Hei kengu ystävä,
Et ole epäonnistunut ihmisenä, vaan väsynyt, kuten me kaikki jotka olemme sekalaatuisissa suhteissa kituutelleet. Se syö voimat, itsetunnon, aloitekyvyn...omasta itsestä huolehtimisen...sitä kaikkea mikä sinuakin nyt kirjoituksista päätellen painaa. Tarvitset kaiken mahdollisen tuen ja avun. Hyvä, että kirjottelet täällä. Mainitsit joistakin ystävistäsi, älä päästä heistä irti. Tarvitset ihmisiä, jotka jaksavat silloin kun et itse jaksa. Jotka tietävät, että sinusta löytyy puhtia tarpeeksi mennäksesi läpi vaikeuksien, ja muistuttavat sinua epäuskoisilla hetkilläsi siitä. Niitä jotka pitävät kädestä kiinni silloin kun silmissä sumenee.
Jos koet, ettet saa ystäviltäsi tarpeeksi tukea, ja/tai perheeltäsi, ota selvää onko kotipaikkakunnallasi mahdollisuus tukihenkilöön. Uskoisin, että mielenterveysihmiset ainakin tietäisivät sellaisista. Niitä järjestävät eri tahot kuten Punainen Risti, seurakunnat, kunnat ym. Lapsille esim. voit saada pyynnöstä aikuisen tueksi, joka vie heitä mm. harrastuksiin sopimuksen mukaan. Sitä ainakin voit pyytää, uskoisin, että systeemi toimii jotenkin kautta Suomen. Antaisi sinulle aikaa hengähtää ja alkaa järjestellä päätäsi ja asioitasi uuteen uskoon. Tiedän, että voimat on sippi, kun eroaa sekavissa olosuhteissa. On kuitenkin tärkeää, että hoidat asian kerrallaan kohti parempaa huomista. Kaikkea ei onneksi tarvitse yhdessä päivässä uudelleen rakentaa. Jos tarvitset huonekaluja ym. käytännön apua sitä todennnäköisesti saat mm. seurakuntien diakoniatyön kautta. Sinne saa astua myös ei kirkkoon kuuluvat. Se on apua, joka on avoinna kenelle vaan, joka sitä tarvitsee, eikä ole normaalien turvaverkkojen piirissä. Ainakin ne ihmiset osaavat antaa lisätietoa, mistä voit alkaa elämääsi järjestää. Joten älä jättäydy yksin, etsi tahoja, jotka pystyvät tilanteessasi olemaan avuksi, ja jotka saavat myös palkan siitä, että he keksivät keinoja, millä hullun myllystä pääsee ulos!
Muistan itse tehneeni piirustuspaperille listoja asioista, jotka piti saada eron jälkeen kuntoon. Niitä tuntui olevan loputtomasti. Aina kun sain jonkin niistä kuntoon, viivasin sen yli. Visuaalinen tapaus kun olen, se oli hyvä porkkana minulle. Epätoivon hetkinä oli hyvä huomata, että askel askeleelta mentiin eteenpäin. Yliviivattuja asioita oli aina vaan enemmän, ja lopulta tuli päivä, jolloin kaikki asiat oli klaarattu JIPPIIIIIII 😎 Ero ja kotimaan vaihto oli saatettu siltä osin päätökseen. Kyllähän joitakin juttuja vielä roikkuu, mutta niihin en voi tässä vaiheessa vaikuttaa. Pakko jättää ne roikkumaan, kunnes oma tilanteeni lopullisesti ne sallii.
Voimia ja uskoa eheämpään huomiseen 🌻🙂🌻