argh kyllä toisen lapsellisuus alkaa kyllä oleen huippu luokkaa.Ottaa lapset pihalla ollessamme puhumatta mulle mitään.Mun siis ollessa hieman etäämmällä.4v huutelee menevänsä ja yritän sanoo ettei nyt.3v juoksee heidän perään.
Niin ja eilen 11 kk oli isänsä jalassa kiinni,kun 4v halus mennä yöks.
Olen laittanut sostyöntekijälle sähköpostia.Lastenvalvoja ei välitä.
Miten mää saan omaa aikaa?No enhän saanut sitä avioliittome aikana,niin no enkai sit nytkään.Kyllähän tota nuorimmaistakin päiväks pystyis ottaan,vaikka vielä imätänkin.Tapahtuneella oli todistajia.Olimme kerran puistossa,jossa uus tuttavapariskunta joihin tässä 3 viikon aikana oon tutustunut.Nämä ihmettelivät suuresti toisen käytöstä.
😭 tuntuu niin pahalta lasten puolesta.
se että mitä kuulu mun oikeuksiin ja lasten on hieman hakusessa.
sitten kyllä kävi sellainenkin mielessä,että talo on molempien minkä helkatin takia hänellä on oikeus jäädä sinne ja mun lähdettävä tyhjin käsin yhteisestä kodistamme.Millainen mies on tuollainen.siis ei pysty käsittään toisen raakuutta lapsiaan saatika mua kohtaan.nytkin tarvis nukkua,mut kun viha painaa päällä.muutenkin nuo yöt ei ole yhtään helpottanut.
kuulemma kuihdun silmissä.
jaksaishan sitä paremmin,jos saisi nukkua yönsä.jos ei nuorimmainen valvota,niin sitten huolet painaa nekin pienet välit.
noh vihalla pysyn pinnalla.ja sitä riittää kyllä.kunhan nyt vaan sais asioihin jonkun tolkun ja järjestyksen.

Heippa
jos ette pysty sopimaan lasten hoidosta niin sitä varten on sosiaalityöntekiät
jotka auttavat ja viimekädessä sit oikeudessa.
Ehdottomasti pidät oikeuksistasi kiinni ettet tarvitse tyhjinkäsin lähteä sillä omaisuus erotilanteessa omaisuus jaetaan puoliksi mikälie teillä ei ole avioehtoa.
ja älä laita mihinkään paperiin nimeä jos et tiedä mihin olet nimeäsi laittamassa.
Nukkua sinun kyllä pitäisi pystyä voit kyllä sanoa lapsen isälle että katsoppas
nyt yksi yö sinä niin saat levätä ja jos sulla olisi joku muukin joka olisi välillä avittamassa.
Sillä jatkuva väsymys on pahasta ja vie voimat ja toiminta kyvyn.
Ja kysyppä neuvolasta kanssa apua sillä kyllä kunnalla / kaupungilla on hoito apua
on esim vaikka päivähoidossa???
kirjoita vaan miten olet edistynyt kyllä se siitä elämä järjestyy.
Kaunista kesää sulle

