Hei,

Miekkonen, olet selvästi kertonut kuinka haluton olet osallistumaan terapiaan. Mahdollinen terapiaan osallistuminen kannattaisi ehkä kuitenkin pitää auki. Terapeutteja on erilaisia ja siitä voi hyvinkin olla apua tiettyihin asioihin, vaikka mistään patenttiratkaisusta ei olekaan kyse. Ratkaisevaa tietysti on pariskunnan keskinäinen kanssakäyminen.

Omia ajatuksiaan ei voi noin vain ohjata, ei menneitä voi unohtaa vain päättämällä niin. Tästä huolimatta ajatuksiaan, näkemystään ja asennettaan voi ajan mittaan muokata ja nähdä asiat eri valossa. Hyväksyt, että tunnet vihaa ja pettymystä tapahtunutta kohtaan. Katsomalla ympärillesi toteat, että elämään kuuluvat erilaiset pettymykset, elämään ei itsessään sisälly mitään reiluustakuuta, että tilit menisivät tasan. Katkeruudella vahingoitat ensisijaisesti itseäsi. Yritä hyväksyä ja antaa anteeksi, että puolisosi ei ole pystynyt toimimaan paremmin ja on tehnyt virheitä kuten varmasti itsekin olet tehnyt, toisenlaisia. Voiko puolisosi hyväksyä nämä? Kirjoita ylös mitä hyvää olet kokenut, miten haluat tulevaisuudessa elää, mihin panostaa. Mieti miten voit jo tänään ottaa ensimmäisen askeleen haluamaasi suuntaan. Palaa tähän joka päivä. Miten joka päivä voit pienillä askelilla viedä elämääsi haluamaasi suuntaan. Yritä saada elämäsi ohjaaminen omiin käsiisi.

Mariella, ikävä kuulla, että miehesi ei jaksa käydä pettämistä kunnolla läpi. En pysty arvioimaan tarkemmin miten pahaksi hän minkäkin asian kokee. Vaikutelmani on, että koska hänellä ei ole pettämiselle mitään kunnollista syytä joka sen oikeuttaisi, kuten ei muillakaan pettäjillä, hän ei halua tai pysty tunnustamaan todellisia vaikuttimia. Nehän näyttävät kait väistämättä jälkikäteen kovin vähäpätöisiltä ja raadollisilta pettämisen aiheuttamaan tuskaan nähden. Yhtenä ongelmana saattaa olla, että miehesi ei näe miten te saisitte keskustelulla tasattua tilinne, koska eiväthän ne menekään tasan. Hänen pitäisi oivaltaa, että asian kunnollinen läpikäynti on lopputuloksena terapeuttista. Tiedetään mitä on tapahtunut ja tiedetään mitä pyydetään anteeksi ja surraan ja yritetään antaa anteeksi. Miehesi on varmaan oikeassa siinä, että totuuden kertominen sattuu jossain vaiheessa molempiin enemmän kuin tämän hetkinen asioiden tasainen hautominen. Ero on kuitenkin siinä, että asioiden hautominen ei oikein auta traumojen käsittelyssä ja niiden yli pääsemisessä. Oletteko kirjoittaneet toisillenne kirjeitä?

Potenssista pari sanaa. Potenssiin vaikuttavat luonnollisesti ikä, stressi ja pariskunnan välit. On tavallista, että vaikeudet potenssissa näkyvät ensiksi potenssin kestossa. Tämä ei tarkoita sitä, että erektio katoaa, koska miehesi menettää mielenkiintonsa vaan erektion hiipuessa hänelle tulee vaivaantunut olo ja hän vetäytyy rakastelusta kuin menettäisi mielenkiintonsa. Pyrkimys nopeaan yhdyntään viittaa siihen, että hän pyrkii pääsemään orgasmiin ennen kuin menettää erektionsa. Onko miehesi aikaisemmin kokenut erektion lopahtamisen uhkana ja tämän takia pyrkinyt nopeaan yhdyntään, en tiedä. Voi myös olla, että nopeat yhdynnät ovat opittu tapa ja nyt sitä on vaikea muuttaa, varsinkin kun elimistöön on sisäänrakentunut tottumus lyhytkestoisiin erektioihin. Potenssi on herkkä mieltä painaville asioille ja esimerkiksi, jos miehesi tuntee paineita siitä, että erektion tulisi kestää pidempään, pahentaa murehtiminen asiaa entisestään ja syntyy herkästi noidankehä. Potenssista tulee herkästi mittari jolla mitataan kuinka viehättävänä tai tärkeänä puolisoaan pitää ja tässä on sama noidankehän vaara. Potenssista ei pidä tehdä suhteen lämpömittaria. Pariskunnan keskinäisten keskusteluiden tulee toimia lämpömittarina ja myös lämpöpatterina. Koska potenssin ”luomuhoito” on herkkä asia, turvaudutaan helposti näihin uuden sukupolven potenssilääkkeisiin jotka ovat varsinainen miljardiliiketoiminta.

