Hei 🌻🙂🌻
Marion2: jostain luin, että pettämisessä on kyse pettäjän omasta, henkilökohtaisesta kriisistä, jota hän yrittää ratkoa salasuhteella.
Itse en ainakaan lähtisi pettäjän mukaan; luottamus olisi alusta asti nollassa.
Nämä asiat tulisi ratkoa parisuhteessa, jos ei muuten, niin ammattiavun turvin.
Meillähän mies myönsi, että joku outo psyyketila hänelläoli päällä ja tuttavanainen ilmeisesti osasi tarttua siihen kiinni. Mies on kertonut, ettei hän rakastunut (painotti vielä ikäeroa naiseen, joka vanhempi häntä) Miehen intressit olivat ilmeisesti olonsa saaminen paremmaksi. Nainen taisi rakastua; näin hänen fb-sivustonsa (julkinen profiili), jossa tuona aikana rakkaustestejä ja muuta lässytystä. Ihan inhotti lukea, ei ollut tajunnut poistaa edes niitä. Meillä mies ei ole fb:ssä ollenkaan.
Minulle rämä nainen yritti vielä lässyttää sairastumisestani ja siitä, että sairaalan olisi pitänyt tukea enemmän meitä. No...hän teki sitä sitten omalla tavallaan johdatellen miestä seksin yrittämiseen. Empaattinen vielä siitä, ettei ollut onnistunut homma kysellen, onko ennen joskus käynyt samoin.
Ei moni äiti jättäisi lastaan mutta myös tämäkin nainen oli tehnyt vuosi sitten samalla tavalla. Mitään varoittamatta mies oli saanut postissa eropaperit. Nainen oli muuttanut pois joksikin aikaa. Syy: erilleen kasvaminen.
Arvosta Sinä itseäsi naisena: kriisistä huolimatta jaksat lasten kanssa ja jos joskus tulee huonompia hetkiä, nekin kuuluvat tähän tilanteeseen. Ei aina voimat voi riittää.
Minä en tänään saanut aikaiseksi mitään. Masennus ehkä syvenee...tarpeeton olo ja tunne siitä, ettei ole enää mitään annettavaa toisille.
Mies oli koko päivän töissä, onneksi niin 😳
Jotenkin vain läsnäolollaan muistuttaa ikävistä tapahtumista.
Eroprosessia emme ole käynnistäneet. Mieshän totesi, että mikäli puhun viime syksystä vielä joulun jälkeen, hän lähtee. Ei jaksa syyllisyydentunteitansa.
Masentunut sensijaan saan olla ihan vapaasti.
Minulla on vahva tunne siitä, että tässä jutussa on jotain, mitä en vielä tiedä. Jokin vaisto sanoo niin. Tai sitten tässä ennen tätä on ollut muitakin juttuja, mistä en vielä tiedä mitään.
Voihan se olla, että mielikuvitus laukkaa, koska tämänkin huomasin n. parisen viikkoa sen alkamisen jälkeen miehen oudosta käytöksestä. Puhelinerittelyt todistivat asian.
Monta asiaa mies muistaa eri tavoin, kuin ne menivät viime syksyltä, joten ei hän tosiaan ihan kaikki muumit laaksossa liikkeellä ollut. Ja sitten vielä se masennus, häpeä ja syyllisyys asian tultua julki. Pariksi kuukaudeksi meni työkyky.
Saapa nähdä, miten miehesi psyyke tulee häntä nyt viemään. Ihan terveellä pohjalla ei se vaikuta olevan.
Jaksamisia ja minä olen hengessä mukana 🌻🙂🌻

Hei ja kiitos taas mariella🌻🙂🌻

Ihmeellista, että sinun mies laittaa aikarajan, mihin saakka saat tunteita käsitellä.
Onko muuten miehesi käynyt koskaan terapeutilla tai oletteko käyneet yhdessä? Hänellä näyttää olevan paljon käsittelemattomia asioita ja tunteita.

Minun mies ei suostunut terapiaan. Me käytiin vaan pari keskustelua meidän suhteestamme. Oliko 19 vuotta yhdessäoloa parin keskustelun arvoinen? Näköjään.

