Miten tästä saa ehjää

Miten tästä saa ehjää

Käyttäjä kengu aloittanut aikaan 05.05.2010 klo 14:42 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä kengu kirjoittanut 05.05.2010 klo 14:42

Tilanne missä ollaan oltu 6v yhdessä 3 yhteistä lasta.Talonrakentamista tähän vielä.talous painaa ja mies ollut pari vuotta etäinen ja käyttää henkistäväkivaltaa.Sulkee mut ulkopuolelle,ei puhu,ei vietä aikaa.Ns normi parisuhde jutut puuttuu meiltä täysin.
Mies syyllistää vain ja ainoastaan mua.Omassa tekemisessään ei nää mitään väärää.Pitää mua tyhmänä.
Lukuisia kertoja luvannut yrittää eikä kuitenkaan kykene.Ei halua erota lasten takia,muttei halua parantaa suhdettammekaan missä minä voin pahoin.
Perheneuvolaan ei suostu kävin pari kertaa nukkumassa siellä.
Onko tässä enää muuta vaihtoehtoa kuin ero.
vai onko liikaa vaadittu,että mies puhuu,viettää aikaa minun ja perheen kanssa?Minä hoidan lapset 24/7 ilman omaa aikaa.Jos sitä tarvin on mun hankittava lapsille hoitaja muualta.Vaikka oltais samassa tilassa minä hoidan vaipanvaihdot ruuanantamiset yms. en tiedä enää miten ja millai tässä olis paha olla………

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 06.05.2010 klo 10:19

Heippa
Teidän kyllä nyt pitäisi puhua asiat selviksi ja sopia yhteiset pelisäännöt.
Älä syyllistä itseäsi sillä ikinä se ei voi vikaa olla toisessa ja toisessa sitten ei olisi vikaa.
Henkistä väkivaltaa ei pidä sallia eikä suostua sillä se viellä ajan saatossa tahtoo pahentua
ja se tuhoaa kyllä ajan saatossa onnellisen parisuhteen.
Onhan se kyllä rankkaa kun taloa rakentaa ja jos viellä muita ongelmia on niin
sitten ne viellä ongelmat korostuu mut ehdottomasti pitää puhua???
Onko sulla ketään ystävää / kaveria jolle voisit puhua iloja ja suruja??
Kirjoittele miten olet jaksanut??
Kaunista kevättä sulle

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 06.05.2010 klo 13:44

Hei,

Miehelläsi on omasta näkökulmastaan kaikki hyvin - homma toimii, palvelu pelaa. Ei hän taida yhtään välittää pahasta olostasi. Etkä sinä kyllä yksin kykene liittoanne pelastamaan, kaksi siihen tarvitaan.

Mieti millaisen elämän haluaisit, mieti onko se tämän miehen kanssa mahdollista, mieti millaista elämä olisi lasten kanssa yksin....

Jatkuva henkinen väkivalta ja toisne kynnysmattona oleminen ei voi olla paras ratkaisu kenenkään elämässä, eihän?

Päätökset on vaikeita suuntaan jos toiseen, arvosta itseäsi ja omaa elämääsi.🌻🙂🌻

Käyttäjä kengu kirjoittanut 07.05.2010 klo 08:31

Kiitokset.
Tällä hetkellä oon ystävän luona,lasten kanssa siis.
On mulla onneksi muutama ystävä,joita nyt on todellakin tarvittu.
Mies vaan syyttä edelleen mua kaikesta ja mun pitäis muuttua....
Se että lapset kärsii,kun mies ei tee eroa helpoksi vaatii lapsia itelleen jne.
Outoo että keksii syitä fyysiselle väkivallalle mitkä kumoo,ettei näin asia ole.Tällä hetkellä mustelmat käsissä vaan kyllä puhuu toista.
Se että kaikki tosiaan oon kokeillut,olla niin kuin mies toivoo,ollut hiljaa vaikka toisen käytös on loukannut.
Yhtälailla mulla kuuluis olla oikeus sanoa omat mielipiteeni.
Tänään keskustellaan puhelimessa lisää.
Pelisäännöt tarvii saada samoiksi.Toista vaan ei saa puhuun,keskusteleen.Menee lukkoon niissä tilanteissa ja kokee ne painostaviksi jne.
Ainoosti puhtaalta pöydältä onnistuu saada tästä jotain.se että onko mulla enää haluja siihen on toinen.pieni sana anteeksi tai olen pahoillani olisi mieheltä alku.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 07.05.2010 klo 11:15