Hei🌻🙂🌻
Kiitos kirjoituksistasi ja siitä, että myös sinä Miekkonen palasit palstalle.
Oivalsin sen, että meillä on samankaltaisuutta siinä, että tilanne valehdeltiin ja sitä kaunisteltiin. Kuinka siis voi uskoa enää siihen, mikä on ollut totta ja mikä keksittyä?
Näiden asioiden kanssahan minä kamppailen mielessäni yhä.
Meillä meni koko suhteen kesto siihen, että väitettiin minua luulosairaaksi.
Sen jälkeen kolme päivää, että tunnustettiin suhteen intiimi laatu. Siihen asti oli muka ystävyyttä.
Muistamattomuus vaivasi heti miestä, joten turha nyt hakeakkaan enää vastauksia aukkokohtiin.
Beren on oikeassa siinä, että suhteen hyviin puoliin kannattaa kiinnittää huomiota mutta teillä on myös tosin keskusteltu avoimemmin asioista ja se jos mikä on alkuun pääsemisen ehto.
En usko, että mikään terapeutti saisi miestäni avautumaan...Hän on kasvanut siihen, että vaikeista asioista ei puhuta, vielä vähemmän kenellekään vieraalle henkilölle. Siinä suhteessa hän on erilainen, kuin minä.
Onko teillä sekä Beren, että Miekkonen mielestänne nyt rehellinen kuva siitä, mitä vieraassa suhteessa on tapahtunut? Asiantuntijathan ovat sitä mieltä, että totuus ensin ja sitten toipuminen voi alkaa???
Jos jää pahoja aukkoja mieleen, ne ihminen yleensä täyttää omilla mielikuvillaan.
Loukkaannuin myös siitä, ettei minua lähestytty...Jos miehellä oli joku psyyketila päällä, miksi hän ei kertonut siitä minulle? Koin, että minut torjuttiin jo ennen tämän suhteen alkua (vai oliko suhde jo alkanut kerrottua aiemmin?) useaan otteeseen.
Se on selkeää, ettei mieheni kestä syyllisyyttä. Se vie häneltä toimintakyvyn.
Väärin tekee Miekkonen vaimosi, sinua arvostellessaan. Samoin myös minun mieheni kiukutellessaan minulle siitä, etteikö tästä paskasta päästä koskaan eroon. Meillä näyttäisi muuten olevan myös sama aika, mikä on nyt mennyt tämän kriisin merkeissä.
Parempaa huomista kaikille toivoen 🌻🙂🌻

Moro.
Oli pakko tulla korjaamaan tämä seikka.
Eli en ole ollut terapiaa vastaan. Itse olen sinne alunperin halunnut ajan tilannut ja siellä käynyt vaimon kanssa jonkin kerran ja yhden kerran yksin. vaimo ei alunperin olisi tullut sinne millään.
Sanoi että hänen ajatuksensa on niin selkeät ettei kukaan ulkopuolinen niitä pysty selkeyttämään että mene sinä vaan ihan yksikses jos haluat. Sain hänet kumminkin ympäripuhuttua ja ollaan siellä yhdessä käyty. Alkasi vaan tuntua siltä minusta itsestä että ei tämä tästä kummene. Kotona ei asioista voi keskustella kun minä kuulemma syytän häntä ja hän ahdistuu. Mitä se sitten paljon muuttaa jos siellä terapiassa 1h puhutaan ja vaimo joka ei muuten itke koskaan niin itkee tämän terapiassa vietetyn ajan niin ettei saa puhuttua yhtikäs mitään. Terapeutti muuten on ihan
viimmeisen päälle mukavan oloinen niin ihmisenä kun terapeuttina. Niin pitäisi vaan saada kotonakin näistä aroista aiheista puhuttua. Toki vaimo varmaan kokee että syytän häntä. Mitenkäs sen voisi muuten kokea. Jos ajattelisin että itse olisin pettänyt. En mä voisi kyllä toista syyttää että sun vika kun pudotin housuni sille toiselle, vaikka kuinka olisin tyytymätön ollut avioliittooni. Kyllä minä itse tiedostan vikani että olisi varmaanpitänyt kehua ja huomioida paremmin. Mutta kun sekin tuntuu oudolta että kuinka paljon tässä nyt sitten pitää toista huomioida ettei se toinen petä, kun omalta osaltani olen yrittänyt velvollisuuten hoitaa. Se nyt vaan ei ole riittänyt. Vaimo hokee sitäkin että hän ei jäisi tälläiseen tilaan missä minä nyt olen, vaan hän katselisi tulevaisuuteen. Helppo sanoa niin kauan kun tälläisen kokee. Itse ajatellut aikoinaan niin jyrkästi että jos tälläistä mulle joskus tapahtuisi niin kerrasta poikki. Heti ERO. Vaan eipä se olekkaan niin yksinkertaista kun on lapsukaisia yms..
Tällä hetkellä tilanne on se että yritän antaa asian olla. yritän olla nostamatta asiaa esiin. Eilen tuli Elokuva kohtalokas syrjähyppy TV.stä ja kyllähän siinä hiukka ahdisti kun sitä vaimon kanssa katsottiin. Beren, puhut kyllä viisaita sanoja kiitos niistä.
Näinhän se on että on tasan kaksi vaihtoehtoa. Erota ja aloittaa alusta tai hyväksyä jollain tasolla tapahtunut ja katse eteenpäin ja huomioida vaimokultaa ja puhua asioista niin ettei tälläiseen enää ajaudu. Eli tyytymättömyys tuodaan julki ennen kun kolmas pyörä pyörii.

