Hei,

Kuulostaa siltä, Valkoruusu, että miehesi on menettänyt otetta aktiiviseen ja positiiviseen elämään. Että seksin vähyys on seurausta monesta asiasta. Moni masentunut uppoutuu pornoon, jää sitä katsomaan, vaikka se ei tuo tyydytystä. Ei ole voimia tai ei saa niitä suunnattua mielekkäästi, niin että tuntisi aitoa intoa. Valtaosa miehistä tykkää hottis-asuista mutta eivät ne auta, jos perusta ei ole kunnossa.

Pornon katselusta ei tarvitse automaattisesti olla huolissaan. Runsas pornon kuluttaminen on kuitenkin usein oire jostain ja saattaa aiheuttaa vieraantumista parisuhdeseksistä kun mieli suuntautuu liiaksi pornoon. Jos pornolla hakee lisäksi itsetyydytystä, halut jäävät vähäisiksi pornon ulkopuolella ja seksi puolison kanssa voi alkaa tuntua työläältä. Voisi yrittää kokeilla miten vaikuttaa, jos miehesi on ilman pornoa esim. pari viikkoa tai kuukauden. Jos on vaikea olla ilman, on hän selkeästi riippuvainen pornosta ja se heijastuu perinteiseen seksiin.

Jos miehesi on vaikea puhua pornon katselusta, on mahdollinen erektiohäiriö vielä vaikeampi asia. Tyytyväisyyteen, onnellisuuteen ja terveyteen vaikuttavat asiat vaikuttavat myös erektioon. On hyvinkin mahdollista, että miehesi on epävarma erektiosta ja tämä vähentää aloitteellisuutta seksiin. Pelkän iän puolesta ei pitäisi olla mitään ongelmaa, iän puolesta sitä pitäisi olla parhaimmillaan.

Ullkomailla, teidän kohdalla tulee mieleen vähän sama asia. Ei puolisoiden välinen seksi ole kiinni tarkoin määritellyistä ulkoisista tekijöistä, että pitäisi olla juuri tietynlainen, pukeutunut tietyllä tavalla. Turhaudut vain lisää mikäli ajattelet, että sitten mies haluaa seksiä kun olet lihaksikkaampi. Teillä seksi on lopahtanut niin täysin, että taustalla täytyy olla jotain merkittäviä syitä. Kerroit, että ennen seksin loppumista sitä oli 1-6- kertaa vuodessa. Tyypillisesti suhteen alussa seksiä 1-6 kertaa viikossa. Oliko teillä alussa intohimoa? Onko seksi koskaan ollut tärkeää? Miten miehesi tyydyttää itsensä? Saako hän erektion? Vaikuttaa siltä, että teillä ei ole koskaan ollut tyypillistä parisuhteen seksielämää. Onko sinulla ollut ennen nykyistä parisuhdetta aktiivista seksielämää? Hyväksyitkö nykyisen parisuhteen alusta lähtien, että siinä on kovin vähän seksiä? Jos seksielämänne ei ole koskaan ollut aktiivista ja se on ollut pari vuotta lopahtaneena, vaatinee sen elvyttäminen perusteellista ponnistelua molemmilta.

Valkoruusu ja Ulkomailla, en tiedä miten muuten voisitte päästä eteenpäin kuin keskustelemalla miehenne kanssa. Jos se keskustelu olisi helppoa, tuskin olisitte nykyisessä tilanteessa. Syyt ovat todennäköisesti moninaiset, eikä asian korjaaminenkaan ole näin ollen yksinkertaista. Tuskin ulkoiset tekijät ovat ratkaisu.

Toivon, että pystytte keskustelemaan asiasta.

