Hei!
Kyllä tää perhe-elämä voi olla yhtä helvettiä. Kun pääsin tänään sairaalasta kotiin kaaduttuani pyörällä, sain silti laittaa ruun, kun mies ei ollut kotona.
Siitä äityi taas niin paha riita, etten uskalla mennä edes mieheni viereen nukkumaan. Sain taas kuulla kunniani. Hän saa olla väsynyt en mää.(sain nukutuksi viime yönä 3 tuntia) Mitä ihmettä mä teen mieheni kanssa? Ei tää rakkaus mee niin, että mä hypin mieheni pillin mukaan. Mulla ei ole sydäntä rikkoa tätä perhettä. Mun tarvii pysyä vaan hiljaa ja näkymättömänä ja olla ärsyttämättä ja jaksaa loputtomasti.
Jos mieheni vielä koskaan lyö minua, soitan poliisille. Mulla ei ole paljon voimia jaksaa tätä kaikkea rumbaa. Haluaisin vaan rakastaa ja olla rakastettu. Musta ei ole vilkuilemaan muita miehiä, kun olen varattu ja vaikka kui menee huonosti.

Tää on näitä mun murheita, mistä ei tarvii välittää. Toivon kuitenkin, että elämä olisi vähän helpompaa. Enkä halua pelätä en menneisyyden haamuja enkä nykyisyyttä. Siinä on työsarkaa. Kiitos teille, jotka jaksatte lukea tätä. Taidan ensi yön viettää sohvalla.

Hei!

Mulla on niin paha mieli. Tää viikko on ollut harvinaisen vaikea. Olen nukkunut huonosti eikä ruoka maistu. Paino on pudonnut nyt vajaassa kolmessa viikossa 3,7kg. Tein kyllä tietoisen karkkilakon. Terapiaa kyllä takana 3 viikkoa. Torstaina terkkari katsoi mun olevan niin väsynyt ja kirjoitti sairaslomaa. Menen kyllä fysioterapeutille käsien kanssa ensi viikolla.

Tämä meidän seksielämä, jota ei olla tehty seitsemään vuoteen. Laitoin puhtaat lakanat ja yritin vietellä miestäni petipuuhiin. Tämäpä pamautti, ettei koskaan. Minä siihen, että mitäs jos nainen kieltäytyisi mies menisi vieraisiin. Minä en pystyisi mennä vieraisiin. Rakastan miestäni ja olen uskollista sorttia, vaikka mies onkin täysi pässi. Haluaisin niin päästä raiskausmuistoista eroon ja kaipaisin kahden läheisen ihmisen hellää kosketusta. Pelkään pahoin, etten osaa olla oikein sängyssa ja siksi mieheni ei halua minua. Olen mä kyllä tavallisen hullu, kun puran mun tämän sorttisia ajatuksia. Tavallaan mä haluan ja tavallaan mä pelkään.😟

En vaan osaa enkä kykene, kun miehenikään ei halua minua!!

Minut saa haukkua ihan vapaasti. Minä olen syyllinen, kun minut on raiskattu ja hyväksikäytetty enkä kykene ja osaa tyydyttää miestäni. Siksi se on mulle aina vihainen.🤕

