Huhhuh...
On tämä hommaa?

Ketjusta huomaa että on paljon miehiä jotka eivät halua seksiä, ja naiset kyllästyy kyselemään sekä pelkäävät jatkuvan vonkaamisen aiheuttamaa lukkoa.

Meillä juurikin toisinpäin, viimeiset vuodet menty n.6v suhteesta lähes kokonaan minun aloitteella, ja viimeiseen vuoteen en ole enää jaksanut kyselläkkään.

Siitä taas aiheutunut kriisi joka taitaa olla kaatumassa eroon. Puntarissa lapset ja minun vuosia kestänyt tuska hiippailla rakastamani naisen lähellä, saamatta koskea häneen.

Avokki myöskin ahdistunut tilanteesta, ja on sanonut haluavansa päästää minut pois tuskasta, koska hänen halunsa ei vät näytä palaavan, eikä usko koskaan enää palaavankaan.

Tämä taas on aiheuttanut meidän välille kuilua jonka pelkään kasvaneen liian suureksi.

Tilanne vaivaa mieltä, rakkaus lapsiin (6 ja 8v) antaa voimia jaksamaan ilman seksiä vaikka minne asti, mutta samalla pelottaa ajatus mikä on alkanut pikkuhiljaa hiipimään mieleeni. Olisiko kaikki onnellisempia jos eroaismme sovussa, niinkuin avokki on jo ehdottanut.🙄

Yritän vielä kaikkeni ja jaksan kyllä ilman seksiäkin(ehkä) sillä ero vaihtoehtona on paljon pahempaa, sillä ajatus erossa lapsista vaikka vuoroviikoin antaa kontrastia seksin ja kosketuksen tärkeyteen.

Paha on silti olla.

lusikka2 kirjoitti 12.2.2014 15:33

Terve.

Olen nuerehko mies ja suhteessani ongelmana on tyttöystäväni ahdistus ja pakkoajatukset. Hänelle tulee seksuaalisia pakko ajatuksia ajoittain jotka ajavat hänet itkun puuskaan ja pakko liikkeisiin. Olen huomannut että valitettavasti kaikki hellyyden osoitukseni saattavat laukasta hänen oireensa... Sen takia meillä ei enää juurikaan ole seksiä ja minä en halua enää edes tehdä aloitetta koska en tahdo hänen kärsivän. Viimeaikoina on alkanut ahdistamaan edes yrittää mitään koska saan aina pelkää että kaikki loppuu hänen itkuunsa. Itseäni tekisi mieli kerran tai kaksi päivässä. Silloin kun meillä oli pari kertaa seksiä se oli ihanaa ja tunteikasta. Nautimme molemmat silloin, nykyään harvinaista että edes uskallan suudella tunteikkaasti kun pelkään että kohtaus alkaa.

Rakastan häntä kovasti ja hän on unelmieni nainen ja haluttava. Mutta en pysty kohta edes suudelmaan kun joka kerta se päättyy itkuun ja hyperventilointiin. Nyt minua itseäni ahdistaa että tässäkö tämä oli, minä runkkaan piilossa jotta en ahdistaisi häntä haluillani. Hän ei halua lääkäriin eikä puhua asiasta kanssani. En tiedä mitä tekisin mutta erota en aio, ennemmin otan itse halut pois itseltäni lääkkein tai sterilotuna.

No jotainhan siellä on, mikä olis hyvä selvittää alta poikkeen ja päästä jatkamaan normaalia elämää. Aina se ei onnistu, joten pakko-ajatukset näistäkin kannattaa unohtaa.

Rakkaussuhde on sellainen suhde, joka herättää lapsuuden pelot ja kipeimmät asiat. Siinä mielessä teillä on hyvä juttu, että asian ilmituleminen hänen käytöksessään kertoo siitä, että suhteessanne on turvallista olla ja alkaa paljastua oman elämänsä kipeimmistä asioista sille toiselle, sellaisista jotka haluaisi jakaa, mutta joita ei ehkä edes itse tiedosta...