Hei🌻🙂🌻
Lähes seksitöntä elämää mekin nyt elämme. Joitain kertoja on ollut miehen uskottomuuden jälkeen ja tuolloin huomasin, olisiko ollut toisella kerralla selkeää erektiovaikeutta.
Toista naista ei kuviossa enää ole vuoteen ollut mukana.
Mies on 50v. ja testosteroni asia mietityttää. Josko siinä on jotain poikkeavaa. Mies ei ole aktiivinen. Senverran olet kysellyt, eikä vika ole minussa kuulemma.
Mies ei halua puhua asiasta, koska sanoo sen pahentavan tilannetta??
Olisi mukavaa olla haluttu jälleen, vaikka taustalla vielä tämä uskottomuus jäytää.
Kuljen itse psykiatrilla masennuksen vuoksi ja Seksuaaliterapiassa myös. Haluan löytää itsekkin aidot tunteeni ja haluni takaisin tuon pettämisen rikkomana.
Jospa saisin nämä ongelmat ratkottua yksin, sillä toinen on valinnut sen tien, että ne vaietaan kuoliaaksi. 😳

Hei,
Olen aikaisemmissa suhteissa ollut hyvin aktiivinen. Pidin seksista, sytyin helposti ja tulin helposti. En tarvite pitkia lammittelyja jne.
Ihan alkuun pidin miesta harvinaisena herrasmiehena. Sankyyn mentiin vasta kun oli molemmille selvaa, etta tama on vakavaa. Joka tosin ei ollut pitka aika, muutama viikko, mutta se periaate, etta ei heti ekoilla tapaamiskerroilla vieda loppuun asti, viehatti minua. Olin hyvin "haluttu", joten pidin siita, etta joku arvosti myos minua itseani itseni vuoksi, ei pelkan kropan.
Kun sitten seksielama vakiintui, sita oli 2-3 kertaa viikossa. Mina olisin halunnut joka paiva tosin, mutta seksi oli niin hyvaa etta sita kannatti odottaa.
Koska toitten takia olimme valilla erossa toisistamme, vietimme myos silloin talloin pupusteluviikon ,jolloin emme hotellihuoneesta ulos ehtineet. Eli ihan normaalia touhua. Paljon eri asentoja, suuseksia molemmin puolin jne.
Mies oli synnytyksessa mukana, mutta kieltaa, etta synnytyksen nakeminen olisi vaikuttanut hanen haluihinsa. Itse kylla luulen, etta alamaki alkoi silloin. Pikkuhiljaa mies vain on menettanyt kiinnostuksensa. Ja mina yrittanyt sopeutua.
Niinkuin toisellakin kirjoittajalla, meillakin viimeiset kerrat oli, etta mina annoin suuseksia. Viimeiselle kerralla, silloin vuosia sitten, mies tuli ensimmaista kertaa suuhuni. MInun mielestani han ei aikaisemmin vain ole ilennyt tulla, kun pitaa sita jotenkin iljettavana ( ei siis itse varmasti ottaisi lastia vastaan). Minulle se on ollut samantekevaa. En pida, mutta voin ottaa. Aikaisemmissa suhteissa se oli ihan peruskamaa.
Viimeisen suuhunoton jalkeen mies sanoi:" etta et ollut niin itsekas kuin tavallisesti".
Se tappoi jotakin sisallani. Jo vuosikausia olin yrittanyt miellyttaa. Jos hanen vain teki mieli, niin olin aina valmis. Vaikka siis en olisi ollut. Laitoin vaivihkaa sylkea sormiini ja kostutin itseni, jotta onnistuu. Olin aktiivinen, en maannut kuin kala, tein toita. Mm. sellainen asento, joka on erittain raskas naiselle, mutta tuo paljon mielihyvaa miehelle (ainakin kokemukseni mukaan, nainan kyykyssa miehen paalla, ainut mitka koskettaa on penis ja vagina, nainen liikkuu jalkalihasten varassa ja kadet tasapainottaa). Luulin, etta ottaessani paljon ratsassaessani, annan myos. Tuon itsekas kommentin jalkeen olen melkoisen sekaisin. En tieda mita ja miten han haluaa/ haluaisi minun olevan. Minun mielestani olen keskittynyt hanen mielihyvaansa, jotta saisin itsekin jotakin.
Mies itse ei pida suuseksia viimeisena kertana, vaan kertaa, jolloin han tuli sisaani, mutta akti sinansa epaonnistui kun olimme asuntoautossa ja se heilui niin, etta emme voineet jatkaa tiheasti parkkeeratulla leirintaalueella. Mutta tunnelma oli hilpea ja kihersimme kuin teinit.
Mutta nyt jo pitkan aikaa han kieltaytyy puhumasta kokonaan aiheesta. Joskus sivulauseessa pikkuisen nalvii etta ois kiva saada seksia. Ja julkisesti kun on muita ihmisia paikalla ja on kahvittelun aika, han saattaa kysya " haluatko kahvia, teeta vai minua". Mutta kun ollaan kahden kesken, niin asia vaietaan kuoliaaksi.

