Mies rakastunut toiseen
Laitan oman tarinani nyt tänne.
3 viikkoa sitten sanoi avomies, että hän on rakastunut 12 vuotta nuorempaan (työtoveri, naimisissa, n. 3 v. lapsi) naiseen. Tunne on molemminpuolinen.
Elämäni romahti.
Ollaan oltu yhdessä 19 vuotta, meillä on teini- ikäinen poika. Meidän suhteen alamäki alkoi n. 3v. sitten, kun mä olin vakavassa masennuksessa ( maahanmuutto, valitettavasti en hakenut ulkopuolista apua ). Olin ihan omissa oloissa, en halunnut enää miehen läheisyyttä. Me puhutiin tästä ja mä tiedän, miten tärkeä se oli miehelle, mutta en pystynyt antamaan hänelle sitä.
Jonkun ajan päästä rupes myös mies oireilemaan(masennus, unioireet, työuupumus,alkoholin käyttö lisääntyi. Luulen, että hänen masennus johtui(johtuu) vaativasta työstä, sopeutumisestä suomeen ja myös minun masennuksesta. Miehen alkoholin käyttö on kyllä meidän suhteeseen aina tuonut ongelmia, mutta viime vuoden aikana on tilanne ollut tosi paha.Pelkäsin, että hän menettää työn. Meillä oli hirveitä riitoja ja mä olen hänta sanallisesti loukannut tosi pahasti. Hän ei ole ikinä ollut väkivaltainen.
Kun olin raskaana,sitten hän myös petti minua(kerran). Se oli vaikea, mutta me päästin tästä yli, luotin häneen taas. Me ollaan aina tultu hyvin toimeen(paitsi hänen alkoholin käyttö):samanlainen maailmankatsomus, huumori jne.
Mieheni ja sen naisen suhde ei ole vielä fyysinen, mutta he jatkavat suhdetta(tekstiviestit, tapaamiset työpaikalla). Viime viikolla naisen aviomies ei tiennyt vielä mitään.
Mieheni asuu vielä kotona.
Ajattelen, jos hän lähtee ja heidän suhde ei toimi, haluako hän sitten tulla takaisiin?
Minua pelottaa, miten se tilanne vaikuttaa pojan elämää, kehitystä ja tulevaisuutta( miehen, isän roolit ja mallit). Hän on siis tietoinen kaikesta ja kyselee iltaisin minulta -jääkö isä tai lähtee.
Yhteiseltä kaverilta kuulin, että mies ei syytä enää kaikessa tapahtunussa vain minua, vaan myönnä myös omia ongelmia(alkoholin käyttö ym.) Hän ei ole juonut 2 kk.
Mieheni kuitenkin odottaa ilmeisesti sen naisen ratkaisua ja kun se on myönteinen, sitten lähtee.
Laitan tännekin, että suomen kieli ei ole minun äidinkieli( teen ilmeisesti kamalia kirjoitusvirheitä)
Hei,
Minun päässäni pyörii nyt hirveästi ajatuksia ja kysymyksiä:
Milloin jättäjät rupee käymään läpi edellisen suhteen loppumisen prosessejä? Tapahtuuko se vasta silloin, kun uusi suhde ei ole enää pelkkää ruusuilla tanssimista tai onko se joku rinnakkaisprosessi?
Miten pitkään se kestää ja onko se lyhyempi kuin jätetyllä( ilmeiseti on)?
Pettämisestä sen verran, että vaikka miehen yhden yön suhde satutti silloin hirveästi ja tästä yli pääseminen kesti monta vuotta, voin kuitenkin nyt omasta kokemukseta sanoa- henkinen pettäminen( vielä) on murskaava.
No nii, mies teki oman valinnan (ei ollut minä) ja muutti pois kodistamme. Keskustelu sujui rauhallisesti ja sovittiin jo taloudellisi juttuja. Naisen aviomies tietää myös, vaikka mies edes ei sanonut sitä minulle. Keskustelun aikana katsoin häntä ja ajattelin,että olinko mä todella sen miehen kanssa 19 v yhdessä? Hän oli kuin vieras.
Pystyvätkö he rakentamaan terveen ja onnellisen suhteen kahden perheen rauniolle?
Mies ilmeisesti pakenee omia ongelmiaan ja luule, että uusi suhde on kaiken ratkaisu.