Heippa Kengu
Niin tulin kauheen surulliseksi luettuasi sinun jatko kertomustasi.
Ja sanon suoraan että noin ei kyllä voi jatkua muutos on todellakin tultava???
Missä asioissa sinun pitäis muuttua??
Kyinkas monesti olet kokenut vyysistä väkivaltaa ja kuinka pitkään se on jatkunut???
Sillä ikinä ei pidä alistua vyysiseen väkivaltaan!!! sillä sekin vaan ajan saatossa
pahenee.
Kannattaa käydä lääkärissä näyttämässä niin saat virallisiin papereihin merkinnän ja sulla
on sitten lääkärintodistus.
Tajuatko itse miten vakavasta asiasta puhutaan kun olet kokenut vyysistä vakivaltaa???
Nimenomaan et saa aina alistua ja tehdä niinkuin toinen sanoo ja nimenomaan sanot oman mielipiteesi asiasta sillä ei toinen aina voi kaikkia asioita päättää.
onnellisessa parisuhteessa asiat sovitaan yhdessä ja jos toinen joustaa nyt niin toinen joustaa
seuraavankerran.
Minä niin toivon että voisitte elää onnellisena loppuelämän sillä on kurjaa kun perheet hajoavat
mutta nyt on viimenen hetki muutoksille sillä noin ei voi jatkua todellakaan???
Sulla on nyt kivinen tie mut edetään hiljakseen niin sinusta tulee vahva ihminen mut vaatii aikaa ja ei välttämätä ole joka päivä helppo mutta pääset voittajana maaliin.
Ja tee nuo muutokset hiljakseen mitä kirjoitin.
Kirjoita miten olet jaksanut???

Kaunista kevättä sulle

Käyttäjä kengu kirjoittanut 07.05.2010 klo 14:36

Siis joo eihän miehen mielstä ole mitään vikaa suhteessamme.Onhan hänellä vaimo hellan ja sänkyn välissä.Hänen mielestään olen tyhmä,kun en ole eronnut.Silti se ei sittenollutkaan tyhmää,kun ilmoitin että halusin lastentakia ja itseni taki toimivan perheen/parisuhteen.Hänen mukaansa ei ole fyysitäväkivaltaa.Eilinen oli vain,että otti multa esineen kädestäni.3viikko sitten kuristamiset yms olivat mun rauhoittamistani,kun riideltiin äänekäästi.Siis mun osaltani äänekkäästi.Mies vaan "rauhoitti" tilannetta.Tähän tarvittiin kyllä sitten jo virkavaltaakin heti kyettyäni soittaan.
Tilannehan on niin että joskus 2v sitten suutuspäissäni mukiloittin miehen kättä niin,että siihen tuli mustelma.Eli hänen mielestään minä olen se joka käyttää fyysistä.Mun kuuluisi vasta hänen henkiseen henkisellä jne...
Niin niistä mun muutoksista en saisi korottaa ääntä.En saisi imettää nuorimmaistamme.Kuuluisi antaa kunnon ruokaa=tavallista maitoo.Tällä hetkellä näyttäisi siltä,että nuorimmaisellamme on maitoallergia ja olen karsinut maidon pois ruokavaliostani.Mun kuuluisi olla hiljaa eikä sanoo poikkiteloin asioihin.
Mies on koko ajan korostanut,jos minä muutun hänkin muuttuu.Tämän vaan olen monella eri tavalla kokeillut ja mikään näistä ei ole kelvannut.Toki on myöntänyt sen,ettei ole edes yrittänyt tehdä muutosta.Tulin lasten kanssa kotio,mutta.....Onhan se ettei toisten nurkissa ole kiva olla ja tämä tarvii saada päätökseen.Tarkoittaa se sitten sitä,että maanantaina alan ettiin asuntoo tai.....