Hei Ulkomailla,

Kovin surullista, että aktiivinen seksielämä voi tuolla tavalla vain kuihtua. Vaikuttaa siltä kuin seisoisitte molemmat surullisina ja epätietoisina haudan äärellä ja haudattuna on teidän seksielämä. Ette tiedä miksi olette tähän haudan äärelle joutuneet ja mitä haudassa todella on.

En näe muuta keinoa kuin, että keskustelette tilanteesta. Ilmeisesti myös miehesi kärsii tilanteesta mutta ei osaa avautua. Eikö voi todeta, että molemmat ovat ennen nauttineet seksistä ja on molempien kannalta surullista, että se on lopahtanut. Että molempien elämänlaatu paranisi korjaamalla tilannetta. Onko mahdoton ajatus käyttää apuna terapeuttia?

Tunnetilat on vaihdelleet aika laidasta laitaan asian kanssa. Välillä täyttä epätoivoa, välillä jopa ihan toiveikas olo. Sinänsä ei mitään radikaalia muutosta ole tapahtunut. Muutama kerta pariterapiassa käyty, kommunikaation ongelmia siellä yritetty selvittää. Jonkinlainen epätoivo, ja jonkin sortin valmistautuminen jopa eroon on vaihtunut tällä hetkellä siihen fiilikseen, että erota ei, ennen kuin on kaikki kortit katsottu läpi. Sen verran hyvät lähtökohdat kuitenkin suhteelle muuten on. Samanlainen arvomaailma, halutaan samoja asioita, yhteisiä kiinnostuksen kohteita paljon jne.

Mihin tämä sitten riittää, jää nähtäväksi. Juuri nyt en osaa muuta kuin olla tyytyväinen siihen, että rinnallani on sentään joku joka minusta välittää ja minua rakastaa. Koetinkivi on tullut vastaan, mutta ehkä siitä tosiaan yhdessä selvitään, kun kerran kumpikin on halukas asioita selvittämään. Helppoa ei tämä ole, kaukana siitä. Ehkä nyt on ihan hyvä aika käydä ongelmiin käsiksi, 6 vuotta yhteiseloa takana. Onneksi nyt, eikä vasta 10 vuoden päästä, jolloin asiat olisi jo ehkä niin solmussa, ettei niitä enää saisi selvitettyä.

