Miten tästä saa ehjää

Heippa kengu,

Ihana, että sulla on lapset eli se syy nousta aamulla tähän elämään ja jatkaa. Yksi sukulaiseni sanoi minulle kriisini pahimmassa vaiheessa, että kun olet jäänyt yksin, sinulla ei ole mitään, mikä pitäisi kiinni elämässä. Ja se oli vietävän totta. Tunsin olevani ihan lastu laineilla, eikä todellaakaan löytynyt syytä nousta ylös tai edes elää helposti. Kun väliin tuntuu oma elämä olevan yhtä tyhjän kanssa vieläkin, perheettömänä kokee liiankin helposti niin. Vaikka olen yrittänyt kovastikin tulla sinuiksi itseni kanssa ja löytää asioita (uudelleen) jotka ovat itselleni merkityksellisiä. Silti jokainen ihminen tarvitsee myös sen sosiaalisen ympyrän, johon kokee kuuluvansa. Sen puuttuessa normisti eli perheenä ympärillä on itselleni kova pala monista ystävistä huolimatta.

Tukkoista varmasti on elämäsi. Toivotan sinulle voimia itsesi kanssa. Kaikkein rankinta on tuo vaihe, kun ajattelee, että jotain on tulossa tiensä päähän varmasti, mutta kaikki on epävarmaakin epävarmempaa, eikä omissa voimissa ole hurraamista. Olet ajatuksissani...myötäelän täällä tuskaisaa taivaltasi. Joku päivä jaksat vielä tehdä ratkaisun, joka auttaa omaa ja lastesi elämää🌻🙂🌻

Kiitos jokujossain 🙂 et usko kuinka hyvän olon viestilläs mulle sait.Sullekkin jaksamisia elämääsi ja auringon paistetta.

Nyt olen saanut pari käyntiä sovittua ensi kuulle ja alamme työstää lapsuudesta alkaena mua kasaan.Tie tulee oleen pitkä,mutta jospa ennen eläke ikää tästä selvitään niin hyvä.Tietysti,kun ajattelee tämän olisi jo voinut tehdä jo vuosia sitten,No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Nyt olen purkanut mieltäni pihanlaittoon ja kitkenyt rikkaruohot uudelta nurmikolta pois.Hieman hankkinut hyötykasveja yms.Unettomuus vaivaa ja kroppa antaa merkkejä loppuun palamisesta.
Tarviikin ottaa selvää onko täällä seurakunnalla tuollaista työntekijää.Kriisitalo kyllä on ja joka aukeaa ensi kuussa.Sinne nyt ainakin otan uudestaan tukihenkilöön yhteyttä.sosiaalista verkostoo yritän tässä luodan tiiviimmäks ja lähinnä sellaista missä ei tarvitse tuoda ongelmiaan julki.Sen vaan tässä opin,että kaikki ei ole ystäviä.Toisaalta en heitä moiti olen varmasti loppuun polttanut heidät kaaottisella elämälläni.Toisaalta taas tämä on mun elämääni ja mut tarvis hyväksyä tälläisenä kuin olen.
Lasten takia ja itseni vuoksi laitan itseni kuntoon.En vaan halua lapsilleni sairasta perhemallia,missä äidin päältä jyrätään mennen tullen.Mulla on tavoite tuonne loppu vuoteen ja katsotaan miten tilanne sitten on.Alan kirjata tiiviimmin tuntemuksiani ja päiväkirjaa tiiviimmin.Jospa sieltä sais sit vinkkejä mikä tässä oikeesti mättää ja tuleeko muutosta parempaan.
Päivä kerrallaan......

Heippa
Joo menet vaan päivä kerrallaan elämässä eteenpäin hiljakseen ja tuleehan niitä
elämässä vastoinkäymisiä / vaikeuksia mutta niistäkin vaan otetaan opiksi
eteenpäin vaan mennään.
Se on hassua mutta 100 % ei kannata luottaa oikeastaan kehenkään ja aina
pitää olla varasuunnitelmia ja vaihtoehtoja elämässä.
Unettomuus kyllä kannattaa yrittää hoitaa kuntoon sillä uni ja lepo on
ihmiselle tärkeätä jaksamisen kannalta.
Ammattiauttajalle ja tukihenkilölle voi kyllä murheita kertoa sillä kyllä ne jaksavat
kuunnella ja auttaa sitä varten ne ovat.
Seurakunnan perhetyöntekijän kuin myös tukihenkilön ei tarvitse olla omalta
paikkakunnalta voi olla ihan mistä päin suomea.
Älä huolestu kyllä se elämä siitä voittaa ja asiat saat kuntoon mut vaatii aikaa
ja mennään hiljakseen vaan eteenpäin.
Kaunista kesää sulle