Kroppani sit ylikuormittui.Nousi yllättäen korkee kuume ja rintatulehdushan se oli.Sain sen vielä voimassa olevalta mieheltäni kuljetus apua ensi apuun ja tuolle 12v tyttärelleni aikuisen siks aikaa tänne.Illasta onneksi nousi,niin kolme pienintä oli nukkumassa jo.Aamusta taas nousi ja mikään,kun ei pysynyt sisällä menin uudestaan.Kolme lasta vein isälleen ja iso tyttöni sit jäi mun seuraks.tipassa oltiin ja kipupiikkiä sekä pahoinvointilääkettä sain.Muutamia tunteja siellä vierähti.
Mistähän saan oikeeta tietoo avioerosta ja asumuserosta?Miehen kanta on se,että yhteisellä päätöksellä erotaan hän joka sitä haluaa ei aio laittaa vireille.Hän menee huomenna allekirjoittaan papereita asumisesta,elatuksesta ja voi olla et tapaamisestakin puhuvat.Itellä on allekirjoitusaika tiistaille.Huomenna onneksi tulee kotiapu niin saan vielä huomisen huilia ja kerätä voimia.Voiko ihminen olla liian hyvä😐 Tälläinen tuli eilisellä keskustelullamme ilmi,kun olen ollut liian hyvänlainen vähempikin olis riittänyt😑❓No vaikkei me voidakkaan yhteen palata,niin miehen pitäis mulle laittaa listaa mistä mättäs.En mä pysty antaan anteeksi/unohtaan miehen julmuutta ja kylmyyttä.Luottamusta kun ei ole.Se että välit tarvis saadaa lasten takia pidettyä mahdollisimman hyvinä.Varmasti tykkäisivät perheenä retkistä yms.Niin ja mies on tahalteen satuttanut mua,kun olen sanonut ettei hän pysty nujertamaan mua.No totuushan on,että kyllä hän pystyi,mutta silti minä täältä vielä nousen.Nyt on vaan rappusia pikkasen enemmän kiivettävänä.Pohjalta on suuntima ylös.Uskon,että jossain on ihminen joka pitää mua kuin kukkaa kämmenellä ja aidosti 😍

Heippa
Mitä tietoa tarvitset avioerosta / asumuserosta???
Ainakin kunnalla / kaupungilla on oikeusaputoimisto josta saa tietoa:
Kumpi jompi voi hakea tänä päivänä eroa ei siihen toisen suostumusta tarvita.
Joo jo seurusteluvaiheen alussa pitäisi parisuhdetta rakentaa ja toista
pitää kunnioittaa, rakastaa, Puhua, olla yhteistä tahtoa ja halua sillä jos toista
loukkaa huonosti käsittelee jne niin kyllä siinä rakkaus sammuu ja mitä pitempi aika
kuluu niin asiat on sitten hankalempi aina korjata.
Ei toista ihmistä pysty nujertamaan jos on tarpeeksi vahva ja ei pidä suostua nujerrettavaksu sitä varten pitää olla ystäviä, kavereita joiden kanssa voi jutella
murheista niin se auttaa.
Sillä ihminen on jännä että monesti toista alistaa ja nujertaa jos toinen suostuu
eikä laita vastaan ja ikävä kyllä ajanoloon pahenee.
Joo kyllä sinä sieltä nouset ja silläperiaatteella että tulet vahvana ja voittajana
maaliin.
Joo kirjoittele miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sinulle.

Siis keskustelin tässä miehen kanssa ja nyt hän sitten onkin valmis keskusteleen suhteemme ongelmista.Sanoin sitä ennen olevani valmis kynsin hampain hänen tahtoonsa,että erotaan.Jatkoin,etten halua tehdä kiusaa ja estää hänen tahtoaan elää erillään.Meillä oli ekaa kertaa tän asumuseron miehen puolelta puhetta.Kaikkea en pysty nieleen ja seuraavaksi on sitten mun vuoroni aukaista suu.Onko tämä mieheltä jotain psygolkistasodan käyntiä vai mitä🙄
Joo eihän vahvaa pystykkään nujertaan,mutta minä en ole vahva.Minä olen se suhteessa,joka ns rakastaa enemmän.Millä voin hyväksyä ja antaa anteeksi miehen kylmä,törkee käytös mua.Jota on tehty tahallisesti????Lapsemme sitä toivoo,et yhdessä saman katon alla oltais,mutta onko mies nyt tajunnut todella vai onko tää bluffia.Voin sanoo,että nyt oon entistä hämmentyneempi ja aivan eksyksissä.Kuitenkin tässä 2 viikon aikan oon laittanut asioita kuntoon,vaikka voimavarat ovat olleet onnettomat.Sitten kun ei näistä jatkuvista uusisa käänteistä enää toisaalta kehtaa edes puhua kuin harvalle ja valitulle.silti tarvisin luotettavan ja oikeella tavalla neuvovan henkilön.Päätökset toki teen minä ja kun ihminen on näin heikolla kuin minä kaikelle liian haavottuvainen jaja...Taloa ei rakenneta päivässä,mutta en halua asioitten tästä enää mutkistuvan.Mistä löydän voimavarat miehen kanssa keskusteluihin ja ylipäätänsä saada ittensä pinnalle.Minä en tiedä😟