Tasta ketjusta rohkaistuneena paatin sitten yrittaa puhua.En paassyt edes lahelle asiaa, kun oli pakko luopua koko hullusta ajatuksesta. Mina sitten kaansin keskustelun niin, etta taman vuoden uuden vuoden lupaus on, etta yritan oppia olemaan enemman think-think- talk kuin talk-talk- think.
Hanen mielestaan syytan hanta kaikesta, oli se sitten mita tahansa, ihan kirjaimellisesti. Vaikka omasta mielestani olen vain ilmoittanut jotakin.
Esimerkkina , yhtena yona herasin hirveaan korvakipuun. Surffasin sangyssa yolla puhelimella mika olisi oikea laake, meilla kun on ok ensiapuvarustelu kaikenlaisia laakkeita kotona. Han herasi ja kysyi, miksi surffaan ja sanoin mista on kyse ja jatkoin surffausta. Jotenkin han rajahti ja sanoi, etta mina syytan hanta korvakivustani.
Ymmarran, etta han oli vasynyt, mutta han on aivan ufo. Hanesta on tullut aivan hirvio.
Joten jonkun arkaluonteisen asian puhuminen on todellakin taysi mahdottomuus.
Yritan nyt miettia etta hanella on joku kriisi ( tosin pitka-aikainen). Sen verran olen luvannut itselleni dead-linen, etta jos jotain merkittavaa parannusta ei tapahdu siihen mennessa kun lapset ovat kirjoittaneet ( 5-6 vuotta) ja lahtevat jatko-opiskelemaan, niin sitten minakin katson vakavissani, etta mita mina oikein haluan elamaltani. Ei ole kiva jos joutuu koko ajan punnitsemaan mita sanoo ja miten sanoo.
Siihen verrattuna seksi on kuitenkin niin pieni asia elamassa.
Kun en osaa edes korvakipua ilmoittaa etten kuulosta toista syyttavalta, niin ei minullakaan kovin hyvin mene.
Vakavissani minun pitaa miettia miten asioita ilmaisen ja kuinka sita voin parantaa.
JOs opin 5- 6 vuodessa, niin hyva.

Pohdiskelen samoja asioita, eri puolelta.. Omalla kohdalla halukkuus tuntuu kuivuvan kokoon miehen käyttäytymisen vuoksi. Seksiä välillämme on, mutta koen jatkuvasti "joutuvani antamaan enemmän". Joku mainitsi vastaavan "esileikin" mitä meilläkin harrastetaan - mies alasti sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Siihen pitäisi sitten salamana hypätä vatkaamaan. On mies ehkä sen verran minua lämmitellyt, että on kysynyt "onko vako märkänä" tms todella vitsikästä. Hitto, että kyllästyttää!

Olen aiemmassa suhteessa ollut haluton, koska tunteet hiipuivat. Olisin kyllä ollut halukas hankkimaan rakastajan tai useammankin, tajusin sentään erota. En ole pettäjätyyppiä muutenkaan.

Masentuneena ei huvita ja masennuslääkkeet voivat tappaa sukupuolielämän kokonaan. Masennuin eräässä vaiheessa ja turvauduin lääkkeisiin - kiihotuin, mutta en pystynyt laukeamaan ja seksi tuntui turhauttavalta. Tuli vain surullinen ja tympeä olo. Jos kumppanillanne on masennusta ja lääkitys, yrittäkää jaksaa asian kanssa. Helppo sanoa - useiten terve ihminen kaipaa seksiä kuitenkin jossain vaiheessa. Tärkein suhteessa on kuitenkin henkinen puoli, jos se kantaa, ehkä selviää fyysienkin puoli. Jos selviätte vaikean ajan yli ja jaksatte olla kumppaninne tukena, hän varmasti arvostaa sitä suuresti ja "saatte kaiken takaisin".

Olen kyllä aivan yhtä neuvoton omassa tilanteessani - miten ihmeessä saa kumppanin tajuamaan, jos itse kaipaisi enemmän hellyyttä, kunnioitusta.. voisi yrittää vietellä minut joskus, näkisi joskus edes vaivaa hiukan! En halua että seksi on joku rutiini, hikinen ja äänekäs ähellys (olen aktiivinen kyllä ja rajukin jos sille päälle satun, mutta eikö hemmetti joskus edes voisi saada HELLÄÄ seksiä?) Viimeksi kun mies teki tuon jutun, että kun tulin iltasuihkusta ja hän makasi puoli-istuvassa asennossa alasti vehje pystyssä...multa pääsi vain suusta "h***s***prkl etkö oikeesti jo tajua", nappasin peittoni ja painuin sohvalle nukkumaan. Ei kai se miehestäkään kivalta tunnu. En ihmettelisi vaikka pettäisi kun ei mielestään "saa" ..saisi jos itsekin antaisi. En vaan jaksa tuollaista enää! Muo ärsyttää niin paljon! Ihme pornoparoni! Mun pitäisi siitä munasta sitten riehaantua... en tajua! Itkettää väliin koko tilanne!