Voi että on hienoa, kun sanot että sulla on tavote vuoden loppuun. Se jos mikä antaa pontta. Mä jaksottelin omaa kriisivaihettani myös. Asetin tavotteita erohetkelle, veloille, asioiden hoidolle, oman terveyden hoidolle ja niin poispäin. Se anto aineski mulle kovasti pontta, kun näki konkreettisesti, että tavoitteisiinsa oli jaksanu ponnistella. Ja myös niihin päässyt. Muistan aina, kun heti muuttoni jälkeen tein listan asioista, jotka pitäisi eroon liittyen hoitaa. Pitkä kuin nälkävuosi, ja jokainen yliviivattu asia oli yksi kivi vähemmän selkärepussa. Ja lopulta tuli se viimeinen yliviivauskin...itse asiassa noin vuodessa olin kai valtaosan asioista saanut hoideltua. Se oli mahtavaa. Tänä kesänä törsäsin itseeni pitkästä pitkästä aikaa ja ostin itselleni ihan komean juhla-asun. Luotolla tietty, mut olin aikoja sitten luvannu sen itselleni palkaksi ponnisteluistani. Ja ajattelin, että jotenkin sen maksan aikanaan. Halusin vaan osottaa itselleni, että pystyn tähän nytkin, vaikka olenkin yhä rahallisessa hirsipuussa kiitos exäni, joka livisti (tietenkin) kaikista rahavelvoitteistaan. Halusin osottaa sillä itselleni, että olen juuri niin arvokas, että olen ansainnut jotain kaunista itselleni. Halusin osottaa itselleni, etten tarvitse exää enkä oikeasti ketään rinnalleni vain sen vuoksi, että voisin hemmotella itseäni joskus. Ja se lahja teki itsetunnolle tosi hyvää. Maksu ei tuu olemaan helppo juttu, mutta tiedän, että jos hengissä ja terveenä tässä pysyn tämä pahin hirsipuu on reilun vuoden päästä ohi. Joten silloin olen saavuttanut yhden valtaisan virstanpylvään ja maksanut itseni lunnaitten puolesta vapaaksi. Ei ole vielä viimeinen rahanreikä eroon liittyen, mutta vapauden lunnaat ovat suurimmat kuten asiaan kuuluu 😀

😭 Siis miten tän oravanpyörän saa katkaistua 😯🗯️
Lomareissummekin meni pieleen,väärinkäsitysten ja toisen puhumattomuuden sekä kiukuttelun vuoksi.Kaikkee kokeilin ja anteeksikin pyysin,mutta ei.
Pitää mua tyhmänä niin ei sen takia halua olla mulle hyvä jne....Niin ja kun kaikki vika on minussa😞 Paljonko mun on vielä kestettävä.😭😭 Mää en jaksa,,,,mää haluan että mua rakastetaan ja puhutaan,vietetään aikaa mun kanssa sekä osallistutaan perheen arkeen.Vaikka mä miten päin olisin niin en kelpaa miksei sitten eroa😐 Oon niin väsynyt ja itken vaan😭

Kuivaa kyyneleesi, niistä nenäsi ja ota sinä se ero.
Ei sitä tarvitse itseään loputtomasti kiusata.
..jos et eroa ota, niin koveta itsesi. Etsi tie elämään, miehen ohi, älä miehen kautta, hän on laisensa ja tuskin tuosta kovin paljon pehmeämmäksi enää muuttuu.

Kuuleppas kengu ystäväiseni,

Halaus täältä ja nenäliina itkunpunaisille silmillesi...