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 07.05.2010 klo 20:21

Heippa Kengu
Olisiko mahdollista että pystyisitte rauhassa puhumaan / keskustelemaan kaikista
teillä olevista ongelmista rakentavassa hengessä???
Millään muotoa fyysistä väkivaltaa ei pidä hyväksyä eikä sallia sillon tietty
raja on ylitetty.
En kyllä ymmärrä miksi kieltää lapsen imettämisen koska äidin maito on lapselle
todella tärkeä että jatka vaan imettämistä.
Niinkuin sanoin et todellakaan ole hiljaa ja alistu, täytyyhän sinun pystyä sanomaan omat asiat ja näkökannat ja pitää sanoa omat mielipiteet.
Eihän miehelläsi ole narsistisia piirteitä???
Mut kysyisin sinulta mitä sinä itse haluaisit teidän parisuhteelta???
Kokeilisittepa viellä että kävisitte perheneuvolassa tai esim seurakunnan perhe työntekijän juttusilla sillä uskoisin että varmasti auttaa???
Äläkä itseäsi aliarvioi jos miehesi haukkuu sinua se vaan tekee sen siksi että saa henkisen
yliotteen ja pystyy hallitsemaan sinua.
Sillä ei se mene silleen että toisessa on vaan vikaa ja toisessa ei
Joo kirjoita miten olet edennyt niin vastaan sulle???
Jaksamista sulle.

Käyttäjä kengu kirjoittanut 09.05.2010 klo 01:54

Minä haluan,että mulle puhutaan,vietetään aikaa,välitetään,arvostetaan ja kunnioitetaan.
Aika mitä yhdessä vietetään voi olla 10min-eteenpäin.Eli jonain päivänä se voi olla vähän toisena taas enemmän.Lapset kuitenkin menevät kahdeksalta nukkuun niin...
Siis osittain on narsistisia piirteitä.Tänäänkin puitu asiaa ja aika näyttää.Aika lisä mutta miten sen käytännössä järjestää.Menneet on menneitä ja jos haluaa eteenpäin antaa anteeksi ja puhtaalta pöydältä eteenpäin kohti parempaa.Tälläi minä ajattelen asiaa.Toki tässä on tullut sellaisia haavoja,jotka sitten hyvyydellä ja ajan kanssa arpeutuu.Siis niiät joita ei ehkä pysty antaan anteeks,mutta haluaa yrittää.

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 09.05.2010 klo 19:20

Heippa Kengu
Noi on ihan elämän perus arvoja joita luettelit ja noin se pitäisi kyllä
mennäkin onnellisessa parisuhteessa, ja nimenomaan ihmisten pitäisi puhua
asioista paljon enempi sillä se todellakin ratkaisisi paljon ongelmia ja puhua
pitäisi asiosta hetin kun asiat painaa mieltä sillä muuten ne asiat vaan pahenee ja mutkistuu
Oen ikävä kyllä huomannut et monet ongelmat juontaa niin yksinkertaisesta
ongelmasta kuin puhumattomuudesta.
Mut jutelkaa te kahdestaan nyt kaikista asioista juurta jaksain!!!????
Toisen arvostaminen, kunnioittaminen, anteeksi pyytäminen, kiittäminen jne
noilla asioilla pärjää jo pitkälle.
Se on kanssa tärkeätä että osaa antaa / pyytää anteeksi ja aloittaa sitten puhtaalta pöydältä
tosin asioita voi olla mitkä sitten painaa mieltä ja ei pysty anteeksi antamaan mut ne pitää
sit hyväksyä silleen.
Minä niin toivoisin että voisitte elää loppuelämän onnellisena???
ja sekin varmaan onnistuu mut vaatii yhteistä halua ja tahtoa.
Onko teillä mitään yhteistä harrastusta???
Kirjoita taas miten olet jaksanut niin vastaan sulle???
keunista kevättä sulle

Käyttäjä helemi kirjoittanut 10.05.2010 klo 07:57

Mikään, ei mikään, anna lupaa käyttää väkivaltaa! Jos miehen "koulutusmuoto" on kerran viikossa selkään ja pari kertaa turpaan ja välillä sanallista muistustusta, sekä hyytävää hiljaisuutta, niin koulutukseen joutaisi kouluttaja itse.
Teillä on häviävän pienet mahdollisuuden tehdä tuosta joltinenkin, toimiva systeemi, mutta siihen tarvitaan yhteisellä päätöksellä käytävä pariterapia.
Raa'an rehellinen puhe, kaikki kaivetaan tikkujen kanssa ja sitten katsotaan, miten tästä jatketaan...tai sitten ei.