Tänään kaupassa kuvittelin heidät kolmistaan onnellisena ja nauravana kävelemässä hyllyjen välissä(tällä hetkellä itken).Rupeeko niitä kuvitelmia tulemaan usein? Miten päästä niistä eroon?
Ai niin, kolmen viikon päästä alkaa viikon lomaa. Päätin tehdä tästä hemmoteluviikon: kampaaja, kosmetologi, psykiatri jne.
Hei Marion, näyttää siltä kuin olisit itseksesi yksin asian kanssa. Hanki apua, mene puhumaan, itseäni auttoi jo pelkästään se että sain puhkua ja itkeä kriisikeskuksen puhelinpäivystykseen oman asiani, kun naisystävä ihastui yllättäen ja rakastumiseksi molemminpuolin se muuttui ja nyt on meidän suhde katki. Niin se jätti toisenkin, onneksi, mutta puhuminen auttaa aina. Hae apua, älä jää yksin murehtimaan, ja kuuntele mitä tilanne itsesssäsi herättää - minulle se herätti tietoisuuden omasta läheisriippuvaisuudesta, mikä on varmaan omalta osaltaan kantona kaskessa hiertänytkin, vaikka eksämme kanssa ongelmat olivat seksikielteisyyden kanssa jotain sukua hänen mahdolliselle aiemmin tapahtuneelle hyväksikäytölleen tai vähintään häirinnälle - ja tätä eksäni kai tällä hetkellä pohtii.
siis älä jää yksin. mene puhumaan, näitä ongelmia on kaikilla ja näiden kanssa kasvetaan eteenpäin, yksin tai yhdessä - miten se kullakin menee🙂👍
Hei pöllöhuuhkaja ja kiitos neuvoista.
Olen kyllä hakenut jo ulkopuolista apua ja tänäänkin lähden kriisityöntekijän luokse, mutta mun ajatukset ovat vielä niin sekaisin ja epäjärjestyksessä- olen vasta oma kriisin alkumetreillä.
Jostain syystä on minun aina ollut vaikea ilmaista tunteitani, tähän saakka pari pientä itkukohtausta. Minulle on ilmeisesti jäänyt lapsuudesta käsittelemattomia traumoja(kuten useimilla). Asiantuntijan avulla haluan kyllä käydä nämäkin asiat läpi.
Olen vissi siirtynyt kriisin seuraavaan vaiheseen- olen nimittäin saanut erittäin voimakkaita vihakohtauksia.
Todella hyvä jos olet päässyt kriisityöntekijälle, että on joku paikka missä puhua. Siinä samalla opettelet myös pukemaan omia tunteitasi sanoiksi ja tunnistamaan niitä.
Kaikki tunteet ovat oikein, viha, suru, kaikkia saa tuntea ihan vapaasti ja niin paljon kuin haluaa. Vihakin on hyvästä, se voimaannuttaa.
Muista kuitenkin, että teoistasi olet vastuussa, joten älä tee äkkipikaistuksissasi asioita, joita saattaisit katua.
Kiitos Menolly.
Kriisiavusta olikin todella paljon apua, tunsin tänään ensimmäistä kertaa, että perhana, ehkä ma voinki tästä selviytyä.
Olen etsinyt vihan purkamisen keinoja("kohtaukset" olivat tosiaan pelottavia): jumppa, siivoaminen,potkutyyny- minulla ihan tavallinen tyyny, mieheni naamalla(mielikuvituksellisesti toki). Niistä on ollut apua, ainakin 2 päivää ei yhtään "kohtausta".
Minulla on nyt uusi ongelma- mies käy kotona( nyt minun ja pojan, ei hänen) miten huvitaa, vaikka hän teki oman päätöksen lähteä pois. Eilen kävi hakemassa housuja, tänään treenivaatteita. Hän yritää jutella mun kanssa ihan normaalisti, minä en vaan pysty siihen. Mun kädet rupee tärisemään ja tosi vaikea on pysyä kasassa. Hän siis halua "ystävällistä eroa"(syyllisyyden tunne). Tänään annoin tästä hänelle kyllä palautetta ja sanoin, että en pysty sellaiseen ainakaan nyt. Mies tuli tästä vihaiseksi ja mä sain sellaisen käsityksen, että hän tuntee itsensä uhrina ja syyttää kaikessa vieläkin minua.😐
Viikonloppuna tulee miehen veljet meille käymään( mies ilmeisesti myös). Miten mä selviän tästä, sitä en tiedä.