Heippa

Joo se on hassua mut kuopio on kivalla paikalla kun katsot 300- 400 kilometrin säteellä
niin melkein koko suomi on läpi käyty eli ollaan aika keskellä suomea.
Mut suomi on kyllä pitkä ja upea maa.
Joo toistele vaan samoja asioita niin se helpottaa elämää ja saat asioita purettua ja niinhän
minäkin sinulle toistan samoja asioita ja se on hassua kun samaa asiaa toistaa niin se
kyllä yleensä tarttuu päähän.
Tee sellaisia asioita mistä tulee sinulle hyvä mieli tai onnellinen olo tai hyvä vastaava harrastus.
Mulla on työn ohella rankka ja vaativa työ joka vaatii todella paljon miettimistä ja ajattelemista niin minulla on työpaikan seinällä Irinan kuvalla varustettu nimmari kortti ja
kun sitä katson niin tulee tosi iloinen ja onnellinen olo.
oltiinkin lauantaina tytön kanssa Jyväskylässä Irinaa konsertissa katsomassa niitä lauluja on kiva siinä mukana laulaa.
Tyttö olikin onnellinen kun Irina tuli juttelemaan ja sai nimmari kortin ja joka vuosi haetaankin nimmari kortti.
Kuin myös kun kysyin et mistä se tekee niin upeita lauluja ja sanoituksia joissa on upea sanoma niin sanoi et päästäne tulee.
Sanoinkin Irinalle et haluan koko yhtyeeltä nimikirjoitukset kahteen kertaan josta teen taulun
toisen laitan työpaikan seinälle ja toisen kodin seinälle niin sovittiin et kun lokakuussa on
kuopiossa niin siellä saan sit jokaiselta nimmarit ja laitankin kohta sähköpostia Irinalle
ja teen yhteenvedon kesän konserteista.
Mistä sinulla on paha mieli???
Miten sinä olet nyt jaksanut???
Niin kyllä perheasiat täytys olla kunnossa ja perheen olla onnellinen yhdessä ja puhaltaa
yhteen hiileen sillä muuten se on rankkaa jos ei voi kotona olla onnellinen.
Onkos se että miehesi ei ole seksiin suostunut 7. vuoteen??
Kyllä se seksi elämäkin täytyis saada kuntoon sillä kyllä seksi
kuuluu parisuhteeseen et miehesi kyllä rikkoo avioliitto lupausta.
Joo äläpäs itseäsi syytä / syyllistä sillä ei sinussa ole vikaa ja ei yhdessä voi olla syy.
Etkä ole huono sängyssä eikä syy ole siinä jos miehesi ei halua.
Sillä jossain muualla se syy on ???
Mut kysyppä mieheltäsi mistä johtuu et ei suostu seksiin???
Eikä seksi aina voi olla 10 suoritus ei kellään mut kun kumpikin haluaa niin se on todella
upeeta ja pitää ihmisen terveenä.
Sen vuoksi minä taas suosittelisin sinulle / teille käymistä perheasiain neuvottelukeskusta
sieltä saisit upeeta ammatti apua kaikkiin asioihin.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!

Kiitän volvomies täydestä sydämestä, kun vastailet minun viesteihin ja annat tukesi. Se miltei pelastaa päiväni. Hienoa, että tyttäresi oli mukana Irinan konsertissa. Se on hienoa, kun sä voit pitää Irinan kuvaa työpisteessäsi. Olin viime torstaina iltatorilla katsomassa, kun Suvi Teräsniska oli laulamassa. Siinä on uusi artisti, mihin nyt olen ihastuksissa.☺️❤️

Voi, kun mulla olisi niin paljon sanottavaa, mutta miten ilmaista ne. Siis, kun ajattelee tätä meidän onnetonta liittoa. Siis mä olen muuttanut tänne miehen perässä sadan kilsan päähän perheestäni, sukulaisistani ja ystävistäni. Muuten tänne paikkakunnalle muutetaan työnperässä niin muualta Suomee kuin ulkomailtakin. Mutta mä tulin miehen perässä ja tietoisesti äitiä karkuun. Miehelläni asuu tällä paikkakunnalla setä, eno ja täti, mutta hän ei ole missään tekemisissä heidän kanssaan. Kun taas minä isä ja pari tätiä äidin puolelta asuu sadan kilsan päässä ja isän sisarukset kuudensadan kilsan päässä. Mä olen sitten niin sukurakas. Mieheni on ikänsä asunut täällä ja hänellä ei oikein ole ystäviä, mikä mua suuresti surettaa hänen puolestaan. Mä olen täällä asunut 19 vuotta ja on ystäviä ja tuttuja on paljon. Oikein läheisiä ystäviä on pari. En halua aliarvioida miestäni, mutta hän on aikuinen muttei kuitenkaan ihan aikuisen tasolla. Hän on melkein kuin yksi meidän lapsista. Hänellä on oma fantasiamaailma, mihin mä en kuulu. Hän kirjoittaa tarinoita ja uppoutuu niihin. Osuin kerran vahingossa paikalla juuri, kun hän kirjoitti rakkauskohtausta. En sanonut kyllä siitä mitään.😮 Tavallaan pelkään, jos miehelläni onkin joku salasuhde, mutten kuitenkaan usko sitä. Sitten mulla on ehkä aiheetonta pelätä, jos miehenikin on joku pervessi niinkuin isänsä.😐