Hei Mariella ja Miekkonen,

Saatan vain kuvitella kuinka raskasta ja raastavaa on kun puoliso ei osallistu kunnolla aiheuttamansa kriisin selvittämiseen, ei tavallaan ota kunnolla vastuuta tekemisistään. En oikein tiedä miten asian voisi antaa anteeksi, jos ei kunnolla tiedä mitä antaa anteeksi. Täytyy voida olla vakuuttunut, että puoliso selvittänyt kaikki tekijät jotka johtivat uskottomuuteen, jotta molemmat voivat vakuuttua, että tilanne on nyt erilainen. Pettäjän velvollisuus on osallistua asian selvittelyyn kaikkien hallussaan olevien kykyjensä mukaan.

Miekkonen, anteeksi, minulle oli jäänyt terapiaa kohtaan kokemastasi pettymyksestä väärä mielikuva.

Kuten Mariella on painottanut, et sinä ole syyllinen pettämiseen, eikä voi ajatella, että pitää tehdä tietyt asiat jotta toinen on uskollinen.

Mariella, olen onnekas siinä, että vaimo on ottanut niin tosissaan asian selvittelyn, että olen vakuuttunut, että tiedän kaiken olennaisen. Tähän vaikuttaa olennaisesti se, että myös vaimolla on ollut tarve kertoa mutta hän on ajatellut, että salaaminen aiheuttaa vähemmän tuhoa. Pettämisen paljastuttua, hän on tuntenut kaikkien muiden tunteiden lisäksi huojennusta saadessaan ulos sen mitä on salannut pitkän aikaa.

Hei🌻🙂🌻
Sen verran jäi vielä kertomatta miehen mielipiteistä, että hän syyttää tätä nettiä kriisin pitkittymisestä. Hän ei ymmärrä sitä, että saan täältä vertaistukea ja samalla voimia lisää kestää tätä tilannetta.
Kiitokset teille kaikille, jotka olette olleet mukana näissä keskusteluissa 🌻🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Kun olen tänään miettinyt tätä asiaa niin oivalsin sen, että tavallaan tulin kaksoispetetyksi. Tuo toinen nainenhan on ollut tuttavamme vuosikausia. Suhtautunut hyvin äidillisesti perheeseemme ja aina ollut muka jotenkin kypsempi meitä ikänsä puolestakin.
Alkuun oli kai antanut miehelleni joitain parisuhdeneuvojakin. Mies oli tuolloin myöntänyt sen, että tekee liikaa töitä, eikä osaa lähestyä minua.
Nainen oli kai sitten saanut päähänsä näyttää käytännössä mallia,miten homma hoituu, tosin täysin onnistumatta siinä. Mutta eihän se pettämistä lievennä: mikäli olisipelittänyt olisi homma viety loppuun asti.
Ihmettelin tuolloin mieheni kommentteja saunoessamme siitä, että " katsoppa miten hyvin seisoo omalle emännälle' " Ja sanomisa, että on niitä oikein olemassa sellaisia naisia,jotka yllätyksellisesti tarjoavat seksiä. Jotenkinne tulivat niin omakohtaisesti, ettätajusin,johtanut on jotain pielessä ,vaikka asiaa hän ei myöntänytkään.
Sekin, että kaikki kätkettiin työajan ( päivällä) sekaan,teki asiasta vaikean minulle saada selville. Tapaamiset autossa, paikoissa, jotka nainen tiesi turvallisiksi sivullisia näkijöitä ajatellen.
Jälkeenpäin mies totesi, että häntä vedätettiin. Masennus, heikko psyyketila teki hänestä kai niin onnettomasti vietävän. Viha naista kohtaan nousi myöhemmin pintaan selkeästi. Vaikka mies itse myönsi tehneensä väärin.
Onko teillä tiedossa pettäjät , eli toiset osapuolet,vai ovatko he teille ihan tuntemattomia???
Minulla viha tuttavaamme ( samoin, kuin niillä aikuisilla lapsillamme , jotka hänet tuntevat) on ollut voimakas. On ollut vaikeaa hyväksyä myös hänen tapansatoimia, perhetilanteemme (sairastumiseni) huomioonottaen. Jää tunne, että hän käytti tilannetta hyväkseen.
Jaksamisia teille ja palataan tänne kuulumisten kera 🌻🙂🌻