Keho muistaa sen, mitä mieli on unohtanut jo kauan sitten. Siitä toi tilanne mun mielestäni kertoo, mutta mitä sen sisällä ja takana on, tietää sun kumppanisi. Kyseessä ei todennäköisesti ole mikään, mitä sinä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä. Hän vain reagoi johonkin asiaan niin voimakkaasti, että ei pysty muuhun. Onko hänellä joku luottoystävä, jonka kanssa hän voisi puhua asiasta?

Mä kehottaisin sua menemään itse hakemaan ensin apua itsellesi jos ei sun kumppani halua lähteä. Voit ehdottaa ensin, että mennäään yhdessä hakemaan apua meille. Sulla on normaalin miehen normaalit hyvät halut, niin se pittää olla, ja asian ymmärtämistä saattaa kumppanillesikin auttaa se tietoisuus, että on meillä miehilläkin aikoja ja tilanteita kun ei vehkeet toimi ja on sekaisin. Se on ihan normaalia meille ihmisille, että välillä mennään kramppiin ihan ihmeen pienistäkin asioista.

Jos pystyt puhumaan asiasta luottoihmisellesi niin tee se, mielummin etsi omasta ystävä-sukulaispiiristäsi joku viisas nainen jonka kansssa voit puhua ja kysyä miten menetellä. Tai sitten ihan ulkopuolinen ammattiauttaja. Ja auta hyvillä mielin itseäsi itsetyydytyksellä se on hyvä konsti ja kelpo kaveri se nyrkkikyllikki eikä se ole kumppanilta pois millään tavoin, jos nuori mies vemputtaa liiat paineet poikkeen. Kysy vaikka kokeneemmilta naisilta.. ;D

Mutta jotain hämmervenkkiä sillä sun kumppanilla on, ja hänkin varmaan haluaisi sen itsekin selvittää, mutta voi olla että häpeä painaa siellä puolella asiaa niin paljon, että ei uskalla käsitellä tai ei hahmotakaan vielä, että mikä hänet saa reagoimaan ja tuntemaan niin, että menee niissä tilanteissa sekaisin ja hämilleen.

Oletko puhunut tunteistasi hänelle? Jos puhuminen on vaikeaa, voit vaikka kirjoittaa "Minä"-viestejä, siis minusta tuntuu... ja sitä rataa. Ja kertoa ensin positiivisista asioista, mitä hänestä koet. Ja sitten kertoa myös, mitä tunnet tässä tilanteessa, vähän niinkuin tännekin kerrot. Unohda nyt kuitenkin se, että ajattelet itsesi steriloimista sen takia, jos toisella on vaikeuksia kohdata omaa seksuaalisuuttaan ja kumppaninsa, sinun seksuaalisuutta. Se on väliaikainen ongelma, jolle löytyy varmaan selitys ja ymmärrys, ja sulla on täysi oikeus omaan seksuaalisuuteesi ihan vanhoihin päiviin saakka, sitten kun olet vaipoissa ukkona hoitopaikassa, niin sielläkin sulla on oikeus hyvään omaan seksuaalisuuteesi.

Puheella on parantava vaikutus, kun se purkaa ääneen sanomatonta auki, luo hahmon näkymättömälle ja puhuessahan me usein vasta hahmotamme asiaa, joka on saattanut olla siihen asti vielä ihan tiedostamaton möykky sisällä.

Tsemppiä ja avoimuutta 🙂👍 Onhan sullakin oikeus omiin tunteisiisi ja hämmennykseesi. Se on aivan luonnollista tuolllaisessa tilanteessa.

Hei 🌻🙂🌻
Minä edelleen kamppailen tämän liittomme seksittömyyden vuoksi.
Mieheltä ei ole tullut aloitteita ja hän myönsi sen, että jotain hänessä meni rikki uskottomuuden myötä.
Meidän parisuhteemme on seesteinen, ei työstressiä tms. Ainoa asia on tämä seksin puute.
Jotenkin sain miehen sanomisista sen käsityksen, että haluttomuus on kokonaisvaltaista ja ei liity siis minun persoonaani.
Hänellä on pelko siitä, jos se ei onnistu ( ollut erektiovaikeutta uskottomuuden jälkeen) ja siksi hän välttelee seksiä.
Usein jää telkkaria katsomaan, jotta ei tule kiusallisia tilanteita.
Jotakin pitäisi jo tehdä ja mietin sitä, millä tavoin minä toimisin oikein tässä tilanteessa.
Uskoton mies ei ole.

