Hei!

Nukuin viime yönä iltavuoron jäljiltä jopa hyvin. Näin kyllä painajaisia töistä. Aina kun nukahdin takaisin, jatkoin töitä. On mahtaneet mulla kädet käydä unissani, kun heräsin neljän aikaan yöllä ja molempia käsiä särkee. Ei ole vielä lääkekuuri tehonnut. Tarvii ensi yöksi mennä töihin.

Mä kävin netissä tukihenkilösivuilla ja löysin sieltä jopa yhden tutun nimen, jonka kanssa olin huhtikuussa puhelimessa, kun etsin itselleni psykoterapeuttia. Kirjautusin jopa sinnenettipalveluun ja kirjautusin pari kertaa, mutta en saa itsestäni ainakaan vielä mitään ulos.

Mä en saa miestäni mihinkään tommosiin juttuihin mukaan lähtemään. Kaikki koulujuoksutkin mä saan/joudun tekemään ihan itsekseni on mulla yövuoroa tai mitä tahansa. Tänään sain hänet lähtemään mukaan kauppaan ja kuskaamaan kauppakassit kotio.

Mä keskustelin isin kanssa lauantaina vakavasti tästä meidän avioliitosta ja siitä, että pelkään mieheni lyövän minua ja siitä, miten sen näkee katseesta. Isikin oli sitä mieltä, että sitä en saisi sietää. Voi kun mä olen loputtomassa oravanpyörässä, josta ei ole ulospääsyä. Jos mä ajattelen mun elämää nyt taaksepäin, olisi raiskauksen jälkeen pitänyt jättää koko suku taakseni, mutta sitten mulla ei olisi näitä upeita lapsia. 😟

Jos nyt joku luulee, että mä pyöritän koko ajan näitä samoja asioita, haluan sanoa, että mä olen ne kirjaimellisesti painanut unholaan, jotka nyt on noussut pintaan. Niistä on vain mainittu, mutta niihin ei ole voinut vielä koskea, epäilen olenko koskaan siihen valmis. Mua oikeasti pelottaa suunnattomasti toi psykoterapia ja ylipäätänsä, että mä kerron kellekään mun ajatuksia. Mä olen sisimmältäni kuitenkin tosi arka, vaikka hymyilenkin ihmisille ja juttelen takaisin päin.

Mun on vaikea kuvailla, millainen minä olen, ku olen ärsyttävä miehelleni. Kuvaan sen näin toisinpäin. Mieheni sanoo minun olleeni kiva silloin, kun en moiti häntä roskista yms. Miehelläni loma loppuu ensi viikolla ja silloin taas saan tehdä kaiken yksin myös näillä kipeillä käsillä. Toivon, että tää olisi ohimenevä vaihe käsille uuden työn kautta. Mulla ei ole yksinkertaisesti varaa romahtaa ei henkisesti eikä ruumiillisesti, sillä meidän perhe menee sen jälkeen perikatoon. Täytyy vielä toivoa, ettei meidän lomautukset enää syksyllä jatku.

Mulla on kohta kotona koko perheelle puhuttelun paikka, että tarviin kaikkien apua ja tukea, etten yksin suoriudu kaikesta. Anteeksi vaan mä meinaan nyt ruveta itkemään eikä sovi näin julkisella paikalla. 😭

Kiitos vielä volvomies rakentavasta palautteesta. Ensi viikolla mulla jatkuu psykoterapia. Voipi olla, että käyn täällä harvemmin. Sydämestäni voin sanoa, että ihanaa kun olen saanut purkaa sydäntäni tänne. No kohta joku antaa ne taas ryöppynä takaisin. On tää maailma semmoinen.

