Ei juuri seksiä... Lukkotilanne
Kirjoitin joskus viime vuonna tälle palstalle siitä, kun mies ei halua seksiä. Silloin tilanne oli se, että miehellä oli diagnosoitu vuoden alussa masennus, ja hän oli päässyt jaloilleen lääkkeiden avulla. Seksin suhteen tilanne ei ole juuri parantunut, vaikka muuten asiat ovatkin jo aika hyvällä mallilla.
Suhteellisen turhauttavaa, kun seksi (enkä tarkoita nyt pelkkää yhdyntää) periaatteessa puuttuu suhteesta tällä hetkellä kokonaan. Mies on se, joka ei halua. Ja tilanne on lukossa, kun en minäkään viitsi ehdotella vähän väliä, kun niin monta kertaa vastaanotto on ollut niin vaivaantunut tai sitten ihan suora ei. Tästä on tullut joku tällainen ”norsu olohuoneessa”.
Ei mies halua aiheesta selvästi keskustellakaan – jossain vaiheessa vielä yritin, mutta en enää, kun tiedän, ettei se ilmeisesti vain pahentaa tilannetta. Ehdotin, että mies menisi psykologille, kun hän kävi siellä silloin masennuksen diagnosoinnin aikaan muutaman kerran. Mutta hän sanoi, ettei siitä ole apua. Aihe loppuunkäsitelty.
Viime vuoden lopussa menin vielä humalassa sättimään miestä asiasta, kaduttaa, mutta en saa sanojani takaisin, vaikka anteeksi pyysinkin. Sen jälkeen tuntui että tilanne oli pahimmillaan, mutta sentään pikkuisen jotain ”viritystä” on ollut kuitenkin seksirintamalla tämän vuoden puolella, eli pahin meni ohi. Mutta nyt on taas luisuttu siihen, että en edes muista milloin viimeksi on jotain puuhasteltu. Ehkä tyyliin 2 kk sitten, tai onkohan siitä jo enemmänkin. Minusta se on liian vähän. Ja itse asiassa mieskin pari päivää sitten sanoi, että ”pitäisi meidän useammin harrastaa seksiä” ja lisäsi, että sori nyt olen niin väsynyt, ettei nyt pysty, mutta lähiaikoina.
Onneksi sentään mies sanoi tuo ääneen, koska olen itse alkanut taas vaipua vähän epätoivoon, kun mitään ei tapahdu, ja aiheesta ei puhuta. Mietin sitäkin, että pitäisikö minun itseni mennä jonnekin psykologille puhumaan, kun mies ei kerran mene. Ainakin saisin purettua omat ajatusmöykkyni aiheesta siellä.
Tuntuu, että nyt kun on taas pitkä aika viime kerrasta (seksistä), niin tunteet ailahtelee paljon. Välillä olen tyytyväinen tähän tilanteeseen: minulla on mies, jota rakastan, ja luotan siihen, että asiat lutviutuu. Sitten välillä olen kireä kuin viulun kieli, ja saatan joko kiukutella miehelle jostain ihan käsittämättömistä asioista, tai sitten itken yksin suihkussa tai sängyssä (kun mies yleensä valvoo pidempään kuin minä).
Ajattelin, että näin ensiapuna kirjoitan mietteeni tänne palstalle, kun ei mulla mitään psykologiaikaa ole varattuna, enkä tiedä milloin sellaisen saisi. Nyt on semmoinen hetki, että itku on herkässä. Kiva olisi kuulla, onko muilla vastaavia ongelmia, ja etenkin että onko joku niistä selviytynyt ja millä tavalla. Kyllä ilman seksiä pystyy toki olemaan pitkiäkin aikoja, ja masturbointi on keksitty jne. Ongelma ei olekaan se, että fyysisesti olisi vaikeaa olla ilman seksiä, vaan se, että seksin puuttuminen pitkällä aikavälillä haurastuttaa avioparin välistä suhdetta, kun se kaikkein intiimein läheisyyden muoto puuttuu.