Ehkä sun pitäisi vaan ihan hyvillä mielin ja hyvin haluin huolehtia omasta seksuaalisuudestasi itse omin käsin ja antaa sen miehen tulla sitten perästä, jos vaikka sattuu huomaamaan ja innostumaan siitä... mistäs sen tietää mistä se solomu lähtee aukiammaan, mutta onhan sulla oikeus omaan seksuaalisuuteesi ja sen tyydyttämiseen ja keinojahan ja apuvälineitä kyllä löytyy. Seksologitkin rohkaisevat naisia tyydyttämään itseään välillä apuvälineillä, ettei ihan kasva hämähäkinseittiä ja pyssyyvät lihakset jollain tapaa kiinteämpinä ja sitäpaitsi siitä saa endomorfiinisia vai mitä ne on hyvänolonaineita ittelleen ihan iliman huumeita ja ilimaseksi.

Se voi poistaa paineita myös yhteisen seksin harrastamisesta jos se puoli on jumissa. Ja rentoutuupahan edes ite. Samalla voi sallia sen mtös toiselle. Mistä sitä tietää, millä se solomu aukevvaa, mutta yrittänyttä ei laiteta, ainakaan korvan taakse... vai miten se meni?🙂👍

Hei 🌻🙂🌻
Kiitos Pöllöhuuhkaja vinkistäsi. Olen yrittänyt ylläpitää tuntuman omiin seksuaalisuuden tunteisiin. Mm.seksuaaliterapeutti kannusti tähän, kun oli käynti miehen uskottomuuden jälkeen.
Miehellä on ollut erektio ongelmia jo aiemmin mutta nyt, kun mietin tämä vaisu kausi alkoi viime kesänä.
Hän sanoi pelkäävänsä epäonnistumista yhdynnässä ja olettaa minun tarkkailevan häntä?
Yritin sanoa, ettei se epäonnistuminen maata kaada pitkässä suhteessa ja että minua ei tarvitse pelätä.
Tässä voi olla kyse ehkä masennuksesta ( miehellä uusia lääkittäviä terveysongelmia) tai iän puolesta jopa testosteronin puutteesta.
Nämä tulivat mieleeni, koska seksiasiat eivät kiinnosta häntä ylipäätään ollenkaan.
Ja sitä uskottomuutta en tosiaan epäile.
Mennäänpä siis rauhassa eteenpäin. Vielä se aurinko paistaa tähänkin risukasaan 😮

Vähänpä miehiä kirjoittelee tänne. No yksi sentään. Meillä yksi ongelma parisuhteessa on hellyyden puute. Tai oikeastaan yksisuuntainen liikenne. Haluan halata, saada halauksia, haluan seksin suhteen esileikkiä ja olla ottavan osapuolena esileikissä, mutta... Yksipuolista.
Halaus pitää kuulemma pyytää, esileikissä hän ei halua koskea minuun, eritoten sukupuolielimiin. Ei millään. Kuulemma on vaan tällainen. Ei pysty muuttumaan. Yksi asia, joka on tuonut todella paljon itselleni katkeruutta.

Seksiä on jos unohdan oman nautinnon ja tyydyn pelkkään yhdyntään. Todella vaikeaa. Lomalla ollessa seksiä oli ja paljon, mutta ei kosketuksia. Halusi paljon sitä, mutta oli yksipuolista. Rupesi ärsyttämään. Oli kyllä koko ajan kiehnäämässä, mutta kivahdin siitä, kun pitää kiehnätä mutta ei antaa mitään.

Olen ajatellut pyytää vaimoani menemään seksuaaliterapeutille, mutta tässä tilanteessa, hän varmaan hyppää silmille ja raivoaa ja tekee jotain typerää. Eli kapinoi kaikkia vastaan, eikä ota mitään kuuleviin korviin.