Kyllä minusta pitäisi olla itsestään selvää, että se koti ei ole enää miehen koti ja hän ei saa sinne vain marssia sisään. Hän teki päätöksen lähteä ja jätti sen paikan taakseen. Saatko avaimet häneltä pois, vai voisitko vaihtaa ulko-oven lukon?
Hienoahan se tietty on, että hän haluaa olla väleissä kanssasi ja tietysti myös poikansa kanssa. Kerro hänelle, että arvostat tätä ja välien säilyminen on tärkeää, mutta että juuri nyt sinä kaipaat aikaa. Pyydä, että jos hän haluaa tulla käymään, niin tulee silloin kun sinä et ole kotona ja ilmoittaa aina ennen kuin tulee. Jos voisitte hoitaa kommunikointinne vain puhelimitse, sekin varmasti auttaisi.
Keskinäistä suhdettanne ei edistä yhtään se, että mies stressaa sinua tahallaan. Sinulle tekee varmasti pahaa nähdä miestäsi, koska se muistuttaa liian kipeästi tapahtuneesta. Kerro hänelle myös tämä. Aikanaan varmasti pystytte olemaan paremmin tekemisissä.
Täytyykö sinun olla kotona, kun miehesi veljet tulevat? Voisitko mennä jonkun ystävän luo siksi aikaa, tai olla vaikka kaupungilla?
Hei Menolly.
Ajattelin vähän odottaa ja katsoa, menikö mun eilinen keskustelu hänen kanssa perille(tänään ei vieraillut). Mies saa toki tavata poikaamme, tällä hetkellä hän vaan ei kykene kommunikoimaan pojan kassa( itkukohtaukset). Poika on hyvin hämillään. Meille kaikille tekee varmaan hyvää pieni tauko tilanteen rauhoittamiseksi ja sen jälkeen voimme sopia uudet säännöt.
No se viikonloppu pitäisi vielä kestää, mutta lähden kyllä kaverin luokse, jos tuntuu, että en pysyy kasassa.
Täänän on ollut tosi rankka päivä. Mun mieliala on vaihdellut laidasta laitaan. Olen tuntenut vihaa, raivoa, surua ja ehkä jopa masennusta.
Olen lukenut pari viikkoa Bruce Fisherin kirjaa "Jälleenrakennus- kun suhteesi päättyy".
Minusta tuntuu, että hänellä saatta olla "aikuiseksi kasvamisen" kriisi ja hän on nyt kapinointi vaiheessa. Kriisissä on 3 vaihetta: kuori, kapinointi ja rakkaus. Laitan tännekin kapinointi vaiheen käyttäytymisen:
- itsekeskeistä, itsekästä ( lapsen sanat isästä)
-vastuutonta (erittäin)
-muita syyttävää(erittäin)
-ailahtelevaa, ennustamatonta( kyllä)
-varomatonta( jep)
-lapsellista (todella)
-"pelit" nuorten kanssa (kyllä)
-urheiluautot (ei vielä)
-hienot vaatteet( ei vielä)
- seksi( en tiedä)
Nämä asiat saattaa vaikuttaa hänen kriisin alkamista:
1.Muutettiin liian nuorena yhteen( itsenäistyminen jäi väliin)
2.Meidän suhteemme rupes muistuttama miehen vanhempien suhdetta (isä oli alkoholisti)
3.Pitkäaikainen masennus
Hän ilmeisesti etsi oma identiteettiä(kahden perheen kustannuksella☹️)
Toivottavasti hän löytää sen.
Kenellä on muuten kokemuksia 40-kympin kriisistä?
Kirjoittaminen tänne helpotti oloa huomattavasti.
P.S. Miehen veljet piipahtivat vain hetkeksi.
P.P.S. Miehen raittius loppui.
Hei vaan Marion. Kirjoitan lyhyesti, kun nyt en ehdi, mutta haluan sanoa, että minulle teki entinen kumppani niin hirveän teon, että en muista kokeneeni ehkä mitään hirveämpää,(vaikka olen kokenut asioita, mitä luulisi satuttavan vielä enemmän) Hän teki minulle rikoksen ja jätti kuin jonkun "märän rätin" kun sairastuin ja häntä olisin eniten tarvinnut! Haluan sanoa sinulle, että jos tunnet vihaa entistä miestäsi kohtaan, niin ehkä se on kuitenkin parempi kuin tuntea suurta rakkautta?? Minä rakastin entistä kumppania siitä huolimatta, että hän käytti hyväkseen, raiskasi ja jätti.