Välillä sitten "rakastellaan" (pelkkää panemista se on) koska en itsekään haluaisi ihan ilman olla, mutta se vaan menee niin että ..muna suuhun ja sitten kauhea panomaraton ☹️ En haluaisi AINA sellaista! Keskustelu ei vaan tunnu auttavan, ei niin yhtään, ja joka kerran jälkeen haluan vähemmän ja vähemmän.

Aika karseaa, että niinkin monella on tämän seksi-osa-alueen kanssa ongelmia. Veikkaan, että minulla & miehellä olisi varmaan tullut ero eteen jossain vaiheessa, jos ei terapiaan oltais menty. Niin hankala on kahdestaan selvittää solmuun menneitä asioita. Asiat junnaa niin helposti vanhaa kehää, joka ei edistä asioita. Eli siinä mielessä tässä omassa tilanteessani on toivoa vielä. Varmaan kesään mennessä jo näkee vähän osviittaa siitä, onko suunta parempaan vai huonompaan.

Mutta ei se sitä poista, etteikö vituta, ahdista ja turhauta. Vaikka kuinka järki sanoo että älä nyt hullu petä, niin kroppa on tietysti eri mieltä, eli välillä tulee unissa touhuttua jos kenenkin kanssa, ja tosielämässäkin mietittyä, että millaistakohan se pettäminen olisi. On aika kamalaa havahtua semmoiseen tunteeseen, että istuu oman puolison vieressä sohvalla, tekee mieli, ja haluaisi vaan käydä asiaan ilman sen kummempia lirkutteluja. Mutta ei vaan voi, kun tietää ettei se toiselle osapuolelle ehkä sovikaan. Pelkää että sanotaan taas 'ei', ja sittenpä vasta turhauttaakin...

Tässä sitä nyt katsellaan työpaikan it-tukea "sillä silmällä", ja haaveillaan, että joskus minäkin saan kunnon seksiä. Mutta haaveeksi se nyt tällä haavaa jää. Viimeisestä sekin yrityksestä on jo omassa suhteessa siis 4 kuukautta, eli kuivaa on. Vähän tekisi mieli jo tunnustella mieheltä (eli siis kysyä suoraan) että onko aika kypsä että edes voisin ehdottaa jotain eroottissävytteistä toimintaa... mutta sitten en uskalla. Ja pyörin vaan näiden omien ajatusteni kanssa. Voi rähmä!!!

Seksin alueella tuntuu niin monella olevan ongelmia. Vaan ihmekös tuo, yhteensovittaminen ei ole niin helppoa. Vuodet vierivät ja monenlaista tilannetta tulee parisuhteissa eteen. On molempien elämä ja mitä ne yhdessä sitten tekevät.

Minulle tuli tuossa mieleen, että ihan peruslähtökohtana halukkuudelle voisi pitää omaa hyvää oloa. Tosin kai joillakin se menee niin, että huono olo saa pakenemaan seksiin, kenties pornoon. Mutta tosiasia on kuitenkin, että jos ihminen on iloinen ja tuntee voivansa hyvin, on tasapainoinen, hän luultavasti haluaa seksiäkin. Yksilöllistähän se halujen määrä toki meillä kaikilla on, vaikka olisimme tasapainossakin. Näissä keskusteluissa ei nähdäkseni kuitenkaan kukaan tuonut esiin esimerkiksi ruokavalion vaikutusta. Tämä voi tuntua kaukaa haetulta, mutta itse olen mm. käytännössä nähnyt, miten ruokavalio voi vaikuttaa mieleen. Jos suoli voi hyvin, on mielikin kirkas jne...Tätä ei todellakaan sovi unohtaa. Usein puhutaan esimerkiksi masennuksesta vain mielen sairautena ja masennusta hoidetaan pillereillä, monilla tämä kaikki niin, etteivät ne pillerit kuitenkaan juuri auta. Koululääketiede unohtaa yleensä mukavasti ja helposti ruokavalion vaikutuksen mieleen, eikä siitä edes lääkäreillä ole juuri mitään tietoa. Esimerkiksi serotoniiniahan kehittyy suolistossa ja jos siellä on epätasapaino, niin kehittyykö sitä?

