun tiesi, mitä mun äiti oli. Traumaterapia on rankkaa.
Uutena murheena on, että rakas isäni on huonossa kunnossa ja makaa sairaalassa.
Molemmilta puolilta mun sukua kannustetaan jättämään mies. En tosiaan tiedä, mistä repiä voimat tähän kaikkeen. Eikä mulla ole varaa olla pois.

Järkyttävää myöntää, että pelkään miestäni todella. Mulla on perjantaina vapaa päivä, jos silloin saisin ajan perheasiainneuvottelukeskukseen. Mun täytyy mennä sinne yksin.
Olen kieltämättä kerran keskustelut papin kanssa äidistäni. Oli ihmeen vapauttavaa.

Tää mun sepustus on sekava, mutta niin on mun mielikin. Kiitos jokaiselle, kuka vähänkään kestää mua heikoista heikointa naista.
Edes kyyneleitä ei tipu.

Heippa
voi harmi kun itsellenikin tuli niin paha mieli sinun puolesta.
Mut ei sellainen ole koti missä pitää pelätä kokee alistamista, väkivaltaa jne.
voi kun niin toivoisin että et itseäsi viiltelisi ja vahingoittaisi.
Soita ehdottomasti sinne perheasiainneuvottelukeskukseen niin varmasti saat apua
ja osaavat sinua neuvoa ja auttaa mut kannattaa varata aika kun sinne on yleensä jono
mut sano et et oikein jaksa niin saisit nopeasti ajan.
Tukea ja apua saat noista paikoista mitä olen sinulle kirjoittanut ja nimenomaan et saisikaan
jäädä yksin rakenna itsellesi sellainen tukiverkko.
Sinun pitäisi saada perhe / kotiasiat kuntoon sillä et tosiaankaan jaksa tuollaista elämää.
Monesti olen itsekseni pohtinut et miksi aviopuolison pitää toista alistaa, nöyryyttää, lyödä
jne ei sellaiseen pidä alistua ei sellainen ole normaalia mut sitä kun vuosia / vuosikymmeniä
kokee niin ihminen alistuu eikä osaa hakea apua eikä jaksa.
Minä olen nuita asioita niin paljon nähny että usko minua.
Et kyllä sinun elämä järjestyy ja sinua autetaan mut sinun pitää olla itse aktiivinen mut
soita sinne perheasiainneuvottelukeskukseen niin saat apua.
Mitässe sinun terapeutti on sanonut perheväkivallasta jota olet joutunut kokemaan??
Kaunista syksyä sinulle

Ihan todella nyt!
Ota yhteyttä johonkuhun joka auttaa sinua, arkipäiväisissä asioissa, oma asunto jne.
Sanot, ettei varaa ole olla pois, mutta kun tämän maailman on pyörittävä jos satut kuolemaankin! Se vaihtoehto on lopullinen ja paluun mahdollisuutta ei ole, eikä asioiden hoitomahdollisuutta! Perheesi on senkin jälkeen elettävä ja hoidettava arkipäivän asioita, miksi he eivät voisi opetella selviämään jo nyt ja siten helpottaa myöskin sinun elämääsi.
Tiedän kuinka vaikeaa on irrottautua siitä tutusta turvattomuudesta, jokainen päivä toistaa edellistä, mikään ei muutu, mutta sehän on sitä turvattoman ihmisen turvallisuutta, mikään ei muutu, kaikki on tuttua. Kellon tarkkuudella voi tietää, milloin joku kiljuu mitäkin, milloin tulee turpaan ja milloin saa hiukan olla hiukan rauhassa!
On olemassa muunkilaista elämää, ei tarvitse pelätä eikä olla haukuttavana ja lyötävänä....tiesitkö sitä?

Hei!
Melkein viikko kun tulin raiskatuksi. Tuntuu niin pahalta. Kipukaan ei ole vielä hellittänyt. En edes tiennyt, mitä tapahtuu, ennenkuin toinen on jo kimpussa. EI ei riittänyt.
Tää tilanne kiristää entisestään mun ja mieheni välejä. Mua ei mieheni syytä, mutta tukeakaan ei heru.
Pelkään raiskaajaani. Näin sen tänään seisovan parvekkeella katsoen irvokkaasti. En tiedä, näkikö se, miten muhun sattuu. Kyyneltäkään en ole vuodattanut.
Kaikki vanhat arvet ovat pahemmin auki. En anna yhdenkään miehen koskea minuun en edes mieheni.

Tunnen niin suurta häpeää, syyllisyyttä ja itseinhoa. ☹️

Heippa
Kyllä tuli sinun puolesta minulle niin paha mieli et menin niin sanattomaksi et
en edes pysty ajattelemaan sinun kokemaa tuskaa mikä sinulla on.
Teit kai rikosilmoituksen???
Muista että sinä et ole syyllinen vaan olet uhri ja sinua on nyt törkeästi hyväksikäytetty.
ja ikävä kyllä näitä sattuu suomessa yllättävän paljon.
Mut vastaisuuden varalle jos otat alkoholia niin älä lähde ikinä kenenkään matkaan
se on iso riski.
Oletko ottanut yhteyttä tukihenkilöön??? tai tukipuhelimeen??? niin saisit siltäkin
suunnalta apua ja tukea???
Mut kaikesta huolimatta elämän on jatkuttava ja nyt taas et saisi jäädä yksin.
Kaunista syksyä sinulle