Käyttäjä kengu kirjoittanut 11.05.2010 klo 08:17

kiitos vastauksista.

Niin tuota juuri takroitin,että mulla voi olla vaikeeta antaa miehen tekoja anteeksi.Aika näyttää jos siis tästä tulee jotain yhteistä.
eihän suhdetta saa kuntoon,jos toinen osapuoli ei halua parisuhdetta toisen kanssa.Jos sille toiselle riittää pelkkä panosuhde.Niin takiika toinen on pelkästään lasten vuoksi.

Mies ei edelleenkään suostu mihinkään pariterapiaan.Yksin vois kerran jossain käydä.
Itelläni on tukimuoto ja uusi nyt sitten tulee kuvioihin tällä viikolla.

Yhteinen harrastus miehen kanssa oli ennen yhteisiä lapsia.Johon ite en ole päässyt tässä 4 vuoden aikana käymään kuin muutamia kertoja.Edellisestä kerrasta taitaa olla 2v.Mies on kyllä käynyt.Rakentamisen loppu puolella siltäkin jäänyt vähemmälle,muuten hän on jatkanut.
Saatiin men eilen keskusteltua hieman jo rakentavasti.Oon vaan niin monta kertaa jo pettynyt katteettomiin lupauksiin,ettei uskalla täysillä uskoo.Uskon kun näen.Kunhan tästä saan itteni ehjäks osaan varmasti ajatella asioita eri tavalla.Niin ja jos saan vaan nukkua yöni jaksan päivän paremmin.Eilen oli hyvä päivä mulla.Toivottavasti on myös tänään.

Käyttäjä kengu kirjoittanut 20.05.2010 klo 20:40

Nää kaksi viikkoa ovat olleet henkisesti raskaita.
Katteettomia sanoja.Ainoosti oon pallien tyhjennys paikka.Sekin alkaa oksettaa,kun toinen näkis edes vaivaa molemmin puoliseen nautintoon.Se vaan on nyt monesti ollut liukkarilla sisään jne.....
Ainoosti antaa vanhimmalle lapsellemme aikaansa toisten jäädessä ilman.Toki on ollut pitkiä päiviä töissä,mutta.Sillä on merkitys miten sen vähisenkin ajan käyttää.Toisaalta oon helpottunut,kun tekee pitkää päivää.Aina hänen ollessa paikalla odotukset ovat talella.Sitä kautta petyn aina uudestaan ja uudestaan.Miten saan itseni ehjäksi ja vahvaksi😯🗯️ Mielestäni olisin ansainnut parempaa kohtelua.Haluan,että mua ☺️❤️☺️ todellakin rakastateetaan ja osoitetaan se.Nyt oon helpottunut,kun ei tule yöksi kotiin.Haluan olla mielummin yksin yksin kuin yksin yhdessä.En vaan jaksa enää miehelle puhua,kun ei se tuota tulosta.Miksi mulle tuntuu pahalta ajatuskin erosta??