Vain sinä ja sinä yksin päätät, kuinka kauan aiot kestää moista ryöpytystä. Sinä olet omien voimiesi asiantuntija. Sinulla on oikeus suojella itseäsi (ja lapsiasi) ja velvollisuus myös! Sinä teet niinkuin parhaaksi näet. Sen verran kuitenkin haluan sanoa (olen nimittäin lukenut viime aikoina arkistoista omia erovaiheen tekstejäni), että älä päästä itseäsi ihan huonoon jamaan. Siihen jamaan, ettet yksinkertaisesti enää jaksa pelastaa itseäsi. Kuuntele itseäsi, kuuntele sydäntäsi, joka huutaa rakkauden puolesta. Älä kohtele itseäsi kaltoin äläkä anna muiden tehdä sitä. Mitä terveempi ja vahvempi olet kun pelastat itsesi sen parempi.

Joskus on tärkeää erota nopeammin, joskus hitaammin. Pitää kuunnella omaa jaksamistaan. Ja tiedän toki, että eroon vaikuttaa moni moni muukin asia kuin vain omat tuntemukset. Itselläni ainakin äkkiä voin vetästä listaan lapset, taloudelliset sitoumukset, oma henkinen ja fyysinen kunto, ympäristö...minulla esim. eka exäni laittoi hirveän koville myös kaikki tuttavani ja perheeni, kun tein erotempauksia. Sillä seurauksella, että kun tein lopullisen lähtöni, jouduin sen oman hyvinvointini kustannuksella tekemään täysin avoimesti. En voinut piiloutua salaisen osoitteen taa, koska tiesin hänen tekevän silloin helvetin kaikille muille. Muut sen sijaan olivat mittapuuni mukaan kärsineet jo ihan tarpeeksi perhehelvetistäni. Otin vastuun omille harteilleni ja sain puolustaa reviiriäni pitkään. Nykyisin onneksi keinoja on jo sellaiseen enemmän, silloin ei vielä pidetty minään, että joku kyttää perässä ja häiriköi ja uhkailee.

Mieti huolella, mihin pystyt. Ja ennen kaikkea, mitä ihan oikeasti elämältäsi haluat. Eropäätös ei ole koskaan helppo. Eilen juuri itkin itse taas kerran nuorna tyttönä menetettyjen unelmien perään. Oiskohan viimenen kerta, että sitä itken. Tiedän, että omien valintojeni myötä menetin mahdollisuuden niihin unelmiin. Omien valintojeni myötä tuhosin itseäni ja menetin unelmani. Menetin myös sisimpäni. Menetin kosketuksen itseeni. Muutuin robotiksi, joka suoritti elämää sen sijaan, että olisi elänyt. Vasta nyt keski-ikäisenä havahduin siihen, etten elä. Havahduin siihen, että olihan minullakin joskus ollut unelmia. Havahduin siihen, että olin antanut muiden ihmisten tulla minun ja unelmieni väliin. Joitakin unelmia en tule koskaan toteuttamaan. Mutta kaikkea ei ole menetetty. Muistan aina sen lohdullisen lauseen, että vaikka huomenna jo kuolisin, vielä tänään minä istutan omenapuun. Elämä ei lopu ennen kuin se loppuu. Aina voimme alkaa alusta. Aina voimme luoda uutta. Aina voimme luoda myös uuden elämän itsessämme, itsellemme. Elämää saa elää viimeiseen hetkeen asti täysillä ja niin pitääkin tehdä!!! Ei kuolla ennen kuolemaamme. Meillä on lahjaksi saatu elämä. Nauttikaamme siitä, tehkäämme parhaamme, että käytämme lahjaamme kuin kallisarvoista timanttia, ainutlaatuisena ja ainutkertaisena mahdollisuutena tehdä siitä sellainen kuin me ainutlaatuisina yksilöinä vain voimme 🌻🙂🌻

No asioihin on tullut päätös.Sain puristettua miehestä ulos sen mikä hänestä paistaa kilometrejen päähän.
Hän ei kykene eikä halua puhua mulle,kodella hyvyydellä eikä viettää mun kanssa aikaa.Hän etsii asuntoo ja on sit siellä sen aikaa,et saan rauhassa katseltua asuntoo yms.Voimavarani vaan kulutin täysin siihen,että olisin saanut toisen ymmärtään,että olisi edes yrittänyt.Tämä asia on se mikä tässä eniten loukkaa.Nyt ei nukuta mun tahdosta ja pynnöstä samassa sängyssä.Toivon,että toinen todellakin saisi nopeasti asunnon.Mun on helvetin paha olla 😭 Tiedän etten olsi kauaa enää henkistä satuttamistakaan kyllä jaksanut,mutta lasten vuoksi on suru ja se,että mun unelmani kaatui 😭😭 Sitä minä en tule koskaan tässä elämässäni saamaan.Nyt ei tuu uni noh ei ole enää aikoihin tullut,mutta......Ny:nyt vaan tietää,ettei helvetti ole vielä ohitten vaan uusi alkaa tapaamisten yms eron selvittelyssä.Mistä saan tähän voimia.Mulla ei ollut enää kumpaankaan voimia.Oon liian rikki ja päästin tilanteen itseni osalta liian pitkälle.kaduta ei,koska nyt tein kaikkeni meidän suhteen eteen enempään en olsi pystynyt.