Heippa
Joo hyvä kyn ensiviikolla alkaa sulla psykoterapia niin toivotaan että siitä olisi
sinulle apua ja kerro kaikki asiat mitkä painaa mieltäsi niin saat sydämmesi
murheet hiljakseen purettua pois niin uskon että siitä se helpottaa.
Tosin edelleen suosittelen sinulle sitä seurakunnan perhetyöntekijän juttusilla käyntiä.
Joo ei todellakaan pidä sallia henkistä eikä ruummiillista perheväkivaltaa siihen
pitää heti laittaa stoppi.
Ja aina kun sulla on heikko hetki tai asiat painaa mieltä niin ikinä älä jää
ongelmia miettimään yksin sillon hae heti apua.
tee kaikkea mistä sinulle tulee hyvä olo ja mieli.
Tämä asia minulle kolahti viime yönä ennen kuin rupesin nukkumaan kun kuuntelin
musikkia niin tulit heti ajatuksiini.
Niin kuuntele Irinan uusin levy eli 4 levy ( en muista levun nimeä ) mut laulun nimi
on Näe minut tässä Ja kirjoitan laulun sanat tähän.
Purin itseäni kieleen
en voinut tehdä muutakaan
ajatus sopimaton
piti tukahduttaa edes jotenkin
pahoittelusi ei auttaisi jälkeenpäin
sun ymmärrys ei riittäisi kuitenkaan
erittäin hyvin tiedän
sun on aina oltava oikeessa
useimmiten en jaksa
väitellä sua vastaan vaikka haluaisin
sä et oppisi virheitä kuitenkaan
etenkään kun et niitä huomaa
näe minut tässä sitä toivoisin
samat tarpeet lienee muillakin
teet minusta liian pelokkaan
sinun tahtosi ei oo yhteinen
oot viellä toistaiseksi eri ihminen
teet minusta liian varovaisen
jotenkin lamantuneen.
Miten tasoihin tullaan
miten pidetään puolia
jos toinen on ilman
ja toinen mielestään aina oikeessa
sä et kuule minua kuitenkaan
vaikka minussa kaikki sinulle huutaa.....
joo kuuntele tuo laulu minun mielestä se on kuin sinulle tehty. huomenna ehkä
menenkin taas irinan konserttiin ja se on kiva kun irina tulee yleensä keikan lopuksi juttelemaan niin viime kerralla kuopiossaa sanoinkin että miten upeat sanat / sanoma
on sen lauluissa.
Joo et sinä ole miehellesi hankala ihminen kyllä asioista täytyy sanoa ja keskustella
kuin myös ei kodin hoito voi olla sinun vastuullasi eli porukalla ne kuuluu hoitaa.
Ja muista että et itseäsi vähättele / aliarvioi sillä varmasti olet upea ihminen arjen sankari
olet lapset kasvattanut tehnyt perheesi eteen valtavan työn vaikeuksista huolimatta jne
joo kaunista kesää sinulle ja menestystä sinulle

Hei!
Kirjoitan tätä pienessä paniikissa. Minimoin tässä taas itseni. Kirjoitan tätä itkien. Ei minusta ole nyt edes tähän. Tämä on nyt se kanava, mihin mun täytyy avautua juuri nyt.

Mieheni palauttavat sanat: älä uikuta. Enkä muuta ollut kuin tehnyt herralle hänen lempiruokaa. Ei voi sanoa, etten yrittäisi tehdä töitä meidän parisuhteen eteen.

Olin tänään terapiassa. Panikoin edelleen. Ostin tänään sen Irinan levyn. Olet volvomies valitettavasti oikeassa sen kappaleen suhteen. Kuuntelin ja lauloin mukana Chisua ja Neon2:sta. Päiväkirjaan purin sydäntäni kuunnellen Virtuosoa ja Helmut Lottia. Yritin myös kirjoittaa siitä raiskauksesta, mutta en pystynyt alkua pidemmälle. Mä en pysty siitä koskaan puhumaan!😯🗯️ Tähän kohtaan sain mieheni hyökkäyksen. Juuri kun sain mieltäni purettua paperille. Se murskattiin pakkasen puolelle.

Tälläisellä mielellä kuolema houkuttaa. Mulla on kyllä lääkäri torstaina. Kumpa mä saisin hänelle purettua ajatukseni. Mä kaipaan todella hellää olkapäätä ja syliä, mihin turvautua. Mulla ei kohta ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolla. Mieheni sanoin: Anteeksi tämä uikutus!