No tuo äskeinen teksti siksi, koska masennus taas monella vaikuttaa niin, ettei ole haluja ja varsinkin jos syö pillereitä, ei ole haluja. Ja haluttomuus taas on useimmiten(kuten saamme lukea näistä teksteistä) iso mörkö parisuhteessa ja asioiden rikkoja.

Toistahan taas ei voi kukaan toinen muuttaa, eli en voi lähteä muuttamaan mahdollisen masentuneen kumppanini ruokavaliota. Mutta onhan näitä asioita hyvä kunkin tiedostaa. Olen sitä mieltä, että apua kyllä on oikeasti saatavilla. Aina nämä kaikki tälläiset asiat eivät ole niitä psykan puolen juttujakaan. Onhan tässäkin pitkälti kyse ihmisen hyvinvoinnista. Siihen liittyy tietysti monta osa-aluetta. Ja joku seksin puute suhteessa voi johtua niin monesta. Tässä halusin vähän raottaa tätä ruokavalion merkitystä kaiken suhteen. Oikeanlainen itselle sopiva ruokavalio nimittäin vaikuttaa myös unen laatuun ja sen myötä koko elämänlaatuun erittäinkin merkittävästi---> Jos nukut hyvin, jaksat liikkua enemmän, kiinnostut kenties asioista enemmän, stressi vähenee jne. elämä urkenee..

Puhun kaiketi melko sekavasti näistä asioista tässä, mutta ehkä tässä jotenkin olen saanut ajatustani ulos. Miten sitten ylipäätään on ihmisillä elämänhallinta muutoin? Rytmit, ollaanko koneella paljon, sosiaalinen elämä, kaikki. Itse huomaan toisinaan, että täytyy niitä tarkastella ja palautella ja kun on vielä vuorotyö, asia ei ole aina niin iisi.

ja sitten tulevat nämä muut asiat, joista tässä ketjussa onkin jo paljon puhuttu...

On sinulla pointtia tuossa, että oma hyvä olo heijastuu positiivisesti kaikille elämänalueille, myös seksiin. Ja toki ruokavalio on yksi osa kokonaisuutta, samoin kuin liikunta, muutenkin elämäntavat, sosiaalinen elämä jne.

Oma mies sairastui masennukseen, on siitä jo toipunut, mutta seksin saralla ongelmat on jääneet vaivaamaan (meidän tapauksessa tosin sitä masennusta ei voi enää syyttää, kyllä tässä on niin monta muuta asiaa, jotka siihen vaikuttaa).

Itse en syö enää pillereitä nykyään, mutta olen kyllä huomannut selvän eron haluissa. Eli jos en syö pillereitä, niin haluja on enemmän. Mutta valitettavasti mies ei näihin lisääntyneisiin haluihin ole pystynyt vastaamaan, sen verran on solmuja tullut parisuhteeseen muutenkin. Siksi sitä kai niin tuskaiselta tuntuukin, kun itsellä olisi virtaa, mutta toinen ei innostu.

Ruokavalio tietysti niinkin liittyy aiheeseen, että ruokavalio vaikuttaa painoon/painonnousuun, ja jos paino nousee, ja tuntee itsensä sen painon kanssa epämukavaksi ja epävarmaksi, niin varmaan se epävarmuus itsessä heijastuu myös sänkyhommien puolelle. Ainakin olen ollut havaitsevinani tätä omassa miehessä, että silloin jos sen paino on vähän noussut, ja sitä itseä ottaa se päähän, niin se selvästi tuntee olonsa paljon vaivautuneemmaksi intiimeissä tilanteissa. Minua nyt ei pikku mahanröllykkä haittaisi, mutta jos se häntä itseään vaivaa, niin minkäs sille voi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Suht tikkuiselta tämä minun parisuhteen tila tuntuu, terapiassa pitäisi jaksaa puolisen vuotta käydä, jotta tulee käytyä tarpeeksi perusteellisesti läpi kaikki asiat, ja antaa aikaa itselle&miehelle&tälle suhteelle. Oma pää meinaa vaan hajota ihan totaalisesti välillä. Jos joku keksii jotain lohdutuksen sanoja mulle, niin antaa tulla, mulla itsellä fiilispuoli on juuri nyt aika maissa, vaikka järki sanookin, että eihän tässä nyt mitään hätää ole…