Sama tuntuu olevan kaava kaikilla pettäjillä, petettyä syyllistetään ja asiasta ei saisi puhua 😞 ja pettäjien kertomukset ja vastauksetkin ovat hyvin samankaltaisia...
Olen samaa mieltä Berenin kanssa; asia pitäisi käydä läpi, pohjamutia myöten, ne selvittämättömät asiathan ne piinaavat sitä petettyä. En minäkään kyllä ole halunnut tietää kaikkia "likaisia" yksityiskohtia mutta enemmän olisin tietoja kaivannut mitä sain. Sehän on juurikin tuota kuten muutamat täällä ovatkin todenneet, että keskusteluyritykset kilpistyvät aina siihen, että pettäjä ei halua (yleensä) asiasta keskustella, käry kävi ja piste, se on siinä, pitääkö sitä paskaa jauhaa koko ajan, suututaan ja sanotaan, että pitäisi mennä eteenpäin eikä vatvoa menneitä, voi hyvänen aika sentään!
Minä en jaksanut tapella; lopetin sitten asian puimisen kokonaan ja sehän tietysti pettäjälle sopii, kaikki on hyvin, ikävää vaan, että oma mieli on edelleen täynnä kysymyksiä joihin ei saa vastauksia 😭
Ja sekin näyttää olevan yleistä, että siloittelevat jotenkin tekemisiään, yrittävät tavallaan tehdä asiasta vähempiarvoisen; ei se nyt mitään vakavaa ollut, yksi kerta vaan, ei menty loppuun asti, pussailtiin ja halailtiin vaan, olin kännissä jne. jne. jne. selitystä selityksen perään.
Joku kysyi jossain, että voiko luottamus palata? Olen miettinyt sitä itsekkin paljon ja tuntuu, että todella vaikeaa se on varsinkin, kun selän takana on touhuttu paljon ja kaikenlaista pitkänkin aikaa en tiedä olisiko se helpompaa saada takaisin, jos olisi ollut vain sellainen hätäinen yhden yön sekoilu extempore?
Nämä on niin vaikeita asioita, tekevät hirvittävän kipeää, eikä niitä varmaan koskaan pysty täysin unohtamaan, en minä ainakaan.
Uskon, että ratkaisu on nimenomaan se avoimuus ja 100% rehellisyys, kun siitä tapahtumasta keskustellaan mutta hemmetin vaikeaahan se on, jos toinen osapuoli vaatii täydellistä vaikenemista ja sehän taas on erittäin itsekästä näiltä pettäjiltä; tottahan siinä tulee valtavia omantunnontuskia ja saattaapa mielikin pahoittua, voi voi sentään, ihan meinaa masentaa, ymmärtäähän sen, että helpompaa on haudata asia kertaheitolla mutta eihän se petettyä auta ja ymmärtääkseni juuri häntä pitäisi kaikin tavoin auttaakkin, hänen maailmansahan siinä on murskattu!

Jotenkin on lohdullista, kun tietää, että muitakin särjettyjä on olemassa, että ei ole yksin näiden tuntojensa kanssa, että toisinaan, kun asia tulee taas mieleen ja painaa päänsä illalla tyynyyn ,kyynelten valuessa poskille, sietämätön tuska sisimmässään niin joku toinen jossain tekee aivan samoin...
Voimia ja lohdutusta meille kaikille!