Heippa
Voi harmi kun kirjoituksesi kertoo pahasta olosta joka sinulta pitäisi
saada pois ja onnellinen elämä tilalle ja kullä se sinulle onnellinen elämä saadaan
mut aikaa viepi mut hiljakseen se siitä elämä voittaa.
Joo ei me kuolemaa ajatella sillä mehän nautitaan tästä elämästä ja siitä sinä hiljakseen nouset sinua pitää vaan nyt auttaa vaikeuksista eteenpäin ja minä olen sinun tukenasi niin
kauan kuin apua / tukea tarvitset ja minä ajattelen sinua myös iltarukouksessa.
Mutta jos niin vaikeaksi menee että tulee itsetuhoajatuksia niin soita heti 112 niin saat heti avun ja sinua autetaan.
Yritä vaan kaikista mieltä painavista asioista puhua sillä se helpottaa vaikka aloittaminen on vaikeinta.
Myös sinun joutumisesta raiskauksen uhriksi kirjoita tänne palstalle jos pystyt / jaksat???
Mutta muista että et itseäsi syyllistä´??? sillä sinun syy se ei ole sinä olet uhri kun se on hassua että monesti uhri syyllistää itseään.
Kirjoita vaikka miten jouduit raiskauksen uhriksi???
Miten selvisit siitä???
Minä olen sinun puolestasi todella pahoillani eikä niitä sinun kokemaa tuskaa sanoilla
voi korjata mut mennään vaan niistäkin eteenpäin elämässä mut raiskaus on naiselle
elämän pahimpia kokemuksia mitä voi sattua mut ikävä kyllä yllättävän
yleistä se on suomessa.
Minä en ole uskovainen mut minä teen melkein joka ilta ennen nukkumaan menoa iltarukouksen niin teeppäs sinäkin??? mulle tulee ainakin hyvä olo.
Mulla iltarukous menee näin
Kiitos hyvästä päivästä kiitos perheestä kiitos lapsista vaimosta kiitos kun minulla menee
hyvästi auta minua että jaksan / pystyn auttamaan ihmisiä ja auta kaikkia maailman ihmisiä
itse voit tehdä oman iltarukouksen ja minä liitän viellä omaan rukoukseen että auttaa sinua ja sinun elämäsi järjestymään.
Mutta tee niinkuin olen sanonut ota tukihenkilöön yhteyttä sit seurakunnan perhetyöntekijän
luona asioista puhumassa.
Sillä sinun elämäsi on saatava onnelliselle raiteille ja eläämääsi muutos ei noin voi jatkua
että sinua alistetaan, saat olla peloissasi, vähätellään jne
vaan sen kuuluu mennä että sinua arvostetaan, kunnioitetaan, rakastetaan jne
niin se kuuluu mennä ja laitat sen päämääräksi elämässäsi.
sillä olet vahva ja upea ihminen
Joo kirjoita miten olet jaksanut
Kaunista kesää sinulle

Hei!
Voi kiitos volvomies! Mä olen juuri ollut terapiassa ja olen shokkitilassa. Sain aloitettua keskustelun siitä raiskauksesta. Oi, kun siitä on paha puhua. Tuntuu, että se vyöryy väkisin uudelleen päälle. Mulla on pulssikin varmaan yli sata. Jotenkin tuntuu siltä, että paniikki iskee. Mun täytyy varoa, etten pyörry tai jos pyörryn, en tipu korkeelta.

Miten mä voisin tänne kirjoittaa niin kauheasta asiasta kuin raiskaus, kun en voi siitä edes päiväkirjaan kirjoittaa. Onneksi mulla on lääkäri huomenna. Jos mä olen huomenna tässä tilassa kuin nyt, se pitää mua ihan hulluna. Mun pitää yrittää hengittää rauhallisesti.

Luulin todella selvinneeni siitä unohtamalla koko jutun. Se oli melkein kuin insestiä, kun 51v raiskaa 21v neitsyen ja hyväksikäyttää vielä melkein vuoden päivät. Että mä olen tyhmä, tyhmä, tyhmä... Se kaikki palautui tuskallisesti mieleen, kun jouduin seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi vajaa kolme vuotta sitten. On se kumma, kun mä en ottanut aikaisemmasta opiksi. Se tulee vielä uniin...ja se tapahtuu taas.