Hei kengu,

Ihan varmasti löydät vielä joskus sellaisenkin ihmisen, joka osaa sinua arvostaa ja kunnioittaa ☺️❤️☺️ Niitäkin tähän maailmaan onneksi mahtuu (vaikkeivät minunkaan polulleni ole parisuhteissani vielä osuneet 😟 ).

Ota ihmeessä tarpeeksi selvää asioista ennen kuin allekirjotat yhtikäs mitään sopimusta. Yritin selata aiemmin löytämiäni nettisivuja eroon liittyen. Oisko näistä jotain apua

http://www.lapsitieto.fi/prodo/files/2108/Vanhemma_opas_pdf-julkaisu.pdf

ja tää on se kokoava tietopaketti eri aputahoista
http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/

Sitten vielä muutama kommentti ajatuksiisi. Olet sekavan parisuhteen tyypillisen puolustautuvan osapuolen mukaisesti kiltti kaikille muille paitsi itsellesi. Joskus voisi olla vähemmän kiltti muille ja ihan oikeasti kiltti itselle. Eli puolustaa itseään silloin, kun kohdellaan väärin. Suojella itseään niiltä, jotka satuttavat. Ne ovat aikuisen ihmisen perusoikeuksia - ja oikeastaan velvollisuuksiakin omaa ihmisyyttä kohtaan. Ne ovat myös keino välttää vastaisuudessa moiset parisuhteet. Tämä on se läksy mitä opettelen edelleen. On tiukan työn alla ollut jo jonkun vuoden, että muahan ei saa kukaan kohdella kaltoin (en edes minä itse!!!).

Tää ehkä tökkii sua, mut sanon sen silti ääneen. Sinuna en haaveilisi moisen yhteiselämän jälkeen yhteisistä hienoista hetkistä perheenä enää (perustan tämän kirjoittamiisi väkivaltaisuuksiin parisuhteessanne). Ottaisin vain mahdolliset yhdessä vietetyt hetket plussana, jos joskus tulisivat vastaan. Näkisin kuitenkin niin, että olet nyt henkisesti vielä niin kiikun kaakun mieheesi henkisesti sidoksissa, että ehdottaisin paremminkin tässä vaiheessa selvää pesäeron tekoa, että pääset henkisestikin eroprosessissa vauhtiin. Niin kauan kuin olette läheisissä tekemisissä, et pysty arvioimaan kokonaistilannetta. Sinut on edelleen helppo puhua ympäri mukaan juttuihin, joista saat itsellesi vain ahdistusta ja lisää tuskaa. Olet henkisesti äärirajoillasi ollut liian pitkään. Kroppasi viestittää sinulle juuri sitä. Oleppa itsellesi paras ystävä ja rauhoita tilanteesi mahdollisuuksien mukaan. Älä yritä yksin ratkoa kaikkea, ole yhteydessä niihin, jotka pystyvät kylmäverisen tunteettomasti arvioimaan tilannettasi. Ja antamaan vinkkejä siltä pohjalta. On epäinhimillistä, että vaadit itseltäsi tämmösen sekamelskan keskellä selviämään omin nokin. Ota vastaan ja hae kaikki mahdollinen ulkopuolinen apu. Ja mieluummin niin, että jos oikeasti haluat elämäsi rauhoittaa, se apu ei tässä vaiheessa ole miehesi vaan joku muu.