Hei.
Askarruttaa sellainen että miten näkee että toinen aidosti katuu pettämistään miten se osoittautuu petetylle. Mitä ovat sellaiset teot joista näkee tämän. Miksi minä en näe vaimossa katumusta tai tunne sellaista että olisi aidosti pahoillaan? Onko katumus sitä kun hän yrittää välillä tulla lähelle ja kun sekin tuntuu teennäiseltä suurimmalta osiltaan.Onko se sitä että hän laittaa minulle aamupalan valmiiksi? Onko omat ajatukset niin vääristyneet etten huomaa hänen pahoillaan oloa, en tiedä.
Ei ole itkenyt että olisi pahoillaan/pyydellyt samalla anteeksi, eipä ole kotona itkenyt muutenkaan ja terapiassa ei muuta teekkään kun itkee. Olen niin ihmeissäni. Sen on vannonut että tälläistä ei tule taholtaan enää koskaan tapahtumaan, vaikka niin toisaalta ei pitänyt tulla tätäkään. Mihin voi uskoa? Sanoi ettei lähde minkäänlaiseen peliin enää koskaan mukaan. Lupasi että viheltää meidän yhteiselon sitten poikki tai ottaa asiat puheeksi jos ei ole tyytyväinen, mutta hän on läksynsä oppinut.
Olisi niin paljon helpompaa käsitellä näitä asioita jos toinen haluaisi edes yrittää omaehtoisesti selvittää asioita ja edes yrittää olla jonkinlaisena tukena eikä vain naljailla tekemättömistä töistä/tämänhetkisestä saamattomuudesta, mikä on tämän tapahtumaketjun myötä tullut yms..
Jos olen hiljainen niin heti kuule että jaahas sitä ollaan taas noin, olishan se nyt ollutkin jos...päläpälä :/ Eikö sitä nyt vois olla edes muutaman päivän normaalisti .Tai luulin jo että tämä tästä nyt alkaa sujuu mutta ei kun sä taas oot tollanen. Sitten että mikä on haluatko sanoa? Ja siihen vastaa ja heittää kysymyksen aiheesta niin sitten onkin molemminpuolinen mykkäkoulu lisukkeineen varattu taas useammaksi päiväksi. Sitten minä koen huonoa omaatuntoa kun otin ja kysyin ja yritän parhaani mukaan lepytellä ja toinen sen kun vaan mököttää tai ahdistuu lisää. Alkaa itse pelkäämään tilannetta niin ettei viitsi enää kysellä kun tietää että se johtaa tälläiseen monta päivää kestävään hampaiden kiristelyyn.
Siinä sitä taas tuli tuntoja.

Hei Miekkonen.
Omasta avomiehestäni näin aika selvästi, että oli itsekin järkyttynyt teostaan. Itki valtavasti ja monta tuntia, ennen kuin pystyi ääneen kertomaan tekosistaan. Ensimmäiset sanat olivatkin: "Olen kussut kaiken". Pyysi anteeksi monta kertaa, ei itsekään uskonut että oli vajonnut niin alas. Keskusteli asiasta kanssani hyvin kärsivällisesti.
Kun teimme päätöksen jatkaa yhdessä, hän lupasi muuttaa käytöstään ja teki sen myös. Koen, että hän on myös oppinut arvostamaan suhdettamme uudella tavalla.

Toivon että hän otti tästä opikseen. Keskustelimme paljon siitä, mikä hänet tällaiseen tilanteeseen ajoi ja miten hän yleensä naisten ympärillä käyttäytyy.
Mutta loppujen lopuksihan sitä ei voi olla varma mistään. Vain aika ja tulevat elämän alamäet näyttävät, onko hän todella muuttunut pysyvästi.

Ketäänhän ei voi pakottaa muuttumaan, vaan se lähtee aina henkilöstä itsestään.