Hei kenguseni,

Uskotko, että tuokin tulee oleen sulle voimavara jatkossa, kun tiedät yrittäneesi parhaasi. Sinulle ei jää sitä entäs jos tunnetta päälle. Olet yrittänyt kaiken yli-inhimillisenkin. Nyt tiedät, missä seisot, hyvä niin. Menetettyjä unelmia, ah ja voih, niitä minäkin väliin parun. Niinkin paljon, että meinaan unohtaa, että minulla on kasapäin uusia unelmia, jotka ovat monet vielä toteuttamatta. Osa niistäkin on kummiski jo toteutunut. Ja aina uuden unelman toteutuminen antaa pontta lisää. Uskoa elämän hyvyyteen.

Älä hirveästi mieti, kuinka jaksat kaiken eroon liittyvän. Yritä miettiä, jos suinkin jaksat, mitkä on ne ihan ensiarvosen tärkeet jutut just nyt. Ihan oikeesti tärkeet, eikä esim. muitten mielestä tärkeet. Sun omassa arvomaailmassasi. Ja kaiken muun raakkaat reippaasti yli. Mikään maailmassa ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään kovin tärkeää - eli se vanha viisaus asioiden tärkeyden suhteellistuttamisesta. Ehkäpä tärkeintä sulle onkin nyt olla kiltti itsellesi ja lapsillesi. Ehkäpä mikään muu ei ole juuri tänään tai huomenna tärkeää. Tai ehkäpä tärkeää sinulle onkin tänään leipoa itsellesi ja lapsillesi kakku merkkinä siitä, että maailma pyörii sittenkin. En tiedä, se voi olla ihan mitä tahansa, ja mitä pöllömmältä se toisten silmissä näyttää, todennäköisesti sen parempi 😉

Muistan joskus esim. sen että tunnolliselle tytölle laskujen maksu päivän tai pari myöhässä oli traagista. Kunnes huomasin, että ei maailma siihen kaatunutkaan. Joskus siitä joutui maksamaan sakkoa, ihan oikein, mutta maailma pyöri sittenkin. Huomasin myös, että silittämisenkin voi unohtaa pitkäksi pitkäksi aikaa eikä maailma kaatunut siihenkään. Huomasin, että terveyttäni en voi laiminlyödä, koska sitten en jaksa pyörittää omaa elämääni ja vastuitani. Kaikki on valintoja tärkeämmän ja vähemmän tärkeän välillä. Uskoisin, että sinulla tässä elämäntilanteessa niitä oikeasti tärkeitä asioita on tosi vähän. Niitä vähemmän tärkeitä sun ei tarvi edes funtsii. Niille on sit kyllä taas oma aikansa joskus. Sit ku kerkeet 🙂

Voimia...

Heippa
Voi kun olen pahoillani puolestasi sillä kirjoituksesi kyllä kerto
että sinulla on todella paha olla.
Mutta vaikka nyt on vaikeata niin kyllä se elämä siitä järjestyy ja elämä voittaa
Ota tukihenkilöön yhteyttä niin sinulla olisi tukihenkilö tukena elämän vaikeina hetkinä
ja ota yhteyttä seurakunnan perhetyöntekijään sillä ne on niin upeita ammattiihmisiä että ne
osaa ja pystyy auttamaan ihmisiä hädän hetkellä.
sillä yksin et saisi jäädä.
Niin väitän että kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisena mut se vaatii kummaltakin yhteistä
halua ja tahtoa mutta sinä ainakin olet kaikkesi tehnyt ja yrittänyt ja minusta on todella
kurjaa kun ihmiset eroavat ja kodit hajoavat mut ei elämä siihen pääty sillä elämän on
vaan jatkuttava sen tiedän tiedoilla, taidolla ja elämän kokemuksella.
mut kirjoita miten olet jaksanut.???
kaunista kesää sinulle