Siis tätä on niin vaikeaa pukea sanoiksi ja myönnän ettei mieheni ole suostunut seksiin seitsemään vuoteen. Me ei olla mun siskon murhan jälkeen oltu kuin kaksi kertaa. Voi olla, että mä muutuin jotenkin niin peruuttamattomasti siinä. Eka niistä oli ilmeisesti lohtuseksiä ja viimeinen kerta hipoi mun mielestä täydellisyyttä, mutta siitä on vain muisto vain. Se on kyllä ainoa kerta, kun rakasteltiin kännissä ja estoja ei ollut. Nyt ei mitään muuta olekaan kuin estoja. Olen kyllä yrittänyt mieheni kanssa keskustella ja kysellä, miksi ei halua. En loukkaantuisi siitä, jos hän reilusti vaan sanoisi, ettei halua tai pysty. Luulen kuitenkin, ettei hän kykene. Ei hänellä kyllä ole halujakaan. Hän melkein loukkaantuu, jos joskus hyvin harvoin otan asian edes puheeksi ja sanoisin haluavani. En ole kyllä pitkään aikaan halunnutkaan ja kun tiedän ettei se ole mahdollista kiellän itseltäni haluamasta. Se viime viikkoinen loukkasi mua tosi pahasti, kun mieheni sanoi ettei ikinä. Sanotaan. että nelikymppinen nainen olisi parhaimmillaan, mutta sitähän en pääse kokemaan. Viimeksi olin 34v ja siitä on pirun kauan aikaa.

Maalla mun setä ja täti vähän vitsillä väänsivät, että mulle pitäisi löytää mies. Mua ahdistaisi ajatus vieraasta miehestä.😝 Nyt syksyllä tulee kolme vuotta aikaa, kun melkein jouduin raiskatuksi, mutta pääsin pakenemaan. Siitäkään en ole kertonut kenellekään. En kehtaisi. Oli niin inhottavaa ja nöyryyttävää!! Olin taas niin luottavainen ja tyhmä, tyhmä...Se toi vahvasti mieleen noi vanhat kokemukset. Voi, kun mä kirjoitan tätä, mä voin niin pahoin ja kylmä ja tuskan hiki nousee pintaan. Mä en pääse siitä tunteesta eroon. En tiedä pystyisinkökään enää seksiin koskaan. Haluaisin sitä, mutta koen sen kuitenkin niin ahdistavaksi😞

Juu en saa miestäni mukaan perheasiain neuvottelukeskukseen. Mieheni ei koe, että meillä on ongelma ja mun takiahan se ei lähde. Enkä uskalla itse sinne mennä. Tää on kuitenkin niin pieni paikka, miten mä nyt sinne kehtaisin mennä? Olisi vähän liian kaukana, jos menisin vanhassa kotikaupungissa, mutta se olisi ainakin iso paikka eikä kukaan tulisi naureskemaan. Ollaan me kuitenkin juttuväleissä mieheni kanssa ei sitten paljon muuta olekaan.☹️

Ei me kyllä tällä viikolla paljoa edes nähdä, kun eilen oli iltavuoro ja tänään ja loppuviikko on yövuoroja. Tiedän lauantaina olevani niin väsynyt ja, kun vuorot ensi viikosta taas vaihtuu lomautusvuoromalliin näillä tietämillä ei maanantai eikä tiistai olekaan vapaapäiviä. Meillä ei yövuorojen jälkeen väliin tulekaan kuin yksi vapaa.Tiedossa on, että mä hypin jossain vaiheessa seinille. Voi anteeksi mua niin ahdistaa ja surettaa. Tekisi mieli raapia ahdistus vaan pois.