Sit vielä yksi kommentti - sanoit miehellesi ettei hän pysty nujertamaan sinua. Niin itsekin uhosin exälleni kauan sitten. Totuus on, että hän oli nujertanut minut ihmisenä. Kuvittelin, että minussa on niin paljon pontta, ettei hän pysty selkääni katkaisemaan. Juu ei onneksi siinä määrin, etten olisi lopulta jaksanut ja tajunnut heittää hyvästejä. Mutta hän romutti minut fyysisesti ja henkisesti pitkäksi aikaa. Henkisesti todella pitkäksi aikaa. Vaikkei selkäni katkennut se murtui. Hän rikkoi minussa jotakin valtavan arvokasta. Ja siitä olin itselleni pitkään valtavan vihainen, että olinkin moisen hirviön antanut tuhota elämäni kauneimmat vuodet nuoruudessa...

Heippa
Niin se on hassua mut parisuhteessakaan ei saa olla liian kiltti
mut ei se mene silleen että toinen määrää ja tehdään niinkuin toinen sanoo.
kummankin mielipiteitä pitää kunnioittaa ja jos toinen joustaa nyt niin toinen joustaa
sit seuraavalla kerralla.
Olet sinä vahva ihminen!!!
Mutta sulla on nyt menossa vaikea elämän tilanne josta sinua pitää auttaa ja tukea
että jaksat kuopasta nousta ylös ja saat asiasi kuntoon ja selviät vaikeastaelämäntilanteesta voittajana.
Jos tuntuu että et välillä jaksa niin ota yhteyttä tukihenkilöön niin voit vaikeista
asioista jutella niin helpottaa varmasti.
On sinun ratkaisusi mikä vaan niin yksin et saa ongelmien kanssa jäädä
murehtimaan silloin pitää apua hakea??
Mut pidä kanssa siitä huolesi että miehesi ei todellakaan sinua pompota, alista jne
sellaiseen ei pidä missään nimessä suostua.
Joo kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista kesää sinulle

Hei,

kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa ja hieman hermostuttaa. Meidän tilanne on sellainen, että olemme mieheni kanssa olleet todella pitkään yhdessä. Mieheni tekee ja on tehnyt jo muutamia vuosia yötyötä. Viime syksynä ilmeni, että hän on lähetellyt useille kymmenille naisille viestejä, niin sähköposti kuin tekstiviestejä ja pitänyt näihin naisiin ehkä muutenkin yhteyttä. Järkytys oli minulle suuri. Olin luottanut mieheeni. Saamani käsitykseni mukaan naiset ovat olleet ilmeisesti hyvinkin kiinnostuneita miehestäni.

Mikä sitten on pettämistä? Sitä olen miettinyt tässä vajaan vuoden. Onko pettämistä se, että lähettelee seksipainotteisia viestejä ja keskustelee puhelimessa? Varmuutta muunlaisesta ns. pettämisestä en vielä ole saanut. Mies kieltää. Öisin ennen nukkumaanmenoa saatan ahdistua, kun mietin, mitä mieheni tänä yönä tekee työn ohella.

Olen ehdottanut miehelleni, että muuttaisimme erillemme, mutta sitä hän ei halua. En tiedä, onko minullakaan siihen voimia. Tällä hetkellä en tiedä, mitä tekisin. Mies on luvannut lopettaa tällaisen käyttäytymisen, mutta en osaa sanoa, pystynkö enää luottamaan häneen. Aika ilmeisesti näyttää.

Hei kengu,

Vain jonkin sortin kommentti, kun kirjoitit, että lapset toivoisivat yhdessä elämistä. Siihen sanoisin, että joskus luin, että lapset toivovat yhteiseloa jopa silloin, kun vanhempien käytös on täysin sadistista. Se nyt vaan taitaa olla lapsen sisään rakennettu toive vailla todellisuuspohjaa. Lapsihan ei pysty millään tavalla kuitenkaan tajuamaan, mitä elämä eron jälkeen voisi olla. Eipä tietty, kun se meille aikuisillekin on hurjan vaikeaa hahmottaa ja mekin pelkäämme muutosta kuin kuolemaa. Kuitenkin lueskelin opintojen takia jonkun verran kirjallisuutta ja eri tutkimuksia viime talvena, ja ero kuitenkin tuntuisi olevan hyvä vaihtoehto myös lasten kannalta, tietyin ehdoin. Näitä perinteisiä, että heillä on turvallinen olo eromylläkän keskelläkin. Että heidän arkensa rutiinit turvataan jne. Siis ihan maalaisjärkeen käypää asiaa.