Olenko jotenkin epänormaali, kun haluaisin seksiä vaimoni kanssa useasti viikon sisään (3-5 kertaa viikossa)? Tottakai vähemmän, jos tuo tuntuis itselleni jo liialta? Turvautunut jopa oman käden oikeuteen, kun siinä sentään saa mielikuvituksen avulla itselleen hyvää. Mutta sekin tuntuu jo pakkopullalta, kun tätä on jatkunu jo kauan. Vaimoni (asumusero ja eropaperit viety) haluaisi tai ei haittaisi häntä jos kävisin harrastamassa seksiä jonkun kanssa. Jotenkin itseni ja omien periaatteiden vastaista. Jotenkin tunteetonta vaimoltani. Ja emotionaalisesti tyhjältä minua kohtaan. Minä ainakin oilisin raivoissani, jos vaimoni kävisi vieraissa nyt. Kun minua ei halua, niin miten muita?

Liityn miesten harvalukuiseen (?) joukkoon tässä ketjussa. Paljon olen seuraillut näitä tämän parisuhde -foorumin eri keskusteluketjuja, mutta jostain syystä tämä kyseinen ketju on jäänyt pimentoon.

Itsellä tuli hiukan kaksijakoinen mieliala näiden kirjoitusten lukemisen myötä. Myötäelävää surua/pahaa mieltä, mutta toisaalta jälleen kerran helpotuksen tunne siitä, etten ole ainoa, joka painii ko. ongelmien kanssa elämässään. Vertaistuki lienee hyvä sana tässäkin kohtaa. 🙂🌻

Itse olen siis siinä tilanteessa, että 28 vuotiaana perheenisänä elelen rakastamani naisen ja maailman ihanimpien lasten kanssa. Mutta ei se elämä ole aina niin upeaa, mitä se ulospäin voisi näyttää. Niin, kukapa meistä tuolla kadulla tietää vastaantulevien elämän kipukohdista. 😳 Avioliittovuosia on takana kutakuinkin kymmenkunta vuotta, monenlaisissa kriiseissä ja elämän myrskyissä olemme eläneet, ja yhdessä selvinneet. Kaikki tämä on ollut parisuhteen pohjaa lujittamassa. Viimeisimpien vaiheidenkin jälkeen olen saanut todeta eläväni aivan mahtavan ihmisen kanssa. Pettämisepäilyjen ja mustasukkaisuudenkin jälkeen olen saanut pitää paikkani perheessä, en ole (kuulemani mukaan) pahoittanut epäilyilläni puolison mieltä ja loukannut häntä.

Nyt alan vain itse olla epätoivoinen seksielämän suhteen. Sitä kun on ollut (mielestäni) aivan liian vähän, nykyinen tahti lienee 1krt/kk. Aiemmin oli kerta viikossa, siis suunta on ollut pidempään laskusuunnassa. Selitän itselleni kaiken arjen stressillä ja kiireillä, se on ollut helpompi tie kestää. En ole halunnut laskea vaimolle taakkaa enempää seksin kerjäämisellä. Olen toki aiemmin, kun seksielämä oli aktiivista, tehnyt aloitteita. Ne ovat vain vähentyneet, kunnes lopetin kokonaan. En halua kerjätä, se tuntuu niin alentavalta niin herkän ja kauniin asian suhteen, kuin puolisoiden välinen seksielämä. Lähes poikkeuksetta aina, kun toinen on ollut valmis, olen tiennyt tilaisuuden koittaneen ja pyrkinyt olemaan väsymyksestä, päänsärystä tms. huolimatta valmis kuin "lukkari sotaan", vai miten se sanonta menikään... 🙂
Mutta silti, aina olen ollut "antava osapuoli", siis pyrkinyt siihen, että toinen saa, toinen nauttii. Mutta tokihan sitä sanotaan, että "mies saa aina, naiselle se ei ole itsestäänselvyys". Mutta nyt tilanne on se, etten näe vaimonikaan nautintoa. Tilanteista on tullut vain juurikin sitä jonkun tuossa aiemmin mainitsemaa hikistä ähellystä. Olen kokeillut oman käden oikeuttakin, mutta ei siitä saa mitään irti. Se jäi pois.
Asiasta puhumistakin olen kokeillut. Rakas on vain niin häveliäs tms., ettei "niistä asioista" puhuta seksielämän ulkopuolella. Siis, minä näen ongelman, toinen ei näe. Johtopäätökseni on, että ongelma on siis pääni sisällä.