Hei 🌻🙂🌻
Miekkonen: meidän kriisimme taitaa juntata paikoillaan samoista syistä:puhumattomuus ja tieto tapahtumistaan hajanaista.
Harmittaa jälkikäteen, että miehelleni jäi vielä päivä aikaa "korjata" tarinaa korvilleni sopivammaksi tämän naisen kanssa. On voitu sopia suhteen kesto (minkä alkamista ei heti muistettu) ja tapahtumia muunneltu mahdollisesti.
Ennen tunnustusta yhdynnän yrittämistä seitsemän lapsen isänä mieheni kysyi minulta, mitä on seksi ??? Tämä herätti hämmennystä. Mielestäni seksiä on kaikki se, missä intiimialueille kosketellaan, vaikkei yhdyntä syystä tai toisesta onnistuisi.
Tilautin puhelin esittelyjä miehen puhelimesta satunnaisesti valituilta kuukausilta keväältä ennen ilmoitettua alkamisajankohtaa ja niissä ei näkynyt poikkeavaa. MUTTA ON yksi yrityksen puhelin, jota on toki voitu käyttää.
Jotenkin mieheni perusluonteeseen ei sovi se, että yht'äkkiä yli 700 min. ja sata tekstiviestiä lähtisi alle kuukauden aikana tälle vieraalla naiselle puhelimen kautta.
Mikäli hän olisi samantien kertonut KOKO totuuden, ei osa tästä asiasta vielä kummittelisi mielessäni. Ja tosiaan se vastaus, jos vahingossakaan asiaan viittaan aina se sam: eikö tästä paskasta päästä koskaan eroon.
Sanokaa te, hyvät myötäeläjät, olenko hullu, jos olen vieläkin epävarma siitä, mitä tässä on oikein kaikenkaikkiaan tapahtunut mikä on ollut suhteen todellinen kesto???
Olisin erittäin kiitollinen rehellisistä vastauksistanne 🌻🙂🌻

Hei Mariella,

On ymmärtääkseni enemmän sääntö kuin poikkeus, että petetty haluaa tietää mahdollisimman tarkasti mitä on tapahtunut ja sinun tilanteessasi tuskin voit olla varma tapahtumista, koska miehesi on pyrkinyt alkuvaiheessa peittelemään eikä ole senkään jälkeen kertonut tyhjentävästi tapahtumista. Jos nyt saat tipottain tietoa, ei kovin helposti tule vakuuttunutta oloa. Miehellesi saattaa olla vaikeaa kertoa jo senkin takia, että on ilmeisesti eri tavoin peitellyt koko totuutta ja nyt pelkää ristiriitaisuuksia.

On varmasti vaikea hyväksyä, että tuskin tulee koskaan saamaan täyttä varmuutta ja siksi voi olla eduksi yrittää jotenkin tämä epävarmuus hyväksyä. Todeta, että sinua on petetty ja todeta, että oli toimintaa vähän enemmän tai vähemmän, se ei muuta kokonaisuutta, eikä muuta pettämisen tuomittavuutta. Teillähän asian raskautta lisää toisen naisen petollisuus sekä oma osairastumisesi. Voisiko ajatella, että täsmällinen seksin määrä ei enää paljoa vaikuta? Joka tapauksessa on paljon ikäviä asioita jotka pitäisi jotenkin voida antaa anteeksi.

Seksin määrittelystä. Miehet ovat usein yhdyntäkeskeisiä joten tietyllä tasolla ymmärrän miehesi kysymyksen. Esim. nuoruudessani, kun jonkun tytön kanssa ei edetty varsinaiseen yhdyntään, olin epätietoinen kuinka monen kanssa oli ollut seksiä. Tämä on tietysti eri asia kuin rajanveto pettämisen ja ei pettämisen välillä. Luottamuksen voi pettää ilman mitään seksiä ja pettämiseksi laskettavaa seksiä on tietysti monenasteista. Arvelisin, että tässä on kyse siitä, että miehesi on ajatellut voivansa vedota lieventävänä asiana siihen, että varsinaista yhdyntää ei ollut.

Mariella, voisit ehkä yrittää yksilöterapiassa löytää keinoja päästä tapahtuneen yli jolloin voisit ehkä hyväksyä, että miehesi ei kertakaikkiaan pysty käsittelemään perusteellisemmin pettämistä.

Toivotan voimia ja jaksamista.

Hei Miekkonen,

Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, en voi tietää tarkemmin miten vaimosi kokee pettämisen. Varmin tapa on keskustella mieltäsi vaivaavista asioista, kysyä miten vaimo minkäkin asian kokee. Hankalaa, jos vaimo ei halua keskustella.

Vaimostani kyllä näin, että hän on hyvin pahoillaan, vaikka ei hän ensiksi osannut paljoa mitään sanoa. Hänellä oli ensiksi niin hallitsevana ajatus, että tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja että sen takia mikään sanominen ei paljoa auta. Hän on kyllä sen jälkeen ymmärtänyt, että juuri hänen sanomisensa voivat asiaa auttaa. Pettäjä tietää mitä on tapahtunut, hänellä ei ole ollenkaan samanlaista tarvetta käydä asioita läpi. Petetty ei pääse samaan vaiheeseen ennen kuin myös hän tietää mitä on tapahtunut ja lisäksi petetty haluaa tietää mikä on nykytilanne ja onko se ratkaisevasti erilainen, voiko hän nyt luottaa.