En ole koskaan pitänyt siitä, että ihmisiä kannustetaan ottamaan ero. Jotenkin itse omalla kohdallani ajattelisin kuitenkin, että ero on silloin hyvä ratkaisu, jos omalle elämälle ei ole sijaa eikä kunnioitusta parisuhteen sisällä. Jos itsellä on jatkuva paha olo parisuhteen vuoksi, ei se voi olla oikein itseä eikä ketään läheistä kohtaan. Mutta tunnistammeko aina sen, mikä johtuu meistä itsestämme ja mikä parisuhteesta...eihän elämä ole koskaan mustavalkoista, onneksikaan 🙂 Mutta muistan selvästi, kun viime eroa edeltäneessä vaiheessa tiesin jo eron olevan enää vain ajan kysymys, sen vaiheen kun tajusin, että paha oloni liittyi erityisesti exääni. Heti kun hän alkoi lähestyä kotia pahaoloni ja stressikäyräni kimposivat taivaisiin. Olin punaisessa hälytystilassa, vai mikä se onkaan noissa isoissa maissa, kun pelätään yleistä uhkaa tai vaaraa...Aloin yhdistää pahanoloni exän läsnäoloon. Yksin ollessa olin toipiluudestani huolimatta onnellinen ja hyvinvoiva. Tiesin, että yhteiselämä oli niin väärin minua kohtaan. Ja pakenin paikalta heti, kun pystyin siihen. Enkä ole katunut sitä päätöstä. Kuten en edellistäkään eropäätöstä. Joskus kaduin sitä, etten ollut aiemmin uskaltanut ottaa sitä askelta, mutta tiedän, että jälkiviisaus on turhaa, sillä hetkellä niillä mahdollisuuksilla ei ollut kauheasti reippaita vaihtoehtoja näköpiirissä. Valitsin tilanteen ja voimieni mukaisesti silloiset ratkaisut eli tein oikein niissä olosuhteissa. Turha sättiä itseä jälkikäteen. Hyvä vaan jos nyt tekisin toisin, sehän osoittaa, että olen joistakin haavoistani parantunut ja ymmärrän ehkä hiukan paremmin sitä, mikä minulle on hyväksi ja mikä tuhoksi 🙂

Toivottavasti ette hylkää mua ja kestän kyllä kritiikin.
Olen liian kiltti ja elän liikaa lapsille.Jonka vuoksi palaan takas.Se,että mitkä ne ehdot on niin eivät ole enää samat kuin ennen.Vaadin myös mieheltä allekirjoituksen paperiin,missä minä ja lapset jäämme taloomme,jos ei tästä mitään tule.(ihmeitä kyllä vaaditaan)
Silti mulla on selkeet suunnitelmat.Laitan itseni ehjäksi ja vahvaksi tähän käytän ammattiapua.Tarvitsen toki läheltäni myös tukea ja toivottavasti sitäkin mulle annetaan.Osa on jo matkasta jättäytynyt,mutta muutama uusi tullut.Ollaan 2 viikonloppua oltu perheenä ja näistä toinen oli ihan kiva sekä mukava.viime viikonloppu nyt ei ihan mennyt putkeen ja olin ahistunut ja lyhyt pinnainen.Se että en enää odota toiselta yhtään mitään helpottaa mun oloani.Saman katon alla lasten vuoksi mennään.Toki jos miehestä on mieheks,niin sitten on asia erikseen.Toki pakko myöntää niin kovat odotukset tuolla selkärangassa on ja pettymykset on kovia,jos ei mua kohdella niinkuin pitää naistaan,vaimoaan ja lasten äitiä kohdella.Maailmani näyttää varmasti sitten erilaiselta,kun saan itseni kuntoon.