Kun vain saisikin osoittaa toiselle sitä rakkautta, hellyyttä ja lämpöä, arjessa ja "sängyssä". Kun kaikki oli vielä hyvin, meillä oli hyvinkin monipuolista ja upeaa seksielämää. Kumpikin antoi ja kumpikin sai. Sellaista minä kaipaan. Itse kun tykkään antaa sekä hellää seksiä, että tarvittaessa hiukan rajumpaa (ei mitään kinkyä todellakaan). 😳

Kun luin noita teidän muiden kirjoituksia, mietin, että miksi tämä elämä ei voisi olla yksinkertaisempaa ja helpompaa. Vakka valitsisi kannen, kaksi samalla tavoin ajattelevaa saisi kohdata toisensa ja elää yhdessä. Vai onnistuisiko sellainen mitenkään? Onko liiallinen toive, että saisi rakastaa ja tulla rakastetuksi omassa parisuhteessa? Tällainen ajatus tuli mieleen tässä keskusteluketjua lukiessa.

Vai onko se niin, että elämä (ja me itse siinä sivussa) muokkaa meitä parisuhteessa eläviä (kuten kaikkia)? Tulee tyytymättömyyttä itseen/puolisoon. Tulee stressiä. Joillekin lapsien tulo muokkaa asenteita yms. Joillekin lapsettomuus aiheuttaa ongelmia.
Kaikkinaiset ongelmat sitten voivat viedä puolisoita erilleen, tai nostavat sen "todellisen" luonteen esille. Onko ihminen vain rakkauden ja ihastumisen huumassa niin sokea, niin erilainen, että tulee virhevalintoja? Entä odotukset, miten ne vaikuttavat elämään ja parisuhteeseen, jos eivät toteudukaan? Kuinka kauan ihmisellä menee tosiasioiden hyväksymiseen? Vai onko se liian raskas asia hyväksyä, että elämä ei todellakaan voi olla aina sitä samaa tasaista arkea kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Ihminen kun ei koskaan voi olla täydellinen, ei lähellekään. Kun on kaksi ihmistä, on vähintään tuplamäärä muuttuvia tekijöitä elämässä.

Tällaista pohdintaa (ehkäpä typerää sellaista) ja ajatusten virtaa, lähinnä nyt omien ajatusten selvittelyä. 😳

Voimia kaikille teille oman elämän vaikeuksissa ja haasteissa! Muistetaan kuitenkin yksi tärkeä asia: meillä kaikilla on vain yksi ainoa elämä kaytettävissä. Sitä(kin) ajatellen, onnea matkaan! 🌻🙂🌻

Auku ja Kaljukostaja jotenkin kuulostaa kertomuksistanne, että siellä toisella puolella parisuhdetta on jokin tiedostomaton ongelma toiusella osapuolella oman seksuaalisuutensa kanssa. Varsinkin, jos on aiemmin seksi maistunut ja kelvannut ja sitten onkin asiat kääntyneet jotenkin "häveliäiksi" tai kielletyiksi ettei niistä voi edes puhua. Se kertoo minulle, omasta historiastani, että toisella osapuolella on saattanut aktivoitua jokin tiedostamaton asia, joka tekee seksistä yhtäkkiä häveliästä, sopimatonta, vaikka se juuri avio- tai avoliitossa pitäisi olla sallittua ja hyvää ja molempia osapuolia rentouttavaa, parisuhteen yksi ydintoiminto. Jakaa itsensä alastomana, haavoittuvana ja hellyyttä tarvitsevana vastavuoroisesti.

Toinen vaihtoehto on, että kumppanillanne on jokin salaisuus, toinen ihminen tai seksuaali-identiteetin kriisi. Kolmas vaihtoehto on, että hänen tapansa kokea seksuaalisuus ei vaan täsmää teidän tapaanne kokea se parisuhteessa. Siis että persoonat ei kohtaakaan jollain toivotulla tavalla, tai että seksuaalisuus vaan muuttuu itse kullakin.

Tämä on vain hakuammuntaa, mutta kilikellot saapi soida silloin, kun toinen yhtäkkiä tai vähitellen alkaa pitämään seksiä parisuhteessa häveliäänä, sopimattomana tai paheksuttavana, tai jopa kieltää siitä puhumisen.