Haluan sanoa tämän sinulle: Sinulle on tehty väärin.. älä ajattele, että sinä olet tehnyt jotain väärää, se tunne voi tulla. Minulle ei kukaan tätä sanonut ja toivon sen helpottavan sinua 🙂👍
Hei vaan Marion,
Minulla on myös samantyylinen tilanne, olimme yhdessä 24 vuotta joista 20 naimisissa. Mieheni löysi uudelta työpaikaltaan uuden naisen johon kuulemma on nyt rakastunut. Hän oli niin reipas, että jätti minut tekstiviestillä, tämä tapahtui tämän kuukauden alussa. Nyt olemme kyllä keskustelleet/ tapelleet jopa hän kävi olemassa kotonakin mutta ei siitä nyt sitten oikein mitään tullut. Hän on palannut takaisin sen ihanan naisensa luokse. Mieli on ihmeellinen joskus olen ihan loppu, joskus täynnä raivoa. Jossain palstalla kun nyt olen näitä lukenut joku sanoin eheytyminen kestää yhtä kauan kun suhdekin on kestänyt, niin minä olen sitten vasta ehjä vanhainkodissa, sinä olet varmaan nuorempi. Aluksi en edes uskonut että tälläistä voi tapahtua, mutta nyt alan vähitellen varmaan uskomaan. Mieheni on varmaan jo myös hakenut avioeroa, että voimme jakaa yhteisen omaisuuden, jota on kertynyt 24 vuodessa. Tuli vähän sekava kirjoitus mutta ajatukset eivät ole kirkkaita vielä täälläkään. Tällä hetkellä juuri nyt on valtava viha päällimäisenä.
Hei Pemppu,
tosi kurjaa, että olet joutunut kokemaan fyysistä väkivaltaa☹️. On vaikea edes kuvitella, miltä sinusta tuntui ja kuinka rikki olet ollut. Toivottavasti ovat ne kauheat tapahtumat jääneet menneisyyden ja olet pystynyt jatkamaan omaa elämää.
Vihan tunteet ovat välillä tosi voimakkaita, mutta muitakin tunteitä löytyy, myös rakkautta.
Hei simu,
kamala, että meitä on niin paljon. Kaikki sinun tunteet ovat minulle niin tuttuja. Miehestäsi oli kyllä erittäin "aikusmaista" jättää sinut tekstiviestillä. Anna hänelle aikaa ja odotaa, ehkä miehesi palaa vielä.
Minä olen taas lukenut, että erosta toipuminen kestää 3-5 vuotta. 24 vuotta ei ole todellista. Tsemppiä ja pysyy vahvana!
Mieheni kävi tänään kotona. Elikä, minä olin ymmärtänyt (kommunikointi ihan hukassa, tarvitsemme tulkkia) väärin ja hän ei ole vielä päättänyt? Hyvä on myös se, että saimme puhua tunteistä ja viime puolen vuoden väärinymmärryksistä. Huono on taas se, että toinen nainen on muuttanut eri kämppään ja odottaa miestä sinne. Mieheni on ihan hajalla ja tuntee olevansa vastuussa tästä naisesta.
Palasin taas alkuun - odotan.
Tässä mä nyt olen taas, en tiedä mistä aloittaa.
En odota enää.
Ulkopuolisen avulla ja itsetukiskelun kautta olen tehnyt todella isoja havaintoja.
Mies(entinen) on alkoholisti. Näen vasta nyt, miten iso vaikutus alkoholilla oli koko meidän elämälle. Vaikka mä ymmärsin, että hänellä oli alkoholiongelma ja yritin taistella sen vastaan, en nähnyt, miten se vaikutti minuun. Ymmärän nyt, että kukaan ei pysty taistelemaan alkoholistin puolesta, paitsi hän itse.
Nykyinen kriisi tapahtui sen ansiosta, että en mahdollistanut enää hänen juomistaan ja yritin saada hänet lopettamaan(uhkailu,että lähden). Hän etsii uuden juomisen mahdollistajan ja/ tai kanssa juojan.