Pettäjä haluaisi unohtaa koko jutun ja ärsyyntyy kun ei saa sitä unohtaa. Ja kyllä, pettäjän voi olla vaikea lähestyä petettyä, vaikka haluaisikin. Pettäjän voi monessakin tilanteessa olla helpompi erota petetystä ja olla näin kohtaamatta aiheuttamaansa pettymystä, vihaa ja muuta pahaa oloa. Voit ottaa katumuksena ja pahoillaanolona kaikki vaimosi lähestymisyritykset ja huomionosoitukset.

Jaksamista ja voimia toivottaen.

Hei🌻🙂🌻
Tänään päätin, että tavalla tai toisella yritän selvittää, mitä ja milloin tuossa pettämisessä oli tapahtunut.
Soitin naiselle ja yllätys tuli: tapaamiskerroja oli ollut enemmän ja suhde alkanutkin aikaisemmin, kuin alussa minulle annettu tieto asiasta oli.
Olin järkyttynyt: nämä ovat mielestäni jo raskauttavia tietoja, vaikken kysellyt edes sitä, miten sen seksin laita oikein oli. En enää kyennyt siihen 😭
Kerroin asiasta miehelleni ja hän tietenkin raivostui silmittömästi. Väitti, että hänen alussa kertomansa asiat ovat TOTUUS ja samalla ilmoitti, että mikäli enää sanallakaan vihjaisen jotain pettämiseen liittyvää, hän pakkaa tavaransa ja lähtee. Meidän elämämme on kuulemma yhtä helvettiä tämän luottamuspulan vuoksi ja HÄN EI enää kestä sitä 😳
Tulee vaan mieleen, että entä minä ja minun paha oloni. Sillä ei ilmeisesti ole enää mitään merkitystä.
Ymmärrän asian kyllä myös hänen kannaltaan ajatellen: kriisi syö voimia molemmilta.
Eli nyt, mikäli en Berenin ohjeistuksen mukaan hae ammattiapua, olen yksin tämän asian kanssa, mikäli haluan jatkaa tätä avioliittoa.
Mietin jatkoakin: entä jos selviänkin tästä ja tulee joku uusi, vaikea asia; onko suhtautuminen miehelläni sama: asiat vaietaan kuoliaaksi ja täyttä varmuutta totuudesta ei tule olemaan, oli asia nyt sitten ihan mikä tahansa, hankala vastoinkäyminen??,
Toisaalta: tässä on vuosi jo kohta mennyt siitä, kun sain sinnikkyyteni avulla tämän asian tietooni. Mutta jotain siinä jäi vaivaamaan mieltäni.
Epävarmuuden kanssa oppii elämään mutta onko se sellaista elämää, minkä haluan itselleni??
Ja nytkin on tuo naisen kertoma alkuperäisestä muuttunut versio mieheni kertomaa vasten?? Kumpaa siis uskon enemmän. Nainen onn edelleen naimisissa. Heillä menee ihan hyvin mutta totuutta ei hänenkään miehensä kokonaan tiedä.
Uskon siihen, että mieheni on stressaantunut jo tästä asian vatvomisesta. Viha ja suuttumus oli ihan järkyttävää. Jopa osa lapsista kuuli hänen huutonsa.
Eli: jatkossa, ihan vain ainakinl lapsia suojellakseni, en puhu tästä asiasta miehelleni enää mitään.
Ihanaa, että täällä saa asiallista tukea (vaikka, jos vertaa suomi24 uskottomuusalstaan, jossa on hyvin mustavalkoisesti asioita kommentoivia ihmisiä) ja olen tästä saamastani tuesta erittäin kiitollinen.
Saa nähdä, leppyykö mies yön aikana, vai millainen on alkanut vuorokausi. Nyt osaan ainakin pitää suuni kiinni.
Teille tukevia ajatuksia ja parempaa aikaa toivoen 🌻🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Päivä meni todella huonosti: mies murjotti ja oli täysin puhumaton, eikä suostunut perhen yhteiseen lenkki tuokionnkaan. Teki erittäin selväksisen, että mikäli en pääse eroon näistä häiritsevistä ajatuksista, hän tilaa eropaperit.
Toisaalta: tässä on kyllä jotain outoa naisen sanomia ajatellen. Mieshän tuottaatiettyä palvelua ihmisille ja tämä nainen oli tilannut sitä. Vielä jälkikäteen varmistaen aikataulut yms. Miehen kertoman mukaan hän oli tavannut naisen pikkujouluissa edellisen kerrn, siten,että pari tanssia oli pyörähtänyt hänen kanssaan samoin,kuin muidenkin seurueeseen kuuluvien kanssani.kohteliiaisuussyistä.
Tuossa tilatuessa palvelun tuottamisessa nainen oli tehnyt itseään tykö erittäin kiinnostuneen oloisena.
Tuon tapahtuman jälkeen naineno oli soittanut vielä laskutustiedot varmistaen. Muistan, kun mies masennuksena ollessa pahimmillaan tuskitteli sitä,että olisi saanut tuolloin jäädä koko nainen tapaamatta ja olisi ollut parempi, jos poikamme olisi hoitanut palvelun tuottamisen. Tapahtumaan oli osallistunut muitakin ihmisiä, jotka olivat ääneen ihmetelleet naisen tapaa toimia.
Sen jälkeen lisää soittoja naiselta tekosyiden varjolla .
Tuon jälkeen mies kävi pari kertaa naisen kahvilassa ja sen jälkeen soitot tihentyivät samalla muuttuen myös molemmin puolisikssi.
Tästä mies kertoi sen suhteen sitten alkaneen .
Tapaamisia on kaikenkaikkiaan seitsemän kertaa. Eli älyttömän tiiviiltä tuo ei kuullosta. Kaksi niist kahdenkeskeistä . Ja täytyy sanoa, että uskon kyllä tuon naisen olleen se aktiivisempi osapuoli.
Jotenkin hän mielsi kai suhteeksi jo nuo yhteisten työjuttujen hoitamisen ollessaan itse jo valmiiksi ihastunut mieheeni😭
Kotonaan hän ei ole kertonut asioiden kulkua ja sanoinkin hänelle, että olisi parempi kertoa. Mielestäni avioliitto, joka perustuu valheelle, ei ole toisen osapuolen kannalta katsottuna aito ja rehellinen 😳
Iltaak kohden meillä mies piristyi, kun saimme puhutuksi näitä asioita läpi.
Mutta; jatkossa tämä on taatusti vaikeaa : täytyy harkita tarkoin, mitä puhuu...
Miten teillä ketjussa mukana olleilla tällä hetkellä, joko on helpottanut asioiden käsittely???
Voimia teille ja lämpimiä ajatuksia🌻🙂🌻