Heippa
Kirjoita kirje miehellesi ja laita siihen hyvät ja huonot puolet / asiat ja katsokaapa
toisianne suoraan silmiin ja jutelkaa asioista. on muuten yllättävän tehokasta
se on hassu tunne kun sanon eukolle että katsotaampas toisia silmiin en muista kyllä
millon olen viimeksi sanonut mut tänä iltana pitää asia korjata mut kokeilkaapa.
Ei ole tarkoitus pahoittaa mieltä kun kerron omasta onnesta ja näin minä toivoisin sinullekin
Mut otetaan vaikka eilinen päivä kun aamulla herään niin katson aamu tv tulee uutisia ja kaikkee kivaa asiaa sit jotain pientä aamupalaa sit eukko lähtee töihin ja minä lähden aamulla
noin klo 8 ja samalla jätän tytön kouluun ( Töihin lähden täydellä sydämmellä ja intohimoisesti
nautin jokaisesta työpäivästä pidän omaa kauppaa ja teen unelma työtä sit klo 17.00 lähden kotia kävin kaupassa ja kotona eukon kanssa tehtiin yhdessä ruokaa nautittiin illasta kaikkea juteltiin
maan ja taivaan väliltä me ollaan oltu yhdessä menossa 17 vuosi ja ollaan todella onnellisia
ja kuuluu siihen vaikka mitä muutakin.
Sillä onni koostuu ihan pikkuasioista ja se olisi tärkeätä että parisuhde olisi kunnossa / onnellinen sillä muuten ei kyllä tule mitään.
arvostan sinun uskollisuuttasi ( en voisi ikinä itseänikään kuvitella pettäjänä ) mutta
kyllä miehesi on laiminlyönyt aviollisia velvollisuuksia todella törkeästi ja neuvo kyllä kuuluu että voit käydä vieraissa mut ikinä en ketään suosittele vieraissa käymään.
Mut mielestäni tuokin asia pitäisi saada korjattua mut suosittelisin sinulle seksuaaliterapeutilla
käyntiä osaa varmasti auttaa ja pidä ehdottomasti naisellisuutesi ja seksuaallisuutesi ne on
todella tärkeitä asioita ihmisen hyvinvoinnille ja voi sitä itseään itsekin tyydyttää.
Älä ikinä ajattele mitä muut ajattelee sinusta sillä yleensä sitä itse vaan ajattelee et mitähän
tyokin ajattelee minusta mut ei ne ihmiset mitään ajattele ja jos joku ajattelee niin
anna vaan ajatella mitä väliä sillä on ei mitään.
Ei se ole heikkoutta jos apua hakee sillon kun sitä tarvitsee sillä sellainen ihminen on vahva
kun hakee apua.
Minä en voisi ikinä kuvitella itseäni poikamiehenä sillä minä olen niin perhekeskeinen ja
mulle perhe on todella tärkeä itse rupesin noin 15.vuotiaana seurustelemaan ja kyllähän
siihen on mahtunut vaikka mitä mut kyllä suomalainen nainen on upea.
Joo nainen on parhaimmillaan 40.vuotiaana ( eukko 39 ) niin sillon kun tavattiin niin sanoin
sillon et olet upea mut kun olet 40 korvilla niin olet todella upea kyllä se vähän katso
mut nyt kyllä olen muistuttanut monesti et mitä sanoin sillon 94. vuonna.
Kaunista syksyä sinulle

Heips!

Kiva idea kirjoittaa kirje miehelleni. Me ollaan itseasiassa tutustuttu kirjeenvaihdon kautta. Kiukkunen ja pettynyt kyllä olen miehelleni tänään.

Oli eka kina jo aamulla seitsemältä, kun tulin töistä kotiin ja pyysin miestäni mukaan kaveriksi kauppaan sitten, kun herään. Eipä lähtenyt. Mä olen latautunut tänään kiukkuenergialla. Lauantaisin ei bussi kulje. Kävin sitten itseksekseni väsyneenä ja kipeällä koivella kaupassa. Inhoan näitä lauantaipäiviä, kun on päässyt yöstä. Silloin tarttisin miehistä apua. Olisi vain kiva kaatua kuolleena maahan.