Valitettavasti mä olen niin romahduksen partaalla kuin voin vain olla. Työ pelastaa mut, kun siellä ei tarvii ajatella. Leikkiä vain robottia. Pyydän kauniisti anteeksi tätä purkausta. Mun on tosiaan paha olla. 😭

Ei sinun purkaustasi tarvitse meiltä, anteeksi pyytää, mutta itseltäsi on pyydettävä anteeksi, kun et ole tuota asia aiemmin käsitellyt ja nimenomaan anna itsellesi jo anteeksi.
Sinukaan ei tarvitse, hirveällä raadannalla maksaa olemassaolosi oikeutusta, sinun on nyt aika levätä.

heippa
Voi kun olen onnellinen sinun puolestasi.
Hyvä kun olet uskoltanut terapiassa puhua raiskauksesta sillä se helpottaa oloasi
ja ammatti ihminen osaa auttaa ja vaikka se on raskasta käsitellä tuo myös
ikävät asiat mieleen mutta niin sinä pääset hiljakseen käsittelemään pahan olon pois.
Vaikka tapahtuneesta on yli 20 vuotta niin niin ne vaan vuosien / vuosikymmenen saatossa
tulee asiat mieltä painamaan.
Oletko sinä pitänyt tänne asto sydämmelläsi painavan asian vain omana tietonasi???
vaikka se on vaikea puhua niin ehdottomasti kannattaa puhua kaikki mieltä painavat asia
ammattihenkilön kanssa ja jos et jotain uskolla puhua niin kirjoita kirje paperille ne
asiat ja anna kirje sitten terapeutille ja sano että nämä asiat painaa mieltä???
nyt vaan pitää saada sinun sydämmeltä se paha olo pois ja tilalle hyvä ja onnellinen olo.
aikaa siihen menee mutta edetään hiljakseen sinun vointisi mukaan elämässä eteenpäin.
Sitten kun saat pahanolon pois ja nyt jo rupeat työstämään ajatuksessasi että sinua
ei kotona voida polkea, alistaa, vähätellä, tarvitse pelätä / kokea väkivaltaa jne
niin sisäistä ajatus päähäsi niin se sinne hiljakseen jää.
Tiedän että sinulla on raskas ja kivinen tie mutta etenet vaan pienin askelin elämässä
eteenpäin ja tiedän että tulee takapakkia ja heikkoja hetkiä mut niistäkin me selvitään
ja muista että et ole yksin ammattiauttaja auttaa sinua ja minä ajattelen ja tuen sinua.
Kaunista kesää sinulle

Hei!
Lämmin kiitos helemi ja volvomies! Pieni onnen tulvahdus tekee hyvää kyynelistä huolimatta.🙂😭
Raiskauksesta kerroin ennen naimisiin menoa tulevalle miehelleni ja jossain vaiheessa anopille. Se lisäsi mun syyllisyyttä, mutta päätin silloin v.91 unohtaa koko asian. En voinut kertoa isille, en äidille, en siskolle, en ystävälle, en koulussa enkä töissä.
Jos viimeisen ahdistelun jälkeen, olisin päässyt lääkärille, asia olisi varmaan toisin. Helmikuu 2010 jostain syystä kerroin lääkärille äidin pahoinpitelystä, siskon murhasta sekä raiskauksista. En pystynyt silloin mainitsemaan edes sanomaan tuota sanaa vaan kiertelin, kun mies tekee pahaa naiselle vastoin tahtoaan. Sitä myöden psykiatrille ja pikkuhiljaa psykoterapiaan. Nyt ollaan yhtä lukkoa aukaisemassa. Se vaan tuntuu vievän unet. Ja huomenna täytyy nousta neljältä töihin.
Ei se lääkäri mua onneksi hulluna pitänyt. Otti myös vakavasti mun kuolemanhalun, mitä välillä käy. Oli myös huolissaan mun työkyvystä. En halua olla päivääkään töistä pois, kun siellä tapahtuu muutoksia koko ajan. Sain tietää, että meidän porukka on heittopusseja ainakin viikolle 39 asti. Eikä loppuvuoden lomautuksia ainakaan vielä olla peruttu. Lääkäri käski ottaa rauhallisesti.😑❓