Mietityttää pettäjien käyttäytyminen, kun asia tulee julki. Aina valehdellaan ja vääristellään tapahtumia. Miksi? Luulevatko he ,että se satuttaa vähemmän? Miksi ei voi heti kertoa totuutta?

Oma jaksaminen on tällä hetkellä aika huono. Parempia päiviä odotellessa.

No nii, pitkästä aikaa taas omassa ketjussa.

Olen käsittelemässä oma lapsuuden tapahtumia ja meidän suhteen alkua. Tunnen, että minun pitää käydä läpi kaikki syyt ja seuraukset, ennen kuin pystyn jatkamaan omaa elämääni eteenpäin.

Vihan tunteet ja niiden voimakkuus. Olen alkoholitautaisesta perheestä, missä oli 3 perussääntöä: älä tunne, älä puhu, älä luota. Tunteista, varsinkin negatiivisista, ei ollut tapana puhua. Tunteita mitä "ei ole", ei pysty myös purkamaan. Olen varastoinnut vihaa, ja nyt jätettynä syöksyivät aiemmin tukahdetut tunteet myös esille. Tästä se voimakkuus. Nyt olen hyväksynyt sen, että on täysin normaali tuntea vihaa.

Häpeä. Koko lapsuuden ajan tunsin, että olen erilainen ja huonompi kuin minun kaverit. Vaikka me tultiin hyvin toimeen, tunsin silti aina alemmuuden tunneta ja tunnetta, että en kuulu joukkoon. Olin kavereista ainut, kenen vanhemmat olivat eronneet+ isäpuolen alkoholiongema, mistä ei puhuttu ja mitä "ei ollut". Kun tutusuin eksmiehen kanssa, tunsin ,että lopulta löysin ihmisen kuka on samanlainen kuin minä. Hän tunsi ilmeisesti sama. Hänen isä oli alkoholisti ja hänen tilanne kotona oli vielä huomompi kuin minulla. Nyt pitää ruveta käsittelemään häpeän tunteita.Tästä herää kysymys: miten oppia rakastamaan itseään? itsetutkiskelu jatkuu.....

Kanssataistelijoille voimia🌻🙂🌻

Ihana kuulla että olemme samalla tiellä, parantumassa ja pohtimassa omaa mennyttä ja sisälle pullotettua. Se on mahdollista, kun muutkin sitä tekevät. Kiitos jakamisesta. Mulla viha alkaa sisältäpäin tulla ulos tärinänä mutta löydän siihen vielä purkukeinojakin. Voimia ja uskallusta sulle kans!🙂👍

Hei 🌻🙂🌻
Marion2: monta yhdistävää tekijää on menneisyydessämme. Olen myös alkoholistiperheessä kasvanut ja se häpeä siitä on jäänyt mielen pohjalle kummittelemaan. Anoppi aikoinaan mainitsikin siitä, ettei sellaisesta kodista voi tulla kunnon ihmistä.
En sentään ole ollut väkivaltainen tai tuolla tavoin tuttavamme kanssa pettänyt miestäni, kuten hän on tehnyt.
Mieheni suhtautuminen naisiin on ollut enemmälti alistava mutta muutosta tässä on tämän kriisin myötä tapahtunut parempaan päin. Tietyllä tapaa hän on luonteeltaan itsepäinen ( myös muut tästä maininneet) mutta ei mielestäni minua kohtaan häiritsevässä määrin enää.
Masennusjakso tässä on päällä ja lääkityskään ei auta toivotulla tavalla.
Minä päätin jatkaa tämän avioliiton yrittämistä...Ajattelin, että aika vie haavat pois mutta eihän se niin mene.
Tunteet täytyy läpikäydä mutta koen olevani jäälohkare, josta aina psykiatrin vastaanotolla sulaa osa vetenä ( lue: itkuna) pois.
Kotioloissa en juurikaan tunne mitään.
Olisin tarvinnut apua jo ennen sairastumistani fyysisesti väkivaltakokemusten takia.
Niistä on jäänytkin joku mörkö kummittelemaan sisälleni, vaikka tiedän, ettei minun tarvitse enää pelätä miestäni siinä suhteessa.
Elämä ei ole yksinkertaista ja joidenkin kohdalle tulee kuormaa enemmän, kuin he enää jaksavat sitä yksin kantaa.
Voimia sinulle Marion2. Vielä se aurinko joskus paistaa meitäkin kohti ja nämä kokemuksemme läpikäyneinä olemme vahvempia, kuin ennen 🌻🙂🌻