Olen kyllä onnellinen ystävästäni, jonka seurassa saa itkeä, jos siltä tuntuu. Mulla on itseasiassa ystävänä myös pakolaisnainen, ihana persoona, joka lukee seksuaaliterapeutiksi. Tuli juteltua hänen kanssa puolin ja toisin raiskauskokemuksista.

Tuli muuten näytettyä miehelleni mun kirjoitukset tänne. Ei hän ainakaan suuttunut, mutta sulattelee asiaa. Olen paljastanut kaiken kaikessa alastomuudessaan kuitenkin siis vaatteet päällä. Kumpa saisin vain kumppanini tajuamaan, mitä koen. Haluaisin myös, että hän pystyisi kertomaan, miltä hänestä tuntuu. Uskon, että se olisi hyväksi myös hänelle.

On meissä työstämistä. Rakkauden eteen olen valmis tekemään töitä. Jotenkin vaan olen ymmälläni ja epävarma. Mainitsin myös, että häpeilen alastomuuttani myös mieheni edessä. Haluaisin tuntea itseni rakastetuksi ja oloni turvalliseksi. Saa nähdä, milloin mun mieheni kimpaantuu mun paljastuksista. Se tapahtuu vielä

😭 😭 😭!

Tunnen mieheni liian hyvin. Tiesin, että ymmärrystä ja lämpöä ei tipu. Nyt on avioero tosi lähellä. Olen niin rikki revitty. Mies tuntee olevansa nyt voittaja/jumala, joka alistaa orjansa/minut. ☹️

En kenellekään ole pystynyt kertomaan kolmen vuoden takaisesta raiskausyrityksestä, koska se tapahtui paikassa, jossa jotkut käyvät vieraissa ja joista ei hiiskuta eteenpäin. Mulle se aukaisi vanhat arvet ja aiheutti uudet. Olisin halunnut kertoa siitä liiton toimistolla, mutta olisin tehnyt itsestäni naurettavan.

Nyt, kun mieheni luki mun paljastavista papereista asiasta. Siitä tuli kuin yleinen syyttäjä. En ole asiasta puhunut en terapiassa enkä lääkärillä. Repi mut suoraan kappaleiksi.

Voi olla, että se loukkasi miestäni, kun sanoin hänelle ihastuneeni kuukausi sitten naiseen. Se on itsellenikin vieras ja outo asia, mutta en usko siinä olevan mitään seksuaalista. Kyseinen nainen sanoi olevansa biseksuaali ja keskusteltuamme todettiin molemmat olevamme raiskattuja naisia.

En pitäisi outona, jos oikeasti rakastuisin mieheen tai naiseen. En kuitenkaan usko kykeneväni seksiin enää kenenkään kanssa. En edes mieheni kanssa. Haluan hänelle kaikkea hyvää kaikesta huolimatta. En kestä enää hänen kylmyyttä, pilkkaa, ivaa, kiroilua, syytöksiä enkä LYÖNTEJÄ! 🤕

Tää on nyt tämän tarun loppu!

THE END

Heippa
Joo ehdottomasti pidä aina yhteyttä ystäviisi sillä se on valtava voima vara ja rakenna
itsellesi sellainen tykiverkko joka koostuu kaikista tärkeistä ihmisistä jotka ovat
heikkoina hetkinä sinua tukemassa sillä ihmisen elämään mahtuu niin ylä ja ala mäkeä.
Huomenna on telkkarissa kolmos kanavalla studio 55 aiheena huono avioliitto ja taisi
mainostaa että siinä on neuvojana perheasiain neuvottelukunnan työn tekijä niin katso
jos pystyt alkaa aamu kuuden maissa sillä niistä oppii paljon asiaa.
Se on hyvä kun olet näyttänyt nämä kirjoitukset niin toivottavasti oppii ja ymmärtää miehesi
et mitä asioita pitäs korjata ja mitä tehdä toisin.
Voi kun minä olisin onnellinen kun voisitte elää onnellisena ja toista rakastaa ja kaksi ihmistä
pystyy elämään onnellisena mut se vaatii työtä ja yhteistä tahtoa ja edelleen suosittelen
niiden ammattiauttajien luona käyntiä ja voisin suositella myös oliko se
avioliitto leiriä ( oliko nimi oikea ) mut viime keväänä itse meinasin mennä mukaan
oppilaaksi niin olisin saanut uutta tietoa mut oli kiireitä
mut menen sinnekkin viellä.
Ei alastomuutta kannata hävetä se on ihan luonnollista eikä varsinkaan oman aviopuolison
kanssa mut kokeilkaapa esim sängyssä silleen että toinen ottaa aina vuorotellen toiselta
yhden vaatteen pois sit lopussa kumpikin on alaston se on tosi kivaa ja antosaa mut
kummankin pitää toista rakastaa ei tule mitään jos on väkinäistä.
Aina myös itsensä hyväksyy sellaisena kuin on niin pääsee jo pitkälle.
Kaunista syksyä sinulle.

