No niin voisin tehdä uuden aloituksenkin,mutta myöhemmin.
Viikko turvakodissa ja nyt uudella paikkakunnalla pienessä kaksiossa kolmen pienen kanssa.Loput tavarat tulee tänään ja nyt opetellaan uutta elämää.Sellaista mitä en olisi tahtonut mutta....
Rikki ja särkynyt olen,mutta tuntuu että koko ajan menee huonompaan suuntaan.Missä on se aurngon paiste ja ilo mun elämästä

Ehkä sä koet tilanteen ihan eri tavalla. Ajattelen omista vaikeuksista lähtösin tietenkin, että hienoa, kun teillä on nyt asunto eli katto pään päällä. Se on alku. Tärkeä sellanen. Mä vietin vikan eron jälkeen puoli vuotta matkalaukkuelämää, ja muutin sen mukaan, missä millonkin voin ja/tai koin olevani turvassa. Sekin osaa olla tosi raskasta. Ehkä siitä oma harras toiveeni siitä, että olisi vihdoin se oma pesä, mitä rakentaa ja mihin asettua.

Ehkä senkin takia tuo kuulostaa mun korvissani hyvältä, koska se on niitä konkreettisia askeleita siihen, että teillä on oma elämä ja tilanne voisi rauhoittua. En tiedä sitten, onko teillä tarpeeksi tukipilareita ympärillä. Niitä jotka auttais muuttotavaroiden purkamisessa ja kodin pystyyn laittamisessa nyt, kun olet itte vielä ihan väsy.

Mutta kerro sä mulle, miksi sä sanoit, ettei tää ollu sitä mitä sä toivoit, että ymmärtäisin paremmin. Voimia sinulle ja levollista yöunta, että saisit ladattua akkuja...

Oon niin yksin 😭 purku on ollut yksin mun tehtävä ja osa tavaroista on vielä miehen talossa.OOn niin yksin.tukiverkosto kadonnut,kukaan ei soita.Mun puhelin laskuni tulee oleen iso,kun viikko siellä turvakodissa meni puhelimessa yrittäen järjestää meille elämää.Niin ja purkaen tuntojani.Ystäväni ovat näköjään väsyneet .Käytännön asiat ovat mun vastuulla ja kukaan ei anna neuvoja missä ja miten täällä homma toimii.Rahat loppu ja mies leveilee rahoillaan😭 Se että oon tyhjän päällä lasten kanssa tuntuu pahalta.Mies kieltää kaiken pahan ja laittaa mut pahantekijäksi.
Olisin halunnut lapsille ehjän perheen.Tästä tulee kamalaa ja koko mun elämä on kamalaa.Koko ajan vastoinkäymisiä.

Nyt tuohon on tultava piste ja sinä panet eron viereille, jos se ei vielä ole ja katsot että saat sen mikä sinulle kohtuudella kuuluu.
Et soita miehelle, etkä vastaa hänen soittoihinsa.
Tuo, että olet ollut turvakodissa, ehkä helpottaa yksinhuoltajuuden saamista, mutta pidä huoli, että lapset tapaavat isäänsä.
Nyt alat rakentamaan omaa elämää siellä, missä olet, hitaasti ja varmasti.
En selvin sanoin kiellä sinua, missään tapauksessa palaamasta, sillä ilmeisesti sinun on/oli katsottava tuo, niin tappiin asti, että olet aivan varma, ettei tuosta todellakaan tule mitään.