Hei.
Niin tilanne on se että vaimo sanoi että kun ollaan ihan lähtöpisteessä vieläkin.
Eli 10kk.ta tään asian kanssa tahkottu ja ihan lähtöasemis ollaan. Minä kyselen samoja asioita yms... että hän ei kyllä enää pian jaksa jos ei jotain muutosta oo näköpiirissä että tästä selvitään. Eli jotain valoa toivoisi tunnelin päähän. Ymmärrän kyllä vaimoakin tuossa ja siis näkökantaansa. Hän sanoi että pitäisiko hänen valehdella jotain rivoa että sitten saisin itseäni tyydyttävän vastauksen. Oikeasti vaan on joitain asioita jotka tunnen olevan toisin kun mitä minun on annettu ymmärtää ja se kaihertaa mieltä niin vahvasti. Miksi ei voi sanoa asioita niin kun ne oikeasti ovat. Miksi valheita. Mitä se enää muuttaa? Erostakin ollaan puhuttu vakavastikkin jo välillä. Eli jos en pääse yli tästä/pysty asian kanssa elämään niin muuta vaihtoehtoa ei ole. Ärsyttää kun toinen voi ajattelematta huolettomasti rikkoa ihan kaiken mitä on vuosien aikana saatu aikaan.
Sitten verrata sitä ihan kuin mihin tahansa virheeseen. Tuntuu oikeasti siltä ettei oo edes juuri pahoillaan asiasta vaan toteaa vaan että eihän sille nyt mitään saa, tapahtunut mikä tapahtunut. Hän on tyhmä. Ei se siitä muutu vaikka sä sitä kuinka kauan pähkäilet. Sitten kun ajattelen asiaa niin en voi uskoa että noin ajattelematon on voinut ollut toistamiseen. Miksi? Sen takia kun on ollut omasta mielestään kun ilmaa.
Kuinka voi ajatella noin. Kuinka voi tuntea olevansa kun ilmaa. Kaikki huomio mitä on saanut multa on ollut ihan vääränlaista. En vaan ymmärrä.