Heippa Kengu
Minä en ainakaan hylkää ja vastaan sulle kuin myös yritän auttaa ja neuvoa
että pääset elämässä eteenpäin.
Et todellakaan elänyt liikaa lapsille sillä olet tehnyt tärkeätä ja arvokasta työtä
mulla on kanssa ollut lapset ekana sitten eukko ja lopuksi minä
tosin nyt jo aikuisia niin se aika vaan menee.
Kun nyt palaatte yhteen niin muistakaa ehdottomasti jutella kaikista asioista ja heti kun tulee
ongelmia niin heti puhumaan niin ei jää asiat vaivaamaan.
Ja ehdottomasti pidät yhteyttä ystäviin, kavereihin, tukihenkilöön jne
jolle voi jutella iloja ja suruja niin se antaa voimaa ja pitää mielen virkeänä.
Yrittäkää saada pois sellainen olotila jossa teitä ahdistaa tai on vaivautunut olotila
kun olette perheenä sillä se todellakin syö parisuhdetta.
Minä niin toivon teille että pystyisitte elämään onnellisena ja pystytte mutta se vaatii
kummaltakin yhteistä tahtoa ja halua.
Mutta muista että sinä et ole aina joustamassa ja et suostu alistumaan etkä ole
pompoteltavana kumpikin olette tasaarvoisia.
Joo kirjoita miten olet edennyt elämässä????
Kaunista kesää sulle.

niin no ei tuosta miehestä ole parisuhteeseen mun kanssa.Viime päivinä ollut tosi tosi outo ja tosi tosi vähäpuheinen.Tänään ekan kerran minä aloin sit puhuun klo 17.Kiukuttelee eilisen keskustelun jälkeen.Haluais tässä heti nyt vielä yhden lapsen.
Mitkään järki puheet eivät auttaneet vaan sulkeutui.Tiedostan,että hänellä on paha olla ja se johtuu monesta seikasta.Miten minä pystyisin saamaan lukot auki hänen sisimpäänsä.Minä olen ansainnut parempaa kohtelua ja ja....Sanoinkin miehelle eilen,että en jaksa tälläistä elämää.Pystyisin toki,mutta se ei ole reilua mua kohtaan.Kaikki tehdään niin kuin mies haluaa.Mun toiveillani ei ole miehelle mitään merkitystä.Eilen otti jopa meiän ikäeron puheeksi ja vetos sillä siihen,kun en enää ole halukas lisää lapsia saamaan.Perusteluni oli,että jos parisuhde olis kunnossa sekä hän osallistuisi vauva-arkeen ja auttais niin tilanne olis toinen.Olen nyt nuorimmaisen 1v saanut 4 yötä nukkua.Miehen mielestä mä saisin raskausaikana nukkua.Siltä vaan unohtu,että meitin 4v,3v ja 1v saattaa kyllä valvottaa yms.Niin ja ihminen joka on näiden kolmen kanssa ollut 2h kaksi kertaa vuoden aikana ilman mua niin 🙄 Juu en ole siis lisääntymässä.Miehelle ei kelvannut,että vuoden päästä yms.Vaikka olenkin häntä 6v vanhempi on mulla vielä muutama vuosti lisääntymiseen mahdollista.Tulin kyllä siihen tulokseen,että mieheni on narsisti,joka haluaa pitää mut hellan ja sänkyn välissä.Olevan hänestä riippuvainen ja kahlita lapsien lukumäärällä mua itteensä.
Tänään on huonopäivä,mutta lasten kanssa ollaan uitu ja käyty shoppailemassa.
Katsotaan mitä tästä seuraa 😟