Heippa
Minä vastaan sinulle ja neuvon sinua ja kyllä elämä järjestyy sen tiedän elämän kokemuksesta olen itsekkin eronnut ja ollut yksinhuoltaja et hyvin pystyn sinuun
samaistumaan.
Mut hoidetaan akuutit asiat ensin järjestykseen ja kuntoon niin se helpottaa jo
elämää paljon eli raha asiat ja yksinäisyys.?!
Kunnan / kaupungilla on toimeentulo tuki ja se ei ole iso mut sillä elää ja kun soitat
niin yhteydenotosta seitsemän päivän sisällä pitää päästä juttusille ja kiireellisessä
tapauksessa heti sen on laissa ja sitä monesti rikotaan mut sano et joku neuvo
sit saat lapsilisät ja isän pitää maksaa elatusapua niin noilla pääset alkuun ja on
niitä muitakin tukia.
Kysy minulta mitä vaan niin yritän neuvoa sinua?
Joo yksin et saa jäädä etkä tarvitsekaan mut vaatii vähän omaa aktiivisuutta.
Mut rakennetaan sinulle sellainen tukiverkko että saat apua niin pääset elämässä
eteenpäin ja elämä järjestyy.
Eli tukiverkko koostuu ystävistä, kavereista, vanhemmista, tukihenkilöstä ja ammattiauttajista
Mene nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi tukihenkilö niin tulee sivu niin tutustu siihen
niin voit soittaa heti ja saat keskusteluapua niin helpottaa elämää varmasti.
ja laita sana perheasiain neuvottelukeskus niin saat upeaa ammatti apua ja kun kaikkia
noita käytät apuna niin saat elämäsi hiljakseen kuntoon.
Kirjoita miten olet jaksanut?
Kaunista syksyä sinulle

Heippa
Minä vastaan sinulle ja neuvon sinua ja kyllä elämä järjestyy sen tiedän elämän kokemuksesta olen itsekkin eronnut ja ollut yksinhuoltaja et hyvin pystyn sinuun
samaistumaan.
Mut hoidetaan akuutit asiat ensin järjestykseen ja kuntoon niin se helpottaa jo
elämää paljon eli raha asiat ja yksinäisyys.?!
Kunnan / kaupungilla on toimeentulo tuki ja se ei ole iso mut sillä elää ja kun soitat
niin yhteydenotosta seitsemän päivän sisällä pitää päästä juttusille ja kiireellisessä
tapauksessa heti sen on laissa ja sitä monesti rikotaan mut sano et joku neuvo
sit saat lapsilisät ja isän pitää maksaa elatusapua niin noilla pääset alkuun ja on
niitä muitakin tukia.
Kysy minulta mitä vaan niin yritän neuvoa sinua?
Joo yksin et saa jäädä etkä tarvitsekaan mut vaatii vähän omaa aktiivisuutta.
Mut rakennetaan sinulle sellainen tukiverkko että aina saat apua niin pääset elämässä
eteenpäin ja elämä järjestyy.
Eli tukiverkko koostuu ystävistä, kavereista, vanhemmista, tukihenkilöstä ja ammattiauttajista
Mene nettiin ja googleen ja laita hakusanaksi tukihenkilö niin tulee sivu niin tutustu siihen
niin voit soittaa ja saat keskusteluapua niin helpottaa elämää varmasti.
ja laita sana perheasiain neuvottelukeskus niin saat upeaa ammatti apua ja kun kaikkia
noita käytät apuna niin saat elämäsi hiljakseen kuntoon.
Kirjoita miten olet jaksanut?
Kaunista syksyä sinulle

helemi mies toi mulle sinne turvakodin pihalle eropaperit allekirjoitettavaksi.Sen mielestä kun tosiaan olin väärin perustein siellä.ILman syytä.
volvomies kiitos ja soitin toimeentulotukiajan sekä lastenvalvojan kanssa puhelimessa keskustellut.Kesäkuun paperit ovat voimassa eli lapset asuvat luonani ja elatusapu on siis tehty.Mies todennäköisesti tulee hakemaan oikeuden kautta viikko viiko systeemiä taikka lastenhuoltajuutta.Näillä hän ainakin on uhkaillut.
Tosiaan kunhan tästä sais nuo tukimuodot ja elämän raiteilleen,niin....Lasten puolesta vaan käy sääliks,he olisivat ansainneet parempaa.Niin ja tosiaan sovittuna on jo oikeuaputoimistoon aika.Eli kaikessa väsyneisyydessäni sekä rikkonaisuudessani olen pyörittänyt asioita.Kaikkia en osaa,mutta kiitos neuvoista niin nyt osaan hakea.En jaksa murehtia ettei ole lamppuja katossa tms kyllä ne sit aikanaan tulee.Jospa sitä sais kunnon unet.Kiitos teille kun välitätte🌻🙂🌻