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 21.05.2010 klo 17:46

Heippa Kengu
Hupsista kun en ole huomannut vastata sulle on vähän joka puolella ollut kiireitä
toukotyöt, metsätyöt, ja muut työt jne
Niin olen pahoillani sinun puolesta ja ikäväkyllä tuo sinun asiasi on niin tuttua
ja tietyllä lailla vaikeita ja kurjia mutta minä olen pyrkinyt tekemään ihmisestä vahvan
ja vaikka elämä tuntuu nut vaikealta niin tiedän kokemuksesta, tiedoilla ja taidoilla että sinä selviät ja sinusta tulee vahva ihminen!!!
Tarvitset vaan tukea nyt vaikeimman ajan yli ja mielestäni nyt kyllä sinun on saatava
eläämääsi muutos ei noin voi jatkua.
luenko rivien välistä että sulla on parisuhteessa paha olla???
Minun mielestä sinun pitäisi miehellesi sanoa että nyt suunnan on todellakin muututtava
ja näin ei voi jatkua???
Kysyisin mitä itse tekisit teidän parisuhteelle???
Joku harrastus sulla pitää olla ja mielestäni kerranviikossa voit käydä omissa harrastuksissa, ystävien / kavereiden luona ja pitääkin käydä:
Ja pidä siitä kiinni???
Se ajatus pitäs saada korjattua kun olet helpottunut kun miehesi ei tule kotia ( se kertoo että on paha olla ) tosin on kivakin olla yksin.
Joo toista pitää rakastaa, arvostaa, kunnioittaa jne ne ovat tärkeitä arvoja ja asioita
ja jotka kuuluvat onnelliseen parisuhteeseen ja se ei ole todellakaan oikein jos toista
huonosti kohtelee ja siihen ei pidäkkään suostua sillä se vaan ajan oloon yleensä pahenee.
Et huonolle kohtelulle laitat heti stopin???
Kauanko olet huonoa kohtelua saanut ???
Eli otat vakavasti puheeksi että elämän on kaikilta osin muututtava ja parannuttava
ja sanot et muuten hukka perii??
Veikkaan että saat taistella ja oikeuksista pitää kiinni mutta varmasti kannattaa ja tulet voittajana ja vahvempana ihmisenä maaliin.
Kirjoita miten olet jaksanut ja selvinnyt.
Kaunista kesää sulle

Käyttäjä kengu kirjoittanut 26.05.2010 klo 17:16

Kiva,että joku edes kommentoi.

Niin no tässä tosiaan oon viimeiset 2vuotta yrittänyt takoo toiselle järkee päähän.Kertonut,että toisen käytös loukkaa jne.Tätä oon hyvällä ja pahalla koettanut.
Mulla on paha olla tässä suhteessa taikka sanotaanko suhteettomuudessamme.Toinen tietää sen ja jatkaa vaan mun "satuttamistani" Pitää mua tyhmänä ja oon siis ansainnut hänen mielestään tälläisen kohtelun.Nyt oon saanut itteeni hieman vahvistettua ja en puhu kuukauteen mitään parisuhteestamme taikka sen tilasta.Annan miehen näyttää mihin kykenee.Tänä aikana vahvistan itteeni ja alan elään lasten kanssa ns omaa elämäämme.Asumme toki saman katon alla ja kulissit on ns yllä.En odota mieheltäni enää yhtään mitään.Olen ollut alistettuna liian kauan ja unohtanut itseni.En halua itsestäni äitini kopioo joka on erittäin katkeroitunut ihminen.Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan on sitten vielä avoin.Prosessi käy eteenpäin koko ajan.Olen miehelleni avoimesti kertonut,jos ei tapahdu muutoksia mihin se johtaa.Toki on päiviä milloin kaipaan erittäin paljon rakkautta jne,mutta sallin ne itselleni.Eli näinä päivinä olen hieman allapäin,mutta auringo paistaa sit seuraavana päivänä.No tarinaa jatkuu varmasti vielä ja palaan taas myöhemmin kertoon kuulumisia.

Käyttäjä Jasse kirjoittanut 27.05.2010 klo 12:51

Hei,

En tosiaan ymmärrä miksi olet tuosa liitossa enää. Miksi?

Käyttäjä kengu kirjoittanut 27.05.2010 klo 21:45

Juu ei tarvi enää olla.Mies ilmoitti tänään puhelimessa,että saan hakea asunnon itselleni ja lapsille.Jotain seputusta lapsista ja syksystä oli,mutta meni pikkasen ohi.Sain järkättyä meille huomisesta lähtien asunnon kaupungilta.Nyt ollaan yökyläilemässä.Ihan tyhjän päällä ollaan kyllä nyt,mutta kaippa se tästä.Ainoosti mua surettaa,kun jatkossa mulla ei ole nettiä käytössä.Kerrostaloon muuttokaan ei tunnu yhtään kivalta.Nyt oon turta,enkä osaa ajatella mitään.Itkut on itketty tälle päivälle.Silti kaikesta kakasta huolimati oon surullinen.Toivottavasti saisin järjestyyn itelleni koneen ja netti yhteyden.Palaan,jos vaan käyn jossain missä on kone tai jos saan jossain vaiheessa oman järjestettyä.Huomisesta tulee raskas päivä.Muutto kolmen pienen kanssa yksin ei ole mukavaa.