Kiitos Pöllöhuuhkaja ja Mariella tuestanne.🌻🙂🌻

Pöllöhuuhkaja, mä jo vähän ihmettelin, että missä sinun vihan tunteet viipyvät. Onnittelut(kai?), sinun eron "kuherruskuukausi" on päättynyt. Sinulla, kilttinä ihmisenä, pitäisi olla myös"pussitettua" vihaa lapsuudesta ja aikuisiästäkin. Hyvä, kun haudatut tunteet pääsevät ulos ja minun mielestä olet niin kekseliäs, että varmsti löydät omalle sopivat purkamiskeinot.

Mariella, hyvä kun sinun miehessä on tapahtunut kriisin ansiosta hyviä muutoksia. Luulen, että olet laittanut rajat, miten mies saa kohdella sinua. Meitä kohdellaan niin hyvin tai huonosti kun itse annamme(milloin muuten minusta on tullut "kirjaviisas"?).Sinä olet muuttunut ja kun mies haluaa jatkaa sinun kanssa olemista, on hänenkin pakko muuttua. Masennus on vaikea ja pitkäaikainen sairaus, toivottavasti löydät apua.

Tilasin omalle Ben Malisen kirjan "Häpeän monet kasvot". Ja kunnes kirja saapuu, rupean työstämään Fisferin erokirjan itsetunnon-osiota, koska häpeä ja (huono) itsetunto käyvät käsi kädessä. Tsemppiä🙂

kiitos, kyllä on alkaneet tulla...🤕😝😠🙄

mahassani olevan suokuokan (josta on tullut tunteiden tunnistamisen kaveri) lisäksi paiskon hommia kahdella lapiolla. Toinen on keskusteluapu ja toinen on kiltteydestäkipeät-vertaistukiryhmä. Muussa elämässä yritän sitten unohtaa eksästä ajattelemisen ja keskittyä elämäni hyviin ja energiaa tuoviin asioihin. Elämä on kallis ja hieno lahja. Siitä on syytä onneksi olla kiitollinen.😋😉

niin ja vihan ilmaisukeinoja ja sen käsittelyä tuumailen miten ja missä. Ehkä kirjoitan vielä kaikki vihan asiat auki, kuten eräs ystäväni teki. Hän kirjoitti lapulle, mitä haluaisi eksälleen tekevän, ja niitä rupesi kertymään. Sitten hän alkoi jo nauraa itselleen, kuinka kummallisia kostamisen tapoja keksikään, ja niitä kuulemma tuli. Lopuksi hän luki ne itselleen yksitellen ja poltti pihalla. Kuulemma helepotti.

pöllöhuuhkaja kirjoitti 21.1.2014 12:38

mahassani olevan suokuokan (josta on tullut tunteiden tunnistamisen kaveri) lisäksi paiskon hommia kahdella lapiolla. Toinen on keskusteluapu ja toinen on kiltteydestäkipeät-vertaistukiryhmä. Muussa elämässä yritän sitten unohtaa eksästä ajattelemisen ja keskittyä elämäni hyviin ja energiaa tuoviin asioihin. Elämä on kallis ja hieno lahja. Siitä on syytä onneksi olla kiitollinen.😋😉

Tällä hetkellä en saa minkälaista ammattiapua. Kriisikeskuksen sessiot loppuivat ja psykiatri sanoi, että olen lyhyessä ajassa edistynyt paljon ja en tarvitse enää hänen apua.
Käyn edelleen Al-Anonissa, mikä tarjoa vertaistukea alkoholistien läheisille. Tämä onkin hyvä ryhmä, oikein kodikas. Ryhmä on täynnä kiltteydestä kipeitä ja vahvuutta sairastavia läheisriippuvaisa. Ilmeisesti tarvitsen kuitenkin vielä jonkunnäköistä ammatiapua. Mietin vielä vaihtoehtoja.