Lukkotilanne ja ei seksiä vaimon kanssa ollut noin vajaaseen vuoteen. Nyt on tunteet liian viileät joten asumusero oli meidän ratkaisu. Vaimo on ollut stressaavan työn takia aina väsynyt ja haluton jo toista vuotta. En jaksa vatkata enää vaan haen uutta asuntoa.

Onhan sekin tärkeää, vai sanotaanko, että se vasta tärkeää elämässä onkin, tehdä muutoksia ja tarpeeksi ajoissa, eikä vasta sitten, kun ollaan jo ihan suossa ja noh, sittenkin. Muutoksilla tarkoitan ihan mitä vaan, kenties sopivampi asunto, ylipäätään kaikki toimet stressaantumista vastaan.

Usein stressi luo esim. unettomuutta ja siitäpä vasta riemu ratkeaa. Työpaikkaakin voi muuttaa, jos se on yksi stressi.(tosin näinä yt-neuvottelujen luvattuina aikoina ei liene kovin helppoa) Masennuksen suhteen voi miettiä, onko se kenties lähinnä väsymystä. Tietysti masennukseen voi olla monta syytä. Itsellä huomaan, että heti, kun unet menee huonoiksi, on myös mieliala paskana. Eli mulla on se, että ensinnäkin pitää huolehtia siitä, että elää mahdollisimman stressittömästi (asenteet asioissa, oikeanlainen työpaikka, oikeanlainen päivärytmi, oikeanlainen ruoka...tiesittekö muuten, että vääränlainen ruoka on yksi stressitekijä elimistölle...unihygienia, rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa jne.) Mielialaongelmat tietysti aiheuttavat usein unettomuutta aj siihen sitten mielialalääkkeet, jotka usein palauttavat unia, jees, onhan se, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Mä paasaan siksi niin innokkaasti tästä aiheesta, koska tiedän, että kaikki liittyy kaikkeen. Voi olla, että tää on nyt jonkinverran ohi topicin, mutta jos on haluttomuutta/masennusta jne. unettomuus, kaikki nuo aiheuttavat ongelmia taas parisuhteeseen/seksiin. Kyse on tärkeistä asioista. Usein tietysti on niin, ettemme jaksa silloin väsyneenä muuttaa asioita.

Voimia kaikille ongelmien kanssa painiville!

Löysin tämän ketjun surffatessani netissä aiheeseen liittyen, kun olen yrittänyt etsiskellä täältä vertaistukea tai jotain ajatuksia omaan tilanteeseeni liittyen...

Olen seurustellut mieheni kanssa nyt reilut kaksi vuotta. Alkuun oli todella kiihkeää ensimmäiset puoli vuotta, mutta tietenkään mitään ei voi verrata siihen alkuhuuman aikaan... Sen puolen vuoden jälkeen mieheni halut alkoivat pikkuhiljaa jostain syystä laantua. Ensin kerta viikkoon, sitten kahteen, nyt edellisestä kerrastamme on kaksi kuukautta. Jollekin vuosia ilman olleelle tämä on tietenkin lyhyt aika, mutta pelkään, että tätä menoa ajaudumme juuri siihen tilanteeseen.