Silloin on lupa hakea apua. Itselleen. Toinen ei välttämättä sitä halua eikä pysty hakemaan eikä ottamaan vastaan, mutta itseä on lupa ja velvollisuus auttaa, mennä puhumaan jollekulle luotetulle kipeästä asiasta, joka ilmiselvästi teitä molempia vaivaa. Hyvä kun kirjoitatte tänne. Seksuaalisuuden vammat ovat niin yleisiä, ettei moni uskokkaan. Ne ovat vaan niin piilossa...
🙂👍
Voimia pakerruksiinne!

Tämä aihe on niiiiiiiin kipeä ja vie kaikki voimat. Toivoisin, että aloittaja vielä jaksiaisi seurata ketjua ja kertoa kuulumisistaan.

Olen ollut parisuhteessa 9 v. ja viimeiset 8v. ovat olleet todella haku ammuntaa seksin osalta. Terapiat ja muut lääkärit sekä asinatuntijat on läpikäyty. Erektiossa ei ole vikaa, mutta jos ei halua niin ei vaan halua. Todella raadollista ja repivää.

Olen koko ajan uskonut johonkin parempaan. Mutta sitä ei tule. En usko enää. Onko joku muu OIKEASTI LÖYTÄNYT ratkaisun? MIkä se on?

Mieheni ei halua tuottaa minulle hyvää, ei halua seksiä siis millään tavoin. Onko ero ainut ratkaisu?

Hei 🙂🌻
Nostelen tätä vanhaa ketjua, sillä tämä ongelma edelleen vaivaa suhdettamme.
Yritin keskustella aiheesta mieheni ( pettänyt osapuoli ) kanssa. Ensin hän syytti minua kovasti. Mielenkiintoni on kuulemma väärissä asioissa ( läppäri ) ja se ärsyttää häntä. Toinen asia tuntuu olevan se, että pahimman sairastamiseni ajan meillä oli seksi katkolla tilani vuoksi...
Hän kuulemma rakastaa minua kuitenkin, vaikka seksiä ei olekkaan.
Sitten hän mainitsi sen uskottomuutensa, jonka jälkeen sukelsi niin pohjalle (= oli masentunut ). Minä ihmettelen, mitä hän sillä tarkoitti??? Miten se liittyy siihen, ettei meillä ole seksiä?
Miehen kanta on vielä se, että asioista ei puhuta. Uskottomuudenkin jälkeen hän itse selvittyään ei halunnut puhua enää, vaan unohtaa asian ja katsoa eteenpäin...
Olen jo niin väsynyt näihin ongelmiin...Uskottomuudestaan on jo kaksi vuotta aikaa kuitenkin ja terapiaan hän ei lähde 😭

Mariella, olen lueskellut viestejäsi kovasti tällä palstalla. Ensinnäkin olet tosi vahva nainen ja päässyt yli monista asioista. Minusta vain kovasti tuntuu, että miehesi on nyt uhriuttanut itsensä. Sinä olet nyt se, joka korjaa suhdettanne vaikka miehesi pitäisi kaikista tekosistaan johtuen tehdä sinulle hyvä olo, ei toisinpäin. Miksi tämä niin minua suututtaa? Siksi, että sinä ihan selvästi alat jotenkin alitajunnassasi kokea, että sinun se kuuluukin tehdä. Ei kuulu! Sinä ansaitset Mariella jotain niiiin paljon parempaa. Voi kun pääsisin ravistelemaan sinua ja sanomaan, miten arvokas ja upea ihminen olet, eikä sinun miehelläsi ole MITÄÄN oikeutta syyllistää sinua.

Miksi, jos hän on niin haluton, hän pystyi kuitenkin ulkopuoliseen suhteeseen? Miksi sinun pitää nyt hoitaa miestäsi ja ymmärtää niin kovasti? Ymmärrän minä että haluat suhteen toimivan. Mutta miksi hän ei tee itse asialle mitään, miksi sinä kursit suhdetta yksin kasaan?