Heippa kengu
Joo jos on kriisi menossa niin ei kannata siihen lasta hommata
sillä se ei ole ratkaisu ja yleensä asiat sit menee huonompaan suuntaan.
Mut puhumattomuus on tietyllä lailla vallankäyttöä ja sillä toinen yrittää murtaa toista
Eli vaadit mieheltäsi että kaikki asiat pitää puhua??? sano että muuten ei tule mitään ja
siitä ne solmut aukee kun puhuu.
Onkos miehelläsi narsistisia piirteitä???
Eli yrittää sitoa toisen, saatko itse liikkua ihan missä vaan, rajoittaako miehesi ystävien näkemisiä jne
Narsistin uhriksi ei kyllä pidä suostua sillä se tuhoaa ihmisen elämän.
joo kyllä onnelliseen parisuhteeseen kuuluu toisen kunnioittaminen, arvostaminen, toisen huomioonottaminen jne
Sovi miehellesi että sen pillienmukaan ei voi elämä jatkua ei todellakaan mutta
se muuttaminen on vaikeaa jos miehesi on aina asioita päättänyt mutta ihmisen
mieli on jännä kun se muutokset tulee hiljakseen niin se tottuu yleensä siihen
mutta varmasti saat taistella.
Joo kirjoita miten olet jaksanut kyllä se elämä järjestyy siitä
Kaunista kesää sinulle

Hei ja kiva kun volvomies jaksat vastailla.
No siis osittain on narsistisia piirteitä.Lähinnä kontroloi mun ja lasten tekemisiä ymsNiin ja näistä saan sitten kyllä kuulla,jos hänen mielestään väärää olen tehnyt..Kyllähän minä päivisin teen asioita ja en todellakaan ala soitteleen ja kyseleen lupaa.Mulle riittäis puhumisesta ihan normi päivänkuulumiset ja suunnitelmat seuraavalle päivällä yms.Se,että ei tosiaan lotkauta korviaan mun toiveille on outoo.Vaikka olen moneen otteeseen sanonut puhumisesta ja mun kohtelustani ei mitään vaikutusta.Hänellä on aina miellestään perustelut miksi saa olla julma mua kohtaan.Olkoot se mun tyhmyyteni taikka se,etten suostu neljänteen lapseen.
Minkään näköistä yritystäkään parantaa meidän kahden suhdetta ei ole ilmassa.Niin mitä ihmettä mää sitten täällä enää olen?!😟
toinen tekee pitkää päivää,joten ei tässä hirveesti tarvi toistemme seurassa tuppisuuna olla.Nämä hetket on mulle vaikeita,kun toivoisin mulle puhuttavan sekä viettävän mun kanssa aikaa.Haluan sellaista mitä en saa 🤔 Kunhan nuo kesäsulut loppuu ja elokuusta ottaa sit tiivimmän tukihenkilö käynnit niin saan itteeni vahvistettua.Nyt oon vaan niin hauras ja säröillä ja mies käyttää surutta tätä tilannettä hyväkseen☹️ Silti minussa on sisällä sisua ja nostaan varmasti itteni ylös,vaikka tuntuu et nousu kestää normaalia kauemmin.Kaippa sitä pääsi tilanne luisuun liian pahaksi.silti osaan kyllä nauttiä näistä päivistä lasten kanssa olessamme keskenään.Heistä kaikkine kikkutteluineen ja halauksineen.He ovat ihania ja heidän vuokseen kannattaa nousta ylös.

Heippa Kengu
Joo
kyllä minä sulle vastaan ja olen onnellinen jos on ollut apua eläämääsi.
Hiljakseen vaan vahvistat itseäsi ja teet itsestäsi vahvan ihmisen niin silloin
on helpompi ottaa vastoinkäymiset vastaan ja kerää itsellesi sellainen
tukiverkko ystävistä, kavereista, tukihenkilöstä ja ainakun tuntuu että on ongelmia
niin heti niihin pitää puuttua niin ongelmien ratkaisu on helpompaa.
Sullekkin sanoisin että otappas yhteyttä kunnan / kaupungin seurakunnan
perhetyöntekijään niinja jos miehesi ei lähde mukaan niin mene itse
sillä saat sellaisen avun ja tuen että et usko ja saat uusia näkökulmia asioista
Itse kun olen koulutuspäivillä niin on ollut seurakunnan perhetyöntekijä ollut
kouluttajana niin ovat todella upeita ihmisiä neuvomaan ja auttamaan.
Ehdottomasti huolehdit myös omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sulle.