Myönnän, että omalla käyttäytymiselläni on saattanut olla tekemistä miehen etääntymisen kanssa. Olen itse ollut halukas, kertaakaan en ole kieltäytynyt mieheni ehdottaessa seksiä, ja kun olen saanut monet pakit peräkkäin, olen pahoittanut mieleni ja välillä tullut surulliseksi ja viettänyt unettomia öitä asian takia. Tarkoitukseni ei ole ollut mitenkään painostaa miestä, mutta ilmeisesti hän on sen sellaisena kokenut. Nyt olen yrittänyt ottaa täysin välinpitämättömän suhteen asiaan, etten vaan aiheuttaisi hänelle enempää paineita, mutta pelkään, kuinka kauan tässä menee, että hän itse ottaa asian puheeksi tai edes jollain tavalla esiin.

Muutaman kerran olen yrittänyt asiasta keskustella, mutta asia taitaa olla miehelle sen verran vaikea, että menee jotenkin aivan lukkoon, enkä saa hänestä mitään irti. Testosteronitasojen mittausta olen ajatellut ehdottaa, mutta mies on lääkärikammoinen, eikä varmuudella mene lääkäriin asiaa hoitamaan. Ja kun muutenkin tämä tuntuu olevan arka paikka.

Välillä olen täysin hukassa tämän asian ja itseni kanssa, että mikä minussa on vikana, kun en enää kelpaa. Välillä on parempia päiviä, ja mietin, että ei se ole niin tärkeää. Muuta hellyyttä ja läheisyyttä meillä on paljon, eli sellaisesta etääntymisestä ei ole kysymys. Enkä osaa kuvitella, että miehellä olisi ketään muutakaan, se ei vaan jotenkin sovi tähän kuvioon, vaikka realiteetit pidänkin mielessä.

Meillä on kaikki asiat tosi hyvin muuten ja rakastan miestäni tolkuttoman paljon. Tämä asia vaan vaivaa mieltäni päivästä toiseen, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ehkä minun on vain annettava miehelle tilaa siihen asti, että hän itse tekee asian eteen jotain.

Monilla asiasta voi sentään yrittää puhua ja terapiassakin käytte, se on jo super positiivistä. Ruokavaliot ei valitettavasti meitä pelasta, ammattini puolesta tiedän ravitsemuksesta paljon ja meilla syödään terveellisesti.
Meillä puhua ei voi lainkaan. Joskus toivon, että mies kävisi toisissa naisissa, että edes pelittäisi niin, että minullakin olisi joskus mahdollisuus saada..
Välillä pelkään, ettö katkeroidun. Kun yleinen mielipide on että nelikymppisenä nainen on aktiivisimmillaan, ja minulle on käynyt sellainen säkä että nelikymppisenä kaikki kuoli..

Terve.

Olen nuerehko mies ja suhteessani ongelmana on tyttöystäväni ahdistus ja pakkoajatukset. Hänelle tulee seksuaalisia pakko ajatuksia ajoittain jotka ajavat hänet itkun puuskaan ja pakko liikkeisiin. Olen huomannut että valitettavasti kaikki hellyyden osoitukseni saattavat laukasta hänen oireensa... Sen takia meillä ei enää juurikaan ole seksiä ja minä en halua enää edes tehdä aloitetta koska en tahdo hänen kärsivän. Viimeaikoina on alkanut ahdistamaan edes yrittää mitään koska saan aina pelkää että kaikki loppuu hänen itkuunsa. Itseäni tekisi mieli kerran tai kaksi päivässä. Silloin kun meillä oli pari kertaa seksiä se oli ihanaa ja tunteikasta. Nautimme molemmat silloin, nykyään harvinaista että edes uskallan suudella tunteikkaasti kun pelkään että kohtaus alkaa.

Rakastan häntä kovasti ja hän on unelmieni nainen ja haluttava. Mutta en pysty kohta edes suudelmaan kun joka kerta se päättyy itkuun ja hyperventilointiin. Nyt minua itseäni ahdistaa että tässäkö tämä oli, minä runkkaan piilossa jotta en ahdistaisi häntä haluillani. Hän ei halua lääkäriin eikä puhua asiasta kanssani. En tiedä mitä tekisin mutta erota en aio, ennemmin otan itse halut pois itseltäni lääkkein tai sterilotuna.