Heippa
Minä olen taas onnellinen sinun puolesta olet taas ottanut monta isoa askelta
parempaan ja onnellisempaan elämään niin ne
asiat korjaantuu ja aikaa se vie ja tulee niitä heikkoja hetkiä
mut niistäkin vahvempana ihmisenä eteenpäin.
Mietippä miten paljon olet joutunut elämässä kokemaan pienestä tytöstä lähtien
pahoja asioita / vastoinkäymisiä niin kyllähän se väkisten merkit jättää elämään.
mut hiljakseen käsitelkää ne ammattiihmisen kanssa niin helpottaa varmasti.
Mitäs terapiassa sanoi sinulle kun kerroit todella vaikeista vastoinkäymisistä mitä olet
joutunut elämässäsi kokemaan???
Miten aviopuolisosi on nyt sinua kohdellut???
Kuinkas usein sinulla tulee mieleen itsetuhoajatukset???? ( halu kuolla ) sillä pyri
siitä asiasta kanssa pääsemään eroon ja pyydän taas sinulta kauniisti niin älä käytä alkoholia ollenkaan ( jos mahdollista ) ja kaada jos on loput viemäriin sillä
alkoholi tekee ihmiselle mielelle tietyssä tilassa hallaa.
Heikkona hetkinä ( niitä tulee ) yritä tehdä kaikkea mahdollista et saisit sen heikon hetken
kohdatessa voimia päästä sen yli.
Joo ehdottomasti lääkärille kerro kaikki ongelmat niin se osaa auttaa ja toivottavasti
sulla pysyisi sama lääkäri niin se olisi parempi.
Pysy myös tosiaankin työssö sillä se pitää mielen virkeänä mut jos tilanne vaatii niin ´sillon
kannattaa hakea sairaslomaa.
Nyt me käydään serkkuja viikonloppuna helsingissä katsomassa ( eläintarhassa ) kun tytöllä alkaa koulu niin siellä se haluaa käydä niin pitää käyttää käy sinäkin sellaisissa
tapahtumissa mistä tulet onnelliseksi???
Kaunista kesää sinulle

Hei!

Kiitos volvomies! Minua kosketti nuo sanat: pienestä tytöstä lähtien. Joo niinhän se on. On se terapia kyllä mielenkiintoinen juttu. Mulle on sanonut lääkäri, psykiatri ja terapeutti, että noi mun jutskat yksinäänkin ovat isoja traumoja synnytäviä asioita. Ja mulle ne on tapahtunut kaikki ja vielä matka jatkuu. Kelaan, kun laitoin keväällä sitä hakemusta ja luin paperia itsestäni niin sitä on uskomatonta lukea. Mun "akku" on vaan loppuunpalanut. Siltikin olen taistelutahtoinen ja haluan yrittää. Mun yksi suuri ongelma onkin, etten osaa pyytää apua. Jotenkin tänne kirjoittaminen tuntuu hyvältä ja puhdistavalta. Ja hienoa, jos joku tuntuu välittävän.🙂

Minusta olisi niin ihana sanoa, että aviopuolison kanssa menee hienosti. Tuli tossa taas lytättyä lauantaisunnuntai välisenä yönä. Olisin silloin halunnut soittaa palvelevaan puhelimeen, mutta se ei ollut mahdollista, kun juttu ei sovellu 15-vuotiaan korville.😭 Tähän kohti sopii se Irinan biisi. Mulla oli silloin yöllä voimakas paniikkikohtaus. Sain osaksi vain vihaa. Mieheni ollessa väsynyt tai jotain saan kaikki ilkeydet niskaani. Se on kuluttavaa. Silloin tulee itsemurha mieleen. Silloin tuli kirjoitettua tukihenkilölle.