Niihin hyviin asioihin keskittyminen onkin ajoittain erittäin haastavaa, ainakin minulle. Olen huomannut, että minun kriisissä on kolme vaihetta:
1. Aika hyvä vaihe- silloin olen melkein ok, välillä jopa euforinen (lääkkeet🤨).
2. Kiikun kaakun vaihe- välillä keskittyminen vaikea, ajatukset harhailevat, monesti ajattelen eksmiestä ja hänen uutta elämää.🙄
3.Pohjamudassa ryömimisen vaihe- silloin kaikki kaatuu päälle ja minussa on totaalinen kaaos.😠

Nyt mennään kiikun kaakun vaiheessa.

pöllöhuuhkaja kirjoitti 21.1.2014 12:40

niin ja vihan ilmaisukeinoja ja sen käsittelyä tuumailen miten ja missä. Ehkä kirjoitan vielä kaikki vihan asiat auki, kuten eräs ystäväni teki. Hän kirjoitti lapulle, mitä haluaisi eksälleen tekevän, ja niitä rupesi kertymään. Sitten hän alkoi jo nauraa itselleen, kuinka kummallisia kostamisen tapoja keksikään, ja niitä kuulemma tuli. Lopuksi hän luki ne itselleen yksitellen ja poltti pihalla. Kuulemma helepotti.

Tämä keino kuulostaa hyvältä. Tähän saakka olen omassa päässä kelannut mahdollisia kostoskenaarioita. Mutta, että kirjoittaminen ja polttaminen( minussa on herännyt pieni pyromaani😋) Kiitos tästä vinkistä!🙂👍 (Hän nousee ja juoksee hakemaan paperia ja kynää.)

Hei 🌻🙂🌻
Marion2: mainitsit noista lääkkeistä: koetko, että niistä on apua? Itselläni Venlaflaxin ja mitään mielialan kohoamista en ole huomannut, vaikka annosta nostettu jo pari kertaakin. Tuo määrättiin vaikeaan masennukseen, joka hiipimällä tuli miehen uskottomuuden jälkeen.
Toivoisin jo olevani paremmalla tuulella mutta niin ei vain ole.
Tiedän, että ei lääkkeet yksistään näissä kriiseissä auta. Minulla terapiaa kuukauden välein, eli aika harvakseltaan.
Minun kai pitäisi olla onnellisempi, kun eroa ei tullut mutta ei se niin näytä menevän.
Väsyttää ja onnen tunteet harvassa.
En ehkä osaa käsitellä tätä asiaa niin hyvin, kuin sinä???

Mä ihan kaikella rakkaudella Mariella haluan sanoa, että yritä olla vatvomatta ihan koko ajan tuota asiaa. Kaikella on kuitenkin rajansa. Ehkä miehesi on ihan oikeassa, että ihan koko ajan asiasta ei kannata puhua. Hän on pyytänyt sinua tekemään kanssasi jotain, niin mene hyvä ihminen ja tee! Tehkää jotain kivaa ja jutelkaa kivoista asioista. Olethan itsekin hiomannut, että tuo sinun olosi vain pahenee.

Hei Mariella!

Vaikea arvioida, miten lääkkeet vaikuttavat mielialaan, koska olen syvässä kriisissä ja en tiedä, millainen on minun normaali olotila. Olen ottanut unta parantavaa mielialalääkettä (Surmontil) noin 2 kuukautta, niiden avulla olen pystynyt ainakin nukkumaan kunnolla. Kuukauden päästä on tarkoitus jättää lääkkeet pois, silloin osaan ehkä arvioida tillannetta paremmin.

En tiedä käsittelenkö asioita hyvin, mutta yritän päästä kaikki tuskan, vihan, surun jne tunteet ulos itsestään.....ja tämä on vasta kriisin alku.🤔

Voimia Sinulle kovasti! Päivä kerrallaan mennään!🌻🙂🌻

Hyvät marion ja Mariella, vai miten päin se meni...
hienoa kuuulla teistä, jokaisella on varmasti oma tapansa joka toimii. Kertokaa miten toimi jos kokeilettae tai jos keksitte uusia!
🙂🎂
Pääasia on että saa tunteensa käsiteltyä ja ulos ja päästettyä niistä irti, jotka haittaa elämää.