Anteeksi jos kirjoitukseni on hieman paatoksellinen. Olen vaan niin surullinen kun luen näitä tarinoita, joissa petetty osapuoli onkin yhtäkkiä se, jonka täytyy korjata toisen ihmisen jäljet suhteessa.

Ja unohdin sen toisen asian, mistä piti kirjoittaa, joten piti avata vastausboksi uudestaan. 🙂 Meillä ongelmat sängyssä jatkuvat edelleen, eli sänky on vain paikka, jossa nukutaan. Ja kyllä, voisin kyllä harrastaa seksiä ihan missä tahansa muuallakin ja kyllä, valot päällä tai valot pois, ei ole niin väliksi. Mutta mies välttelee nukkumistakin siellä sängyssä, kun sohvalla rötvää yömyöhään, ettei tarvitsisi tulla viereen lainkaan. En ole koskaan ollut hänestä haluttava, vaikka hän niin väittääkin. Suutelua ei ole, vain halaamista ja kädestä pitämistä. Haluaisin vielä joskus tuntea oloni naiseksi, että toinen haluaa tuottaa mielihyvää ja minä haluaisin antaa takaisin. On kovin outoa, ettei toinen koe mitään väristyksiä mistään. Luikin nykyään aina alasti ollessani piiloon pukemaan, koska miehen katseet eivät ole uteliaita tai haluavia, vaan pelkästään kuin katsoisi jotain arkistakin arkisempaa asiaa. Ei ole koskaan sanonut mitään kaunista, eikä ole kiinnostunut rinnoistani, mistään. Suhteen alussa hän sanoi kuinka suuteleminen on parasta mitä hän tietää. Hän on suudellut minua vain muutaman kerran tämän kolmen vuoden suhteen aikana. Lääkäriin hän lupasi mennä testosteronimittauksiin, muttei koskaan mennyt. Hän hokee vain nyt kolmatta vuotta, miten kaikki muuttuu vielä paremmaksi, että kyllä asia muuttuu. Hyvin on muuttunut vuosien aikana, seksiä on nyt enää 4kk välein, eli seksiä yhteensä suhteen aikana ehkä 10-15 kertaa ja kerrat erittäin huonoja, olen tehnyt kaiken ja toinen on kuin lahna. Mitään en tietenkään ole tästä sanonut, että seksi on surkeaa. Kaikkea kivaa olen sanonut ja yrittänyt, mutta häntä ei vaan huvita. TUntuu kuin raiskaisi toista, jonka suu sanoo että kivaa on ja jatketaan vaan ja muna on lörpsänä, hän ei halua suuseksiä eikä halua että mitään näkyy. Mitä ihmettä minä tässä vielä sitten yritin? Alkoholiongelmakin hänellä on. Mutta nyt olen saanut näillä näkymin asunnon, jota käyn katsomassa ensi viikolla. Surullista, etten saanut koskaan perhettä enkä rakkautta. Mutta näin se vaan meni.

Olen uusi lukija tällä palstalla, kun miehen haluttomuus laittoi minut hakemaan ymmärrystä netistä. Tiedän, että jokainen tarina on erilainen ja jokainen ihminen on yksilö. Siispä ongelmia ja niiden syitä ei voi yleispätevästi tulkita. Lyhyesti halusin kommentoida tähän aiheeseen. Olen kolmekymppinen, mieheni 5 vuotta vanhempi. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta, siitä 4 vuotta naimisissa. Nyt olemme siinä pisteessä, että mieheni ei halua seksiä ollenkaan. Nyt kun oikein muistelen, emme ole harrastaneet seksiä yli kolmeen vuoteen kertaakaan. Yritän ymmärtää, puhua, olla puhumatta, selvittää, sääliä, uhkailla, kiristää, ymmärtää, mutta en vain ole löytänyt syytä hänen haluttomuuteen. En ole itsekään sellaista tyyppiä, että haluaisin monta kertaa viikossa, mutta kolme vuotta on ihan pirun pitkä aika. Miehen kommentit asiaan ovat lähinnä, että hän ei tiedä mikä häntä vaivaa, ei ole selitystä haluttomuuteen, hänen on hyvä olla näin. Uskottomuutta ei ole ollut ikinä, tai mieheni ei ainakaan ole jäänyt kiinni mistään siihen liittyvästä. Minä olen ollut aina uskoliinen kumppani. Arki luistaa, olemme arjen pyrittämisessä huippuhyviä, ja siksi tässä on hyvä olla. Mietin vaan, nyt kun tällainen aihe on ollut esillä, että voiko ihminen oikeasti elää loppuelämän ilman seksiä? Välillä olen tosi kiukkunen asiasta, ja haluaisin pettää miestäni ihan vaan laittaakseni hänet tajuamaan, että seksi on osa normaalia avioliittoa. Pelkään vaan seurausta, joka pettämisestä voi johtua. Voisin myös valehdella pettäneeni, jotta näkisin hänen reaktion.