Heips,

Mietin edelleen, että ois tärkeetä et sul ois konkreettisia tukijoita ympärillä. Jos koet, että ystävät on väsyneitä kuunteleen, mutta entäs jos pyytäsit vaikka muuttoavuks pakkaamaan ja kantaan sun tavaroita? Siis ihan näihin arkisiin juttuihin. Tai että lähtisivät sun kanssa ulos/tai oisivat lasten kanssa kun sä lähdet asioille tai mitä sun tarviikaan yksin tehdä? Tai toinen juttu - onko sulla sukulaisissa ketään, jolta voisit pyytää mitään sellasta? En tiedä tilannettasi, mutta onhan miljoona eri käytännön juttuu, joihin voisit pyytää apua ja tukea varmasti. Tai pyytää ystäviä kylään ja kertoa samalla, että tarvitsisit tavaroihin purkuapua, kun et itse yksin jaksa sitä kaikkea. Tai siivousapua, pyykkiapua, silitysapua, ruuanlaittoapua - enhän mä tiedä mikä sulle on sitä mikä tuntuu rasitteelta nyt, mutta mikä vois jolle kulle ulkopuoliselle olla pikkujuttu.

Tai sit yks vaihtoehto ihan ulkopuoliset tukihenkilöt tyyliin SPR tai seurakunta. Näähän on järjestelty eri paikoissa niin eri tavoin. Älä loukkaannu, että tuputan tätäkin vaihtoehtoo, mutta itse koen, että olisin ollu totisesti helisemässä, ellen olis saanu tukee niin monilta tahoilta. Kun on heikoilla, ei tahdo millään jaksaa itte hoitaa kaikkee. Eli ajattelisin, että sekin konkreettinen apu tois sulle sen tunteen siitä, ettet oo yksin. Joku seisois sun rinnalla muukin kuin me virtuaaliheput täällä netissä 😉

Hali virtuaalihepulta 🙂

Heippa Kengu
Muistat että
ikinä et jää ongelmien kanssa yksin jokaiseen asiaan kyllä löytyy
ratkaisu.
Nyt vaan huolehdit omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta???
Älä tee miehesi kanssa mitään sopimuksia äläkä mitään allekirjoita jos et tiedä mitä
allekirjoitat.
Kunnassa / kaupungissa on sosiaalityön tekijöitä niiltä saat apua kuin myös
oikeusapua saat oikeusaputoimistosta.
Kerroppas minulle kolme asiaa mitkä haluaisit korjaantuvan???
Kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista syksyä sinulle

Suhde sairastaa.

Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa n. 3v. Nyt on alkanut tulemaan entistä enemmän ongelmia elämään liittyvien erimielisyyksien muodossa.
Hän on 28v työtön, valtion tuella elävä paniikkihäiriötä sairastanut, tällä hetkellä ehkä lievän masennuksen oireista ajoittain kärsivä henkilö.
Minä kahdessa eri työssä käyvä yrittäjä ja 29v. Olen kärsinyt myös persoonallisuushäiriöistä, masennuksesta, olleet aikanaan jotkut lääkkeetkin itseäni vahingoittamista vastaan.

Näkyykö tuossa jo ongelmakohtaa...? Nyt kun se on kirjoitettuna siinä niin itsellä ottaa heti silmään ettei nyt kaikki synkkaa.
Tapellaan näkemyksistä, siitä että onko toinen valmis pitämään huolta kumppanistaan vaikka se vaikuttaisi jopa siihen että toista elätetään, siis suoraan sanottuna mun keskikokoisesta palkasta maksettais asuminen, ruuat, taloustarvikkeet ehkä myöhemmin jopa vaatteet jos muutetaan yhteiseen kotiin. Saa heittää hyvästit kaikelle muulle kuin riisille ja tonnikalalle.
Onko järkeä parisuhteessa että aikuinen elättää toista aikuista?

Ehkä olen sitten julma ja välinpitämätön. En halua. Eli tämä on loppu koska ollaan liian erilaisia.