Hei volvomies!

Kiitos vaan kannustuksesta. En jaksa nyt kommentoida. Kaikki tuntuu nyt niin turhalta. En näe huomenna sitä 55studiota, kun työt alkaa aamulla klo 6. Mun maailma romahti eilen täydellisesti. Se lukee eilisessä viestissä.

Minusta taitaa tulla Chisun sanoin: Vapaa ja yksin(äinen)
😭😭

Heppa pala lasia
Et todellakaan ole tehnyt mitään väärin ja jos miehesi ottaa
noista asioista itseensä niin sit voi katsoa peiliin.
Olet kirjoittanut esim tänne palstalle nätisti ja se on ollut sinulle tärkeä ja olet saanut
huolia purkaa niin olet tehnyt ihan oikein ei miehesi voi sinua määräillä mitä sinä teet
ja mitä et tee.
Minä en ikinä toivo kellekään eroa päinvastoin yritän tukea että parit voisivat jatkaa onnellisena mut joskus on pakko sanoa et seinä on vastassa ja se on kurjaa.
Olen minä itsekkin eronnut ja ollut yksin huoltaja ja ei se elämä siihen kaadu pitää vaan
aloittaa hiljakseen uusi elämä ja elämä aina järjestyy sen tiedän.
Edelleen toistan että käytä niitä tukimuotoja mitä olen sinulle suositellut on varmasti
sinulle niistä apua ja mihinkään alistamiseen, poljetyksitulemiseen, perheväkivaltaan jne
et todellakaan suostu tippaakaan.
Olet vahva nainen ja nouset mut tarvitset vaan apua ja tukea.
Kaunista syksyä sinulle

Kuuleppa, sinä olet "raahannut" perässäsi miestä ja lapsia, koettanut kaikkesi ja se ei rittänyt, miehelle.
Sinä olet todella vahva nainen, sinä selviät ja jonakin päivänä sinä huomaat, että hengität kevyemmin, jokin taakka on pudonnut.
Me naiset olemme oikeastaan aika kummaa porukkaa, meidän oma ylpeys ei anna periksi myöntää, ettei tämä nyt toimi, vaan me yritämme viimeiseen tappiin asti.
Sinä selviät tästä ja huomaat, että maailma ei kadonnut mihinkään.

Hei!
Kiitos kannustavista viesteistänne.

Kirjoitan tätä pikaiseen tauolla. Lapseni suru on voittanut minun suruni. Tyttäreni itki niin rankasti. Eikä halua, että isä ja äiti eroavat. 😭 Tässä mennään päivä kerralla eteenpäin. Eilen oli tosi rankka terapiakerta. Saatan laittaa siitä toiseen ketjuuni. Epäilen tuleeko minusta koskaan ehjää. Voin vain todeta, että mun täytyy opetella suuttumaan. Mutta en halua äidikseni tai hänenlaisekseen. Mulla on suuri halua tuhota itsessäni äitini, välillä peilistäni katsoo äitini.😑❓