Tottakai heidän suhde jatkuu. He ovat muuttaneet yhteen( kuulin muualta, ei häneltä) ja ovat juuri nyt menossa pienelle romantiselle reissulle viikonlopuksi ja yöpyvät viiden tähden hotellissa.
Päätöksen meidän suhteen lopettamisesta tekin minä, koska se kaikki meni liian överiksi.
Itse olen nyt ihan pohjalla. Vihan ja surun tunteet ovat valtavat ja sattuu ihan kamalasti.
Onneksi minulla on hyvät apujoukot(yllätus minulle, että ihmiset välittävät minusta), keneltä olen saanut paljon lohtua ja ymmärrystä.
Miten miehen elämä jatkuu ja millaisen lopun heidän tarinansa saa jää nähtäväksi.
Hei🌻🙂🌻
Jonkinlaiselta ikäkriisiltähän tuo kuulostaa. Toisaalta miehesi Alkon käyttö kertoo syvistä ongelmista hänen persoonassaan.
Elät keskellä äkillistä kriisiä; saatko siihen tukea mistään? Vaikka nyt ero tulisi tässä, on sekin tunteineen läpikäytävä, raskas prosessi.
Meillä miehen uskottomuus ei ole vielä johtanut eroon. Kolmas osapuoli oli kaikella tapaa miehen naisihanteesta kaukana. Uskon, että miehen psyykkinen, huono tilanne vei tähän ja tarvitessaan kuulijaa, tuttavamme omien intressien mukaisesti yritti johdatella seksiin, joka ei onnistunutkaan .
Mietin sitäkin, että mikäli en olisi tuota paria kuukautta (suhde kesti 2,5kk) hiillostanut miestä uskottomuus epäilyillä, olisiko nainen päässyt tavoitteeseensa myös seksin suhteen???
Jälkikäteen mies on todennut, että hyvä, kun en antanut tuolloin periksi. Hänen elämänsä olisi kuulemma nyt sirpaleina, vaikka tämä kriisi on kovasti koetellut sekä hänen, että minun psyykettä.
Sen huomasin, että omaa vaistoaan kannattaa kuunnellen seurata. Suoraan en päässyt hänen puhelimeensa koskemaan, niin tiukasti se oli aina mukana mutta pienet, oudot lausahdukset silloin tällöin muuttuneen puhelinkäytöksen, sekä laskujen myötä olivat hälytyskellot tilanteessani. Sekä uusien vaatteiden ostaminen ja itsensä peilailu...
Tuskin uusi suhde onnea ja autuutta miehellesi tuo. Hän olisi ammattiavun tarpeessa mutta harvemmin miehet sen myöntävät.
Jaksamisia sinulle. Jospa ajan myötä aurinko paistaa myös sinun elämässäsi 🌻🙂🌻
Hei, mariella ja kiitos!
Kyllä mäkin uskon, että lisäksi alkoholin ongelmalle on hänellä myös muita kriisejä. Mies on kertonut, että hän tosiaan tuntee sitä toista naista 3 kuukautta. En usko kyllä, että se on totta. Mies on kuitenkin aikuinen ajatteleva ihminen, tai ainakin tähän saakka olen uskonut niin. Hän on(he ovat) tietoisesti rikkonut 2 perhettä. Se on vaatinut monia askeleita ja tekoja.Tiedän myös sen, että toisen naisen entinen mies haluaa heidän lapsen huoltajuutta. Millainen äiti käyttäytyy näin? Millaiset ovat sen naisen arvot? Samat kysymyset toki myös minun miehelle.
Olen saanut ammattiapua ja nyt keskityn omaan jaksamiseen. Minäkään en usko, että uusi suhde tuo miehelleni onnea .Itse asiassa uskon päinvastoin.
Laitan tännekin kirjoja ja linkkejä mistä olen itse saanut apua. Ehkä jollekulle on niistä apua.
Läheisriippuvuudesta: Tommy Hellsten "Virtahepo olohuoneesa" ja "Elämän lapsi".
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/FreeCodep.html Läheisriippuvus addiktiona ja
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Innerchildhealing.html Sisäisen lapsen paraneminen
"Al-Anon toimii- työkaluja alkoholistien läheisille"
Voimia kaikille kriisissä oleville!🌻🙂🌻