Nytkin mulla on kaksi yövuoroa takana ja yksi edessä. Olen aika väsynyt. Kauppaan tässä täytyy lähteä. Päätin tehdä lakon. En tee ruokaa enkä tiskaa. Ostan semmoista, että jokainen saa tehdä omansa. Otan kyllä suuren riskin. Toivottavasti ei ole tiedossa turpakäräjät.😐 Huominen olisi ilon päivä, mutta on surun päivä. Siskoni täyttäisi huomenna 40 vuotta, jos eläisi. Ajattelin tossa pyörällä tänne kirjastoon tullessa, että olisi ollut parempi, että mä olisin kuollut ja sisko saisi elää. Luulen, että avaan uuden otsikon siskon muistelulle. En ole oikein siihenkään antanut itselleni tilaa.😭

Toi oli niin ihanan rakastettava ja tuttu ilmaus serkkuja katsomaan. Niin mun rakas isänikin aina sanoo pilke silmäkulmassa. Isääni rakastan vastavasti. Olenhan isin tyttö. Olenhan mä sunnuntaina menossa kesäteatteriin Turkuun. Mä vedän sinne naisjaoston reissun. Mieheni, esikoiseni ja ystäväni lähtee sinne myös mukaan.

Heippa
Niin olet todellakin joutunut kokemaan elämässä kovia ihan liiankin kanssa ja todellakin
yksikin asia on jo liikaa.
sinulla on ollut paljon pahoja asioita mut nyt kun käyt terapiassa, lääkärissä, käytä kaikkia ystäviä / kavereita heikkoina hetkinä.
Myös ´hyvä kun isäsi kanssa olet hyvissä väleissä.
Oletko isällesi kertonut kaikki ongelmat??? se isäsi on valtava tuki.
Kuin myös Irinan laulut kuuntele ne sanat??? ( mulle musikki antaa valtavan voiman ) jos tykkäät kun Irina esiintyy siellä niin mene ehdottomasti sen konserttiin se on niin sanoin kuvaamaton voima. Irina myös yleensä tulee vanien kanssa juttelemaan ja vastaa
myös nettiviesteihin kokeile ehdottomasti jos tuntuu että saat voimaa ja hyvän olon sano
myös että yksi sen vaneista suositteli kuuntelemaan sinun lauluja.
Joo tuleehan niitä positiivisiä asioita ja kaikkia kun nuita asioita käytät ja sinua tuetaan ja
autetaan niin kyllä viellä olet onnellinen.
Mut minun mielestä sinun pitäisi saada perheelämäsi kuntoon ????
se olisi se tärkeä voimavara ja tuki.
Miten sinä sen asian itse laittasit kuntoon???
Mut muista että siihen sinä et suostu että sinua alistetaan, poljetaan tai saat kokea perheväkivaltaa jne noita asioita ei saa sallia.
Olethan terapiassa kertonut kotioloistasi ???
Mut muista että tulee vaikka kuinka heikko hetki niin ikinä älä ajattele itsetuhoajatuksia.
Mut muista että jos menee niin tiukalle niin soita 112 niin avun saat.
Minä nyt toistelen sinulle samoja asioita sen takia että se tarttuu hiljakseen ajatuksiin.
ja muista että et jää ja ole yksin sinua autetaan
Kaunista kesää sinulle

Hei!

Kiitoksia vastauksestasi volvomies. Siis en ole isäni kanssa kanssa puhunut kaikkea. Silloin. kun mulla on paha olla en edes soita isille. Suojelen jotenkin häntä omalta pahalta ololta. Tänään mä soitan kyllä isälle, kun tämä on meille molemmille surun päivä.

Oli mulla kesäkuussa yksi onnellinen viikko, kun kävin setäni ja tätini luona maalla vähän Kuopiosta eteenpäin. Mummo on ollut isäni ja tätini lisäksi mulle rakkaimpia ihmisiä siis aikuisia lapsuudessa. Siellä suunnalla oli ihana nähdä serkkuja ja serkkujen lapsia. Siitä on 16 vuotta aikaa, kun viimeksi olin siellä kesällä ja silloin mun esikoinen oli alle yksi vuotias. Mä yritän tosta pätkästä ammentaa hyviä muistoja. Mulla oli hyviä keskusteluja setäni ja tätini kanssa. Mä olen selkeesti ruvennut kasvattamaan itselleni "tukiverkkoa".