Hyvä Saimi2! Meidän kaikkien petetyksi tulleiden puolisoiden puolesta sanon tämän: Älä PETÄ puolisoasi. Toistan: Älä PETÄ puolisoasi. Omasta historiastani annan sinulle vaikka tämän vinkin. Ota asia asiana esille ilman mitään tunteita ja syyllistämistä miehesi kanssa ja tuo esille tämä raadollinen käytännön ratkaisuehdotus. Sopiiko miehellesi, että käyt saamassa maksullista seksiä? Olen ihan varma, että kyllä sitä meille naisillekin järjestyy, tosin tietoa ei ole. Jälkikäteen voin näet sanoa, että jos pääsisin ajassa taaksepäin ja vaikeiden hetkien aikana mieheni olisi tuonut tarpeensa näin suoraan esille, olisin oivaltanut missä oikeasti mennään ja pohjalla ollessani jopa antanut luvan ostoksille menoon. Niitä toistuneita ostoksia on vaan ollut vähän pirun kova homma sulatella niiden tultua julki kymmenen vuotta myöhemmin. Mieti, onko se juuri SEKSI mitä kaipaat, oletko valmis maksamaan siitä, että joku laukaisee sinut nautintoon, ilman mitään tunteitten kohdistamista sinuun rahan siirryttyä palveluntarjoajalle. Enempää en kaiva, vaan ei kahta ilman kolmatta: Älä PETÄ puolisoasi.

Terveisin yksi kaikkien - ihme kyllä - henkiin jääneitten puolesta

Hei🙂🌻
Kiitos kommenteistanne. Täytyy omasta tilanteesta lisätä, että olen säilyttänyt kosketuksen omaan seksuaalisuuteeni (seksuaaliterapeutin ohje) itse.
Välillä mietin sitä, jos mies on taas uskoton? Onhan meillä ollut jokunen kerta tässä seksiä mutta ne erektioon liittyvät ongelmat ovat häirinneet sitä.
Luulen, että mies pelkääkin; hyvinkin alkanut seksi kun on lopahtanut hänen erektionsa loputtua. Toisaalta: hän on siinä iässä, että testosteronin puute voi myös selittää asiaa. Niin; eihän se seksi siinä uskottomuudessakaan onnistunut...
Pyryharakka: sinäkin mainitsit tuon testosteronin. Voi, kun saisimme nämä miehemme tutkimuksiin.
Hyvin pitkä tauko seksissä nuoremmalla miehellä kuulostaa erikoiselta. Olisiko hänenkin hyvä käydä lääkärissä? Taustalla voi olla masennus tai jotain fyysistä. Normaalilta se ei kyllä kuulosta.
Mietin sitä, miksi seksistä puhuminen on monelle miehelle vaikea asia. Meillä mies yhden kerran totesi niin, että mitä enemmän siitä puhutaan, sitä vaikeammaksi asia menee. Hän sanoi, että vika on hänellä korvien välissä. Suorituspaineet lisääntyvät ilmeisesti, mikäli asia otetaan puheeksi.
En tiedä, onko tässä muuta mahdollisuutta, kuin kärvistellä vaan puutteessa ja odottaa toivoen muutosta. Mies kyllä halailee, suutelee...pettämiskuvion aikaan ei tätä ollut. Silloin fyysinen kosketus puuttui lukuunottamatta taputtelua olkapäälle.
Miehellä voi vielä olla myös jotain, mikä on jäänyt kertomatta. Minulla on jonkinlainen aavistus siitä mielessäni 😟