Mä en jaksa😭Siis se,että edellä mainituissa ystävien apua en saa vaikka pyytäisin😭 Eli ei ole siittä kiinni,ettenkö pyytäisi ja haluaisi heidän apuaan.he tekevät sen omien resurssejen mukaan.Tarvisin vaan tällä hetkellä niin paljon,ettei siihen ole realististikaan toivoa.Mää en saa tätä pettymystä ja pahaa oloa pois.Haluan rakkautta toisen ihmisen läheisyyttä.Elämä kolmen pienen lapsen kanssa miettien miten rahat riittää edes osaan pakollisista tarpeista.En mää tälläistä elämää halunnut.Miksi minulta ei kysytä mitä minä haluan ja toivon.Miksi annoin itseeni satuttaa.Miksi altistuin henkiselleväkivallalle.Miksi minua ei rakastettu.Multa on viety mun unelma tuhottu se mitä elämmässäni halusin.Vai oliko sitä laisinkaan,elinkö vaan punaisin silmälasein pilven reunalla.Miksi miksi😭😭 Niin ja mulle tosiaan riittäis ystäviltä soittokin.Onneksi sentään sain yhden poikkeen ihan vapaaehtoisesti ja auttoi mua kasaan sänkyn ja laittaan lamppua kattoon.Pikku hiljaa olen saanut lasten avustuksella purettua ja laitettua paikoilleen.Paljon on vielä hankittavaa,mutta....Mulla ei vaan ole nyt laisinkaan haluja mihinkään.Kättä tarvis mennä näyttään uudestaan särkee ja sattuu sen rasittaminen.Oikeasta kädestä vielä kyse,niin pakollisestikkin joutuu tekemään asioita sillä.Niin ja ensi viikolla tarvis antaa kaheks yötä pienempiä.Nuorin ei ole ollut missään ja ei edes isänsä kanssa kahta tuntia pitempään ilman mua.Sekin surettaa,vaikka tien että tarviin huilia mutta mutta😞
Koska tää helppottaa😯🗯️

Heippa
Oletko ottanut yhteyttä tukihenkilöön ??? usko minua se kyllä auttaa elämässäsi
eteenpäin.
Mitäs ne sosiaalitoimistossa sanoi kun soitit ???
Sillä kun tarvitsee apua niin sitävarten ne on ja se on hyvä suomessa kun perusturva
on laissa niin saat rahaasiat kohtuulliselle tasolle.
Millaiset välit sinulla on vanhempiisi???
anna lapset välillä isälle hoitoon niin saat itse välillä hengähtää ja akkuja ladata.
Kyllä asiat järjestyy ja helpottaa usko minua sen tiedän kokemuksesta mut edetään
hiljakseen elämässä eteenpäin ja muistat että et jää yksin ongelmien kanssa.
Kaunista syksyä sinulle

Hali kenguseni 🌻🙂🌻 Oot ollut niin urhea...lueskelin taaemmas ketjuasi, että muistaisin hiukan paremmin, kuinka tarinasi on kehittynyt. Ja ettei itsekään toistelisi samoja koko ajan 🙂 kun ei muista enää mitä mihinkin ketjuun on laverrellut...

Joitain kysymyksiä heräsi vanhoista. Oletko vielä ollut yhteydessä kriisikeskukseen? Entäs saitko sosiaalipuolelta taloudellista tukea? Tiedän omasta kokemuksesta, että sossu ei ota velkoja huomioon, joten sieltä joskus ei saa yhtään mitään apua, vaikka olisi leivästä kyse.

Lueskelin, kuinka sinä kuten kuka tahansa meistä tuollasessa pyörityksessä, väliin olet toiveikas ja jaksat uskoa parempaan huomiseen ja väliin olet epätoivon väsyttämä. Kyllä sieltä noustaan ja päästään takasin kiinni kunnon elämään. Välillä joo syöksykierteessä mielialat alamäkeä, mutta nousujohteista se voittopuolisesti kumminkin on. Tunnekuohut tulevat ja menevät, mutta kun alat nähdä konkreettisesti esim. sen että kotiolosi rauhoittuvat. Että sinulla ja lapsilla on turvattu kotipesä. Se tulee antamaan sinulle paljon voimaa ja rohkeutta taistella kaiken muun eteen.