Mä en kyllä tiedä, mitä mä tekisin mun kotiasioille. Molemmilta puolilta sukua ollaan vähän sitä mieltä, että mitä mä holhoan miestäni. Kuitenkin mä haluaisin uskoa meihin. Oikeasti pelkään henkeni puolesta, jos ottaisin avioeron. Heitin kyllä miehelleni ajatuksen sinne perheasiainneuvottelukeskukseen menosta. Hän ei näe asiaa minun tavallani. Hänen mielestä meillä ei ole ongelmia. Eli mä olen taas väärässä😐😑❓

Voi kun mä voin olla ihan pimee!!!!!

Heippa
Kyllä voit isällesi puhua jos vaan pystyt ainakin omille penskoille olen sanonut että
heti puhumaan kun on ongelmia niin se auttaa ja silleen ne asiat ratkiaa.
No niin sieltähän tulee sinulta taas vahvuuksia joo ehdottomasti pidä yhteyttä
setääsi ja tätiisi niin saat tukea ja ehdottomasti rakenna itsellesi tukiverkko.
Olet käynyt aika lähellä minun kotiani sillä minä asun aika lähellä kuopiota.
Minä en ikinä toivo kellekään eroa ( olen kyllä itse eronnut ) mut miehesi kyllä pitäisi
muuttua ja muuttumaan pystyy tosin siihen pitää olla itsellä voimakas halu ja tahto.
ja jokainen kun teitä auttas ja tukisi niin kummasti asiat muuttus.
Kaunista kesää sinulle

Mulla on nyt tosi paha hetki. Mietin luovutanko vai taistelenko. Haluaisin vain luovuttaa. Tänään on vapaa päivä. En meinannut saada itseäni sängystä ylös. Enkä jaksa tehdä mitään. Niskat ja hartiat on jumissa ja huimaa. Ne on töistä johtuvaa. Jotenkin haluaisin vain käpertyä ihan yksikseni ja nukkua pois. Mä en jaksa taistella.

Mä en osaa selittää, miksi mulla on niin paha olla. Tää ei voi olla normaalia. Tarvii varmaan koittaa soittaa joku kaveriksi torikaffelle. Tai sitten mä polkaisen mun salaiseen paikkaan. Mua hirvittää se, että mä näin kesällä, kun kaikki on kaunista, mulla on surkeaa. Entä sitten, kun tulee taas pimeä.

Hei!

Kiitos taas Volvomies tuestasi! Aika jännä juttu, että olen käynyt siellä samalla suunnalla. Tosiaan mun isän pikkuveli ja isosisko asuvat siellä suunnalla. Setä nyt lähempänä kuopioo ja täti sata kilsaa eteenpäin, mistä isäni on kotoisin.

Mun eilinen heikko hetki tuli ja meni. Onneksi. Olen mä lapsilleni sanonut, että mulle voi jutella mitä vaan, jos siltä tuntuu. Suojelen kuitenkin rakasta isääni, etten voi aina kertoa, miten muhun sattuu ja koskee. Kyllä toi mun työkin on niin kuormittavaa niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Sitä ei voi tajuta kuin se joka on siellä töissä. Milloin ollaan töissä aamuvuorossa ja sen jälkeen käännytään yövuoroon ja takaisin aamuvuoroon. Me ollaan kuin eläviä zombeja. Vaikka kuinka yritän asiaa ajatella positiivisesti ja tykkään tehdä vuorotyötä, on se silti kuluttavaa. Sitähän minun ukkokultani ei ymmärrä.

Vaikuttaa siltä, että mä toistelen vaan itseäni. Mun on varmaan parempi hiljentyä ja poistua näiltä sivuilta. Tänne vaan on ollut hyvä kirjoittaa hädänkin hetkellä.

Hyvää kesänjatkoa niin volvomiehelle niinkuin muillekin!!🌻🙂🌻