Täällä ei ole srk perhetyöntekijää,joten se on pois suljettu tukimuoto.Viime viikolla olin vahva,mutta nyt en.Jouduin viime yönä pelkään ja sain onneksi aamulla miehen tultua aamuyöstä kotiin tilanteen pysymään aisoissa.
Nyt mies syyttää mua silmille hyppimisestä ja valtuuksien ylittämisestä.En antanut mut herätettyään kolistelulla tulla viereeni.
Mieheni ei ymmärrä laisinkaan tilannettamme ja tästä olen surullinen.Vetää meitin kohta 5v tytön ihan sekaisin.
Torstaihin on pitkä aika,kun pääsen puhuun.En jaksa 😭

Heippa
Niin mielestäni sinun elämäsi ei voi noin jatkua kyllä siihen on muutosta saatava.
Mitä sinä itse tekisit teidän parisuhteessa???
Juttelu ja puheapua saat heti kun mene nettiin ja googleen ja laita haku sanaksi
tukihenkilö niin voit soittaa ja kertoa iloja ja suruja niin varmasti helpottaa.
ja laita googleen sana perheasiain neuvottelukeskus niin saat ammattiapua.
Sillä yksin et nyt saisi jäädä vaan tarvitset tukea.
Älä anna miehesi pompotella sinua kotona sillä koti kyllä kuuluu olla onnellinen
ja missä voi olla vapautuneesti eikä että pitää olla hiljaa ja aina jännityneen.
Joo kirjoita miten jaksat
Kaunista kesää sinulle

Hali täältä toiselta särkyneeltä sydämeltä 🌻🙂🌻 Ei ole omatkaan mielialat korkealla, mutta mitäs näistä. Oon vatkannu juttujani niin paljon edes takasin, ja aina tuntuu, et palaa lähtöruutuun. Kyllästyttää ihan hirveästi.

Oon tosi surullinen, kun luen, kuinka riipaisevan rikki olet. Haluaisin kuitenkin omassa rikkinäisyydessänikin luoda sinulle uskoa siihen, että jaksat. Me rikkinäisetkin jaksamme ihan ihmeellisiä asioita ja tilanteita kestää. Älä ajattele turhan pitkälle eteenpäin. Oikeasti mene vain hetki kerrallansa. Olen elänyt avoliitossa, jossa jokainen sekuntti oli jaksamisen suurta ponnistusta väliin. Väkivallan vuoksi, eri komeissa muodoissaan. Jälkeenpäin kauhistelen itsekin, kuinka jaksoin kaatumatta totaalisesti nurin. Mutta kyllä minä jaksoin. Sekunnin kerrallaan jaksoin. Uskoin siihen, että joskus tämä helvetti loppuu. Ja loppuihan se. Joskus.

Samoin lukemani omat epätoivoiset viestini tänne tokan eron aikoihin...muistan sen hirveän tuskan ennen kuin käytännön asiat järjestyivät niin, että pääsin pois. Se oli todella mustaa aikaa. Olisin halunnut olla kauempana kuin pippuri, mutta mikään käytännön jutskuista ei tukenut lähtöäni kuukausiin. Aina tuli uusia takaiskuja, jotka hidastivat lähtöprosessia. Hirsipuussakin olisi helpompaa. Mutta selvisin. Väsyneenä ja uupuneena, maksan vieläkin sitä henkistä hivutusta. Mutta olen selvinnyt. Sinäkin kenguseni tulet selviämään selville vesille, mitä se elämässäsi sitten tuleekaan tarkoittamaan. Tulet löytämään paremman elämän, onnellisemman. Ole rohkea ja päättäväinen tuskankin keskellä.