heippa
Niin sen vuoksi sanoinkin että kannattas kokeilla niitä kaikkia ammatti auttajia
joita ole näissä viesteissä sinulle laittanut sillä ne todellakin osaa ja
pystyy auttamaan ja niinkuin olen sanonut sinulle niin muutosta on tultava
sinun elämään ja parisuhteeseen ei noin voi mennä etkä sinä jaksa.
Tänään on jännää mennä kotia kun eukko menee tytön kanssa käymään
lapsuuden kotona niin olen koko viikon lopun yksin no kissan kanssa
niin laiton serkulle viestin et nyt saa sit viettää hulvatonta poikamies elämää
kun eukko lähti tytön kanssa että perävalot vaan näky niin serkku vastas että
et voi olla tosissas ei voi olla totta niin vastasin että totta se on mut jäi siinä
viestissä laittamata ne huonot asiat kun eukko tulee jo sunnuntaina takasin et ei
sitä poikamies aikaa kestä hirveesti.
Meillä on ihan älytön huumorin taju mut niin se pitääkin olla piristää elämää kummasti.
Kaunista syksyä sinulle

Heippa!
Nyt on semmoinen päivä, etten haluisi nousta ollenkaan. Kiva volvomies, kun sait nauttia hetken yksinolosta. Sain minäkin kesällä nauttia pari päivää, kun oli vain puoliperhettä kotona eli kolme.

Kohtaus eilisestä: Työpäivä meni hyvin oikein loistavasti. Työskentelin uudessa kolmen hengen solussa. Oli kivaa. Pääsin kahdelta, kävin kaupassa ja kävelin kotiin. Olin vähän yli kolme kotona. Prinsessani eli kuopukseni oli nukahtanut sohvalle. Silitin hänen otsaa. Muita ei ollut kotona. Laitoin tiskin likomaan, uunin päälle. Sitten pääsin istumaan. Olinhan seissyt jo koko päivän. Esikoinen tupsahti kotiin ja aloitti raivoamisen, kun ei ole ruokaa. Päivän rauha pilalla! 😭
Poika raivosi minulle, joka olin juuri tullut töistä kotiin ei isälleen, joka tuli ovesta sisälle juoksuiltaan. En helposti ota veitseä käteen, mutta nyt otin. Viilsin käteeni viisi pitkää haavaa. Pojalle ei kelvannut kananugetit, jotka olivat uunissa. Mieheni oli tietysti ekana ottamassa niitä ja tyttö itkemään, että isä jättää ilman.

Harkitsen yhteydenottoa sinne perheasiainneuvottelukeskukseen. Hirvittää, mitä mä taas sanon vieraalle ja jos se onkin mulle tutunnäköinen.

Taas mua odottaa keittiötyöt. Mulla on kuitenkin yövuoroon töihin meno. Tää kotielämä on yhtä helvettiä. Täytyy nousta, että muut saa ruokaa. Itsellä ei ole ruokahalua. Helppo laihdutuskuuri!

Heippa
Joo ei jokaiselle tarvii mieleistä ruokaa tehdä jos ei kelpaa niin ei sitten syö.
Tehkää yhdessä ruokaa koko perheen kanssa ei se silleen mene että sinä teet kaiken
valmiiksi ja muut tulee valmiiseen pöytään kuin myös sopikaa että kotona
ei koroteta ääntä.
Keskustella pitää mut rakentavasti!!!
Älä harkitse perheasiainneuvottelukeskukseen menemistä vaan mene ehdottomasti
sinne vaikka yksin sillä varmasti auttaa ja osaavat neuvoa sinua niin saisit
solmuja purettua.
Olisin onnellinen kun saisin puristettua itseltäni muutaman prosentin omaa onnellisuuttani
sinuun niin saisit onnellisuuden.
sunnuntaina kun heräsin niin menin metsään ajoin puita kotia moottorisahalla sain
sahata niin oli hyvä sit iltasella kun kotiporukka tuli kotia et miten paljon sain tehtyä
polttopuita et usko miten pikku asioista tulee onnelliseksi.
Aamusella katsoin ennen töihin lähtöä kaksi kertaa puu pinoa et siinä se nyt on.
Tee sinäkin ihan tuollaisia pikku tekoja mistä tulee onnelliseksi
Kaunista syksyä sinulle