Mutta ennen kaikkea, ole huomaavainen itseäsi kohtaan. Hoida ja huolla itseäsi ja jaksamistasi. Sinä tiedät, mikä sinua ilahduttaa ja virkistää. Etsi sellaisia asioita ympärillesi. Tarvitset kaikki piilevätkin voimavarasi käyttöön, että jaksat kaiken muutoksiin liittyvän sekä olla läsnä lapsillesi kaaoksen keskellä. Hellä virtuaalihalaus täältä, laulun sanoin jossakin joskus vielä...säilytä luottamus, että jossakin joskus vielä...

t. ystävyydellä jokujossakin 🙂🌻

kiitos teille.Siis nyt oon saanut sen yhteispalaverin ajan selville menee ens kuulle,mut kuiteskin.Siihen osallistuu edellisen paikkakunnan sostyöntekijä ja lastenvalvoja sekä nyt tän nykyisen samat henkilöt.Eilen kävin uudestaan näyttään kättäni ja sielläkin lääkäri yritti kartoittaa mihin mun kannattais ottaa yhteyttä.Nyt kysyttiin ekaa kertaa oonko rikosilmoitusta tekemässä.Toisen sukulaiset lataa täysillä ja uhkaili sekä väitti mun vaan mustamaalaavan lapsille ja heille ex-miestäni.Heidän mielestään ei ole mitään fyysistätapahtunut ja olen siis ollut täysin tekaistuista syistä turvakodissa.Miehellä kuulemma tosi vahvat vahvuudet ja näyttö se että mihin jäi pikkasen epäselväks.Ex mieheni mielialat edelleen ailahtelee ja nyt ei otakkaan taloo ja pankki saa,koska tajus mun lauseeni luovutus koskee pelkkää taloo.Sen mielestä,kun mun ei kuulu saada yhtään mitään.Taidan toistaa itteeni,mutta antakaa anteeks.Perjantaina meen selvittään toimeentulopuolta.Kriisikeskusta täällä ei ole lähin on seuraavassa kaupungissa.Perhekeskukseen yritän soittoajalla saada meille sinne aikaa.Volvomies kkun laitoin gookleen tukihenkilö sain vain sellaisia sivustoja mitkä on tarkoitettu ammattiihmisille.Jatkan myöhemmin nyt lapset kutsuu

No joopa joo, totta kai sä puhut valetta ja niillä on näytöt ja kaikki 😝 Yritä suodattaa kaikki tuo yhdentekevä puhe ja painostus pois mielestäsi. Vasta kun asiat on paperilla sovittuina, jokin voi pitää kutinsakin. Nuo on kaikki sitä tyhjää uhoa. Uskoisin, että se rikosilmoitus oisi hyvä juttu, itse en sitä koskaan tehnyt, mutta olen myöhemmin ymmärtänyt, että sellanen auttaisi asiansa ajamista. Kuin myös kaikenlaisen todistusaineiston säästäminen uhkailuista esim. sähköpostit, tekstarit jne. Jokaisella omanlaisensa tilanne, mutta kyllä sitä todistusaineistoa pitää viranomaisten kanssa toimiessa valitettavasti olla. Mua itteeni se autto mm. työkkärin kanssa. Noh, ei äkistään uskoisi, mutta ei koskaan tiedä kenelle hädän hetkellä joutuu tilannettaan perustelemaan ja ettei ratkaisujaan ole tehnyt huvin vuoksi, vaan oman turvallisuuden suojaamiseksi. Joten säilytä kaikki mahdollinen, vaikka ne tuossa tilanteessa tekisikin mieli heittää yli laidan. Vuosia myöhemminkin saattaa vielä joutua todistelemaan asioita. Mulle esim. tuli verotoimistosta yli 10 vuotta myöhemmin vielä kysely yhteisistä taloudellisista sitoumuksista. Vaikka heillekin oletin sen 10 vuotta olevan takaraja. Ja silloinhan olin itse jo heittänyt lähes kaikki paperit huit hiiteen kääk.

Tukihenkilöitä järjestää ainakin SPR ja seurakunnat valtakunnallisesti. Paikasta riippuu sitten kuinka aktiivisesti. Mielestäni myös joillakin kaupungeilla on vapaaehtoisia tukihenkilöinä. Ja sitten ehdottaisin myös tukiryhmää vertaisista. Ja netistäkin löytyy paljon tietoa ja tahoja, jos jaksat lueskella esim. http://www.apua.info/Kategoriat.aspx?classID=94e1cc64-c699-4d3c-9838-73a826dede5d

Ehkä löydät sieltä jonkin itseäsi lähellä olevan tahon, josta voisit saada konkreettistakin tukea. Paljon olet jo saanutkin aikaiseksi! Rohkeutta 🙂👍