t. kohtalotoverisi jj

Kiitos 🙂

Minulla alkaa tulla viha tätä tilannetta kohtaan.Todella törkeetä puhette sen mitä puhuu tulee mieheltäni.Nyt en osaa enää tehdä ruokaa ja jotka sitä ovat kehuneet eivät ole saaneet ikinä kunnon ruokaa.Näin sanoi kun tuli töistä ja ruoka oli valmiina.tiesin ettei ole miehen lempiruokaa ja tarjoiduin valmistaan kyllä muutakin.Niin ja vittuilua sain vaan päälleni.Sanoinkin ,että anna tulla vaan jos on paha olla.Lopetti sitten kuitenkin.Ai niin arvosteli mun pyykinlajittelua ennen lopettaamistaan.Huomenna se varmaan on sitten tuo antopuoli taikka se,että roskia on lattialla tms.Puhelimessa puhuimme ja mulle ei kuulemma tarvitse antaa rahaa miksi tarvisi.
suhteemme alussa minä elätin meidät ja mieheni sai kaiken mitä halusi.Ostin hänelle haluamansa koppulointi auton melkein 10 tonttua.Kustansin yksin meidän häät yms.
Tämä tilanteen naurettavuus saa minussa vihan päälle ja sen avulla jaksan eteenpäin.Jos osaisin käyttäytyä saisin kuulemma vaikka mitä 😐Hänen käytös on siis omasta mielestään ok.
Olen siis jatkanut olemalla oma itseni ja hyväntahtoinen sellainen.Miksi alentuisin toisen tasolle.Ei mun tarvi kostaa saamaani vääryyttä.
Ai niin ja seuraavan talon hän tekee isommaksi missä hänen neljä lastaan mahtuu käymään ja olemaan.Kysäisinkin,että kun kerran on mut laittamassa pois niin onko uusi äiti jo katsottuna.
Siis voin olla väärässä mutta ei nyt ihan realiteetti elämästä ole miehelläni hallussa.Tähänkin olen yrittänyt ottaa ystäviltäni neuvoja ja pyytänyt sanomaan,että oonko tosiaan mieheni kuvailema henkilö.Joka ei ymmärrä,että arvostan häntä kyllä...Asuntohakemuksia tulostelin mutta kun en oikeen ymmärrä niitten päälle.Tiedän sisimmässäni,että ansaitsen parempaa,mutta kun tämä epäonnistuminen sattuu.Miksi mieheni lakkasi puhumasta mulle ja lakkasi viettämästä aikaa ja miksi lakkasi rakastamasta.MIksi alkoi tahallisesti satuttaan.Miksi miksi miksi...mitään toiveita ei enää ole yhteen paluulle tuhosi ne tän päiväsellä käytöksellään ja puheillaan.No se hyvä puoli on,että saan koko sänkyn itselleni.tekee näin omasta tahdostaan en ole enää estänyt tulemasta viereeni,mutta nytkin teki yhteen makkareista petin patjalle.Väsyttää muttei nukuta☹️ Tästä tulee pitkä ja raskas taival,kun etenee.Toivottavasti lopussa on jotain hyvää ja palkitsevaa.

Jep, olen samaa mieltä kanssasi, ettei kokemaansa vääryyttä tarvii kostaa. Eräs ystäväni sai minut havaihtumaan siihen, kun sanoi, että olet päässyt irti vaikeasta suhteesta tekemättä kenellekään mitään väärää. Voit siis katsoa itseäsi peiliin reilusti. Tajusin, että niimpä, olen sinut omantuntoni kanssa siitä, etten kostanut rakastamalleni ihmiselle sitä pahaa, mitä hän rikkinäisyydessään oli minulle tehnyt. Olen sittenkin säilyttänyt sen osan elämääni arvopohjallani enkä häpeä sitä päinvastoin. Taloudellisesti olen saanut turpiin molemmissa eroissa, mutta ehkä olisin saanut turpiin vielä pahemmin, jos olisin alkanut kynsin hampain ajamaan "oikeuksiani". Muutenkin kuin taloudellisesti. Nyt sentään olen selvinnyt muutamassa vuodessa enimmistä molemmilla kerroilla. Noh ehkä kaunistelen, kyllä kai tälläkin kertaa vuosikymmen melkein hurahtaa ennen kuin kaikki rahalliset rasitteet erosta on hoidettu.

Ja takaan sinulle, että kaiken helvetin jälkeen elämäsi tulee olemaan toisenlainen. Luota siihen, että joku päivä helvetti on taakse jäänyttä elämää, josta vain on arvet sisimmässäsi jäljellä. Joku päivä elämäsi kannattaa sinua uusin siivin. Älä katso liian kauas horisonttiin, siellä on vain sumua tällä hetkellä. Luota kuitenkin, että joku päivä ulapalla paistaa kaunis kaunis aurinko ja sinä olet sitä muiden kanssa ihailemassa 🙂🌻